kaikki oli
elämä antoi
kauan kuljin
huomasin
yksin jäin
te katositte
elämä ruoska löi lujaa
kasvoille
haavoitti
turhaan huudan
tuskaa maailmaan
tekee kipeää
elämä antoi
kauan kuljin
huomasin
yksin jäin
te katositte
elämä ruoska löi lujaa
kasvoille
haavoitti
turhaan huudan
tuskaa maailmaan
tekee kipeää
Vastaukset 3
Vanhimmat
On jokaisen,
taakka painava hartella.
Matka tää,
se päättynee,
kun ei jaksa enään askeltakaan.
Niin on hyvä se,
että kulkija väsyy kulkemaan.
Niin on hyvä se että kaikkea ei saa ja
tuskakin on harhaa haihtuvaa.
Uni aikaan saamme jälleen matkustaa,
siellä he kaikki meitä odottaa.
Uni se ei pääty koskaan.
ps,
jaksa mummi taivaltaa,
matka päätyy aikanaan.
Eikä jäljet ruoskan nuo seuraa sinua tuonelaan,
ne jäävät maahan, tomuun
ja kuunnelkaa,
joskus tuuli niitä kuljettaa,
ne maahan jäätyvään tuo äänen sen,
oli elämää kerran täällä päällä maan,
tai sitten sekin on unta unta vaan.
luin ja pyyhin kyyneleen
älä luovuta !
Koskettaa.