Oon ujo, sellanen half-nerd tyyppi. Sit mun lapsuus on ollu aika outo. Mun isäni on niinku ryypänny niinkun lähes joka viikonloppu ja mua on kiusattu koulus ala- ja yläasteella (haukuttu homoks ym. ym.), mut se on nyt loppunu. Nyt oon 9lk. Nyt mun isällä on todettu myös syöpä, oon ollu paljon omissa tekemisissä vaan. Oon jo jotain 2v. ollu ihan sairaan rakastunut yhteen tyttöön meiän koulus. Se vaan alko siit ku joskus 7 luokalla tanssittii ja rakastuin siihen nii vietävästi. Sitten mun yksi harvoista kavereistani alkoi aivan yhtäkkiä käyttäytyy, niinku se olis kans siihen ihastunut, mut en ollu sillee varma. Sitten se mun kaverini alko jotain vähän puhuun sen kanssa, nii et ne oli sillee aika paljon puheväleissä ja niillä näytti olevan jotain juttua. Mä vaan tyydyin katteleen sivusta kun en viittiny mennä niitten väliin kun niillä näytti menevän sillee ihan hyvin toistensa kanssa. Sit joskus aina ketutti kun se mun kaveri kerto jotain läppiä sille tytölle, joita mä olin sanonu sille mun kaverilleni. Ajattelin, et en varmaan ois tarpeeks hyvä sille tytölle ja et ei se kummiskaa tykkäis tälläsestä säälittävästä tyypistä. Se mun kaverini on sellane täysnörtti, tekopyhä paskapää, joka niinku haukkuu aina kaikkia ihmisiä, sit sen tytön seuras se on sellane "mallioppilas". Saanu aina kaiken vanhemmilta, hemmoteltu, saa koulus jotain 5-7 kokeista. Mun kaveri ja se tyttö alko sit taas yhtäkkiä oleen sillee et ei ois tuntenukkaa toisiansa, sillee et ne ei puhunu toistensa kanssa tai mitään. Sit mä ajattelin et ehkä mä voisin yrittää nyt mennä puhuu sille tytölle, oltais ees kavereita. Se onnistuki jollain ihmeellä, alettiin puhuun ja kaikkee, en muista kyllä yhtään miten me alettiin olla kavereit. Sit pikku hiljaa alettii olla lähempiä, puhuu enemmän, meillä synkkas hyvin sen tytön kanssa, et niinku joka välkkä puhuttii ja oltii sillee lähekkäin. Se oli niin ihanaa kun se on niin nätti ja viisas ja lempee ja kaikin puolin mahtava, et oisku olis ollu taivaas. Sit se aina joskus niinku sillee otti multa lippiksenkin pois päästä sillee yhtäkkiä ja kehu aina mua jostain randomista esim "sulla on kivat hiukset" :DDD. Mut sillon olin vielä niin ujo etten kehannu sanoo mitää takasin, sitä oon kyllä katunu niin paljon...Kun olin just menossa lomalle viikoks etelään, ni ennen sitä se mun kaveri lähetti et onko mulla jotain kiinnostusta siihen tyttöön ja mä vastasin et joo oon ihastunut siihen. Sit se kaveri lähetti et sekin on ihastunut siihen. Ennen sitä se mun kaveri oli vaa pitkää ollu ihan sille et se ei ollu puhunu sille tytöllle eikä näyttänyt paljoo mitään kiinnostusta. Mut arvaa, menikö loma ihan pilalle siitä tiedosta. Sit se kaveri vaan käski mua aina meseen et "puhutaan tästä nyt, ei tehä mitään ennen kun ollaa selvitetty tää" ja puhu kaikkee tollasta. Sitten siitä tytöstä alko kamppailu, molemmat yritti puhua aina sille ja iskee sitä. Vittu ku nyppii oikeesti tollanen, kun se selvästi huomas et oon kiinnostunut siitä tytöstä mut hyppäs vaan tollee meiän väliin ja yritti iskee sitä. (jatkuu seuraavassa kommentissa)
Welcome to world of justice
huahuahua
14266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...Sit en enää tajunnu yhtään et kestä se tyttö tykkää, kun se niinkun alko osottaa kiinnostusta kummallekkin meistä. Mut siihen mun kaveriin se ei kyllä koskaan koskenu fyysisesti mitenkää, mut mulle se edelleen teki kaikkee sellasta pientä fyysistäkin juttua. ;) Siinä 8 luokka sitten menikin kun tapeltiin siitä tytöstä et kumpi sen sais. Sitten vaan kun koulu loppu, kumpikaan ei ees kysyny mitään numeroo tai mtn silt tytöltä. Nyt 9 luokal se helvetti sitten vasta alkokin. Eli sitten kesäloman jälkeen taas oltiin sen tytön kans taas paljo, oltiin aamullakin joskus sillee koulus kaksin ku tulin mopolla aikasin, oltiin niikun kahestaa vaan. :D Sit sitä jatkukin sitten sellanen 1 viikko, kunnes yhtäkkiä näin sen tytön puhumas ihan toisen tyypin kanssa sen luokalta. Sen jälkeen se tyyppi sitten alkokin oleen sen tytön kaa. Sitten ne niinku puhu sillee paljon, kunnes sen tytön kiinnostus siihen poikaan vähän niinkun lopahti. Se poika oli sellanen vitu säälittävä räppäri paska, jonka kaveripiiriin kuuluu mm. tyypit jotka kiusas mua ala-asteella ja 7 ja 8 luokilla. Sen jälkeen se tyttö alko oleen niinkun taas jonku uuden tyypin kanssa, sellasen kauheen kolossin kanssa (se tyttö on aika pieni siihen verrattuna) ja ne oli niinkun pari viikkoo sillee koko ajan puhu välitunneilla toistensa kanssa. Sillon vaivuin epätoivoon, et paskat se musta enää mitään o välittäny. Tyydyin vaan kattelee vierest, en mä oo mikään tollanen berserkeri, joka tappelee jostain tytöstä. Sit vaan se mun "kaveri" ja se räppäripaskakin alko oleen sillee et ne ei enää puhunu sille tytölle ja se tyttö oli sen kolossin kans. En jaksanu enää tehdä oikeesti mitään. Oli meillä kyllä jotain katsekontakteja silti sen tytön kanssa, mut ei muuta. Itkin vaan aina kotona ja ajattelin jo itsaria. Olin niinku ihan turhaan toivonu et oltais joskus yhes. Sit aina joskus se tyttö tuli sillee puhuun et "mitä sä murjotat". Ei oikeesti jaksa tollasta sirkusta. Sit jossain vaihees tuli taas sellanen fiilis et "hei, älä nyt luovuta vielä" ja yritin taas ajatella positiivisesti ja siitä se sirkus sitten alkokin taas. Aloin taas puhuu sille ja se mulle sillee kaksistaa. Sit taas se "kaveri" tunki siihen väliin. Se iso kolossi tyyppi kyllä jo luovutti, mut sit se räppäripaska alko oleen sillee taas kun magneetti siinä tytössä kiinni ja alko oleen sillee koko ajan yhes. Mut en vaan luovuttanu, en voinut! Yritin kovasti kaikkee avutonta niinku mun "kaverikin" yritti ja sit se tyttö taas alko oleen mun kans sillee vähän ja mun "kaverin". Ja nyt tällä hetkellä ne on alkanu oleen sen mun "kaverin" kanssa sillee paljon yhessä, eikä se oo ees huomannu mua. Nyt on taas masennus päällä ja hirvee kipu rinnassa ja itkettää, ei tässä elämässä oo mitään mulle, miks just minä, miks mun elämä pitää olla yhtä kilpailua ja helvettiä koko ajan? Kuinka joku vitun jumala voi muka olla olemassa kun on näin vitun paskaa kaikki? Pyydän että voisitte auttaa jotain tai kertoa mitä tehdä, tulen hulluksi. APUA!!!!!
Ja paskat
Sinulla on muutama vaihtoehto:
1. Hylkää tuo petturillinen ystäväsi ja tuo tyttö kokonaan. Ansaitset parempaa kuin tuollaisen paskan, joka tuntuu viihtyvän monen miehen/pojan seurassa. Maailmassa, ja pelkästään Suomessakin riittää paljon mahdollisuuksia.
2. Älä ajattele tunteilla. Käytä sinulle suotua järkeä, ja ajattele, mitä hyödyt koko tilanteesta, jha kuinka ratkaista se.
3. Hylkää pelkästään positiiviset tunteet, ja anna passion - pelon, vihan, katkeruuden ja kärsimyksen - hallita sinua.
4. Piristy ja päätä voittaa. Pidä ystäväsi lähellä sinua ja vihollisesi vielä lähempänä. Tunne vihollistesi heikkoudet ja käytä niitä hyväksesi, ja voita tyttö itsellesi keinoja kaihtamatta.
Toivottavasti asiat kääntyvät parhain päin.
kasva ny pikkase henkisesti toi on säälittävää
Mikset koittas kertoo tytölle suoraan ihastumisestas/tykkäämisestäs/rakastumisestas. Kerrot suoraan ja avoimesti tunteistas ja ajatuksistas sitä kohtaan. Voisit myös kysyy vuorostas mitä mieltä se on susta jne. Ja jos se vastaa tunteisiis, niin voit vaikka kysyy haluisko se alkaa oleen sun kans - nyt tai vähän myöhemmin. Onnee ja menestystä =)
P.S. Älä välitä noista muitten epäkypsistä ja asiattomista vastauksista. Sä kirjotit hyvin rennosti ja selkeesti. Et vaikuta olleenkaan nololta tyypiltä vaan pikkemminkin varsin ihailtava tyypiltä :)
(Jos oikeasti haluat olla tämän tytön kanssa ja kenties jopa rakastat häntä, älä ihmeessä luovuta. Päin vastoin; laita pökköä pesään.)
Jos laittaisit kappalejaot ja kirjoittaisit edes hieman kirjakieltä muistuttavaa tekstiä, saattaisi joku viitsiä tuon lukeakin ja ehkä jopa vastata.
Auttoiko viestisi aloittajaa ollenkaan?
Ehkä vain pitäisi lopettaa koko paska ja unohtaa se minun kaverini ja se tyttö. Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin maailmassa on varmaan paljon järkevämpiäkin ihmisiä, jotka ei ajattele vain itseään. Onneksi sentään kohta loppuu tämä yläkoulu ja pääsee lukioon, niin ei (toivottavasti) tarvi enää nähdä niitä kumpaakaa p***reikää ja saa alkaa alusta ja ehkä jotain oikeita uusia ystäviäkin löytyy... Rakkaudesta vihaan on vain niin lyhyt matka.
Onko nyt parempi pilkunnussija nimimerkillä "..."? En käyttänyt kappalejakoa enkä kirjakieltä ensimmäisessä kommentissani, koska siitä tekstistä olisi tullut varmaankin todella paljon pitempi, enkä viitsinyt kirjoittaa niin pitkää tekstiä.
Toivottavasti ainakin seuraavaa avautumista varten.
"Onko nyt parempi pilkunnussija nimimerkillä "..."? En käyttänyt kappalejakoa enkä kirjakieltä ensimmäisessä kommentissani, koska siitä tekstistä olisi tullut varmaankin todella paljon pitempi, enkä viitsinyt kirjoittaa niin pitkää tekstiä."
Kyllä, ehdottomasti parempi. Tuon viestin pystyi lukemaan vaivattomasti, kun taas ensimmäistä ei viitsinyt edes yrittää pelkän ulkoasun vuoksi. Pilkunnussintaa olisi, jos alkaisi korjailla muuten selkeästi tekstistä jotain pieniä kirjoitusvirheitä. Kappalejako taas parantaa huomattavasti varsinkin noin pitkän kirjoituksen luettavuutta.
Olen ujo, hieman nörtähtävä tyyppi, jolla on ollut outo lapsuus. Isäni on ryypännyt joka viikonloppu ja koko kouluaikanani minua on kiusattu, mutta nyt se on loppunut. Nyt olen 9. luokalla: isälläni on todettu syöpä, joten olen viettänyt paljon aikaa itsekseni. Kaksi vuotta olen ollut syvästi rakastunut erääseen tyttöön koulussani. Koko juttu yksinkertaisesti alkoi siitä, kun 7. luokalla tanssittiin ja rakastuin ensisilmäyksellä.
Jonkin ajan kuluttua eräs harvoista kavereistani alkoi yht'äkkiä käyttäytymään sillä tavalla, että olisi ihastunut ko. tyttöön. En ollut varma asiasta. Kaverini alkoi vähitellen puhumaan tytön kanssa ja niillä näytti olevan jotain meneillään. Välillä ketutti, kun kaverini kertoi MINUN kertomia vitsejä ym. tytölle! Ajattelin, että en ole tarpeeksi hyvä sille tytölle ja että hän ei tykkäisi minusta, säälittävästä paskasta, muutenkaan.Kaverini on renttu: tekopyhä paskapää, selän takana puhuva ihminen, teeskentelijä - syntynyt kultalusikka suussa.
Yhdessä vaiheessa "kaverini" ja tyttö eivät enää olleet puheväleissä, ihan kuin eivät olisi tunteneet toisiaan, joten minä ajattelin, että ehkä nyt olisi minun vuoro astua peliin. Vähitellen tulimme lähemmiksi ja kaikki oli ihanaa, kunnes menin lomalle viikoksi. Kaverini lähetti tekstiviestin sanoen "mä tykkään siit tytöstä". Loma meni pilalle ennen alkamistaan. Maailmani kaatui.
Lopulta tein itsemurhan.
Olen ujo, hieman nörtähtävä tyyppi, jolla on ollut outo lapsuus. Isäni on ryypännyt joka viikonloppu ja koko kouluaikanani minua on kiusattu, mutta nyt se on loppunut. Nyt olen 9. luokalla: isälläni on todettu syöpä, joten olen viettänyt paljon aikaa itsekseni. Kaksi vuotta olen ollut syvästi rakastunut erääseen tyttöön koulussani. Koko juttu yksinkertaisesti alkoi siitä, kun 7. luokalla tanssittiin ja rakastuin ensisilmäyksellä.
Jonkin ajan kuluttua eräs harvoista kavereistani alkoi yht'äkkiä käyttäytymään sillä tavalla, että olisi ihastunut ko. tyttöön. En ollut varma asiasta. Kaverini alkoi vähitellen puhumaan tytön kanssa ja niillä näytti olevan jotain meneillään. Välillä ketutti, kun kaverini kertoi MINUN kertomia vitsejä ym. tytölle! Ajattelin, että en ole tarpeeksi hyvä sille tytölle ja että hän ei tykkäisi minusta, säälittävästä paskasta, muutenkaan.Kaverini on renttu: tekopyhä paskapää, selän takana puhuva ihminen, teeskentelijä - syntynyt kultalusikka suussa.
Yhdessä vaiheessa "kaverini" ja tyttö eivät enää olleet puheväleissä, ihan kuin eivät olisi tunteneet toisiaan, joten minä ajattelin, että ehkä nyt olisi minun vuoro astua peliin. Vähitellen tulimme lähemmiksi ja kaikki oli ihanaa, kunnes menin lomalle viikoksi. Kaverini lähetti tekstiviestin sanoen "mä tykkään siit tytöstä". Loma meni pilalle ennen alkamistaan. Maailmani kaatui.
Lopulta tein itsemurhan.
"Lopulta tein itsemurhan"
Ja sen jälkeen heräsit kuolleista, kirjoittamaan tänne paskaa.
Ymmärätkö? PASKAA
menee kyl ohi aiheen..