Olen ajatellut kirjoittaa kirjan. Ongelmana on aloittaminen, siis ei kirjan, vaan kirjoittamisen. Haaste on suuri ja onnistumisen halu kova. Tietenkin kirjoittaminen on aina henkilökohtaista, eikä menestystä voi yhdellä mittarilla ilmaista, mutta kukapa ei haluaisi lukijoidensa pitävän lukemastaan. Jos niin ei käykään, voi pettymys olla suuri. Pelko siitä, ettei olekaan mitään annettavaa on aina taustalla ja helpointa välttää epäonnistuminen on olla yrittämättä. Haluaisin kuitenkin yrittää. Neuvokaapa siis ihmiset, että kuinka ensimmäinen askel voidaan helpoiten ottaa. Miten ylittää aikarajoitteet ja muut keinotekoiset esteet sekä harpata henkisen kynnyksen yli?
miten aloittaa??
jääkarhu69
10751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Helpoin tapa alottaa on alottaa. Kynä käteen tai kirjotusohjelma auki ja tekstiä tulemaan. Tietenkään se ensimmäinen versio ei aina oo paras mahdollinen. Itselläni on usein tarina ja juoni mielessä tai tekstinä, istahdan kirjottamaan ja sitä ensimmäistä sanaa ei tulekaan. Parhaimmillaan oon istunu tunnin ja kattonu tyhjää ruutua, kun mitään ei tule. Inspiraatio antaa yleensä odotuttaa itseään, eikä kannata vaivata päätään noilla alotuksilla, jatkoilla tai lopetuksilla. Alitajunta kyllä hoitaa sen homman ja pimputtaa kelloa päässä, kun on valmis ;)
Kymmenen kertaa kun on kirjottanu alun, alkaa jo tietää, millasen siitä haluaa. Kirjottamisen iloa!
Kannattaa vaan alottaa heti kun tulee aihe tai pikkuinen keskustelunpätkä tai muu pikku pätkä, jolla ei oikeistaan oo mitään tekemistä tarinan oikean juonen kanssa.
Kirjottaa vaikka vain lauseen tai pari aina ku sellanen tulee mieleen.
Ainakin aluksi voi kirjoitella vain omaksi iloksi ja itselleen tai jollekin tutulleen.
Itselläni nämä pikku jutut ainakin auttoivat alkuun! :D
En ole ehkä paras neuvomaan, sillä olen vasta ylä-asteelainen, mutta ota ihan rauhallisesti, näppäimistö/kynä käteen ja kokeile.
Kyllä sieltä aina jotakin kehkeytyy.
Käytä jokaista aistiasi kun kuljet ulkona, kun kävelet keksi kirjaasi kohtia ja aloita pikku hiljaa, mutta sitten huomaatkin, että oho!
Kirjoitanpa vauhdilla.
Minulle on käynyt niin satoja kertoja ja käy yhä.
Siksi kirjoittaminen on hauskaa.
Voi aina keksiä tai löytää uutta kerrottavaa.
Aloittaminen on aina vaikeaa.
Juuri tähän kirjoittamisen psykologiseen vastarintaan perehtyy psykologi-runoilija Claes Andersson kirjassaan Luova mieli. Lainaa kirjastosta ja lue! Opit paljon!
Suosittelen myös Liisa Enwald: Luova kirjoittaja.
no...miten sä ite lukist alun jostaki stoorista tai kirjasta? kai sen pitää olla aoka mukaansa tempaava, sillei et se herättää kysymyksii... mä ainaki elän äkkinäisissä ideoissa, jotka vaan pälkähtää päähän...mielikuvitusta mukaan ja onnee ;D !
Ehkei kannata turhaan miettiä, että mitä muut haluaa kuulla vaan kirjota jotain mistä ite tykkäät ja oot tyytyväinen. Monet kirjailijat on sanoneet, ettei ne kirjottaessaan ajattele kohderyhmää tai mitään sellasta. Kirjota sellasta omanlaistas tekstiä! ja yksinkertaisesti vaan kirjota. Joskus se inspiraatio voi iskee vaikka keskellä yötä, mutt havemmin sitä voi pakottaa.
Minulle aloittaminen on yleensä helppoa, muttei tietenkään aina. Silloin jos alku on hämärän peitossa, mutta jokin muu kohtaus niin kirkkaana mielessä että oikein häikäisee, niin silloin kirjoitan sen, minkä tiedän tapahtuvan jossain vaiheessa.
Jotenkin en vain malta kirjoittaa kohtaa, joka tuntuu olevan niin kaukana siitä, mikä jo häilyy mielen porukoilla ja silloin vain kirjoitan ne häiriötekijät itsestäni ulos, jos nyt näin voi sanoa.
Mutta niinkuin sanoit, kirjoittaminen on täysin henkilökohtaista eikä tämäkään tapa välttämättä toimi. Minua se on auttanut monesti.
Onnea sinulle! Tulkoon inspiraatio pian! :)
Ensiksi todellakin kannattaa unohtaa kaikki ulkopuoliset ihmiset ja mielipiteet. Seuraavaksi kun on ottanut kirjoitusvälineet, eikä välttämättä edes niitä, voi alkaa kirjoittaa tai suunnitella päässään tarinan kulkua pääpiirteissään. Ei kannata takertua heti yksityiskohtiin. Sitten voi kirjoitella kohtauksia sinne tänne ja lisäillä yksityiskohtia, hajuja ja makuja vähitellen.
Kokonaisuus kannatta hahmotella ensin, niin pysyy homma paremmin kasassa ja voi kulkea määrätietoisesti kohti loppuratkaisua ja korostaa sopivia asioita.
Toinen tapa on aloittaa alusta ja antaa tarinan edetä ja kertoa itse itseään kohti loppua, mutta sillä tavalla on kyllä suuri vaara eksyä sivupoluille.
Kirjoittaminen ei ala aina kertomuksen alusta. Hyvin usein se alkaa mistä tahansa kohtaa tarinaa. Vielä useammin käy niin, että se kohta jota kuvittelee aluksi, onkin osa tarinan jotain muuta kohtaa.
Kannattaa siis vain kirjoittaa ajattelematta sen enempää, onko se alku vai loppu. Kyllä teksti sen näyttää itse jossain vaiheessa.
Siinä on hyvä vihje! Kaikkien kannattaa miettiä sitä ja toimia sen mukaisesti. Voi jopa olla, että se saa paikalleen juuttuneen juttuni liikkeelle, kun ajattelen aina niin paljon sitä, mihin kohtaan mikäkin tapahtuma tulee. Minulle kävikin juuri niin, että tarinani alku siirtyikin vasta kolmanteen lukuun.
Muistakaa, ettei teksti ole ikinä ensimmäisellä yrittämällä valmis. Se tarvitsee aina mielettömästi korjauksia ja lisättävää ja poistettavaa. Ainakin minun kohdallani siis. Voi olla että jotkut ovat jo syntyjään niin hyviä kirjoittajia, ettei jatkuvaa oikolukua tarvitse tehdä. :)