Nyt
kun kaikki täällä
on muuttuneet
kasvot naamionsa saaneet
voiko mistään saada
enää kiinni?
Nyt
kun kadun lämmin kaiku
on viilennyt,
ahneudella tukahdutettu
löytyykö enää sitä tilaa
mistä itseni löydän?
kun kaikki täällä
on muuttuneet
kasvot naamionsa saaneet
voiko mistään saada
enää kiinni?
Nyt
kun kadun lämmin kaiku
on viilennyt,
ahneudella tukahdutettu
löytyykö enää sitä tilaa
mistä itseni löydän?
Vastaukset 4
Vanhimmat
runosi, ajan henkeen peilatessa.
Mutta sen minä olen oppinut, että se oma tila löytyy, aika helpostikin. Rehellisyydellä meinaan.
Ensin kuitenkin: Ole rehellinen itsellesi, niin vasta sitten nämä kaikenmaailman kummalliset kiemurat on nidottavissa niin sanottuun kokonaisvaltaiseen rehellisyyteen. Mutta liian pitkä lienee tie?
Enkä valita! Riittää kun olen rehellinen itselleni ja tässä ohella myös ympäröivälle yhteisölleni, siitäkin huolimatta, että sapiskaa lentelee taholta kuin taholta. Mutta ei tämä minua haittaa, korkeintaan....
Millaisen kuvan saat, jos lähestyt runon ydintä. Olet ollut tutulta paikkakunnalta pitkään poissa ja palatessasi, vaikka vain käymään, et tunnista kuuluvasi sinne. Koska paikat missä viihdyit, on rakennettu poissaollessasi täyteen kerrostaloja?
osaa löytää runosi ydintä. Mutta näin kun useamman kerran tämän luen, niin runosi on kuin eräänlainen hätähuuto.
Muutos muutoksen perään. Muutos ja muutoksen alkulähde? Lähteen tehtävänähän on ymmärtääkseni aina ja vaan aina alituiseen, virran ylläpitäminen. Sillain tasaseen.
Mutta ei, en minä ainakaan saa enää mistään kiinni, tässä jatkuvassa pulppuamisessa. Lähteessä lienee hikkatauti?!
Ps. Eikä minua niinkään ne kerrostalot häiritse, vaan ne ihmiset, jotka niissä asustelevat.
minusta. Asun maaseudun rauhallisuudessa.
Aikanaan yksi ystäväni totesi eräästä synkästä kirjoituksestani "Mikäli en tuntisi Vexiä niin hyvin, miten tunnen. Hälyttäisin ambulanssin."