Yksinkertaisuudessaan kysymys: Onko olemassa alkiodiagnostiikkaa/koeputkihoitoa tai vastaavaa,jolla voisi maksimoida tytön-saantimahdollisuudet?
Minulla oli alunperin kova halu tulla kolmen tytön äidiksi. Vaan kuinka kävi? Esikoinen oli tyttö ja kaksi seuraavaa poikaa. Perjantaina menin toiveikkaana rakenneultraan (olin taas keksinyt ja kuvitellut vaikka mitä tyttö-olo-raskausjuttuja..) Ja kolmas poika tulossa siis. Mies sanoi,että kerran vielä yritetään ja sitten loppuu. En tiedä miten itse kestän henkisesti sen 20 viikon toivomisen ja pettymisen.
Juu, ja joku voi jeesustella, että "naapurin maija ei saa yhtään lasta" tai "ajattele jos lapsi olisi vammainen" ja voinkin heti sanoa,että tämä on MINUN SURUNI, joka täyttää taas tällä hetkellä koko elämäni. Rakastan molempia poikiani valtavasti, (kuten tätä tulevaakin,) mutta tytön äitiydessä on jotain niin taianomaista ja suuremmoista, että ilman esikoistytärtäni murtuisin aivan täysin, enkä voi edes kuvitella, miltä jostain 3:n pojan äidistä tuntuu. (Sirpa Selänne on oiva esim. siitä, että osaa pukea sanoiksi tuntemukseni tytön äitiydestä)
Eli, miten helvetissä saan maksimoitua mahdollisuudet viimeiseen yritykseen, maksoi mitä maksoi
Minulla oli alunperin kova halu tulla kolmen tytön äidiksi. Vaan kuinka kävi? Esikoinen oli tyttö ja kaksi seuraavaa poikaa. Perjantaina menin toiveikkaana rakenneultraan (olin taas keksinyt ja kuvitellut vaikka mitä tyttö-olo-raskausjuttuja..) Ja kolmas poika tulossa siis. Mies sanoi,että kerran vielä yritetään ja sitten loppuu. En tiedä miten itse kestän henkisesti sen 20 viikon toivomisen ja pettymisen.
Juu, ja joku voi jeesustella, että "naapurin maija ei saa yhtään lasta" tai "ajattele jos lapsi olisi vammainen" ja voinkin heti sanoa,että tämä on MINUN SURUNI, joka täyttää taas tällä hetkellä koko elämäni. Rakastan molempia poikiani valtavasti, (kuten tätä tulevaakin,) mutta tytön äitiydessä on jotain niin taianomaista ja suuremmoista, että ilman esikoistytärtäni murtuisin aivan täysin, enkä voi edes kuvitella, miltä jostain 3:n pojan äidistä tuntuu. (Sirpa Selänne on oiva esim. siitä, että osaa pukea sanoiksi tuntemukseni tytön äitiydestä)
Eli, miten helvetissä saan maksimoitua mahdollisuudet viimeiseen yritykseen, maksoi mitä maksoi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
En vastaisi, ellen olisi juuri katsonut yleltä dokumenttia, jossa aihetta sivutaan. Kun siis asiasta mulla ei ole todeksi todettua tietoa eikä henkilökohtaista kokemusta. Mutta, siinä dokumentissa oli pariskunta koonnut ylös kaikki vippaskonstit: mm. lämmittää miehen kivekset tiukoilla boksereilla ja kuumilla suihkuilla/kylvyillä niin, että suurin osa siittiöistä kuolee. Ja jonkin teorian mukaan sitkeimmät eloonjäävät siittiöt olisivat tyttöjä. Ja samaan teoriaan perustuen harrastivat seksiä 5-7 päivää ennen ovulaatiota, koska silloin ovulaation aikaan elimistössä olisi jäljellä enää ne sisukkaimmat tyttösiittiöt uimassa kohti munasolua. Tämän teorian olen kuullut ennenkin: "tyttöjä saadaan ja poikia tehdään" (vrt. ovulaation tikuttaminen tuottaisi muka enemmän poikia). Lisäksi tämä pariskunta muutti mm. ruokavaliotaan niin, että se olisi jotenkin tyttösuotuisampaa.
No, lääkäri kuitenkin neuvoi näitä luopumaan ainakin kivesten kuumana pitämisestä, koska se pahimmillaan tappaa kaiken elollisen. Eli lopputulos tuon asian suhteen oli, ettei ilmeisesti kauhean paljon voi omilla konsteilla vaikuttaa tuohon asiaan. Aina on mahdollisuus kumpaan vaan. Niistä lääketieteellisistä vaikutuskeinoista ei dokumentissa ollut puhetta.
Mutta ymmärrän toiveesi. Itsekin toivon vähintään yhtä tyttöä, kokeakseni äidin ja tyttären haastavan ja palkitsevan suhteen äidin näkökulmasta. Tätini on tuskaillut saman murheen kanssa: sai esikoiseksi tytön, ja haaveili toisestakin, mutta sai vielä 4 poikaa, kunnes ei enää ollut valmis yrittämään ja pettymään kipeästi. Tottakai hän on onnellinen pojistaan, mutta toisen tytön puuttuminen on hänelle ollut kova paikka. Hyvin hän on silti pärjännyt, ja vanhimman tyttären kanssa onkin todella läheinen. Ja miniät ovat myös tärkeitä, ja syntyneet lapsenlapset.
Lähinnä toivoisin teille vielä rohkeutta yrittää. Siitä huolimatta, että vastassa voi olla pettymys. Toisella tädilläni sen sijaan kävi toisin: tyttö, kolme poikaa ja vielä kuopustyttö syntyi lopulta.