tunsitko sä edes koskaan mitään mua kohtaan
vai kuvittelinko vain kaiken oman pääni sisällä?
Mä oon vahvasti ton jälkimmäisen kannalla,
vaikka toivonkin ettei se niin olisi, mutta
et sä koskaan musta kiinnostuisi.
Tunteillensa ei kuitenkaan mitään voi,
ei niitä voi kieltää.
Kaikki on nyt vähän perseellään, mut ihan sama.
Kai tää joskus helpottaa.
Kömmin nyt takaisin kotikolooni.
Ikävä on...
vai kuvittelinko vain kaiken oman pääni sisällä?
Mä oon vahvasti ton jälkimmäisen kannalla,
vaikka toivonkin ettei se niin olisi, mutta
et sä koskaan musta kiinnostuisi.
Tunteillensa ei kuitenkaan mitään voi,
ei niitä voi kieltää.
Kaikki on nyt vähän perseellään, mut ihan sama.
Kai tää joskus helpottaa.
Kömmin nyt takaisin kotikolooni.
Ikävä on...
Vastaukset 25
Vanhimmat
mun aatokset... mutta en ole L.Taitaa olla muitakin
samassa jamassa,paitsi että sinne kotikoloon ei kannata jäädä murehtimaan.
oon jo jämähtänyt tänne kotikolooni,
tuntuu et oma elämä ei enää liiku mihinkään.
Sitä vaan miettii kaikennäköstä, ja sitten
alkaa ahdistamaan.
Helpottaa kuulla, että on meitä muitakin
samassa jamassa...
aivan loputon määrä saamattomia nahjuksia, jotka itkevät jonkin saavuttamattoman perään.
ei sentään itketä ja ei ole saavuttamaton. jaa saamaton saatan olla,mutten sentään nahjus.
Lähinnä ois kysymys omasta rohkeudesta.Ja siitä miten hän suhtautuu...tuleeko korville...vai tuleeko
kylmää vettä niskaan ... vai tulisko halaus?
Elämä on.
Se on kilpailua joka alalla. Eikä kaikki voi olla voittajia.
Mää sain yheltä toiselta paremman "tarjouksen", oli siis nätimpi ja mukavampi.
En voinut vastustaa kiusausta lähteä hänen kaas samaa matkaa.
Sori, kun sä vähän liikaa muhun tarrasit. Mä en koko aikanna ollut tosissani.
Kunhan kokeilin.
Anteeksi kun annoin sun tulla luuloihin itsestäs.
Kyllä sääkin löydät toisen, mukavamman kuin mää. Laske rimaa alemmaksi.
kiva vastata tälläiseen kun tietäsin et sä oot sä..kulta.
mä se oon, jonka mun haluaisit olevan.
En oo sun kultas koskaan ollutkaan..:/
kun tällaista tapahtuu ihmissuhteessa. Toinen on tosissaan toinen vaan leikkii. Se on todellakin väärin.... mut kaikki ihmiset eivät ymmärrä tätä elämän filosofiaa. Leikkivät ja etsivät sitä kauniimpaa, lopulta löytävät itsensä yksinäisenä. Näin se menee ihan oikeesti, uskokaa pois.... Jos ei ymmärrä elämän tosi asioita ja kurkottaa jonnekin kauas, tulee rytinällä myös alas... Anna hänen mennä.... ei ollut sinun arvoisesi...se sattuu aikansa... mut unohtuu ajan myötä.... UNOHDA !!!
.. ja minä en unohda mutta annan kyllä mennä jos on mennäkseen.Alas on menty ja tie ei ole kuin ylöspäin.Ei ollu sit multa aloitus.Miksi pitää unohtaa jos kumpikaan ei ole loukannut
?Leikitty ei ?Tai no mistä sen tietää,kun ei pysty toisen ajatuksia lukemaan.Pointti oli siis jotenkin,että jotkut jää kauniiksi muistoiksi,jotkut ystäviksi ja leikkijät ö-mappiin.Järkeä saa käyttää noissa ihmissuhteissa vaikka olis niin ihastunnu.Eiks niin?
ja tietenkin tunsin
ja tunnen koko ajan, etkö huomaa
sulla olisikin ikävä mua, mut enpä usko...
En kyllä valitettavasti huomaa sun tunteitasi.
Kai mun pitäisi vaan unohtaa sut, mut oot liian kaunis
ja ihana unohdettavaksi
Antaisin mitä vaan, jos saisin sut nyt ihan vaikka vain
hetkeksi tuohon mun viereeni...
Ehkä on parempi mennä tästä nukkumaan
Hyvää yötä!
nukuttaisiinpa vierekkäin
olisi ollut mukavaa, jos olisit mun vieressä nukkunut..:)
Tuskin mä olisin siltikään unta saanut, olisin varmaan
miettinyt jotain tämän suuntaista: http://www.youtube.com/watch?v=GfY67_qkgOs
Äh, mä en tiedä, miksi mä edes kirjoitin tänne.
En mä tiedä enää mistään mitään...tai tiedän mä sen,
että mä haluan vain sut...
palaa! miksi täällä tuhlata kallisarvoista aikaa ja ihmetellä??? kerran näköjään kummatkin haluavat toisensa niin antaa mennä vaan!! :)
se olisikin noin helppoa. Tai kyllähän se varmaan olisi helppoa,
mutta mä taidan itse tehdä siitä vaikeaa.
Muutenkin tuntuu, että nyt on jo liian myöhäistä...
Mä en ymmärrä miksi oon tällainen saamaton paska.
Rakastin ja rakastan SUA
Kyllä mulla oli (ja on vieläkin)ntunteita sua kohtaan S, en vaan tiedä miksen uskaltanut mitään sanoa...
Luulen kyllä että sinäkin asian vaistosit, ihan oikein.
Voi kumpa vielä tapaisimme, asiat voisivat mennä toisin...
en ole P enkä S...ei sillä oo oikeastaan väliä kuka mä oon.
Ei sillä oo mitään väliä... Ei mitään...
Mä oon vaan kurkkua myöden täynnä tätä mun elämää, jonka
piti olla jotain aivan muuta, mitä se tällä hetkellä on.
Ja ketä mä voin syyttää...itteeni, en ketään muuta.
Mä oon vaan tällainen, en kelpaa kenellekään sellaisena kuin oon...
Monta vuotta mä oon vetänyt jotain tyhjänpäiväistä roolia, että voisin
edes pienen hetken tuntea, että kelpaisin. Nyt tuntee olonsa aika tyhjäksi,
ei oo ketään, ei ketään johon voisi luottaa.
Mä oon vain ollut pelkkä kynnysmatto kaikille, ei ketään koskaan kiinnostanut
se miltä musta mahtaa tuntua. Miten alas sitä voi ihminen vajota, että sietää
tollaista käytöstä. Vittu, mä vihaan itteeni!
Sä olit hetkittäinen valonpilkahdus mun elämässä. Mä unohdin hetkeksi kaiken.
Mutta nyt, kun ajattelen niin se oli pelkkää mun lapsellista kuvitelmaa kaikki.
Mutta ei mun tunteet vääriä oo, ei kenenkään tunteet oo.
Mun elämästä saisi kyllä aika tragikoomisen näytelmän, ihmisillä ainakin olisi hauskaa.
Mä menen nyt, en tiedä minne, johonkin kai..?
Toivon mukaan sulla on kaikki hyvin...
Ei mulla enää muuta...
Tän mä voisin sulle vielä laittaa:
http://www.youtube.com/watch?v=5H-8CwfhvXc&feature=related
mistä sen tietää onko se koskaan liian myöhäistä. Ensin pitää uskaltaa ottaa selvää. Minä ainakin joskus toivoin, että vaivautuiset tekemään sen.
Yksi L
säkään vaivautunut...
Sittenpä en taida olla se L, jonka edes ottamukset sinua vaivaavat, vaikka monet sepustukseni kyseisellä kirjaimella allekirjoitankin. Olen ottanut selvää - tiettyyn rajaan asti. Pitää tulla vastaan myös toiselta puolelta.
Kuinka paljon sä mua rakastat. Kunpa voisin vielä palata luoksesi. Tuntea sun vartalosi ihollani.Hegityksesi, sydämesi sykkeen. Painautua sinua vasten, rakastella sun kaa, laittaa käteni pikkareittesi alle, tuntea kumpusi niiden alla, kostuvana, ihanana....kunpa voisin ajan ratasta kiertää monta ympärystää taaksepäin....?
vain tuntui koko ajan siltä, että sä pelleilit mun tunteilla. Loppujen lopuksi mä taisin itse pilata tän kaiken.
Harvemmin näitä asioita kukaan yksin pilaa. Jutuissa on aina kaks mukana, vaikka jotkut välillä yrittääkin syyt kokonaan toisen niskaan kaataa... Itse en ainakaan suostu enää kantamaan kuin oman osani.
se kai on...