Ei
ei minusta koskaan tule
kiikkustuolissa istuvaa
herttaista mummoa
vaikka haluaisinkin
on muututtava
tämän maailmanajan mukaan
ja tämä on
paha aika
empatiat ja sympatiat
kulutettu loppuun
en enää jaksa tutkia
mikä hyvää on
ja mikä täydellistä
sillä
täällä tarvitaan
teräviä kyynärpäitä
hälyttimiä takinhelmaan
saattajaa iltapimeällä
kiliseviä ovenpieliä öiksi
kutsumattomia vieraita varten
sinäkin
kirkkain silmin
viatonna
vuosia sitten
katsot minua
hyytävin katsein
alaspäin
maasta olen tullut
maata kohti olen menossa
mutta sanon
kuten ennenkin
kaikilla suuri nälkä
nälkä
joka ei koskaan lopu
Rakkauden nälkä .
ei minusta koskaan tule
kiikkustuolissa istuvaa
herttaista mummoa
vaikka haluaisinkin
on muututtava
tämän maailmanajan mukaan
ja tämä on
paha aika
empatiat ja sympatiat
kulutettu loppuun
en enää jaksa tutkia
mikä hyvää on
ja mikä täydellistä
sillä
täällä tarvitaan
teräviä kyynärpäitä
hälyttimiä takinhelmaan
saattajaa iltapimeällä
kiliseviä ovenpieliä öiksi
kutsumattomia vieraita varten
sinäkin
kirkkain silmin
viatonna
vuosia sitten
katsot minua
hyytävin katsein
alaspäin
maasta olen tullut
maata kohti olen menossa
mutta sanon
kuten ennenkin
kaikilla suuri nälkä
nälkä
joka ei koskaan lopu
Rakkauden nälkä .
Vastaukset 2
Vanhimmat
miellyttävää lukea Sinua pitkästä aikaa.
Runosi on nyt, niin kuin lähes aina ajankohtainen ja
siinä on suuria totuudensiemeniä. Aika on paha,
siinä olet oikeassa. Liian moni tuupertuu kiireen
ja stressin alle, menettää otteensa elämästä. Kaikki
ei jaksa edes sen rakkaudenkaan perään olla nälis-
sään, sekin lipuu ohi silmien ja sydämen.
Kiitos lukuhetkestä ja valkeaa aamua Sinulle.
Sanat ovat olleet kadoksissa, pitkään. Runo syntyi tapahtumasta lähipiirissäni.
Vaarallista aikaa kun ei voi luottaa lukkoihinkaan, ovenpieliin vain kovaäänisiä kilistimiä, jotta herää.
Kiitos Lindalinda palautteestasi ! Pirtsakkaa syksyä, valkeita unelmia ja runokudelmia, Sinulle !:)