Varmaan väärä kysymys kysyä, mutta asunnon ostoa suunnittelevat, kauanko olette asuntoja katselleet?
Mistä asti ajatus ostamisesta, oletteko käyneet katselemasssa ja milloin ajatus tehdä kaupat? Ensiasunto vai vaihto?
Itse olemme pk-seudulla vaihtamassa suurempaan. Piti olla tämä vuosi, mutta sijoitettiinkin rahat muualle kun akuuttia kiirettä ei ole. Nyt on ajatuksena ensi kevät-kesä. Ainakin sinne asti lyhennellään rauhassa nykyisiä. Oikotie ja etuovi ahkerasti käytössä. :)
Mistä asti ajatus ostamisesta, oletteko käyneet katselemasssa ja milloin ajatus tehdä kaupat? Ensiasunto vai vaihto?
Itse olemme pk-seudulla vaihtamassa suurempaan. Piti olla tämä vuosi, mutta sijoitettiinkin rahat muualle kun akuuttia kiirettä ei ole. Nyt on ajatuksena ensi kevät-kesä. Ainakin sinne asti lyhennellään rauhassa nykyisiä. Oikotie ja etuovi ahkerasti käytössä. :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
asuntoja pääkaupunkiseudulta ja kehyskunnista vuodesta 1998 lähtien. Kyseessä olisi ensiasunto. Piti olla tämä vuosi päästä omistusasunnon syrjään kiinni, mutta päätin olla vielä 11.sta vuoden vuokralla kotoalähdön jälkeen. En ole saanut kerrytettyä pesämunaa kuin 8000 euroa, koska kaikki muu on mennyt vuokriin. Ennen lainanottoa odotan vielä, jos asuntojen hinnat tippuisivat - siihen asti maksan vuokraisäntäni lainaa, kuten tähänkin asti, kymmenen vuoden ajan. Mutta nyt on asuntokuumetta taas ilmassa.
Vuodesta 2007 jolloin suuri osa tutuista osti sen ensiasuntonsa. Jos olisi tullut vahingossa perheenlisäystä olisi jo ostettu mutta nyt ei ole mitään kiirettä kaupoille,asumisoikeus asunto tällähetkellä, vuokra 500€/kk. Asp tilille säästetään kovalla vauhdilla, ostetaan ehkä vuoden parin päästä, tilannetta seuraillen.
Meillä isomahainen vuokraisäntä käy kerran kuussa mittaamassa asuntokuumeen omalla rectumsauvallaan ja täytyy sanoa rehellisyyden nimissä, että aina varsinkin perintäpäivänä ja muutama päivä jo aiemmin, kuume nousee ja tekee mieli ostaa oma asunto.
Nyt on hyvä mahdollisuus tehdä elämänsä toinen suuri munaus. Ensimmäinen munaus oli odottaa vuodesta 98 tähän päivään ja toinen mahdollinen munaus on ostaa nyt sitten viimein se ensiasuntonsa.Ehkä nyt olisi viisainta sitten katsoa kortit loppuun asti, eli tuleeko sitä hintojen korjausta vai ei. Koko elämänsä odottaneiden kannattaisi odottaa vielä se vuosi pari, eikä turhaan hätiköidä ja panikoida. Olisi perin omituista jos tänne pohjolaan sitä tiputusta ei vielä saataisi, kaikkialla muualla näin kuitenkin on tapahtunut.Vienti kuitenkin dippasi elokuussa huimat 38% !!
Ja kaikille supervelkamuuleille tiedoksi, asun velattomassa omakotitalossa.
Olemme katselleet asuntoja aktiivisesti noin kaksi vuotta. Kyseessä ei sinäänsä ole mikään tuhnuttelu sillä ensimmäisen vuoden käytimme eri alueiden ja erilaisten hintojen tarkkaan kartoittamiseen. Nyt olemme pisteessä, jossa jätämme tällä viikolla taas yhden tarjouksen, jonka läpimenoon suhtaudun varsin myönteisesti. Muutamasta olemme tarjonneet mutta joissain ollaan tarjottu myyjän mielestä liian vähän (yksikin kohde nyt kolme kuukautta meidän mielestämme varsin kohtuullisesta tarjouksesta edelleen myynnissä, joten ei me aivan metsässä oltu) ja jossain taas ollaan vain hävitty tarjous"kilpa".
Yleisesti, olen todennut että kannattaa objektiivisesti koittaa analysoida ja arvioida asunnolle joku "oma" hinta ja tarjota se. Se voi olla 15% vähemmän kuin pyynti tai 15% enemmän tai ihan mitä vaan siltä väliltä. Korvat pitää sulkea pyyntihinnalta ja välittäjän paskanjauhannalta ja pyrkiä itse muodostamaan oma tarjoushinta, erityisesti kun on tutustunut riittävän huolellisesti yleiseen tarjontaan ja hintatasoon. Meillä vaan vähän murheena on puolison taipumus emotionaalisesti sitoutua kohteisiin joista ollaan tarjous ja siten jos kauppoja ei synny on seurauksena hirveä pettymys.
Tampereen keskusta ja ensiasunto (kaksio). Tilanne on ostajan kannalta huonontunut. Pyynnit eivät ole hirveästi nousseet, mutta tinkivarat pienentyneet oleellisesti ja myytävien asuntojen määrä pudonnut roimasti. Tuntuma olisi, että myyntihinnoissa ollaan jopa 10-20 % viime talvea korkeammalla tasolla. Näkyy myös myyntihintatilastossa. Tuloksettomia tarjouksia on tehty siitä huolimatta, että monasti oltu vain 2 -4 % pyyntihinnan alapuolella.
Mielestäni kannattaa vain rauhallisesti arvioida sitä hintaa mitä ITSE olisi valmis maksamaan kyseisestä kohteesta. Jos joku tulee ohi hulppealla tarjouksella niin so be it, sellaista se on merenkulku ja kaupankäynti.
Tampereen hinnoista en yleisesti osaa sanoa mitään mutta puutalojen ystävänä tulee hiukan seurailtua esim asuntojen hintoja Pispalanmäellä ja kyllähän siellä selkeää nousua on ollut havaittavissa.
Aloin suunnittelemaan asunnon ostamista muistaakseni vuonna 2001. Ensimmäisen asunnon ostin 2002 syksyllä (tai ostin jo keväällä, mutta muutin vasta syksyllä). Siinä sitten ajattelin, ettei tarvitse miettiä ostoa hetkeen...
Eikä tarvinnutkaan, ennen kuin 2004, kun alkoi tuntumaan kovin ahtaalta tuo kolmio. Ja olihan siinä tietysti muutakin vikaa, sellaista kerrostaloille tyypillistä (toki hyviäkin puolia oli), joten harkintaan taas asunnon osto. Josta ei tullut mitään ja sitten pitikin arvioida henkilökohtainen talous uudestaan, joten jäihin tuo suunnitelma.
2006 alkoi taas asunnonoston mietintä painaa päälle, ja 2007 lopuilla mieleinen kohde löytyikin. 2008 alkuvuodesta kaupat oli tehty loppuun ja pienen remppauksen jälkeen muuttokin tapahtui.
Noin vuosi meni totutellessa tuohon asuntoon, ja taas sormet syyhyävät... Ennen kevättä 2010 en kuitenkaan tätä viitsi myydä, eli luultavasti aikaisintaan vuoden kuluttua seuraavat kaupat teen. Vähän riippuu, nouseeko vai laskeeko asuntojen hinta (jos nousee reilusti, ei välttämättä ole varaa seuraavaan - tai ainakaan sellaiseen, johon haluaisi muuttaa).
2000 ostettu, 2006 myyty, voitto kotiutettu. Omalle pääomalle arviolta noin 100% tuotto tuolta ajanjaksolta.
Myynnin ensisijainen syy lähinnä epävarmuus omissa palkkatuloissa, selkeitä talousongelmia tietyillä yrityksillä (jo tuolloin) ja näkemys (no olkoon sitten valistunut arvaus) siitä että hintatason nousu ei enää jatku. Lisäksi vähäinen kiinnostus menettää euroakaan vähäisistä muutaman tuhannen euron pääomistani puhumattakaan joutumisesta johonkin velkaneuvotteluihin.
Tein omat johtopäätökseni ja totesin että parempi pyy pivossa kuin 10 oksalla. Rahat jo mukavasti käytetty oman elintason ja tulevien työmahdollisuuksien kohotukseen, eikä ollut aikomusta ostaa mitään ainakaan 3-4 vuoteen - ellei tulopuolella tapahdu jotakin todella radikaalia liikettä ylöspäin. Asun vuokralla melko edullisesti lähes tuplasti tilavammassa asunnossa. Yhteiskunnan laskuun.
Seuraava ostotilaisuus arviolta 2010-2012, joskin silloinkin katson melko tarkkaan mitä tulopuolella on odotettavissa.
Se on työllisyys ja palkkatulot jotka nämäkin asiat ratkaisee.