Minä tarjosin auttavaa kättä
joka pyyhkisi kyyneleet,
lyötiin siltikin säälimättä
sanat eivät nuo riittäneet.
Olin vieraana kotini mailla
itki kaipuutaan pihapuu,
silloin kuljin orpojen lailla
ei lohtua laulanut suu.
Suljin narahtain pihaportin
oli kyyneleet silmissäin,
sain kylmän kohtalon kortin
silti säilyt ain mielessäin.
Kasvoi pitkä nurmen nukka
saunan polulla itkien,
hämähäkin seitistä kukka
lauloi kaipuusta nyyhkien.
Niin paljon voi elämä antaa
myös paljon se ottaa voi,
tämän kuorman kun jaksan kantaa
aika muistot nuo hopeoi.
joka pyyhkisi kyyneleet,
lyötiin siltikin säälimättä
sanat eivät nuo riittäneet.
Olin vieraana kotini mailla
itki kaipuutaan pihapuu,
silloin kuljin orpojen lailla
ei lohtua laulanut suu.
Suljin narahtain pihaportin
oli kyyneleet silmissäin,
sain kylmän kohtalon kortin
silti säilyt ain mielessäin.
Kasvoi pitkä nurmen nukka
saunan polulla itkien,
hämähäkin seitistä kukka
lauloi kaipuusta nyyhkien.
Niin paljon voi elämä antaa
myös paljon se ottaa voi,
tämän kuorman kun jaksan kantaa
aika muistot nuo hopeoi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
niinhän se on,
elämä antaa ja ottaa.
Me olemme siinä rattaassa mukana tahtomattamme,
Kohtalon käänteissä aina.
Onko sitä hopeaa, oikeasti ?
Runosi sävähdyttää, kuten aina.
kohtalon kortit eivät aina
satu parhaat mahdolliset,
silti mennään etiepäin.
Kiitos moll. J