Kosinta ..

Mies jota tapailin, kosi minua (rakastan sua.. tulisitko vaimokseni, jakamaan kaiken niin hyvät kuin huonot päivät).. Esitteli sukulaisilleen "tulevana vaimonaan". Mutta se kaikki olikin vain "valhetta".. Ei hänellä ollut tarkoitustakaan "vakiintua".. tahtoi ja tahtoo edelleenkin olla vapaa, päättää mitä tekee, missä tekee, kenen kanssa tekee.. viettää ns sinkku-elämää, pettää ja tapailla niin monia kuin voi, useampia varmasti yhtäaikaa.
Rakastuin häneen ja rakastan vieläkin.. mutta toisen kunnioitus ja arvonanto.. missä ne ovat/olivat kyseisellä henkilöllä. Ei kosintaa tehdä noin vaan heittäen mitään tarkoittamatta.
Tulin vastanneeksi hänelle myöntävästi... tahtoi ostaa kanssani oman paikan jossa asuisimme, jakaa kaiken.
Näinkin karkeasti voidaan toista ihmistä satuttaa ja jättää lopulta kertomatta ettei nähdä enää, kadota elämästä juuri sillähetkellä kun eniten voi toista satuttaa. Hän katosi kuin sormia näpsäyttäen, ei vastaamista puhelimeen, ei viesteihin.. ei mihinkään.
Hän ei ollut sanojensa mittainen vaikka miten asiaa näin jälkikäteen ajattelee.
Rakkauteni ei vain ole kadonnut ja kun muistelen.. itku tulee ja kaipaus.. miksi, miksi, miksi... miksi tahdoit satuttaa minua näin paljon.. Olisit rehellisesti sanonut ettet tarkoittanut kosinnallasi mitään ja ettet tahdo enää nähdä minua... miksi kadota ja jättää toiselle tällainen tunne. Olisit ollut mies ja puhunut asioista kasvotusten...