Ei ole mulla ongelmia,
en istunut bussissa,
en haistanut savua
sain ehkä laskuja
mutten tosi murheita.
Ei ole mulla ongelmia
ei kummia kipuja
ei pelkotiloja
vain pieniä piloja
liikoja kiloja.
Ei ole mulla ongelmia
tunnen iloa siroa
janoa, nälkää, himoa
olla olemassa
olla onnellinen
siitä tänään riemuitsen
en istunut bussissa,
en haistanut savua
sain ehkä laskuja
mutten tosi murheita.
Ei ole mulla ongelmia
ei kummia kipuja
ei pelkotiloja
vain pieniä piloja
liikoja kiloja.
Ei ole mulla ongelmia
tunnen iloa siroa
janoa, nälkää, himoa
olla olemassa
olla onnellinen
siitä tänään riemuitsen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samaa iloa koen.
Halusin hetkeksi hiljentyä perjantain aamutuntien kauhean tapahtuman johdosta jumalanpalveluksessa Espoon tuomiokirkossa eilen sunnuntaina. Minua pelotti omat tuntemukseni, en halunnut kuunnella uutisia enkä varsinkaan nähdä kuvia onnettomuusautoista. Minua raivostutti tiedotusvälineiden tapa "märehtiä" asialla.
Tilaisuus oli hyvin kaunis. Lahjakkaat nuoret ihmiset lauloivat ja säestivät. Pappi puhui kauniisti. Huomasin, että tärkeää on iloita elämästä, heistä jotka ovat hengissä, heistä jotka soittavat, laulavat ja puhuvat, ehtoollista nauttivista rippikoululaisista. Se oli hyvä tunne.
Papin lohdutuksesta jäivät korviini kaikumaan sanat: "Tämä surullinen tapahtuma ei ollut ihmisen armottomuutta, vaan elämän armottomuutta". Joka aamu se pitäisi muistaa, elämän armottomuus.