Miksi huostaanotto on sossulla se ainoa vaihtoehto?
Lueskelin yhdellä sivulla sitä kuinka sossun pitäisi ottaa selvää ENNEN HUOSTAANOTTOA
onko kyseisellä perheellä sukulaisia jotka voisivat huolehtia lapsesta/lapsista
sen ajan kun vanhemmat saa omat asiansa kuntoon...riippuen tapauksesta.
Mutta ovatko kaikki huostaanotot edes tarpeellisia.
Miksi vanhemmille ei ole minkäänlaista tukihenkilöä siinä tilanteessa,
kun lapsi/lapset otetaan huostaan. Tukihenkilöä joka voisi kertoa mitä
tässä tilanteessa voi tehdä jne.
Esimerkiksi jos on selvästi väärin perustein tehty huostaanotto
niin asiasta voi valittaa ihmisoikeusasiamiehelle...jos muistan tuon nimen oikein.
Lueskelin yhdellä sivulla sitä kuinka sossun pitäisi ottaa selvää ENNEN HUOSTAANOTTOA
onko kyseisellä perheellä sukulaisia jotka voisivat huolehtia lapsesta/lapsista
sen ajan kun vanhemmat saa omat asiansa kuntoon...riippuen tapauksesta.
Mutta ovatko kaikki huostaanotot edes tarpeellisia.
Miksi vanhemmille ei ole minkäänlaista tukihenkilöä siinä tilanteessa,
kun lapsi/lapset otetaan huostaan. Tukihenkilöä joka voisi kertoa mitä
tässä tilanteessa voi tehdä jne.
Esimerkiksi jos on selvästi väärin perustein tehty huostaanotto
niin asiasta voi valittaa ihmisoikeusasiamiehelle...jos muistan tuon nimen oikein.
Vastaukset 25
Vanhimmat
ei ole aikaa eikä resursseja tutkia ja ottaa asioista selvää, koska huostaanotto on nopein ja varmin tapa täyttää lastensuojelulain vaatimat teot ja kun lapsi on huostattu niin silloin vahemmat yleensä tekee sen tutkinnan ja asioiden selvittelyt sossujen puolesta, ja nämä asiat on hoidettu niin lapset joko palautetaan tai ei, riippuen mikä on kuntien raha tilanne, että tarviiko lisää valtion tukea vai ei.
Itse asiassa vaikka täällä onkin helppo puolustella itseään ja omaa käytöstään ja haukkua niitä pahoja sossuja niin Suomessa tämä asia on todellisuudessa paljon paremmin (vai huonommin?) kuin monessa muussa maassa. Suomessa lähdetään liikkeelle siitä, että äidillä on oikeus lapseensa- esimerkiksi narkomaaniäidin äitiys punnitaan vasta synnytyksen jälkeen, ja hän saa vielä lapsen synnyttyä yrittää olla tälle äiti, ja jos siinä ei onnistu, sitten saatetaan huostaanottaa. Toisissa länsimaissa narkomaani joka odottaa lasta pistetään joskus jopa pakkohoitoon, ja lapsi otetaan huostaan sen välittömästi synnyttyä.
Ja Suomessa muutenkin yleensä annetaan vanhemmille monta mahdollisuutta, ja täällä saa lapsen ottaa mukaan sosiaalisairaalaan ja vaikka vankilaankin! ja vielä valitetaan!
mikään mahdollisuus ei tosiaan ole tarpeeksi:):):) Missään muussa maassa biovanhempia ei hyysätä näin paljon lukuisine uusine mahdollisuuksineen lapsiparkojen kustannuksella... Itse henk.koht. uskon, että kuka tahansa voi muuttua ja parantaa tapansa. Jos muutos vie enemmän kuin kaksi vuotta, pitäisi lapsen saada jäädä sijaisperheeseen pysyvästi. Ei ole reilua riepotella lasta. Ulkomailla vanhemmille annetaan kaksi vuotta toipua. Jos se ei onnistu tässä ajassa, lapsi vapautuu adoptioon.
ollut kahta vuotta sijaisperheessä, joten ei laitettu takaisin sijaisvanhemmille. Sijaisperheeseen sen sijaan laitettiin tuosta kuolemasta 2 kuukauden kuluttua 2 uutta lasta lisää. Mitenkähän lukuisten sijaisperheessä olleiden lasten surutyön laita mahtoi olla. Ei varmasti tuettu - äkkiä vaan uusia sisään kun yksi laitetaan uunista ulos.
ennättänyt pienokainen koskaan omaan kotiinsa.
Läheiseni sijaisvanhempi harrastaa henkistä väkivaltaa - ja tosi pirullista ja laskelmoitua sellaista - sekä lasta, että meitä sukua kohtaan. Onkohan sijaisvanhemmallakin mahdollisuus muuttua? Olen vähän menettämässä toivoni, kun virallinen koneisto ylläpitää vuosikausia täysin ammattitaidottomiakin sijaisvanhempia. Jonkinlainen mielenterveyden / muun terveyden tarkastus tulisi tapahtua säännöllisin väliajoin. En vaan tiedä, onko sellaisia seuloja, joilla kaikki mielen sairaudet saadaan näkyviin. Mielensairaudesta aiheutuvat sairaslomatkaan kun ei näy - kun voi jäädä kotiin nukkumaan joka tapauksessa. Tai rientää muihin lapsia tärkeämpiin rientoihin, ja jättää pienet lapset vain yhdelle aikuiselle hoitoon.
älkää jättäkö juttujanne kesken, vaan kertokaa koko totuus kun kerran aloitatte
Huostaanotto on kyllä aina se viimeinen toimenpide joka lapsen parasta ajatellen tehdään. Perhettä saatetaan tukea vuosikausia avohuollon tukitoimilla vaikka nähdään ettei vanhemmat pysty koskaan lapsesta itsenäisesti huolehtimaan. Näin menetetään monia tärkeitä, juuri kehityksen kannalta ratkaisevia vuosia lapsen elämässä. Niitä on tosi vaikea paikata jälkikäteen.
Äidit saavat jo odotusaikana tuhota lapsensa terveyden ja jatkaa sitä ihan vapaasti lapsen syntymän jälkeenkin. Monia lapsia pompotellaan edestakaisin lastenkodin ja biovanhempien välillä vuosikausia. Välillä ollaan perhekuntoutuksessa, sitten taas lastenkodissa, vanhempien luona, kenties jonkun sukulaisen hoivissa, lastenkodissa jne. jne. jne. Täytyy vain ihmetellä miten pienen ihmisen psyyke tätä kestää. Ja vielä sanotaan, että huostaanotot ovat turhia.
Huostaanotettua lasta on eräässä perhekodissa pidetty lukkojen takana, ensi 2 tuntia, välillä käynyt huoneessaan ja viety takisin lukkojen takana jossa viettänyt 8 tuntia. Sen takia ettei ollut suostunut ohjaajien vaatimaan paluuseen sijaispaikkaan vaikka oli flunssa päällä ja ei kuitenkaan pystynyt menemään kouluun. Tämmöistä kohtelua on lastensuojelu laitoksissa nykypäivänä. tämä on järkyttävää. ja tähän ei puututa eikun hyysätään sossujen päätöksiä.
Siis millä avohuollon tukitoimilla?? Jotka ovat karsittu olemattomiin useimmissakin kunnissa!
Huostaanottojen yleisin syy ei suinkaan ole vanhempien alkoholi- ja huumeongelma kuten viranomaiset virheellisesti esittävät. Stakes ei ole tilastoinut syitä, ja YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomen valtiota tilastoinnin puutteista, samoin kuin kiinnittänyt huomion perheiden tukemiseen. Käytännössä tänä päivänä suurin syy huostaanotoissa ovat kouluun liittyvät ongelmat. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan lapsen kouluvaikeudet näyttäytyvät suurimpana syynä (37 %) kodin ulkopuolelle sijoituksissa. Sen sijaan päihdeongelmat ovat syynä vain 10-15 % tapauksista (2.4.2007 tutkimustiedonanto 76). Uusin ilmiö on vauvahuostaanotot, jotka kohdistuvat lastensuojelun omiin kasvatteihin eli esimerkiksi kouluongelmien takia huostaanotettujen nuorten äitien vauvoihin. Ensi- ja turvakodit ovat kadottaneet alkuperäisen tarkoituksensa, nuorten äitien tukemisen, ja lähteneet mukaan sosiaalitoimen asiakashankintaan.
Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta useita tuomioita lasten huostaanotoissa. Tuomiot tarkoittavat, että maamme hallintotuomioistuimet ovat ylintä astetta, eli korkeinta hallinto-oikeutta myöten hyväksyneet viranomaisten ihmisoikeusloukkaukset. Lastensuojelun kriisin syvin ydin löytyykin hallinto-oikeusmenettelystä, jossa ei toteudu oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Ihmisoikeussopimusten vastaista better mother -politiikkaa ajaa voimakkaasti Pelastakaa lapset ry kuntien sosiaalitoimen avustajana, Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Huostaanotoista on tullut kannattavaa liiketoimintaa, ja kunnat ovat tänä päivänä valmiit maksamaan sijoituksesta jopa yli 700 € vuorokaudessa. Tässä toiminnassa Pelastakaa Lapset ry on avainasemassa.
Käytettävissä olevat tilastot antavat selvää näyttöä siitä, että sijoitetut lapset - ja erityisesti laitoshoidossa olleet – päätyvät todennäköisemmin itse lopulta asunnottomiksi, tekevät rikoksia, hankkivat lapsia alle 20-vuotiaina ja joutuvat antamaan myös omat lapsensa huostaan.
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=4&offset=0&news_id=217
Uusin ilmiö on vauvahuostaanotot, jotka kohdistuvat lastensuojelun omiin kasvatteihin eli esimerkiksi kouluongelmien takia huostaanotettujen nuorten äitien vauvoihin. Ensi- ja turvakodit ovat kadottaneet alkuperäisen tarkoituksensa, nuorten äitien tukemisen, ja lähteneet mukaan sosiaalitoimen asiakashankintaan.
EIT:sta lukuisia tuomioita Suomelle
Siis mitä järkeä on lapsia huostaanottaa ja tehtailla (sossujen huostaanottamina) heistä ns.huonoja vanhempia? Sitten ( huostaanotettu) aikuistuttuaan sossut vievät tältä (ex-huostaanotetulta lapselta) lapsen huostaan ja kierre jatkuu? Niin kerroppa nyt ihan oikeesti mitä järkeä tällaisella toiminnalla oikein on? Minkälaista lasten etua tällä kierrättämisellä ajetaan takaa? Kohta ei ole yhtä ainuttakaan sukua jolla ei olisi lapsi/lapset huostaanotto kierrätyksessä tällä menoa! Jopa sinun sukusikin on tai joutuu kierrätettäväksi jossain vaiheessa. Mietippä sitä. Erikoisinta kierrättämisessä on se että huostaanoton syyksi riittää se että on (Äiti tai Isä) ollut huostaanotettuna niin heiltä huostaanotetaan lapset kun ovat huonoja kasvattamaan siksi kun ovat olleet huostaanotettuina. Eiköhän olisi viisaampaa lopettaa tuo kierre ja ruveta miettimään jotain ennalta ehkäisyä ja korjaavaa toimintaa kuin huostaanotto joka on monin verroin kalliimpaa kuin JÄRJEN KÄYTTÖ JA ASENTEEN KORJAAMISESSA! Eli auttaa avun tarvijaa oikealla asenteella eikä syrjiä ja vaatia lapsia huostaan kärsimään joka ei minkään sortin tilannetta korjaa päin vastoin. Kuiten alla mainituilla asioilla!
"hankkivat lapsia alle 20-vuotiaina ja joutuvat antamaan myös omat lapsensa huostaan." ja
"Uusin ilmiö on vauvahuostaanotot, jotka kohdistuvat lastensuojelun omiin kasvatteihin eli esimerkiksi kouluongelmien takia huostaanotettujen nuorten äitien vauvoihin."
tuo mitä edellä kirjoittava kirjoitti ei pidä paikkaansa. kirjoitat ihan höpöjä ja järjettömyyksiä.
Vai kouluongelmat!? Siis lintsaus, eikö niin? Ongelmahan ei ole koulun, vaan lapsen ja vanhempien. Vanhempien velvollisuus on saada lapsi menemään kouluun. Jos he eivät siinä onnistu, mietitään muita toimenpiteitä. Kaikki on kiinni lapsesta ja vanhemmista. Tiedän kyllä, että tähänkin taas joku sanoo, että kun lapsi ei "viihdy" koulussa, syy on opettajien.
Ennen kuin näissä tapauksissa päädytään huostaanottoon, sekä lapselle että vanhemmille on kyllä ollut tarjolla monenlaisia tukitoimia: tukiperheitä, koulukuraattoria, terveydenhoitajaa, palavereja, kokouksia, meetingejä, tapaamisia, tukiopetusta, uusintakoemahdollisuuksia (joita ei ole käytetty)... Kaiken tämän ajan sekä lapsi että vanhemmat ovat olleet selvillä siitä, että jos koulunkäynti ei ala maistua, vastassa on huostaanotto. Usein sen jälkeen koulunkäynti säännöllistyy, mutta ei ikävä kyllä aina. Paljon on kuitenkin jo menetetty, kun pitkät ajat on yritetty hyvällä ja pahalla. Lapsesta on vaarassa tulla luuseri, koska vanhemmat eivät ole hoitaneet hommaansa.
Kaipa tämä yhteiskunta näitä luusereitakin tarvitsee, jotta osalla on mahdollisuus tuntea itsensä kunnon ihmisiksi. Ikävää vain, että tämä tulee niin riivatun kalliiksi. Valitettavan suuri osa tukitoimista on täysin vailla vaikutusta itse ongelmaan, koko hommassa on ihan liikaa lässytystä, katteettomia lupauksia ja hurskaita toiveita!
Kommentoinpa muutamaa juttua, joita tässä palstalla lueskelin.
Muistutukseksi niille, jotka syyttävät sosiaalityöntekijää aiheettomista huostaanotoista; sosiaalityöntekijä ei yksin päätä huostaanotosta, vaan huostaanoton valmisteluun liittyy aina myös vähintään yksi muu henkilö.
Lapsen koulunkäyntivaikeuksien taustalla on aina jokin syy, eivät ne lahjana taivaasta tipu. Kun mahdolliset oppimisvaikeudet tai muut syyt (kuten ADHD) on suljettu pois, jäävät mietittäväksi muut syyt.
Lapsen yksittäiset oireet eivät ole ratkaisevia huostaanoton edellytyksiä arvioitaessa, vaan arvioitavaksi tulee lapsen kokonaisvaltainen huollon tarve (Sosiaaliportti).
Varmasti huostaanotoista jokunen on tapahtunut väärinymmärryksen johdosta tai muusta syystä aiheettomasti, mutta huostaanottojen kokonaismäärään verrattuna se on minimaalinen. Toiveena tietysti olisi, että ennaltaehkäisevät ja avohuollon tukitoimet olisivat riittäviä, mutta valitettavasti kunnat karsivat yleensä juuri tästä päästä (kun toisesta päästä ei voi karsia). Huostaanotto on viimesijainen ratkaisu.
Itse olen seurannut voimattomana sivusta myös tilanteita, joissa lastensuojeluilmoituksia on tehty vuosien saatossa useita, mutta perheen tilanne ei ole edennyt mihinkään sosiaalityöntekijöiden valitellessa näytön puutetta. On totta, että osa lastensuojelulaitoksissa kasvaneista lapsista päätyy ns. huonolle polulle myöhemmin elämässään, (jälkihuollon palvelut ovatkin nykyisellään varsin riittämättömät) mutta miettiä voi myös sitä, millä todennäköisyydellä sinne päätyvät lapset, joiden tilannetta ei ole yritettykään korjata?
Sijaisvanhemmista sen verran, että valitettavasti myös tähän joukkoon mahtuu mustia lampaita. Itse olin opiskeluaikana töissä ammatillisessa perhekodissa, jossa sijaisvanhemmat mm. harjoittivat työpaikkakiusaamista toista työntekijää kohtaan, haukkuivat lapsia mm. idiooteiksi ja mollasivat biovanhempia toisten lasten kuullen. Raportoin asiasta eteenpäin, eivätkä he tietääkseni enää toimi sijaisvanhempina. Edelleenkin suurin osa sijaisvanhemmista on kunnollista porukkaa, tavallisia ihmisiä, joilla on halu auttaa.
Sijoitettujen lasten biologisten vanhempien on ymmärrettävästi (niin kuin kenen tahansa vanhemman!) vaikeaa myöntää omia virheitään/kehittämiskohteitaan. Totuus kuitenkin on se, että jos sijoitus on jo tapahtunut, ei oman syyttömyytensä todistelu netin keskustelupalstalla auta tilannetta eteenpäin. Näyttöä sosiaalitoimeen siitä, että on valmis työskentelemään _yhteistyössä_ (voiko tätä sanaa liikaa painottaa?) asioiden eteenpäin viemiseksi, tämä tarkoittaa myös asioiden hyväksymistä ja halua työskennellä niiden eteen.
Biologisten vanhempien oma arvio riittävästä vanhemmuudesta on usein eri kuin sosiaalitoimen. Vanhemman mielestä usein pienikin edistys kotitilanteessa tarkoittaa sitä, että lapsen on hyvä palata takaisin kotiin. Biologisten vanhempien tulisi miettiä asiaa sekä omalta että lapsen kannalta. Ovatko omat voimavarat todella riittävät pysyvästi, eivätkä vain sillä hetkellä? Ovatko lapsen asiat niin hyvin, että lapsi on tarpeeksi "hyvässä kunnossa" palatakseen kotiin?
Ja vielä yksi muistutus: Lastensuojelua ohjaa lapsen, ei vanhemman etu.
Sosiaalityöntekijäna voin sanoa, että huostaanotto on aina se viimeinen vaihtoehto. Mutta jos esim tukitoimet tarkoittavat, että vanhemmat(vanhempi) tarvitsee tukea yli 15 tuntia päivittäin (viikonloput mukaan lukien) alkaa yhtälö olla mahdoton. Joskus vanhemmat myös kieltäytyvät avusta. Lastensuojelussa ajatellaan aina lapsen etua ensisijaisesti, vaikka vanhempia tuetaan.
Joka kunnassa on moninkertaisesti enemmän avohuollon piirissä olevia lastensuojeperheitä kuin perheitä, joista lapsi on huostaanotettu.
"Lastensuojelussa ajatellaan aina lapsen etua ensisijaisesti"Niin pitäisi mutta miksi näin ei ole?
Perheellä on täysin erinlainen kuva ja sossuthan ovat valmiita laittamaan vaikka lapset vaaraan ja tahallisesti ovat valmiita lyömään jopa lapsen terveydenhuollon laimin.Todella jos lapsi on sairaana kuukauden viemättä lääkäriin ja sellaisessa tilassa jonka työsuojelupiiri on määrännyt asbesti ja homesaneraukseen.No tuolla pukesi lapselle astma joka on elinikäinen.
Kerran olet sossu niin kerroppa mihinkä perustuu jotta olette valmiita heittelemään perättömiä insestisyytöksiä,kun teistä kantelee.Tuokaan ei ole lasten etu.
Tai mihin perustuu teidän rekisteritiedot jotka ovat totuuden vastaisia.
Sosssu, sosiaalityöntekijä olen, mutta en mikään kukkahattutäti ja perättömiä insestisyytöksiä tahallaan en tiedä kenenkään sossun tehneen. Kukaan sossu ei syytä ketään mistään, jos tietää ettei syytös pidä paikkaansa.Joskus tietysti tapahtuu, että herää epäily, joka sitten osoittautuu vääräksi, mutta tahallaan kukaan ei tuollaista tee. Kannella voi, se on asiakkaan oikeus, ei kukaan sossu niitten takia mihinkään kostotoimenpiteisiin ryhdy. Jos väite ei olisi loukkaava, se olisi naurettava.
Erityislasten vanhemmat tarvitsevat lisää tukea
julkaistu to klo 11:58, päivitetty pe klo 09:32
Neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivien lasten vanhemmat jäävät usein vaille riittävää tukea. Tiedon ja avun tarve on huutava. Esimerkiksi Tampereella muun muassa ADHD-lasten lähiaikuisille suunnatut kurssit ovat tungokseen asti täynnä.
Eriasteisista neuropsykiatrisista häiriöistä kärsii jopa joka kymmenes lapsi, nuori tai aikuinen. Lasten neuropsykiatriset oireet ovat yleisiä, sillä jokaisessa päiväkotiryhmässä tai koululuokassa keskimäärin yhdestä kahteen lasta tarvitsisi erityistukea.
ADHD, autistiset oireet, Asperger tai Touretten oireyhtymä tunnistetaan jo entistä paremmin ja samalla tuen tarve kasvaa. Tukea tarvitaan usein läpi elämän.
Tampereella neurospsykiatrisesti oireilevia lapsia autetaan uusin keinoin ja entistä varhaisemmin. Niin sanottu nepsy-ryhmä kouluttaa vanhempia ja muita lasten kanssa työskenteleviä aikuisia. Tukea tarjotaan sekä netin kautta että jalkautumalla koteihin, päiväkoteihin ja kouluihin.
- Näiden lasten kasvattaminen vaatii vanhemmilta tavanomaista enemmän taitoa ja kärsivällisyyttä. Tosin samoista taidoista ei ole haittaa muidenkaan lasten kasvatuksessa. Me neuvomme keinoja, jotka ovat kaikille hyviä, mutta joillekin välttämättömiä, sanoo ADHD-valmentaja Aleksis Konttinen.
Ohjekuvia ja selkeitä arjen työkaluja
Tampereella vanhemmille on koottu työkalupakki, josta apua voi etsiä. Netistä voi tulostaa esimerkiksi toimintaohjekuvia, jotka helpottavat ja nopeuttavat pukemista. Kun puhe ei mene perille arjen taitojen opettelussa, avuksi kannattaa ottaa kuvat.
- Nepsy-hankkeen tavoitteena on siirtää hoidon painopistettä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon, kertoo projektikoordinaattori Marjo Veima.
- Toivomme, ettei lasta ja vanhempia pyöritettäisi vuosikausia asiantuntijalta toiselle. Viemme apua kouluun, perheeseen tai päiväkotiin, sanoo Veima.
Nepsy-hankkeessa ovat Tampereen lisäksi mukana Lempäälä ja Sastamala.
YLE Uutiset / Ulla Meriläinen
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/04/erityislasten_vanhemmat_tarvitsevat_lisaa_tukea_1588510.html
15
Työntekijät kaipaavat koulutusta
AD/HD-liiton Verkkoprojektissa on tullut esille, että AD/HD-lapsen vanhemmat tarvitsevat
eniten kasvatustyöhön: 1. yhteistyötä koulun kanssa, 2. lisää tietoa kasvatusasioista,
3. tukea arkielämän asioissa.
Vanhemmilla pitää olla itsestään selvä oikeus osallistua lastaan koskeviin asiantuntijapalavereihin.
He ovat oman lapsensa parhaita asiantuntijoita. Heitä ei pidä
kohdella passiivisina tiedon vastaanottajina.
Opettajat tarvitsevat puolestaan AD/HD-lapsen opetustyöhön eniten: 1. lisäkoulutusta,
2. erityismateriaaleja, 3. moniammatillista yhteistyötä.
Opettajien lisäksi lähes kaikki terveydenhuollon ammattilaiset tuntevat tarvitsevansa
koulutusta työskentelyyn erityistä tukea tarvitsevien lasten parissa. Toivomuslistan
kärkipäässä ovat yhteiset koulutustilaisuudet kunnan eri hallintoalojen
työntekijöille sekä mahdollisuudet selvittää erityislasten pulmia yhdessä.
Terveydenhuollon ja koulutoimen työntekijät kaipaavat myös mahdollisuutta
konsultaatioon ja työnohjaukseen sekä tiiviimpää yhteistyötä erityistyöntekijöiden
kuten koulupsykologien ja -kuraattoreiden sekä puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa.
Toimenpiteet maksavat, mutta eivät kohtuuttomasti. ADHD-liiton kehittämässä
toimintamallissa (ks. sivu 17) palvelua toteutetaan jalkauttamalla sosiaali- ja terveystoimesta
kuntoutusohjaaja sekä koulutoimesta erityisopettaja. Työparitoimintaa
(erityisopettaja-kuntoutusohjaaja) voidaan toteuttaa ilman lisäresursseja, kun muutetaan
käytäntöjä ja sovitaan palvelun tuottamisesta yli hallintokuntarajojen. Yhteistyötä
on tietoisesti kehitettävä toimintatavaksi ehkä seutukunnallisestikin.
On myös huomattava, että eri hallintokuntien yhteistoiminnasta saadaan huomattava
synergiaetu verrattuna siihen, että yksi hoitaisi yhtä ja toinen toista asiaa,
eikä kenelläkään olisi tietoa perheen kokonaistilanteesta.
http://www.adhd-liitto.fi/Paattajienopas.pdf
3. Kunnat palveluiden järjestäjänä
Kunnat ovat joutuneet säästötalkoisiin talouden kiristyessä. On ollut pakko arvioida
kriittisesti olemassa olevien voimavarojen käyttöä ja eri tahojen resurssitoiveita.
Päättäjät haluavat hoitaa taloutta vastuullisesti, mutta samaan aikaan AD/HD-lapsen
vanhemmat haluavat tukea ja palveluja, koulu sekä sosiaali- ja terveystoimi lisää
määrärahoja. Eri toimijoiden tavoitteet näyttävät osittain ristiriitaisilta, mutta ovatko
ne sitä oikeasti?
On fakta, että useimmat AD/HD-lapset tarvitsevat lisätukea, jotta he selviäisivät
koulusta kunnialla. Toinen fakta on, että elleivät he selviä, se tulee yhteiskunnalle todella
kalliiksi.
On valittava pienen ja ison laskun välillä. Olisi kaikille edullista, jos päättäjät valitsisivat
edellisen vaihtoehdon, mutta liian usein he päätyvät jälkimmäiseen – rahapulaan
vedoten.
On ristiriitaista, että rahaa kuitenkin löytyy kohtuullisesti kriisitilanteessa, jossa
lapsi tai nuori ei kykene käymään koulua ja tarvitsee akuuttia erikoissairaanhoitoa
tai huostaanottoa. Näyttää siltä, että päättäjien on vaikea nähdä lapsiin ja nuoriin
kohdistuvaa ennaltaehkäisevää toimintaa kannattavana investointina. Miksi ei toimita
silloin, kun se taloudellisesta ja inhimillisestä näkökulmasta olisi viisasta?
Perusopetuslaki korostaa varhaista puuttumista
Myös uudessa 1.8.2003 voimaan tulleessa perusopetuslain täydennyksessä korostetaan
lasten ja nuorten kehitykseen liittyvien vaikeuksien ennalta ehkäisyä sekä varhaista
puuttumista niihin niin, että edistetään hyvää oppimista sekä oppilaiden
psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia.
Uusi laki määrittelee entistä tarkemmin oppilaan oikeutta oppilashuoltoon, kodin
ja koulun välisen yhteistyön tehostamista sekä opetus- ja sosiaali- ja terveydenhuollon
viranomaisten yhteistyövelvoitetta. Lain mukaan kodin ja koulun välinen
yhteistyö tulee määritellä opetussuunnitelmassa yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon
toimeenpanotehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa.
Laissa säädetään myös oppilaan oikeudesta saada opetukseen osallistumisen edellyttämä
oppilashuolto. Oppilashuoltoon kuuluu lapsen ja nuoren oppimisen perusedellytyksistä,
fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtiminen.
Oppilashuolto on sekä yhteisöllistä että yksilöllistä tukea. Tavoitteena on luoda terve
ja turvallinen oppimis- ja kouluympäristö, suojata mielenterveyttä ja ehkäistä syrjäytymistä
sekä edistää kouluyhteisön hyvinvointia.
Oppilashuollon tavoitteena on myös oppimisen esteiden, oppimisvaikeuksien sekä
koulunkäyntiin liittyvien muiden ongelmien ehkäiseminen, tunnistaminen, lieventäminen
ja poistaminen mahdollisimman varhain.
http://www.adhd-liitto.fi/Paattajienopas.pdf
Arvio ADHD:n kanssa samanaikaisesti esiintyvien liitännäisoireiden yleisyydestä
huonohko koulumenestys yli 90 %
erilaiset oppimisvaikeudet 25-70 %
lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet 15-30 %
matematiikan erityisvaikeudet 10-60 %
puheen ja kielen häiriöt 8-90 %
motoriikan häiriöt, käsialaongelmat 30-60 %
Lähde: Michelsson, Miettinen, Saresma, Virtanen: AD/HD nuorilla ja aikuisilla
htKK 1056/2008 vp — Päivi Räsänen /kd
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa
tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut
asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja
Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 1056/2008 vp:
Mihin lainsäädännöllisiin toimiin hallitus
aikoo ryhtyä AD/HD-lasten ja -nuorten
tasapuolisen kuntoutuksen turvaamiseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
http://www.adhd-liitto.fi/kansanedustajankysymys.pdf
"ADHD-liiton kehittämässä toimintamallissa (ks. sivu 17) palvelua toteutetaan jalkauttamalla sosiaali- ja terveystoimesta kuntoutusohjaaja sekä koulutoimesta erityisopettaja. Työparitoimintaa
(erityisopettaja-kuntoutusohjaaja) voidaan toteuttaa ilman lisäresursseja, kun muutetaan
käytäntöjä ja sovitaan palvelun tuottamisesta yli hallintokuntarajojen. ...
On myös huomattava, että eri hallintokuntien yhteistoiminnasta saadaan huomattava
synergiaetu verrattuna siihen, että yksi hoitaisi yhtä ja toinen toista asiaa,
eikä kenelläkään olisi tietoa perheen kokonaistilanteesta. "
Liitto painotti jo edellä sitä, että vanhempien pitäisi ehdottomasti olla mukana päätöksenteossa, koska ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita. Nythän vanhempia ei katsota lapsen asian asiantuntijoiksi, vaan koska kuntoutuksen ulkopuolelle jää suuri osa lapsista, yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä ei ole, niin lapsi siirretään lopulta vain lastensuojelun vastuulle, joilla ei heilläkään ole muuta tarjolla kuin huostaanotto lastensuojelulaitoksen laitoskouluun. Tai pelkkä huostaanotto ja lapsi jatkaa koulua uuden paikkakuntansa lähikoulussa ja jää edelleen ilman tarvitsemiaan palveluja samoin, kuin kotona asuessaan. Tätä sossut ovat tarkoittaneet kun ovat protestoineet tätä käytäntöä vastaan, että heille siirretään lapsia muilta hallinnonaloilta, jotka eivät heille edes kuuluisi.
Ehdotus perustuu toteamukseen, että: "Terveydenhuollon ja koulutoimen työntekijät kaipaavat myös mahdollisuutta konsultaatioon ja työnohjaukseen sekä tiiviimpää yhteistyötä erityistyöntekijöiden
kuten koulupsykologien ja -kuraattoreiden sekä puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa."
Pelottava puoli suunnitelmissa sisältyy : "On myös huomattava, että eri hallintokuntien yhteistoiminnasta saadaan huomattava synergiaetu verrattuna siihen, että yksi hoitaisi yhtä ja toinen toista asiaa, eikä kenelläkään olisi tietoa perheen kokonaistilanteesta. " Jos edelleenkään kuntoutusta ei ole, niin silloin ei ole mitään tahoa, jolla olisi tietoa perheen kokonaistilanteesta. Silloin kuntapäättäjät helposti tyytyvät katsomaan, että "a-haa, tiedon keruu on ennenkin tapahtunut lastensuojelussa, jatketaan samaan malliin." Mitä hyötyä lastensuojelun tekemästä perheen tilanteen selvittelystä on, jos kuntoutussuunnitelma puuttuu joka tapauksessa ja "tueksi" tarjotaan vain huostaanottoa? Pitäisi varmistaa se, että terveydenhoidon puolella on resursseja kuntoutussuunnitelman tekemiseen, SEKÄ oikeaan kuntoutukseen. Tämän vastuun hoito kuuluu kuntapäättäjille.
Kun terveydenhoito on kuntouttavana tahona (eikä lastensuojelu), niin silloin asiat ovat oikealla mallillaan; tieto perheen tilanteesta pysyy jatkuvasti ajantasalla, koska yhteistyö on perheen kanssa niin tiivistä ja terveydenhoidolla on mahdollisuus vastata aina muuttuviin tilanteisiin, johon taas lastensuojelulla ei ole edes osaamista. Meillä AS-lapsen kuntoutus tapahtuu NeuroMentalissa, ohjelmana on kolmivuotinen neuropsykiatrinen perhekuntoutus ja asiantuntijoina moniammatillinen terveydenhoitopuolen tiimi.
Et kai PIKKASEN ole Juntti?
Jokunen Huostaanotto=Jokunen Tappo
Oman syyttömyyden todistelu=Oikeuksien Vaatiminen
Yhteistyö EI OLE ALISTUMISTA...
Kun Tietävinään Oleva (mut Sokee) latelee SONTAA SILMILLE, ei sitä kukaan tyynenä vaan katsele...lue TARKKAAN SEURAAVA:
Juntti=semmonen ukko joka ihmettelee että miksi poliisi pysäyttää vaikka se kääntyy mopollansa Heralaan sinne vasemmalle hö pitäähän se nyt tajuta että kyllä Heralaan saa kääntyä!