http://www.kaleva.fi/plus/Suomi-laiminlyo-lapsiaan/822635
Suomi laiminlyö lapsiaan
SARI GUSTAFSSON/LEHTIKUVA
YK:n lasten oikeuksien komitea kritisoi Suomea.
Suomi ei ole vieläkään saanut lasten palveluja kuntoon.
Palvelujen laatu riippuu liiaksi kotikunnasta,
ja tästä eriarvoisuudesta on ollut huolestunut myös YK:n lapsen oikeuksien komitea.
Eriarvoisuus näkyy esimerkiksi kouluissa kouluterveydenhoitajien puuttumisena
tai lasten psykiatristen palvelujen jonoina.
Komitea on ollut huolissaan myös sijaishuollossa elävien lasten määrän jatkuvasta kasvusta.
– Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrän kasvu on ollut koko 2000-luvun 3–5 prosenttia. Kasvu on ollut samaa luokkaa, olipa nousukausi tai ei.
Tämä ei johdu pelkästään lamasta, manaili Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmapäällikkö Seppo Sauro Helsingissä tiistaina.
Viime vuonna kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä nousi yli 16 000:een.
Sauro pitää erityisen huolestuttavana 16–17-vuotiaiden lasten osuuden lisääntymistä.
– Ennusteet yli 16-vuotiaiden hoidon tuloksellisuudesta ovat ruotsalaistutkimuksen mukaan murskaavat.
Esimerkiksi poikien kuolleisuus 25-vuoden iässä on kymmenkertaista normaaliväestöön verrattuna, samoin vankeustuomiot ja riski sairastua psyykkisesti.
Ei havaita ajoissa
Huostaanottojen määrän kasvu kertoo siitä, ettei ennaltaehkäisevää apua riitä kaikille tarvitseville.
– Lasten ja lapsiperheiden peruspalvelut eivät moneltakaan osin vastaa tarpeita, suosituksia eikä säädöksiä. Edellisen laman aikana tehtyjä leikkauksia ei ole korjattu, vaikka on ollut vuosia, jolloin kuntien verotulot ovat nousseet seitsemän prosenttia, sanoi Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen.
Iivonen luettelee koulujen ja päiväkotien lakkautukset, jonot kasvatus- ja perheneuvoloissa, ylisuuret luokkakoot, kouluterveydenhoitajapulan, erityisoppilaiden määrän kasvun sekä lapsiperheiden kotipalvelujen alasajon.
– Tämä johtaa siihen, ettei lapsen kasvuympäristössä olevia ongelmia havaita ajoissa, eikä kyetä tarjoamaan apua varhaisessa vaiheessa. Syntyy noidankehä. Peruspalvelujen ohentuessa korjaavat palvelut vaativat yhä enemmän rahaa ja ehkäisevälle työlle ja peruspalveluille jää yhä vähemmän.
Takaisin korvamerkittyihin rahoihin
Järjestöväki purkaisi noidankehää palaamalla korvamerkittyihin valtionapuihin.
– Nyt perusongelma on se, että kunta saa valtionosuuksia lastensuojeluun, mutta se voi käyttää rahat, mihin haluaa, Iivonen kritisoi.
Sauro myös lisää, että lastensuojelussa on päästävä korjaavista palveluista ennaltaehkäisyyn ja tämän käännöksen toteuttamiseen peruspalvelut tarvitsevat lisää rahaa.
– Kysymys ei ole mistään valtavista rahoista.
Jos puhutaan kuntatasolla kouluterveydenhuollosta, monessa kunnassa riittäisi, jos palkattaisiin yksi tai kaksi kouluterveydenhoitajaa lisää.
Pienet kunnat voisivat palkata yhteisen koulukuraattorin ja psykologin.
Kysymys on puhtaasti siitä, mitä pidetään tärkeänä.
Kunnissa laitetaan rahaa tiukoissakin taloustilanteissa hiihtoputkiin.
Iivonen ihmettelee, ettei hyvinvointipalveluja enää pidetä investointeina, vaan pakollisena kulueränä, josta on selvittävä mahdollisimman halvalla.
Toinen hallitseva eetos on
yksin pärjäämisen pakko.
– Vanhemmat ovat aina tarvinneet apua.
Aiemmin oli lähiyhteisön ja suvun apua, joka nyt usein puuttuu.
Nyt vanhemmat ovat enemmän yksin kuin koskaan historiassa.
Vanhemmuus on vaativa tehtävä. Ne pärjäävät, jotka osaavat hakea apua.
___________________
Tämä YK:n Lapsen Oikeuksien komitean kritiikki ja moitelista toistuu samana vuosi toisensa jälkeen
ja nämä kuntatason palveluasiat ovat olleet tälläkin palstalla esillä jatkuvasti tässä vuosien varrella.
Kunnissa ei ole rahaa peruspalveluihin eikä varsinkaan lapsille ja lapsiperheille.
Rahaa on huostaanottoihin ja yli MILJARDI JA JOKA VUOSI.
Suomi laiminlyö lapsiaan
SARI GUSTAFSSON/LEHTIKUVA
YK:n lasten oikeuksien komitea kritisoi Suomea.
Suomi ei ole vieläkään saanut lasten palveluja kuntoon.
Palvelujen laatu riippuu liiaksi kotikunnasta,
ja tästä eriarvoisuudesta on ollut huolestunut myös YK:n lapsen oikeuksien komitea.
Eriarvoisuus näkyy esimerkiksi kouluissa kouluterveydenhoitajien puuttumisena
tai lasten psykiatristen palvelujen jonoina.
Komitea on ollut huolissaan myös sijaishuollossa elävien lasten määrän jatkuvasta kasvusta.
– Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrän kasvu on ollut koko 2000-luvun 3–5 prosenttia. Kasvu on ollut samaa luokkaa, olipa nousukausi tai ei.
Tämä ei johdu pelkästään lamasta, manaili Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmapäällikkö Seppo Sauro Helsingissä tiistaina.
Viime vuonna kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä nousi yli 16 000:een.
Sauro pitää erityisen huolestuttavana 16–17-vuotiaiden lasten osuuden lisääntymistä.
– Ennusteet yli 16-vuotiaiden hoidon tuloksellisuudesta ovat ruotsalaistutkimuksen mukaan murskaavat.
Esimerkiksi poikien kuolleisuus 25-vuoden iässä on kymmenkertaista normaaliväestöön verrattuna, samoin vankeustuomiot ja riski sairastua psyykkisesti.
Ei havaita ajoissa
Huostaanottojen määrän kasvu kertoo siitä, ettei ennaltaehkäisevää apua riitä kaikille tarvitseville.
– Lasten ja lapsiperheiden peruspalvelut eivät moneltakaan osin vastaa tarpeita, suosituksia eikä säädöksiä. Edellisen laman aikana tehtyjä leikkauksia ei ole korjattu, vaikka on ollut vuosia, jolloin kuntien verotulot ovat nousseet seitsemän prosenttia, sanoi Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen.
Iivonen luettelee koulujen ja päiväkotien lakkautukset, jonot kasvatus- ja perheneuvoloissa, ylisuuret luokkakoot, kouluterveydenhoitajapulan, erityisoppilaiden määrän kasvun sekä lapsiperheiden kotipalvelujen alasajon.
– Tämä johtaa siihen, ettei lapsen kasvuympäristössä olevia ongelmia havaita ajoissa, eikä kyetä tarjoamaan apua varhaisessa vaiheessa. Syntyy noidankehä. Peruspalvelujen ohentuessa korjaavat palvelut vaativat yhä enemmän rahaa ja ehkäisevälle työlle ja peruspalveluille jää yhä vähemmän.
Takaisin korvamerkittyihin rahoihin
Järjestöväki purkaisi noidankehää palaamalla korvamerkittyihin valtionapuihin.
– Nyt perusongelma on se, että kunta saa valtionosuuksia lastensuojeluun, mutta se voi käyttää rahat, mihin haluaa, Iivonen kritisoi.
Sauro myös lisää, että lastensuojelussa on päästävä korjaavista palveluista ennaltaehkäisyyn ja tämän käännöksen toteuttamiseen peruspalvelut tarvitsevat lisää rahaa.
– Kysymys ei ole mistään valtavista rahoista.
Jos puhutaan kuntatasolla kouluterveydenhuollosta, monessa kunnassa riittäisi, jos palkattaisiin yksi tai kaksi kouluterveydenhoitajaa lisää.
Pienet kunnat voisivat palkata yhteisen koulukuraattorin ja psykologin.
Kysymys on puhtaasti siitä, mitä pidetään tärkeänä.
Kunnissa laitetaan rahaa tiukoissakin taloustilanteissa hiihtoputkiin.
Iivonen ihmettelee, ettei hyvinvointipalveluja enää pidetä investointeina, vaan pakollisena kulueränä, josta on selvittävä mahdollisimman halvalla.
Toinen hallitseva eetos on
yksin pärjäämisen pakko.
– Vanhemmat ovat aina tarvinneet apua.
Aiemmin oli lähiyhteisön ja suvun apua, joka nyt usein puuttuu.
Nyt vanhemmat ovat enemmän yksin kuin koskaan historiassa.
Vanhemmuus on vaativa tehtävä. Ne pärjäävät, jotka osaavat hakea apua.
___________________
Tämä YK:n Lapsen Oikeuksien komitean kritiikki ja moitelista toistuu samana vuosi toisensa jälkeen
ja nämä kuntatason palveluasiat ovat olleet tälläkin palstalla esillä jatkuvasti tässä vuosien varrella.
Kunnissa ei ole rahaa peruspalveluihin eikä varsinkaan lapsille ja lapsiperheille.
Rahaa on huostaanottoihin ja yli MILJARDI JA JOKA VUOSI.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mutta Suomessa ei lasten asemasta todella välitetä.
Asian ydin on tässä lauseessa:
"– Lasten ja lapsiperheiden peruspalvelut eivät moneltakaan osin vastaa tarpeita, suosituksia eikä säädöksiä. Peruspalvelujen ohentuessa korjaavat palvelut vaativat yhä enemmän rahaa ja ehkäisevälle työlle ja peruspalveluille jää yhä vähemmän."
Ja vanhempien haukkujille on mietittävää tässä lauseessa:
"Vanhemmat ovat nyt enemmän yksin kuin koskaan historiassa."
--------
Suomeen tarvittaisiin jokin päätös- ja toimivaltaa käyttävä elin, joka olisi vastuussa lasten kohtelun korjaamisesta, siis oikeasta todellisesta korjaamisesta, eikä vain sokeasta huostaanottojen tehtailusta, joka ei takaa lapsille parempia oloja entiseen verrattuna kuitenkaan.
Ja millä helvetin oikeudella tämä maa on vaihtanut peruspalvelut huostaanottoihin?
Siis PERUSPALVELUT, nimenomaan lasten kohdalla.
Ei ihme, että ulkomailla ihmetellään...
.
teoistaan.
Mutta suomessa kuntaviranomaiset (ja päättäjätkin siinä sivussa)
saavat porskuttaa vuodesta toiseen ilman
että edes kenenkään valvovan ja asioista vastaavan viranomaisen virkatuolilta sitä risahdustakaan kuuluu.
Suomessa on siis lupa toimia rikollisesti viranomaisten taholta ja toimesta, päätölsentelp mukaan lukien,
lapsia, nuoria ja perheitä kohtaan
eikä rikoksen tekijä(tekijät joudu siitä minkäänlaiseen vastuuseen.
????????????????
Niin on.
Poliitikot loivat ensin olosuhteet, joissa lasten terveydenhuolto ei toimi tarvetta ja vastaavasti. Kun sitten psykiatrit puoskaroivat laittomia huostaanottoja, poliitikot ummistavat asialle tyylikkäästi silmänsä, kun ensin ohjeistivat toimittajat, että esim. hoidollisista huostaanotoista ei saa kirjoittaa ja puhua julkisuudessa.
Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten laittomia huostaanottoja toteutetaan. Vähän kuin sivujuonteena edelliselle ovat kouluista jatkuvasti tehdyt huostaanotot. Valheellista silmänlumesäästämistä, koska huostaanotto on aina kalliimpi vaihtoehto kuin lapsen lain mukainen peruspalvelu olisi ollut.
Ei anneta Sosiaalihuoltolain alaista kotipalvelua
vaan ohjataan laittomasti lapsiperhe lastensuojeluun asiakkaaksi.
Kun ei lastensuojelussakaan ole kuin näitä
mitään tekemättömiä korvia eli perseellään istuksijoita, kahvin litkijöitä eli perhetyöntekijöitä
niin sellaisenko saa kotiinsa istuksimaan,
tilanteessa, missä oikeastikin lapsiperhe tarvitsisi niitä ylimääräisiä käsipareja esimerkiksi sairauden, vamman tms sosiaalihuoltolaissakin mainitun syyn vuoksi
niin huostaanottohan on lukkoonlyöty jo ennenkuin lastensuojelun asiakkuus on edes alkanutkaan lapsiperheen kohdalla.
Sitten vaan taivastellaan ja oikein viranomaisporukallakin
että kun on niiiiiiiiin paljon annettu tätä avohuollon "tukeakin" (tämä kashvikaisan apu siis) perheelle ja eikä auta mikään.....
Tai kun perheneuvolaan on vuodenkin jono tai jps ajan saa vuodenkin päästä niin p.neuvola on jossain sadankilometrinkin päässä
että päivä menee päästään matkatessa jne
niin ei sekään apu ja auttaminen enää tässä maassa lain mukaisissa kantimissa ole.
Mutta puheet ja juhlat on olleet herroilla aina parasta ja virkamiehet on tätä herrojen hurraata huutamassa mukana
kun on kyse lastenkin asioista.
Mutta sille hurraa -tasollehan se on aina jäänytkin, se lapsen etu.
tämän maan poliitikkojen ja muiden hännystelijöiden parissa.
Lapsen edun on niissä piireissä turha odottaa muuttuvan todeksi.
meni juuri näin, syntyi kaksoset ja sitten olin kaksipikkuvauvaa ja kaksi muuta alle kouluikäistä, sain leikkausesta pahan tulehduksen, olin huonossa kunnossa ja kuumeessa, kahdenlaiset antibiootit kolme kuukautta (sitä ennen makuuttivat kolme kuukautta, ettei kaksoset synny etuajassa) eli kunto oli huono, sitten eräs lähisukulainenkin kuoli. "Avuksi" tuli perhetyöntekijöitä, istuivat aamusta iltaan meillä, sentään itse keittivät kahvinsa, kun en siihen ruvennut. Mutta oli se kauheaa, vahtivat että siivoan, jos en jaksanut enkä pystynyt siivoamaan, huomauttivat siitä heti.
Näidenkin perseelllään istuksien palkalla palkattaisiin aina puolitoista kodinhoitajaa
tekemään todellista ja konkreettista ja tärkeää kotityötä
mitä lapsiperheessä riittää kyllä aamusta iltaan ja pienten vauvojen kanssa yötäkin myöten.
Kuntatasolla sosiaalihuolto ja lastensuojelu eritoten on nykyään aivan käsittämättömän kuvottavaa.
Jo sanan sosiaali käyttökin nylyisen kuntaviranomaisten tarjoaman "sosiaalityön" kohdalla
pitäisi kuntaviranomaisilta kieltää ja eritoten sanan lastensuojelu käyttö kokonaan.
Kumpaakaan kun ei enää kuntaviranomaisten toimesta tehdä
ei vaikka voimassa olevat lait viranomaisia
todelliseen ja oikeanlaiseen sosiaali- ja lastensuojelutyöhän velvoittavat.
Ja lastensuojelusta,
minne siis lapsiperheet on laittomasti kotipalvelu pyynnön jälkeen on ohjattu
kehdataan sanoa että "kaikkea on annettu eikä mikään auta..."
Ja tämä lastensuojeluviranomaisen "kaikki" on tämä täysin turha, verovaroilla kustannettu
mitään tekemätön perhetyöntekijä.
Oikeuteen kuntaviranomainen vastaamaan laittomasta toiminnastaan. Muutoin tämä villi ja anarkistinen
lain noudattamattomuus ei kuntaviranomaisten keskuudessa lopu.
jolla ei todellakaan tee mitään. Mulle olisi kolmannen lapsen kohdalla riittänyt avuksi, että olisi saanut edes kerran viikossa nukkua pari kolme tuntia putkeen! Sen sijaan meillä seisoi kolme ämmä katsomassa että siivosin, laitoin ruokaa, pesin pyykkiä ym. Yksi sentään vaivautui pitämään sylissä lastani joka huusi koliikissa yli 10 tuntia päivässä. Yölläkään meillä ei luonnollisesti nukuttu. Minä olen epileptikko, joten uni olisi minulle elintärkeää, mutta ei... Meillä LS asiakkuus alkoi kun lapselle ei annettu adhd tutkimuksia perheneuvolasta ilman, että saisivat tehdä lastensuojeluilmoituksen. Sittemmin on yksi ls ilmoitus tullut pojan käytöksestä koulussa, kerra ls:n teki perhetyöntekijä, koska kerroin nuorimmaisen läsnäollessa meidän parisuhdekriisistä ja lapsi kuuli sen, yksi ls imoitus tuli siitä kun lapsen päivähoidossa kerroin mieheni masennuksesta ja siitä, että meistä on tehty ls ilmoitus sekä olin näyttänyt väsyneeltä. Perhetyöntekijä on kyllä naurettavin epätukimuoto mitä lastensuojelulla on tarjota. Me ei muuten tarjota koskaan perhetyöntekijälle mitään, ei yhtään mitään. Joskus meillä olikin hyvä perhetyöntekijä. Se tarttui heti hommiin. Siivosi, tiskasi, pesi pyykkiä jos antoi luvan, vei lapset ulos leikkimään ja oli oikeasti avuksi. Se ei kirjoittanut asiakirjoja täyteen terapeuttista soopaa ilman koulutusta vaan sanoi, että lasten kasvatuksessakin pitää olla järki mukana eikä kaikkeen hömppään tarvitse lähteä mukaan. Sanoipa minulle vielä mitä kannattaa jättää sossulle kertomatta ja piti itsekin suunsa supussa asioista joita kuuli. Kertaakaan ei tullut yksikään asia takaisin ja kertoi etukäteen mitä kirjoitti meidän tapaamisistamme. Hän oli sitä mieltä, että tämä perhetyöntekijä älyttömyys on typerää, koska alkujaan hänkin oli kodinhoitaja ja sitä hommaa hän halusi tehdä perheissä, ei leikkiä sossua. Hänen vierailunsa oli aina odotettuja ja on vieläkin toivottu vieras.
Oikeutta maahan 20.11.2009 lapsen oikeuden päivä KUULE MINUA