Se satuttaa
kun tarttuu
sanat kurkkuun.
Vituttaa.
Mieli maassa
jo aamusta.
Ei edes varjoa
sun haamusta.
Tiedät, että
tää hiljaisuus
saa mun pään sekoomaan.
Pelistä silmät
tuijottaa,
kajaalit valuu
mun poskilla.
Tunnoton niin
käsi kuin pää.
Sydän mulla
lyö tyhjää.
Tää tunne
sais mennä
jo pois.
Rivit paperista
loppuu,
se pelastus ois.
Ei kehtaa
voi, tätä
sanomatta
jättää.
Kun kellosta
aika jättää,
kynä mut pettää.
( anteeksi jos sanojen asettelu ei jotakuta miellytä. halusin kirjoittaa runon siinä muodossa kun olen sen synkässä mielentilassa kirjoittanut. )
kun tarttuu
sanat kurkkuun.
Vituttaa.
Mieli maassa
jo aamusta.
Ei edes varjoa
sun haamusta.
Tiedät, että
tää hiljaisuus
saa mun pään sekoomaan.
Pelistä silmät
tuijottaa,
kajaalit valuu
mun poskilla.
Tunnoton niin
käsi kuin pää.
Sydän mulla
lyö tyhjää.
Tää tunne
sais mennä
jo pois.
Rivit paperista
loppuu,
se pelastus ois.
Ei kehtaa
voi, tätä
sanomatta
jättää.
Kun kellosta
aika jättää,
kynä mut pettää.
( anteeksi jos sanojen asettelu ei jotakuta miellytä. halusin kirjoittaa runon siinä muodossa kun olen sen synkässä mielentilassa kirjoittanut. )
Vastaukset 1
Vanhimmat
rivi 12:
PEILISTÄ