Palamisen lailla, se muo satuttaa
hetkenkin ilon ikuisuudeksi pois taltuttaa
Pettyä annettiin,
pois pinkkien pilvien syövereistä kannettiin
Nyt taas yhteen satuin kanssa ukkosmyrskyn
en pääse ohi tämän tyrskyn
Keskelle jäin kylmän ja salamoiden
itsesääliä sisälleni sydämmeen kavaloiden
päästä ulos yritän
vaik kuulen salaman, ukkosen kauimmankin jyrinän
liian syvällä, liian kovaa
enkö voisi vain ulos pimeän sataa
hetkenkin ilon ikuisuudeksi pois taltuttaa
Pettyä annettiin,
pois pinkkien pilvien syövereistä kannettiin
Nyt taas yhteen satuin kanssa ukkosmyrskyn
en pääse ohi tämän tyrskyn
Keskelle jäin kylmän ja salamoiden
itsesääliä sisälleni sydämmeen kavaloiden
päästä ulos yritän
vaik kuulen salaman, ukkosen kauimmankin jyrinän
liian syvällä, liian kovaa
enkö voisi vain ulos pimeän sataa
Vastaukset 1
Vanhimmat
runossasi on paljon omaa elämääni.
En pääse minäkään tyrskyjen ohi
vaan taidan hukkua niihin.
Kiitos.