Olen 17 vuotias poika.
Onko kukaan muu huomannut näin murrosiän aikana, että on vaikeampi tuntea ihastumisen, ikävän tai rakkauden tunnetta? Itse olen huomannut, että sen jälkeen kun masennus iski noin vuosi sitten; on ollut hankalampi kokea näitä tunteita. Esimerkiksi olen huomannut, että vaikka kuinka kivan tytön tapaan ja minulla on hauskaa hänen kanssaan, en silti ihastu saati tunne ikävää häntä kohtaan. Olin pitkässä suhteessa ja tunsin ikävää kyllä ja rakkauttakin, mutta sitten yhtä-äkkiä kaikki katosi masennuksen myötä, siinä sitten suhdekin kusi.
Onko samanlaista?
Onko kukaan muu huomannut näin murrosiän aikana, että on vaikeampi tuntea ihastumisen, ikävän tai rakkauden tunnetta? Itse olen huomannut, että sen jälkeen kun masennus iski noin vuosi sitten; on ollut hankalampi kokea näitä tunteita. Esimerkiksi olen huomannut, että vaikka kuinka kivan tytön tapaan ja minulla on hauskaa hänen kanssaan, en silti ihastu saati tunne ikävää häntä kohtaan. Olin pitkässä suhteessa ja tunsin ikävää kyllä ja rakkauttakin, mutta sitten yhtä-äkkiä kaikki katosi masennuksen myötä, siinä sitten suhdekin kusi.
Onko samanlaista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitenhän tuollaisen ihastumisen tunteen saisi aikaiseksi? Meinaan, kun ärsyttää kun on tavannut hitsin mukavan naisen muttei vain tunne ihastumista!
Mulla oli jossain vaiheessa sellanen vaihe että olin umpilätkässä yhteen tyttöön. Sain siltä pakit ja jotenkin kuoletin sitten vähän kaikki tunteeni... Ja nyt vituttaa :D
Mulla oli kans nuorempana sellanen jännä, kun ei mikään tuntunu miltään. Sitä sitten alko olla vaan passiivinen ja masentava, kun ei mikään kiinostanu. No, sitten lähti kaverit ja koulu alko mennä huonosti. Mahtavaa. Sitten ku tunteet palas nii se oli yhtä masennusta: ei ollu kavereita eikä osannu koulussa mitään...
Vaikkakin tähän viestiin kun vastaan 12 vuotta myöhemmin, niin oikeesti I can relate!!
Just nyt tällä hetkellä opiskelen lukiossa ja kaikki rulaa silleen tylsästi, mut kun ei oo saanu vastauksia mieltä painaviin kysymyksiin :/ ni aika tyhmä juttu..
Ja kaikkee muuta ylimääräistä on tapahtunut vuoden aikana, niin tää lause on pyörinyt päässä:
"Jos on tunteeton olo."
Toisaalta psykologi kerran sano kun kerroin, että se voi johtua just alakuloisuudesta ja et kun ettii itteensä ja kun ei tiedä mitä tekee asioiden parantamiseks, ni se aiheuttaa ylimääräistä stressii. On kyllä ihan perseestä..
Ja vaik onkin korona, niin on pikkuhiljaa jaksanu enemmän ja enemmän miettii, et mikä on itelleen hyväks ja harmaista päivistä huolimatta jaksanu enemmän oleen ilosempi itelleen.
En ole puoleen vuoteen, viimeisimmän eron jälkeen, tuntenut kunnon ihastusta yms. Monta mukavaa tyyppiä olen tavannut, ja onhan minulle ottajia jos haluaisin seurustella, mutta en halua seurustella ilman kunnon tunnetta vaikka tyyppi olisikin "ihan kiva".
Harmittaa tosiaan tämä "tunteettomuus". Haluan tunteeni takaisin.
mulla masis lääkkeet tappo tehokkaasti tunteet ja nyt jouduin alottaa uudestaan:/ haluisin mieluummin vaikka sen kunnon masiksen takas kun olla tälläne tunnevammanen.
Oon 14v. Itsellänikin on masennusta. En osaa tuntea rakakutta, iloa, surua, ikävää, empatiaa, sympatiaa enkä muuten kaan osaa paskaakaa välittää muista. En ole koskaan siis seurustellut joten tää ei oo kariuttanu niit. Mut siis....masennukseni alkoi, kun tajusin et oon tosi narsistine persoona...tai mä vaan luulen niin. Lääkkeitä masennuskee en ota, koska jos mun tunnetasapaino on lääkeide varas, en ehk enää sit osaa elää ilman lääkettä ;(
narsistinen ja muutenkin vähän typerän olonen taavi. runkkaaminen auttaa itsesääliin aika hyvin.
joku harrastus niin saat ajatukset muualle ja sitten masennuskin katoo ja jatkat sit taas isku repliikeillä 8)