Heipsan!
Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin käymässä toteen ja olen ottamassa itselleni koiraa. Rotuja olen pyöritellyt mielessäni vuosia ja lopulta lähes sattumalta minulle tarjoutui mahdollisuus ottaa täydellisesti elämäntilanteeseeni soveltuva rotu, shetlanninlammaskoira.
Nyt tyttöpennun saapumiseen on aikaa vielä parisen viikkoa, ja haluaisin ehdottomasti kuulla vielä muiltakin kuin pentuni kasvattajalta mielipiteitä rodusta, ja neuvoja, kuinka pääsen alkuun uuden perheenjäseneni kanssa. Mitä minun tulee ottaa huomioon, mitä en missään nimessä saa tehdä, jne.? Asiallisia vastauksia, kiitos, sellaisista asioista, joita itse en hauvavauvahuumassa tule edes ajatelleeksi. Mikä teidät on tuoreina koiranomistajina tai erityisesti sheltinomistajina yllättänyt?
Olen tutustunut koiramaailmaan suhteellisen huolellisesti jo vuosien ajan lukien ja tutkaillen kaikenlaista materiaalia koiran koulutuksesta, pennun ottamisesta, harrastuslajeista ja muusta, mutta vinkatkaa silti hyviksi havaitsemistanne aineistoista, esimerkiksi jostain tuoreemmasta koulutusta käsittelevästä kirjasta. Onko joku teos ollut teidän pelastuksenne kun olette pähkäilleet parasta tapaa muokata koirasta yhteiskuntakelpoinen paras ystävä? Haluaisin saada mahdollisimman paljon selville ennen kuin uusi tulokas kotiutuu, ettei sitten huku aikaa sähellykseen, joka olisi paremmalla valmistautumisella voitu estää...
Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin käymässä toteen ja olen ottamassa itselleni koiraa. Rotuja olen pyöritellyt mielessäni vuosia ja lopulta lähes sattumalta minulle tarjoutui mahdollisuus ottaa täydellisesti elämäntilanteeseeni soveltuva rotu, shetlanninlammaskoira.
Nyt tyttöpennun saapumiseen on aikaa vielä parisen viikkoa, ja haluaisin ehdottomasti kuulla vielä muiltakin kuin pentuni kasvattajalta mielipiteitä rodusta, ja neuvoja, kuinka pääsen alkuun uuden perheenjäseneni kanssa. Mitä minun tulee ottaa huomioon, mitä en missään nimessä saa tehdä, jne.? Asiallisia vastauksia, kiitos, sellaisista asioista, joita itse en hauvavauvahuumassa tule edes ajatelleeksi. Mikä teidät on tuoreina koiranomistajina tai erityisesti sheltinomistajina yllättänyt?
Olen tutustunut koiramaailmaan suhteellisen huolellisesti jo vuosien ajan lukien ja tutkaillen kaikenlaista materiaalia koiran koulutuksesta, pennun ottamisesta, harrastuslajeista ja muusta, mutta vinkatkaa silti hyviksi havaitsemistanne aineistoista, esimerkiksi jostain tuoreemmasta koulutusta käsittelevästä kirjasta. Onko joku teos ollut teidän pelastuksenne kun olette pähkäilleet parasta tapaa muokata koirasta yhteiskuntakelpoinen paras ystävä? Haluaisin saada mahdollisimman paljon selville ennen kuin uusi tulokas kotiutuu, ettei sitten huku aikaa sähellykseen, joka olisi paremmalla valmistautumisella voitu estää...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Shetlanninlammaskoira on kyllä hieno rotu, sinulla on hyvä maku :). Elämä pennun kanssa on todella antoisaa, mutta se tarkoittaa myös vuosien sitoumusta. Aluksi pentu tuntuu itsestäänselvyydeltä ja hyvältä, jossain vaiheessa uutuudenviehätys saattaa ollakin koetuksella pissojen ja kakkojen siivoamisessa. Mutta minusta se on pieni asia verrattuna esimerkiksi ihmisvauvan hoitoon. Kun tiedät perusasiat, niin pärjäät koiran kanssa hyvin. Pentu tarvitsee paljon huomiota, olethan sen varaäiti.
Kuten monet muutkin rodut, myös Sheltti tarvitsee päivittäistä aktivointia. Leikkiminen on kyllä pikkupennun kanssa ihan riittävää, ainakin ensimmäinen kuukauden aikana. Leikin yhteydessä on mahdollista kouluttaa pentu esimerkiksi istumaan. Innostuneet kehut ovat tärkeitä, kun pentu tekee jotain oikein. Leikki parantaa pennun ja omistajan välistä suhdetta ja pennusta tulee luottavaisempi.
Sisäsiisteyteen koulutus on ehkä tärkein asia, mitä pennulle voi kouluttaa. Aina kun pentu esimerkiksi leikin yhteydessä alkaa levottomasti nuuskia lattiaa, on tärkeää nostaa heti se sanomalehdelle, johon se tekee sitten tarpeensa. Sitten kehuja paljon. Pikkuhiljaa sanomalehteä siirretään ulko-oven viereen, jolloin se toivonmukaan yhdistää pissatuksen ja kakatuksen ulkoiluun. Kun pentu pissaa ja kakkaa ulos, ei kehuja kannata säästellä. Vasta noin viisikuukautista pentua voi torua, kun vahinko tulee sisälle. Mutta toruminen pitää tapahtua itse teosta, ei vasta sen jälkeen! Koira elää tässä hetkessä, se ei muistele, mitä teki esimerkiksi kaksi minuuttia sitten.
Varmasti nämä asiat ovat toivonmukaan jo tuttuja sinulle :). Säännöllisistä ruokinta-ajoista kannattaa pitää kiinni. Pikkupentua ruokitaan neljä kertaa päivässä. Suunnittele jo etukäteen, milloin annat ruuan. Kannattaa opettaa pentu odottamaan, ennenkuin nakkaa kupin sen eteen.
Ensimmäinen yö pennun kanssa saattaa olla hermojaraastavaa. Helpointa olisi pitää pennunpeti lähellä sänkyäsi (missä on vaikka sen tutut lelut). Aina kun pentu uikuttaa ja vaikuttaa levottomalta, voit sitä helliä kädelläsi. Riippuu pennusta, kuinka nopeasti se rauhoittuu. Yleensä rauhoittuminen käy melko nopeaa, koska pikkupentu väsyy helposti.
Pennun hoitaminen on helppoa, kaikista tärkeintä on, että omistajalla on positiivinen mieli. Vaikka pennulla on omat kujeensa, siinä on oma viehätyksensä :) kaikkea hyvää teille ja tsemppiä!