... vielä, kun avioerosta on kulunut 3,5 vuotta ja ex-vaimo on nyt kuollut?
Ex-vaimoni aiheutti minulle 12 vuotta kestäneen maanpäällisen helvetin, jonka seurauksena olen maksanut kuukausittain n. 600 euroa yhteisiä, ulosottoon menneitä velkoja (tosin takuusäätiön lainalla, ettei enää mene valtavia korkoja) jo melkein neljä vuotta ja maksan vielä ainakin toiset neljä vuotta. Tarina on pitkä, joten en sitä tässä ryhdy kertomaan, totean vaan, tyhmää maalaispoikaa vietiin ja lypsettiin tasan niin kauan, kun jotakin vain irti sai.
Erotilanteessa otin vain omat vaatteeni ja poistuin, tilanne oli jo sellainen, että henki oli ollut vaarassa useaan otteeseen. Ulosotto oli kimpussa ja elämä täysin sekaisin, olin kaikkien hyljeksimä eikä kukaan kantanut huolta minun oikeuksistani, esim. omaisuuden osituksesta. Itse olin vain tyytyväinen, että pääsin pois ja että henki säilyi, kaikki päälle kaatuneet velatkin tuntui helpommalta kantaa kuin siihenasti jatkunut 'perhe-elämä'. Silloin yhdeksänvuotiasta poikaani en saanut heti mukaan, vaan hiukan myöhemmin, kun viranomaisille selvisi lapsen äidin tila.
Ex-vaimoni alkoholisoitui ja kuoli lopulta lääkkeiden ja viinan sekoitukseen. Nyt perunkirjoituksiin poikani puolesta asioita selvitellessä olen saanut viitteitä, että ex-vaimollani olisikin ollut perittyä maaomaisuutta jo avio-liiton aikana. Onko minulla oikeutta vaatia ositusta vielä nyt, 3,5 vuoden kuluttua erosta ja kun ex-vaimo on jo kuollut? Entä onko minulla oikeus vaatia kuolinpesältä puolet niskaani kaatuneista yhteisvastuullisista veloista? Velat kaatuivat minun kontolleni, koska vaimoltani ei saanut mitään, hänellä oli jo erotessamme alkoholiongelma eikä hän ollut käynyt työssä vuosiin ennen eroa.
Kaupungin oikeusaputoimisto lähetti minulle perunkirjoituksiin tarvittavan asiakirjan, jossa minun pitäisi ilmoittaa, että ositusta ei ole tehty, ja että minulla ei ole mitään vaateita kuolinpesää kohtaan. En aio allekirjoittaa lomaketta, jäihän esim. kaikki irtaimisto ex-vaimolleni ja jos vielä on niin, että hänellä on ollut omistuksia, joista minulla ei ole ollut tietoa. Haluaisin pikaista tietoa siitä, miten tässä tilanteessa tulee toimia. Saanko hyvitystä vuosia jatkuneeseen kurjuuteeni?
Olisin todella kiitollinen avusta, rahatilanteeni ansiosta minulla ei ole mahdollisuutta käyttää asianajopalveluita ja oikeusaputoimisto näyttää toimivan puolueellisesti.
Ex-vaimoni aiheutti minulle 12 vuotta kestäneen maanpäällisen helvetin, jonka seurauksena olen maksanut kuukausittain n. 600 euroa yhteisiä, ulosottoon menneitä velkoja (tosin takuusäätiön lainalla, ettei enää mene valtavia korkoja) jo melkein neljä vuotta ja maksan vielä ainakin toiset neljä vuotta. Tarina on pitkä, joten en sitä tässä ryhdy kertomaan, totean vaan, tyhmää maalaispoikaa vietiin ja lypsettiin tasan niin kauan, kun jotakin vain irti sai.
Erotilanteessa otin vain omat vaatteeni ja poistuin, tilanne oli jo sellainen, että henki oli ollut vaarassa useaan otteeseen. Ulosotto oli kimpussa ja elämä täysin sekaisin, olin kaikkien hyljeksimä eikä kukaan kantanut huolta minun oikeuksistani, esim. omaisuuden osituksesta. Itse olin vain tyytyväinen, että pääsin pois ja että henki säilyi, kaikki päälle kaatuneet velatkin tuntui helpommalta kantaa kuin siihenasti jatkunut 'perhe-elämä'. Silloin yhdeksänvuotiasta poikaani en saanut heti mukaan, vaan hiukan myöhemmin, kun viranomaisille selvisi lapsen äidin tila.
Ex-vaimoni alkoholisoitui ja kuoli lopulta lääkkeiden ja viinan sekoitukseen. Nyt perunkirjoituksiin poikani puolesta asioita selvitellessä olen saanut viitteitä, että ex-vaimollani olisikin ollut perittyä maaomaisuutta jo avio-liiton aikana. Onko minulla oikeutta vaatia ositusta vielä nyt, 3,5 vuoden kuluttua erosta ja kun ex-vaimo on jo kuollut? Entä onko minulla oikeus vaatia kuolinpesältä puolet niskaani kaatuneista yhteisvastuullisista veloista? Velat kaatuivat minun kontolleni, koska vaimoltani ei saanut mitään, hänellä oli jo erotessamme alkoholiongelma eikä hän ollut käynyt työssä vuosiin ennen eroa.
Kaupungin oikeusaputoimisto lähetti minulle perunkirjoituksiin tarvittavan asiakirjan, jossa minun pitäisi ilmoittaa, että ositusta ei ole tehty, ja että minulla ei ole mitään vaateita kuolinpesää kohtaan. En aio allekirjoittaa lomaketta, jäihän esim. kaikki irtaimisto ex-vaimolleni ja jos vielä on niin, että hänellä on ollut omistuksia, joista minulla ei ole ollut tietoa. Haluaisin pikaista tietoa siitä, miten tässä tilanteessa tulee toimia. Saanko hyvitystä vuosia jatkuneeseen kurjuuteeni?
Olisin todella kiitollinen avusta, rahatilanteeni ansiosta minulla ei ole mahdollisuutta käyttää asianajopalveluita ja oikeusaputoimisto näyttää toimivan puolueellisesti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Osittamisvaatimuksesi ei ole vanhentunut. Tällä palstalla on liikkunut sekä sellaisia vastauksia että ositusoikeus vanhenee 10 vuodessa kuten muutkin saamisoikeudet jos niitä ei peri tai että se ei vanhene koskaa. Joku tietävä voisi varmaan kerto kumpi on oikein. Jokatapauksessa ositusoikeus ei ole vielä kohdallasi vanhentunut.
Älä ihmeessä allekirjoita oikeusaputoimiston lappua. (jos siinä siis yritetään sanoa että luovut ositusoikeudesta, kannattaa varmistaa soittamalla ko. toimistoon mitä sillä tarkoittavat) Ymmärrän kyllä että perillisillä on kiire asian kanssa sillä ositus on tehtävä 6 kk kuluttau (muistaakseni). Ennen ositusta kun ei tiedätä paljonko pesäsässä on omaisuutta joka on mm. perintöveron määräämisperuste. Perunkirjoituksessa viimeistään pitäisi tehdä ositus ainakin laskennallisesti. Jos oikeusaputoimisto hoitaa perunkirjoituksen kysy sieltä miten toimia kun haluat vaatia nyt ositusta. Jos asia menee riitaiseksi mm. sen suhteen mitä varoja ex-vaimollasi oli erotessanne ja mikä osa omaisuudesta on tullut vasta eron jälkeen, kannattaa hankkia asianajaja.
Osituksen tekemiselle ei ole mitään kuuden kuukauden määräaikaa, eli mitään kiirettä osituksen tekemiseen ei ole. Jos osakkaat ovat riitaisia, voi osituksen tekemiseen mennä vuosia. Osituksen tekemiseen ei ole mitään pakkoa, jollei kukaan kuolinosakkaista vaadi ositusta. Useinhan ositus ensiksi kuolleen puolison jälkeen tehdään vasta kun toinenkin puoliso on kuollut, väliä voi olla kymmeniäkin vuosia. Älä missään tapauksessa allekirjoita sitä asiakirjaa, jossa toteat, että sinulla ei ole ositusvaatimuksia. Niin kauan kuin ositus on toimittamatta, olet kuolinpesän osakas. Silloin sinut on kutsuttava perunkirjoitukseen, jossa viimeistään saat tiedon, mitä omaisuutta pesässä on. Kyllä sinunkin pitäisi saada apua oikeusaputoimistosta, jos otat yhteyttä. Ei tarvitse ottaa kalliimmaksi tulevaa yksityistä asianajajaa, vaan olet oikeutettu oikeusapuun tulojesi ja varallisuutesi mukaisessa suhteessa.
Tulipa tehtyä huolimattomuusvirhe.
Tarkoitin tietysti että perunkirjoituksella on muistakseni 6 kk määräaika eikä osituksella joka ei vanhene joko ollenkaan tai 10:ssä vuodessa kuten muutkin saatavat.
Jos nyt ei ositusta suoriteta niin mitenkäs sitten perintövero voidaan määrätä, kun ei tiedetä perinnön määrää. Ainakin se on tehtävä ennen perinnönjakoa.
Nähdäkseni se että kuolemantapauksissa ei aina tehdä ositusta vaan odotetaan lesken kuolemaa johtuu siitä että perintövero voidaan määrätä muutenkin. Usein perillisinä on yhteiset lapset jotka jokatapauksessa saavat myös lesken perinnön. Toisekseen uskon että kyseessä on käytännössä se että leski luopuu oikeudestaan vaatia tasinkoa pesältä varsinkin jos hän saa hallita jäljelle jäänyttä pesää. (leskellä ei ole käytännössä intressiä vaatia ositusta) Lesken taasen ei tarvitse maksaa tasinko pesälle joten pesälläkään ei ole tarvetta vaatia ositusta välttämättä. En ole tosin nyt ihan varma miten edes tässä tapauksessa perintöverot määrätään??
Tämä tapaus on erillainen useammastakin syystä.
a) Ex:n perilliset eivät lienee ole samat kuin kysyjän perilliset.
b) Kysyjä ei ole leski
c) Ositus johtuu avioerosta kun taas perintö johtuu henkilön kuolemasta.
Siten tuskin perijät haluavat odottaa myöskin kysyjän kuolemaa jotta he voivat jakaa kuolinpesän. (tai halua sinua pesän osakkaaksi jota ilmeisesti olet niin kauan kuin ositusta ei ole suoritettu.)
Käytännön neuvona voisi sanoa että kannattaa tässä tapauksessa tehdä ositus mahdollisimman nopeasti sillä mitä kauemmin aikaa kuluu sitä vaikeampi on mm. todistaa mikä omaisuus on ollut avio-oikeuden alaista ja mikä ei ja asiat muutenkin menevät monimutkaisiksi. (jota ne taitavat jo nyt ollakin.)
Osituksen tekemisellä ei ole mikään kiire, ei edes perintöveroksen vuoksi. Verottaja tekee laskennallisen osituksen, jotta pystyy määrittämään perinnön ja perintöveron. Osituksessa siirtyvää omaisuuttahan ei veroteta.
Kiitos ohjeistanne Maanmittari ja Juulia. Näillä pääsen jo hyvään alkuun! Mutta ihmetyttää tuo oikeusaputoimiston toiminta... Eikö heidän tasapuolisuuden nimissä olisi kuulunut selvittää minulle, että minulla on oikeus saada osuuteni kuolinpesästä? Ilman omaa syytään velkakierteeseen joutuneella ihmisellä ei näytä olevan viranomaistenkaan silmissä mitään ihmisarvoa, annetaan vaan vauhtia putoavalle.
Mutta se siitä, ehkä nyt koittaa paremmat ajat, kiitos teidän apunne!