Ongelmia nukahtamisessa. On tultu nyt siihen, että vauva 5 kk suostuu nukkumaan vain meidän vanhempien sängyssä.
Illalla hän on selvästi väsynyt ja nukahtaa rinnalle. Mutta sänkyyn siiro ei onnistu, vaan vauva alkaa aina huutamaan ikäänkuin puoliunessa. Hän ei lopeta itkua vasta kun pääsee takaisin imemään rintaa. Jos annan vauvan huutaa sängyssä esim. häntä rauhallisesti silitellen, niin itku jatkuu, kiihtyy ja lopulta vauva herää täysin ja on yliaktiivisella tuulella. Tämä yritys laittaa vauva omaan sänkyyn toistuu illalla 5-6 kertaa aina epäonnistuen. Kerran kävi niin, että nukkumisyrityksen alkoivat siinä puoli kymmenen aikaan ja omaan sänkyyn nukahtaminen onnistui hieman vaille kaksi yöllä. Emme siis tuolloin ottaneet vauvaa viereen. Hän huusi ja huusi, otin vähän väliä rinnalle ja taas yritin laittaa sänkyyn. Lopulta laitoin sänkyyn ja annoin vauvan huutaa. Jonkin ajan päästä huuto lakkasi kuin seinään ja vauva oli unessa. Oli todella kovan työn takana - nelisen tuntia meni. Pitäisikö näin toimia siis joka yö?
Vauvalla ei ole nälkä, imeminen on ihan vaan huvilutkutusta mielestäni. Se ei myöskään ole mielestäni vatsakipua vaan ihan vaan silmät puoliummessa unen vastustamista.
Viime yöt on nukuttu niin että vauva nukkuu vieressäni ja imeskelee rintaa. Tutti ei hänelle kelpaa. En haluaisi totuttaa vauvaa nukkumaan vieressämme ja nukun itsekin tosi huonosti kun vauva on vieressä. Koen että nukkuminen on ollut aika pitkälle tähän asti se Oma Aika jota muuten ei ole.
Illalla hän on selvästi väsynyt ja nukahtaa rinnalle. Mutta sänkyyn siiro ei onnistu, vaan vauva alkaa aina huutamaan ikäänkuin puoliunessa. Hän ei lopeta itkua vasta kun pääsee takaisin imemään rintaa. Jos annan vauvan huutaa sängyssä esim. häntä rauhallisesti silitellen, niin itku jatkuu, kiihtyy ja lopulta vauva herää täysin ja on yliaktiivisella tuulella. Tämä yritys laittaa vauva omaan sänkyyn toistuu illalla 5-6 kertaa aina epäonnistuen. Kerran kävi niin, että nukkumisyrityksen alkoivat siinä puoli kymmenen aikaan ja omaan sänkyyn nukahtaminen onnistui hieman vaille kaksi yöllä. Emme siis tuolloin ottaneet vauvaa viereen. Hän huusi ja huusi, otin vähän väliä rinnalle ja taas yritin laittaa sänkyyn. Lopulta laitoin sänkyyn ja annoin vauvan huutaa. Jonkin ajan päästä huuto lakkasi kuin seinään ja vauva oli unessa. Oli todella kovan työn takana - nelisen tuntia meni. Pitäisikö näin toimia siis joka yö?
Vauvalla ei ole nälkä, imeminen on ihan vaan huvilutkutusta mielestäni. Se ei myöskään ole mielestäni vatsakipua vaan ihan vaan silmät puoliummessa unen vastustamista.
Viime yöt on nukuttu niin että vauva nukkuu vieressäni ja imeskelee rintaa. Tutti ei hänelle kelpaa. En haluaisi totuttaa vauvaa nukkumaan vieressämme ja nukun itsekin tosi huonosti kun vauva on vieressä. Koen että nukkuminen on ollut aika pitkälle tähän asti se Oma Aika jota muuten ei ole.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No sepä se jos ei tuttia huoli... pitää sinua huvituttinaan. Onneksi olkoon :P Mä en tuohon leikkiin lähtenyt vaan tutti suuhun heti jos meni huvilutkutteluksi.
Meillä samaa ongelmaa. Synnytyslaitoksella jo tuttia vauvalle antanut, ajoittain huolii, mutta illalla ei. Ja silloin ei kelpaa tosiaan muu kuin tissi. Sylkee tutin aina pois. Eli ei aina siitä kiinni kuinka sitä tuttia on vauvalle tarjottu/annettu.
Meillä on iha sama homma. Poika ei suostu nukkumaan pinniksessä. En ole jaksanut kyllä häntä kovin kauaa huudattaakaan. Kai sitten itse jossain vaiheessa siirtyy omnaan sänkyyn, toivon mukaan ainakin. Meillä vielä mies sitä mieltä, että elä huudata ja kiusaa vauvaa vaan anna nukkua vieressä, itse hän siirtynyt toiseen huoneeseen. Eihän sitä tietenkään tule nukuttua niin hyvin kun laps vieressä. Tämä on tätä - hankalaa :/
Meillä on pilkulleen sama tilanne kuin teillä, tosin vauva 4kk. Vauva suostuu nukkumaan vain vieressä ja lutkuttaa tissiä koko yön. Tuttia ei ole huolinut koskaan, vaikka jo synnärillä yritettiin laittaa tuttia suuhun, kun oli tissillä lähes 24/7. Joka päivä kokeillaan useita kertoja tuttia tarjota vauvalle, mutta kamalan itkun kera sylkee sen pois. Kyse ei siis todellakaan ole siitä, ettei vauvaa ole koetettu opettaa tuttia syömään, nämä pienet vain ovat erilaisia ja toisille kelpaa tutti ja toisille näköjään pelkkä tissi. Olen itsekin tooooodella väsynyt, koska en juurikaan saa nukuttua, kun vauva ähryää tissillä koko yön ja potkii samalla. Lisäksi välillä pitää vaihtaa tissiltä toiselle ja asento on jatkuvasti huono. Tästä seurauksena jumiutuneet niskat.
Valitan, etten osaa auttaa sinua, koska samojen ongelmien kanssa painin. Halusin vain tuoda esille, että et ole yksin pulmiesi kanssa, vaan meitä on muitakin samassa veneessä. Voimia sinulle!
annoin aikonaan periksi esikoisen kanssa ja 1,5 v se sitten nukku välissä ja imi rintaa. tämän toisen kanssa meinas käydä samalla tavalla hän on nyt 5 kk. sitkeästi kaksi viikkoa tapeltiin välillä enemmän välillä vähemmän, mutta lopputulos on se että nukkuu nyt omasaa sängyssä tutti suussa ja kun siirtyi omaan sängyyn vähän alle 4kk niin jäi yösyötötkin pois. eli vaikka ei paljon varmaan lohduta niin ole sitkeä ja tyrkytä sitä tuttia äläkä anna periksi vaikka huutaisi kuinka paljon. jos annat huutaa tunnin ja annat sitten rintaa niin huomenna se huuta vaikka 5 tuntia kun muistaa että sai ennenkin rintaa...
No ei kyllä noin pientä pidä huudattaa "vaikka kuinka paljon"!!!!
Kirjoitit:
"Viime yöt on nukuttu niin että vauva nukkuu vieressäni ja imeskelee rintaa."
On aika yleistä, että noihin aikoihin joillain vauvoilla tulee ensimmäinen eroahdistuskausi, ja rinta suussa vauva varmistaa, ettei äiti vain ole hävinnyt mihinkään. Jos vauva on päivisin jo kovin aktiivinen ja liikkuvainen, yöt voivat olla vastavuoroisesti yhtä äidissä roikkumista.
Aika moni perhe on saanut helpotusta noihin öihin ihan vain sillä, että äiti on pyrkinyt sylittelemään ja imettämään vauvaa päivisin erityisen tehokkaasti ja paljon, jolloin vauva on saanut tankata maitoa ja läheisyyttä, ja pystyy öisin hieman paremmin nukkumaan erossa äidistä. Jos haluat tuota kokeilla, niin eipä se mitään ota jos ei sitten annakaan :)
Yksi apu ongelmaan on unikoulu (alk.6kk vanhasta tai myöh.), käsittääkseni pitäisi melkein joka paikkakunnalta löytyä.. Kyllä vanhemmat tarvitsevat kunnon yöunet, eihän sitä kukaan puolittaisilla unilla kauaa jaksa. Sieltä ainakin kannattaa kysyä neuvoa jos ei tilanne ratkea omia aikojaan.
Voimia kaikille ja toivonpa vielä kauniita uniakin! :)
Yritä totuttaa siihen tuttiin myös.
Ja tässä yks hyvä juttu, joka saa näkemään asiat eri valossa:
Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.
Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.
Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"
Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.
Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.
Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Meillä vauva asui sylissä ensimmäiset pari kuukautta, eikä luonnollisesti yöunetkaan sujuneet muualla kuin vieressä tissi suussa. Ajan kuluessa alkoi kuitenkin viihtyä enemmän itsekseen ja 6-7kk vanhana alkoi nukkua myös pinniksessä ja yöt eroahdistuskautta lukuunottamatta sujuneet sen jälkeen erittäin hyvin yksinkin. Missä vauva nukkuu päiväunet? Tuonikäinen ei osaa vielä varsinaisesti tahtoa mitään, eikä hänelle voi siten "opettaa" oikeanlaista nukkumistapaa, vaan hän nukkuu parhaiten siellä missä tuntee olonsa turvalliseksi. Unikoulun pitäminen tässä vaiheessa voi johtaa rauhallisten öiden sijaan vain viikkokausien huuto-sirkustemppuilurumbaan, sillä lapsen ymmärryskyky ei vielä millään tasolla riitä siihen, että häneltä otetaan äiti ja tissi viereltä. Jos ei toimi 2-3 yön jälkeen, on turha toivoa tilanteeseen muutosta ihan heti.
Löytyisikö apu omiin yöuniisi esim. eri asennosta? Jos nukut kyljelläsi kasvot vauvaan päin, iso tyyny (esim. imetystyyny) jalkojen välissä rentouttaa lihaksia ja tuo mielenrauhaa sen suhteen, ettet ainakaan voi kierähtää vauvan päälle. Toiset saavat avun taas pääpuolen korotuksesta (vauvan nukkuessa mahan päällä). Lohdutuksena voin sanoa, että vauvat kehittyvät nopeasti ja kuukauden kuluttua tilanne voi jo olla täysin eri ja lempeä unikoulukin onnistua.