...siitä miten sekaisin oon takias. Ruoka menee alas vaan pakottamalla, sydän hakkaa niin paljon etten tiedä koska se väsyy kokonaan, aineenvaihdunta on niin kiihtynyt että pitää juosta jatkuvasti vessassa. Koko ajan kuumeinen olo, ihoa polttelee, kasvoja kuumottaa, paha olo. Lihakset velttoina, vaikea liikkua tai edes nousta seisomaan.
Tuskin sulla on mitään hajua tästä. Enhän pysty edes katsomaan sua silmiin, katse on pakko kääntää paniikissa pois. En voi alkaa jutella sulle, pelkään sanojen jäävän johonkin matkan varrelle.
Pyytäisitpä mua ulos. En siihen ite pysty, mutta ehkä saisin säälittävästi vastattua että lähden. Se mitä en en siihen perään uskaltais sanoa, mutta haluaisin sanoa, on etten mitään muuta niin paljon haluakaan nyt.
Tuskin sulla on mitään hajua tästä. Enhän pysty edes katsomaan sua silmiin, katse on pakko kääntää paniikissa pois. En voi alkaa jutella sulle, pelkään sanojen jäävän johonkin matkan varrelle.
Pyytäisitpä mua ulos. En siihen ite pysty, mutta ehkä saisin säälittävästi vastattua että lähden. Se mitä en en siihen perään uskaltais sanoa, mutta haluaisin sanoa, on etten mitään muuta niin paljon haluakaan nyt.
Vastaukset 24
Vanhimmat
nojust, ei kai nyt sua osata pyytää ulos jos peittelet tunteitasi kaikin mahdollisin tavoin.. ei ihastuksellasi ole mtn hajua, ilmaise itseäsi!:) rohkeutta
Kiitos tsemppauksesta! :) On siihen pieni mahdollisuus että hänellä on kuitenkin jotain hajua, jos osaa tulkita tätä käytöstä. Ollaan me juteltukin joitain kertoja ja ihan kun oisin jotakin vastakaikua tuntenut ja vaistonnut elekielestä, mutta mikään ei varmaa ole.
Suomea tämä mahtaa olla tarkoitettu? tai kenelle?
että kuinka paljon mä haluaisin sua pyytää ulos, edes leffaan! jos sä antaisit mulle jonkun signaalin että sua ehkä kiinnostaisi eikä kaduttaisi? kun en halua pettyä taas... ja sun kanssa mua pelottaa, että petyn :(
Mistä päin olet?
etten tykkää naisista, vai miksi uskot pettyväs mun kanssa ja mietit että katuisinko?
niin hämmentynyt, mistä päin olet??
oikeastaan mä tiedän että tykkäät myös naisista ja pelkään että kadut sitä mitä meidän välillä tapahtui? Niin ja mistä olitkaan?
Valitettavasti mun ja ihastukseni välillä ei ole tapahtunut mitään :( Helsingistä oon.
opiskeletko? minkä ikänen olet?:)
Enpä opiskele, eli en taida olla se sinuunkaan mahdollisesti ihastunut? ;) Tai kerro jotain vaikka itsestäsi jos tahdot.
ole tapahtunut. Hänet olen tavannut töissä. Välillä sydämessäni olen tuntenut tosi lämpimän väreilyn ja joskus on perhosiakin vatsassa. Ei kokoajan, mutta kuitenkin. Hän on kieltänyt pitävänsä naisista...siksi en uskalla tehdä mitään, koska en halua ainakaan hänen tuntevan oloaan epämieluisaksi minun takiani.
Onko hän siis kieltänyt ihan selkeästi pitävänsä naisista? Et ole vaan voinut tulkita väärin?
Ehkei ole ollut "turvallista" myöntää, mutta ei hän ole kieltänyt pitävänsä minusta;).
Voisitko vähän antaa vinkkiä miltä hän näyttää? Entä miltä sinä?
Seuraan tilanteen kehittymistä livenä;). En ole liian ujo tekemään aloitetta, kunhan saan riittävästi vinkkiä toiselta kiinnostuksesta. Todellakaan en halua olla painostava tms. ja toki toisenkin tulee tuntea minua kohtaa erityistä. Olemme "aikuisia"...
olet jo jonkunlaista vinkkiä saanut? Millaista? ;) Voithan vaikka koittaa pyytää häntä jonnekin (kahville, baariin, leffaan) kun olette kaksin tai mahdollisimman rauhassa muilta. Jos hän kieltäytyisi, olisi ainakin sen jälkeen hänen "vuoronsa" pyytää jos vielä haluaa... Mutta voihan olla ettei hän kieltäydy. No, onnea joka tapauksessa!
Hän ujostelee ja punastelee, joka on todella söpöä.
mitä jos sanoisin, että kaikki samanlaisuus johtuu juuri tunteista sua kohtaan. siksi sattuu niin paljon.. koska mä oon rakastunu.
Olen ollut todella tyhmä ja lapsellinen "teini-ihastuja", vaikka pitäisi olla aikuinen. Olen elänyt haavemaailmassani, kuvitellut asioita liikaa ja nähnyt varmasti liikaa sellaista, joka ei ole ollut totta oikeasti. Tämä on todella noloa ja lapsellista, ihastua haaveisiinsa. Eihän me oikeasti todella tunneta. En tiedä miten tämä pääsi käymään, vain muutama katse ja sana jossain vaiheessa laukaisivat kaiken. Kun katsoit minuun... Oma elämäntilanteeni ja lisäksi tietysti sekopäisyyteni sai aikaan dramaattisia piirteitä tähän ihastumiseen. En halunnut kohdata todellisuutta, niinpä "hankin" tällaisen ihanan ihastuksentunteen peittämään kaikkea ikävää. Ei todellakaan järjen riemuvoitto. Harvoin ihastus kai onkaan, mutta kyllä tämä ihastuminen oli vain pääni tuotosta vailla kosketusta todellisuuteen.
En kiellä etten voisi suhun oikeastikin ihastua ja jopa rakastua, mutta sen olisi perustuttava enemmän oikeaan elämään ja tähän maailmaan. Meihin. Voisit olla mulle oikea, tai sitten et. Sitä on turha pohtia kun tää tilanne on liikaa vaan pään sisällä, ei todellisuutta. Me ei tunneta.
Tietysti aina takaraivossa joku sanoo "entä jos sittenkin, entä jos en ole ainoa joka on sekaisin tässä", mutta ei. Ei tämä voi jatkua näin. Ihastuksen on kuoltava yhtä nopeasti kun se syntyikin. Tässä kohtaavat ne kaksi, järki ja tunne, järki lopulta voittaa kun ei tunne saa rohkaisua, voimaa, kosketusta, todellisuutta. Näin se on.
ei mahkuja suhun.
???
Nyt meni taas yli ymmärryksen.
mahkuja.
että minkä takia ei ole mahkuja?
Hankalassa elämäntilanteessa pääsee eteenpäin juuri siitä syystä, että jokin asia antaa toivonpilkahduksen paremmasta huomisesta. Ihastuminen on alkuun haaveilua, mutta siitäkin on päästävä eteenpäin joko otettava asiasta pienin askelein selvää..tai kokonaan unohdettava. Voithan ottaa selkoa asiassa jollain kauniilla pienillä teoilla -alkuun ja katsoa mihin se johtaa. Se miten ihastuu on kiinni ihmisestä, ei iästä tai asemasta tms...muutenhan siinä olisi mukana järki, jolloin kyse ei olekaan tunteista.