Eteenpäin

kovin surullista luettavaa,
mutta joskus rakkaudessa vaan käy näinkin.

Voimia ja jaksamista Sinulle päiviisi,
kyllä se aina jossain vaiheessa helpottaa.

Vaikka vaellankin tällä aavikolla jonka
nimi on oma itsekkyyteni, takerrun joka
okaan ja oksaan, mistä voin syyllistää
sinua ja vuotaa käsissäni verta kivussa..

Ei, ei tämä ole itsepetosta, lopullista
sinun syyttämistä, tämä on vain tapani
selvitä Sinusta, raahautua eteenpäin, eroon
sinusta, virua päiväni tuskani kulussa..

Kun olen päässyt kyllin etäälle Sinusta,
pois lämpösi luota, irti tuoksustasi, unissani
ei keinu poveksi kohti huuliani, käheä naurusi
kohota miehuuttani ja saa virtaani vuotamaan..

Silloin, kun se loitonee hiljaisuudeksi ajatuksissani
ja uneni on tyhjä vuode, sinä vartalollani himmeä
muisto, sillloin uskallan nousta, avata itseni
toisaalle, valmis kulkemaan, jatkamaan..

..mutta tämä aavikko tuntuu nyt rannattomaltaja,
Sinä niin Rakkaalta..

http://www.youtube.com/watch?v=dLTqa1bj1Q8&feature=related

Kiitos Runostasi.

Kun on irronnut, päässyt irti, eroon,
jää kuitenkin jotain ja jostain kiinni..

Joka askel raskas ja vaikea, liikeet
poispäin vastuksia ja niin helppo
antaa periksi, vaipua Rakkauden, ikävän,
koomaan..

Mutta mielessä kuitenkin ajatus, että
joskus helpottaa, askel suopuu nöyremmäksi
ja mennyt hellittää otettaan..

Rakkauskin..

Rakkausrunosi oli samalla herkkä,
kaunis, mutta riipaisevakin.

Viihdyin ensi lukemalta ja tämä
oli tuoretta, persoonallista tekstiä.

Säkeet ja ajatus kulki ja eli,
kerrontasi oli raikasta ja selkeää,
herkkyyden kärsimättä.

Todella minuun osuva ja erittäin hyvä Runosi.
Pidin kovasti.

Iloa ja hymyä Sinulle päivääsi.