ei taideta nykyään enää syitä kysellä, kun pariskunta tai toinen heistä haluaa eron saada.
Olen lukenut Hannu Lauerman kirjaa "Pahuuden anatomia", alaotsikkona "pahuus, hulluus, poikkeavuus". Lämpimästi suosittelen, todella mielenkiintoista tietoa tarjolla.
Tässä luettelo eräistä v. 1686 avioliiton esteistä ja syistä sen purkamiselle:
- sukupuolitauti
- spitaali
- älyttömyys
- raivous
- kaatumatauti
- muu iljettävä sairaus tai vika, joka estää työnteon tai ammatin harjoittamisen.
Vielä sellainen juttu, että tuohon aikaan diagnostikkoina toimivat papit, joten esim. spitaaliseksi diagnosoituna saattoi varsin vaarattomien iho-oireiden vuoksi joutua ruumisarkkulaudat mukanaan Seilin saarelle. Ilman ei saanut lähteä ja paluuta ei ollut.
Nykyisin sentään lääkärit tekevät diagnoosin.
Ja sen avieronkin saa ilman perusteita, vaikka syynä olisikin älyttömyys tai raivous.
Olen lukenut Hannu Lauerman kirjaa "Pahuuden anatomia", alaotsikkona "pahuus, hulluus, poikkeavuus". Lämpimästi suosittelen, todella mielenkiintoista tietoa tarjolla.
Tässä luettelo eräistä v. 1686 avioliiton esteistä ja syistä sen purkamiselle:
- sukupuolitauti
- spitaali
- älyttömyys
- raivous
- kaatumatauti
- muu iljettävä sairaus tai vika, joka estää työnteon tai ammatin harjoittamisen.
Vielä sellainen juttu, että tuohon aikaan diagnostikkoina toimivat papit, joten esim. spitaaliseksi diagnosoituna saattoi varsin vaarattomien iho-oireiden vuoksi joutua ruumisarkkulaudat mukanaan Seilin saarelle. Ilman ei saanut lähteä ja paluuta ei ollut.
Nykyisin sentään lääkärit tekevät diagnoosin.
Ja sen avieronkin saa ilman perusteita, vaikka syynä olisikin älyttömyys tai raivous.
Vastaukset 150
Vanhimmat
olisi tiedossa kaverilla, ei kai kukaan naimisiin menisikään sellaisen kanssa.
Nykyään erotaan kyllä liian alhaisin syin jos asian näin voi ilmaista.
Ja jatkoa edelliseen, monta kertaa se uusikaveri on jo valmiiksi katsottu, eli sama kierre on monesti taas alkamassa uudessakin suhteessa, voih voih, kun ei sitä aina jaksa ymmärtää.
Elokuvaohjaaja Kaija Juurikkalla oli miehensä kanssa sopimus määräaikaisesta avioliitosta. Sopimus oli voimassa 20 vuotta, mutta lienevät edelleen olevan naimisissa.
Nuo syyt olivat jo este, ettei avioliittoa saanut solmiakaan.
En tiedä miten tutkimukset siihen aikaan suoritettiin, ja
pystyikö esim. "raivouden" peittämään, tosin jos se jossain vaiheessa
paljastui, sai avioeron helposti.
Eräs ystäväni sanoi, että vanha aviomies on kuin hyvä kenkä, kun siihen on tottunut,
ei halua uutta kokeiltavaksi.
Mutta joku toinen haluaa uudet kengät :)
Oliskohan tuo hyvä idea kaikille käyttöön.
Ettei enää tehtäisikään elinikäisiä sopimuksia, vaan lyhyempiä, jotka uusittaisiin määräajoin.
Silloin saattaisivat avioliitot pysyä paremmin kasassa.
asiaa aikoinaan perusteli. Väitän, että avioerot vähenisivät, jos tuota mallia käytettäisiin enemmän. Kun koko ajan tietää, että tästä voi lähteä määräajan kuluttua, niin se saattaisi vaikutta jo ilmapiiriinkin niin, että syytä lähtöön ei olisikaan.
Olen myös lukenut tästä pariskunnasta ja mietin jo silloin asiaa.
En omalta kohdaltani, vaan yleisemmin.
Tai miksei voisi näin kauemminkin aviossa olleet sopia, etenkin kriitilanteissa,
että katsotaan nyt vaikka vuosi vielä. Asiathan voisivat muuttua, kun ei
rynnättäisi eroa hakemaan.
Varmaan tällaisia pareja onkin, jotka ovat sopineet tilanteen seurannasta tai muuttaneet hetkeski erilleen
miettimään eroasiaa.
Pitäisikö ehdottaa tätä Matille ja Mervillekin, jäisi ne turhat paperien täyttämiset heiltä pois.
Siis Nykäsille.
aika hyvin, kuten olemme saaneet verotiedoista lukea. Suurin osa tuloista tulee tietenkin keikkailusta, mutta se on yleisessä tiedossa, että hänelle maksetaan siitä, että järkkää säpinää. Mulla on kokemusta monesta. Yhdessä tapauksessa haimme eroa, mutta emme muuttaneet toisiin osoitteisiin. Sitten tuli lähtö. Toisessa tapauksessa olin puoli vuotta omasta tahdostani poissa ja tulin toimeen itseni kanssa erittäin hyvin. Mutta sitten kyynelehtivä puolisoni sai minut muuttamaan takaisin. Olisi ollut paljon selvempää, jos koko paletti olisi ollut alun perin määräaikainen. Sitten teemme analyysin, että kannattaako tätä jatkaa vai ei.
Jos hän nauttii siitä, niin mikäs siinä, ei kaikille sopisi tuollainenkaan
säpinän järjestäminen.
Minä tunnen itseni näissä suhdesotkuissa ja erokuvioissa ihan ulkopuoliseksi,
kun ei ole sitä kokemusta kuin yhdestä avioliitosta, joka jatkuu ja jatkuu, toistaiseksi.
Kun luen toisten kokemuksista, siinä riittämiin säpinää minun tarpeisiini.
siihen. Kun kolmas kierros meneillään ja epävirallisiakin on ollut, niin tässähän menee kohta nimetkin sekaisin:-D)
Sinun täytyy kutsua kaikkia naisia kullanmuruksi, pupuliiniksi tai keksi itse jotain kivaa :))
Eräs vitsihän kertoo miehestä joka vaimoltaan kysyi " koska me syödään, kultaseni", kaveri ihmetteli, että jopas sinä kauniisti puhuttelet vaimoasi. Toinen vastasi, no kun en muista hänen nimeään.
Kiitos vinkistä, tämä tekee elämän paljon helpommaksi.
läpikäynyt toteaa seuraavaa: älyttömyys lienee myötäsyntyinen ominaisuus ja tässä en ota kantaa siihen, kumpi osapuoli oli älyttömämpi:-D))))))))))))
Minulla on kirja Codex Aboensis, joka on vanha lakikokoelma aina 1400 luvulta alkaen. Se on hauskaa luettavaa, jos kovettaa itsensä ajattelemasta rangaistusten kamaluutta.
Mutta voihan älyttömyys kehittyä myös avioliiton aikana, ellei ole jo
synnynnäisesti sellainen. Ainakin toisen osapuolen mielestä, kuka nykyaikana
ottaisi jo valmiiksi älyttömän.
Se on vähän sama kuin niiden vanhojen tautien diagnosointi, oli äkkipusku
ja hivutus, riippuen lähdön nopeudesta.
Eräällä tuttavalla oli vanhoja tietoja kyläläisten kuolinsyistä ja nuo olivat ne
yleisimmät, sitten tietysti joku onnettomuus toi vaihtelua listaan.
älyttömyys voi kehittyä avioliiton aikana ja yleensä kehittyykin molempien osapuolten mielestä toisessa.
Ja nimenomaan siinä toisessa :)
mielipiteitä vain me, joilla on asiasta kokemusta:-D)))))))))))))))) Senkin Hannu Hanhi:-)
Iines Ankka pikemminkin, joku toinen on Hanski :)
Niin voi teitä kokemusta omaavat ;(
Onnittelen, ensimmäinen asia-aloituksesi palstalla. Suunnitteletko itse avioeroa? Harkitse tarkkaan.
No kiitos, tämäpä iloinen yllätys, että ihan kehuttiin.
Vaikka olen kyllä sitä mieltä, että on niitä ollut yksi aikaisemminkin.
En suunnittele avioeroa, minulla on niin kiva mies, ei parempaa voisi löytyä
mitenkään eikä mistään.
Jäikö Sinulta aamuinen kaurapuuro syömättä?
Miten se kaurapuuro vaikuttaa?
Nälkäinen ihminen on kiukkuinen?
Niin, mutta nythän on jo iltapäivä pitkällä, jos hän on syönyt päivällä
vaikka hernekeittoa ja on tullut vatsakipuja. Sekin voi aiheuttaa kiukuisuutta, kun vessassa
alvariinsa ravaa.
Voipi olla noinkin, mutta joka tapauksessa jotakin huonosti sulavaa hän on syönyt tai sitten ei mitään.
Ei muuten voi tuollaista typeryyttä kirjoitella..
Mutta onnitttelihan hän, onhan sekin jo jotain.
voi päätellä ihmisen sisällä oleva tavara,täytyy olla huonosti käyvä komposti et päästelee tommosia suustaan.
Aikas märäntyneelle löyhkää tollaset tekstit jois puskasta kiukutellaan,tuuhan esille.
nykyään tarvi syytäkään.
Tarpeeksi kauan kun erillään asuu niin saa jo silloin.
Tuo on mielenkiintoisen kuuloinen kirja heti kun menen kirjastoon kysyn sieltä.
Seilin saari on vielä näiden suomalaisten paikkojen unelma listalla.
Niin muistelinkin, kun ei itselläni ole kokemusta avierosta.
Tuossa kirjassa on paljon tietoa erilaisista pahuuden ilmentymistä, Lauermahan on vankilapsykiatri.
Myös uskonnollisten lahkojen toiminta on karmaisevaa luettavaa.
Minullakin on kirjastosta lainassa, mutta luultavasti ostan ihan omaksi, ei kertalukemisella tule
kaikki asiat loppuun käsiteltyä eikä ymmärrettyä.
sitten suoraan mennä kirjakauppaan?
Ehkä tutkin sitä siellä ja jos tuntuu ettei kuukaus riitä niin ostan heti omaksi.
Et kuitenkaan kuukautta tutki kirjakaupassa :)
Minä olen vähän kateellinen, kun eräs kaveri osti sen kirjamessuilta ja sai nimikirjoituksenkin ;(
On vaan nykyisin niin mahdottoman kalliita kirjat, että jos vähän aikaa odottelisi, jospa hinta laskisi.
Onkohan tämäkin yli 30 euroa.
Ota kirjastosta ja päätä sitten, kannattaako ostaa, ei harmita, jos et tykkääkään.
että mulla on petipaikka kirjakaupassa jos täytyy jotain miettiä. Laitan kirjan pään alle yöks ja annan kaiken tulla aivoihin :))
En tuotakaan tiennyt, mutta tähän aloitukseen en uskalla kirjoittaa mitään
liian iloluontoista kommenttia, kun äsken kehuttiin, että tämä on
ensimmäinen asia-aloitukseni. Yritän pitää linjan tiukkana.
Mutta on niitä ollut muitakin, ihan varmasti, viime keväänäkin oli veteraanipäivänä,
siinä ei naurettu yhtään.
kait ...joskus???? muistaakseni *raapii päätään* lukenut jonkin muunkin asia-aloituksen sinulta :)
Joku on ei vaan tuu mieleen nyt.
sai, niin muisti kyllä hehkuttaa asialla:-)
Joo, muutamaan kertaan taisi asiasta mainita, enkä ole yhtään kateellinen ;(
Eipä kysellä ja jos olis kyselty, niin tuossahan noita hyviä syitä muutamakin.
Karua on ollut meno noina aikoina, huh. Atooppinen iho ja näppylöitä tulee, sitten vaan pappi saarelle käskee. Onneks en elänyt tuohon aikaan.
naimisiin yhtään kertaa, jos nuo kriteerit olisivat olleet voimassa vielä:-D))))))))))))))
Köh, älä vaan kerro mikä noista kriteereistä olisi estänyt. Anna mun mielikuvitukselle aihetta kuvitella :D
Sitten oli monia vaikeita, myös sukupuoliteitse tarttuvia ilkeitä tauteja, jotka saivat levitä vapaasti,
koska niitä ei tunnistettu, eikä pidetty vaarallisina.
On tää nykyaika kuitenkin jotenkin helpompaa.
Mie en edes halua kuvitella, mitä ne jutut voisi olla.
Aika ikäviä joka tapauksessa, kun useammin kuin kerran on saanut häädön.
niinkin tärkeä ja yleinen asia puuttuu tuosta listasta kuin pettäminen joka eri muodoissaan saattaa olla kamalin. Vai pitäisikö se kuvitella tuonne älyttömyyden alapuolelle. Sehän on ihan älytöntä kun tarkemmin ajattelee.
Kaatumataudin voi hoitaa, spitaalisia ei enää ole, minäkin raivoan joskus, mutta tuo sukupuolitauti kertoo jo omaa kieltään. Sen voi lääkäri diagnosoida muttei pelkkää pettämistä.
Olisi se vänkää tilata puolisolle aika, että mene lääkärille hakemaan haluttomuuspillereitä koska olet tuollainen jokapaikanhöylä.
Niinpä, sitä ei oltu ainakaan listaan laitettu, oliko se sitten niin yleistä,
vai pidettiinkö vaarattomana.
Jollakin tavallahan nuo sukupuolitaudit levisivät.
Saattoi itse asiaan syytön joutua lähtemään arkkulautojen kanssa reissuun.
Pitäisi tarkemmin tutkia tuon ajan moraalikäsityksiä ja miten tärkeänä uskollisuutta silloin pidettiin.
raivo, kuppa, rampuus, tyhmyys, heikkomielisyys tai ehkä spitaali? Jaa, ken tietäis sen:-D))))))))))))))
Tai ehkä kaikki nuo, paljon mahdollista sekin.
Niinpä, kuppa kalvoi ihmisen lopulta ihan raunioksi, aivot pehmeni ja nenä lytistyi. Saati sitten muut taudit.
Enpä haikaile tuota aikaa, tietysti siveellisenä eläen turmelukselta välttyi.
Varmaan spitaali, ei noi muut sovi sinuun oikein :)
Juu, häädön voi saada vaikka kun rumisee kovasti. No, yksi naapuri joskus valitti ruminasta, ei tullut häätöä sentään :) Juu, ymmärsin juttusi, tuli vaan häädöstä mieleen.
Ilkeä tauti varmaankin, onhan sitä vieläkin liikenteessä joissakin paikoissa.
Hoitoa tietysti saa eikä tarvitse arkkulautoja kannella, ainakaan itse.
Hetken jo olin lukevinani, että siveellisesti eläen välttyy, mutta niinhän se tietysti onkin.
Älä laula niin kovaa, että häädöllä uhkaavat, etenkään jos se äänesi ei ole
ihan leivoseen verrattavissa.
Itse hän T kertoi, että kolme kertaa on lähtö tullut, vai olisko se kuitenkin
lähtenyt vapaaehtoisesti.
Taidat olla yksi harvoista, jotka minun juttujani edes jotenkin ymmärätävät.
nenä nyt niin punainen kuvassa ollut???????
Nyt vasta älysin katsoa, joo ei ollut, älä huolestu, ei se sit ollut spitaalikaan :)
En, hyräilen hiljaa, kun ei tuo jälkikasvukaan tykkää että laulan.
Juu, luin sen jostain itsekin, Häätö tai lähtö, ei ne helppoja ole koskaan.
Siehän olet ihan ymmärrettävä, tai sitten miekin oon sekava, jompsinkumpsin :D
Juu on, mutta nyt osataan hoitaa sentään. Onhan niitä arkunteko kursseja, jostain olin lukevinani.
Hih, siis niin olin tarkoittavinani. Muuten hankalia sanoja kirjoittaa, lukenevinani ja tarkoittavinani, meni aluks väärin :)
Ymmärsin täydellisesti kaiken mitä kirjoitit.
Hienoa, sinä olet Fiksu kaiken lisäksi.
arvattavaksi, oliko se ehkä heikkomielisyys?????? :-)
Joo, jos suomennat sitten mitä tuo heikkomielisyys niinku tarkoittaa? Otan sit kantaa, voisko olla sitä :D
mielisairaudelle. Minulla ei ole kylläkään diagnoosia, mutta jos kärsin vaikkapa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jota biboksi myös kutsutaan. Tosin sukulaispsykiatri oli sitä mieltä, että olen terve, mutta jospa hän halusi olla vain kohtelias:-)
Höö, ei natsaa sekään, sä olet ihan syyttä suotta eronnut, ei mitään vikaa :) Paitti toi pipo juttu muuten kivalta kuulostaa, käytätkö pipoa? Et ainakaan liian kireetä :D
pipoa, mutta sitten mulla on sellainen Iniana Jones hattu, jonka laitan päähän kun mennään kylään.
Vaikuttava näky, onks sulla ruoska kans? :D
ja mitä niitä nyt onkaan......:-D)))))))))))) Ei, sitä en harrasta......mustaa nahkaa ja kettinkiä.....
Haa, niinhän sä sanot :D Joo, uskonhan minä, kiltti mies olet :)
alueelle, jota en tarkoittanut. Tarkoitin sitä iljettävää SM:a.
Anteeksi, mulla lähtee joskus lapasesta, ok :)
lapanen vipattaa, jos on sänkyyn sidottuna ja joku ruoskii ja nöyryyttää:-) Hyi olkoon.....
Ja sinä olet hyvin nopea oppimaan uusia asioita.
Vai fiksu ;)
No kun on fiksu opettaja, niin oppii pöljempikin :) Joten olet ja piste.
Pappi yhdistää ja oikeus erottaa,mutta eroamisen syy taitaa olla syvemmällä kuin pieni ihottuma tai hiukan vakavampikaan "tauti" ei mielestäni erota,tai lisää halua hakea eroa.
Papin kai pitäis tehdä diaknoosi kaikille vihille pyrkiville ja myös kaikille eroa hakeville,mutta pappi voisi tehdä saman virheen kuin myös lääkärikin,eli antaa väärän diaknoosin tai väärät lääkkeet:)
Uskon että suurin tauti on erilleen kasvaminen,toisilla se kestää kymmeniä vuosia,ja kun taas toiset kasvavat erilleen parissa vuodessa.
On käsittämätöntä kun kaksi ihmistä näyttää olevan kuin luodut toisilleen ja vuosien saatossa heidän välimatka kasvaa ja pikkuhiljaa aletaan kaivamaan omia poterota,ja asemasota on todellisuutta,se varmasti estää työnteon kaikilla sektoreilla,kunnes viimein toinen saa liittolaisen ja tulivoimaa,on hän voittaja sekä häviäjä.
Huh,en saanut millään ainuttakaan hilpeää sanaa tähän kommenttiin..niin:)
hilpeää niin yhden myönteisen löysin ja se on kasvaminen :) sekä voittajakin voisi olla myönteistä ainakin hänelle itselleen :))
Ja oikeastaan viimeisessä lauseessa kirjoitit sanan hilpeää, niin sekin oli siinä.
avios olo meinaan ,täält sänkyn alta kattoen se on hyvinkin synkkää toisinaan.
Sitä ei vaan saa heti masentuu ja heittää hanskoja kehään,ei aina voi olla kivaa.
Ne pikku vaikeuret kasvattaa rintakarvoja ja niitä tuuheita karvoja vaimo voi sitten pyöritellä sormillaan sovintoo tehtäessä.
Nykyään ollaan jo 30 masentuneita ja loppuun palaneita,avioliitos sama juttu ellei oo koko ajan hirveetä tykitystä niin erotaan heti,lyhyt pinnaisia ovat ihmiset.
Vähän aikaa sitten hän ihaili sääriään ja vaomo kokkas hyvää kakkutaikinaa :)))
Mistäs moinen muutos elämään?
Päättää oikein ,ostaisinko sisä vai ulko turkin,sisä turkin ostin ja mettään meni.
Tämä on ensimmäinen asiallinen aloitukseni, kuulemma, joten ihan hyvä, ettet
kirjoittanut hilpeitä sanoja.
Mutta eihän nykyisin avioeroa edes haeta tuollaisten syiden takia, mitä aloituksessa mainittiin.
Eihän niitä syitä tarvitse edes ilmoittaa, mutta kyllä syyt varmaan on jossakin muualla, kuin "taudissa",
ehkä raivous tai älyttömyys voivat olla ainakin osasyinä eroihin.
Toiset kasvaa yhteen ja toiset erilleen, ihmisistä se kiinni on, miten vaikeudet ja yhteisen elämän aikana
eteen tulevat asiat otetaan.
Olen sitä mieltä, että monikin pari, joka on päässyt yli niiden isojen vaikeuksien, elää lopulta tyytyväisinä ja jopa onnellisina yhdessä.
Surut ja vaikeudetkin voivat joko yhdistää tai erottaa, miksei myös menestyminen.
Näin on, ei ne nuoret osaa edes aviossa pysyä.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten moni meidän ikäisistä on
joskus harkinnut avioeroa, mutta jostakin syystä päättänyt jatkaa "taistelua".
Itsestäni ainakin tuntuu siltä, että mikäli olisin nuorena erinäisten asioitten takia
eronnut, olisin tehnyt pahan virheen.
Ainahan joku on ikävällä päällä,oot kumminkin suosittu kirjoittelija,sulle vastaillaan reippaasti.
En varmasti olekaan, hänhän onnitteli minua, eli olen edistynyt ja tästä
on hyvä jatkaa, teen parhaani ja katson mihin se riittää.
Ei uskalla edes hymyillä, kun on asiallinen juttu kyseessä.
Olin tänään asunnos jossa asukkaalla on sairaus joka kehittää hirveest ilmaa mahaan ja se purkautuu rajuilla äänillä.
Eka rysäyksen kuullessa olin hämilläni ja sit tuli sääli,ei meinannutkaan naurattaa vaik pieruhuumori on kuulema hauskaa.
omaas .))
Ja pitäishän siun ymmärtää että ulkoturkit on niitä mitä näytellään naapurin naisille, että näin se meiän isantä :))
Senkin ryökäle, tuon teit tahallasi ja mie kun olin niin varma siitä, ettei
nyt naureta eikä naurata yhtään.
Piiskaa sietäsit.
piiskoista mitään jälelle?
Se tais ryöpyttää ne loppuun sun tuhmaan nahkaas.
sen tajuan kun oon kuunellut perheenemänän puoltuntisen.
Jouluna vasta piiskataan, ja eiköhän sillä pukilla ole piiskat mukanaan,
näin tuhmia tyttöjä varten.
Justiinan joka kovalla äänellään saa painumaa sängyn alle asti.
Toisinaan sun kertomukset antaa taas ihaaaann erilaisia mielikuvia.
Kiva lukea :)
Voi kun tuttua tuo asemasota, ja voittajaa ei koskaan ole. No, voihan siinä kuvitella, oloa parantaakseen.
Mitäs ne vaikeudet kasvattaa naiselle? En huomannut rintakarvojen kasvua ainakaan, huh helpotus :)
Jalat ainakin kasvaa, minulla on naimisissa olon aikana kengän numero suurentunut kahdella.
Vuoristorataa,joskus on joskus ei,nainen kunvoi miehen nostaa ja laskea.
Avioliitto on kuin suhdanteet,on nousukausi ja sitten tullaan ryminällä alas,ne jotka tämän kaiken kestää,heille hattua nostettakoon.Ihan todella,jos alkaa kelata elämäänsä taakseppäin niin saa huomata että tietty kaava on yhteiselossakin,toisilla se voi olla kymmenen vuoden perioodi kuin taas toisella ehkä seitsemän vuotta,ja sitten nämä onnettomat jotka ovat pari vuotta ja heittävät pyyhkeen kehään,ja aloittavat alusta,mutta usein käy vain sama uudestaan.En voi ylpeillä sillä että olisin kestänyt nämä kaikki nousut ja laskut kunnialla,mutta olen edelleen avoiossa.
Suhdanteiden muuttumista odotellessa taidan päräyttää pikku naurut pihalle:))
Hymyssä suin:)
No just, totta turiset, niin kävi minullekin. Siis aletaan maata myöten kasvaa.
Noinhan se menee, hattua nostan kaikille jotka jaksaa nousut ja laskut, tai siis mitäs nousussa nyt kestämistä. Itse löin hanskat tiskiin 24v. jälkeen, alkoi olla alamäkee alamäen jälkeen. Toivottavasti sulla on nousukausi menossa, hymyilen ihan vienosti :)
On se todella hyvä ettei sitä miestä oo :))
Laskukausi on valloillaan,mutta niinkuin totesin,suhdanteet vaihtelevat ja jollei uutta nousua näy kohtuulisessa ajassa,on pakko puhaltaa peli poikki,kuten sinä teit.Tiedän että monille hansakat tiskiin lyötyään koittaa huomattavasti paremmat ajat,mutta jokainen tapaus on erilainen.Noin yleisesti sanoisin kaikille jotka ovat aikeissa lyödä hansakansa johonkin tiskiveteen:)sorry vääristelyni..kannattaa harkita asiaa tarkkaan,sillä kyse on loppuelämästä,teki sitten niin tai näin kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kuullostat onnelliselta,joten ratkaisusi taisi olla oikea:)
Kannattaa harkita, meikä harkitsi moniaita vuosia. Ja olen onnellinen, ratkaisu oli oikea, lopulta toisenkin kannalta. Kaksi onnellista vanhempaa erillään, on parempi kuin kaksi surullista vanhempaa yhdessä :)
vaan se kenellä oli oikeus ottaa avioero. Miehellä.
Siirrytäänpä 1600-luvulta pari sataa vuotta eteenpäin...vieläkin syyt ovat samanhenkisiä ja miehen etuoikeus...vasta 1960-luvulla naisetkin saivat oikeuden erota samoista syistä kuin miehet 1600-luvulla.
kyllä nuorten lapsiperheiden vanhemmat eroaa liian helposti, - oma hyvä on liikaa etusijalla.
Pitää olla helppoa ja mukavaa..- täällä nyt aina eikä kellään ole mukavaa, turha semmoista kuvitellakaan..on unehtunut elämän syvin tarkoitus..
Niinhän se on ollut, mutta tässä kirjassa keskityttiin vain syihin.
Tasa-arvojutut on sitten erikseen.
Kauan on kestänyt, ennen kuin naiset saivat edes pienen osan miesten oikeuksista.
Eivätkä kaikkialla maailmassa ole saaneet vieläkään juuri minkäänlaisia oikeuksia.
Alistettuina ja miesten vallan alla elää paljon naisia, monilla burgha yllään.
1960-luvulla piti kuitenkin olla syy miksi haluaa avioeron, myös miehellä.
sähköpostilla :(
Eikös sellaisia tapoja ole ollut, ellei ole vieläkin, ettei tarvitse kuin ilmoittaa,
että eroaa ja se on sillä selvä.
Voisivat avioerot täälläkin lisääntyä entisestään, jos siihen mentäisiin.
Tai sähköpostilla/tekstiviestillä voisi kertoa ottaneensa eron puolisostaan.
naimisiin menokin :)
naisilla ja lapsilla on nykyään mahdollisuus päästä pois perhehelvetistä sekä päästä omille jaloilleen yhteiskunnan tuen/avun turvin.
Entisvanhaan lapset joutuivat seuraamaan raastavia riitoja ja näkemään sekä henkistä, että fyysistä väkivaltaa hyvinkin koko lapsuutensa ajan. Siitä sitä on pitänyt ponnistaa rakentamaan omaa perhettä ilman minkäänlaista tasapainoista malliesimerkkiä.
Tämän päivän räjähdysmäisesti kasvaneet mielenterveysongelmat ovat pitkälti seurauksena noista lapsuuden perhehelveteistä.
Pitää varmasti paikkansa, niitä tapauksia riittää, missä perhe-elämä ei ollut mitään seesteistä
ja mukavaa yhdessäoloa.
Useimmiten ne olivat miehet, jotka alkoholin käytön yhteydessä saivat perheestä tarpeekseen ja niin kuin
laulussa sanotaan "lumihanki kutsui" vaimoa ja lapsia.
Etenkin sodassa olleet miehet kärsivät pahoista ongelmista, niitä ei vain hoidettu mitenkään, viina oli
kriisiavun paikalla.
Ja meidän ikäluokka on heidän lapsiaan.
Nykyisin on ehkä menty tasa-arvoisempaan suuntaan, naisetkin juovat ja puukottavat.
Ja aina lapset kärsivät eniten, oli kyse avioerosta tai riidoista ja tappeluista.
siitä itse erosta niin kovin kärsi, heillekin se saattaa olla helpotus. Lapset kärsivät eniten siitä miten useat vanhemmat sen hoitavat.
Silloin kun lapsi ei ole tärkein erotilanteessa, niin hän joutuu usein koston välikappaleeksi ja maksamaan kovan hinnan vanhempiensa henkisestä kypsymättömyydestä.
Eron aikana ja sen jälkeen voidaan taata lapsen turvallisuudentunne ja antaa hänelle se rakkaus mikä kuuluukin jos vaan molemmilla vanhemmilla on siihen tahto.
Lapsella on parasta olo onnellisten vanhempien seurassa, vaikkakin he eläisivät eri osoitteissa, sillä heille vanhempien onnellisuus on hyvinkin tärkeää.
Nimenomaan jos vanhemmilla on tahto ja pystyvät keskustelemaan asioista ja haluavat lasten parasta.
Mutta hyvin paljon on tapauksia, joissa eronneilla vanhemmilla on niin huonot välit, ettei juuri sanaa
vaihdeta, saati lasten parasta ajatella.
Tuli mieleen, että luin joku aika sitten Laura Honkasalon kirjan "Eropaperit", se oli kuvaus todella huonosti hoidetusta avioerosta ja erityisesti lapsen kannalta kuvattuna.
Lapsi haluaa aina miellyttää vanhempiaan ja sitten, kun hän joutuu "kahden tulen väliin", eikä ymmärrä mistä
on kyse, seuraukset voivat olla surullisia.
Mun mielestä avioliittoon vihkiminen kirkon tai maistraatin toimesta on jo vähän eilistä. Asukoon kaksi ihmistä kuten haluavat ilman sen kummempia siunauksia.
Yhteiselosopimus tulee kysymykseen mikäli materiaa halutaan ottaa rakkauden rinnalle heti tai tulevaisuutta silmälläpitäen. Lakitoimistoilla on valmiudet sopimusluonnos sen purkuehtoineen laatia.
Erityisen tärkeää yhteiselosopimus on laatia lasten etujen turvaamiseksi ja se vanhemmilta edellytettäköön.
kivoja nämä lakijutut. Meikäläisen puoliso on juristi ja kun menimme avioon hän sanoi, että teemme avioehdon, sillä hän ei halua, että omaisuus menee minun lapsilleni, jos hän kuolee. Siitä on nyt 11 vuotta, mutta paperi on edelleen tekemättä.:-) Ei mitään kiirettä:-D))))))))))))
vai ei sun lapsillesi;)) Taidat ehkä h i e m a n nyt liioitella;))) Hyvä juttu. Päivän piristys. Kiitos vaan. Nauruhetkestä.
Uskovat haluavat ehdottomasti herran siunauksen avioliitolleen ja tykkäävät, että niin se pitää ollakin.
Eihän kaikkien mielestä maistraatissa solmittu avioliitto ole edes pätevä.
Me muut voidaan olla vähän vapaampia mielipiteissämme.
Eihän minulla mitään vastaan ole, mitä omissa harrastepiireissään kukin tekee, kunhan tekee lain sallimissa rajoissa.
Kirkollisen vihkimisen suurta osuutta en tosin ymmärrä, tai ihmiset pitävät sitä vain puitteena ilmoittaa porukoille sillä hetkellä rakastavansa toisiaan.
En minä paheksu avioliittoa yleensä. Kaunis ja kiva asia, jota siihen lupautuneiden tulisi yhteisvoimin hoitaa kunnolla.
Ei minullakaan ole mitään ketään vastaan, touhutkoon jokainen omissa piireissään mitä tykkäävät, lakia noudattaen tietenkin.
Tuo häävarustelu on sekoittanut monen etenkin naisihmisen pään, pitää olla kermakakkuhääpuku, kaasoa, morsiusneitoja sekä muuta rekvisiittaa.
Häät ovat kuin näytelmä, jonka jokainen nainen haluaa kerran kokea. Joskus useamminkin.
Tämäkin on osaltaan mainostajien luomaa illuusiota, on häämessua, häälehtiä ja hääsuunnittelijaa.
Sitten parin vuoden kuluttua huomataan, että arki onkin jotain ihan muuta ja ei kun eroamaan ja uutta
huumaa etsimään, ehkä uusia häitä suunnittelemaan.
Just noin. Emmekö me ihmiset ole kummallisia. Vaikka toisaalta vähällä me vielä pääsemme verrattuna joissain kulttuureissa vallitseviin, todella raskaisiin taloudellisiin ponnistuksiin, järjestäessään kakaroidensa häitä.
Ollaanhan me vähän kummallisia, ainakin nuo toiset ;)
Pitihän entisaikaan Suomessakin kapioita värkätä ja ainakin yksi lehmä oli annettava tyttären mukaan,
kun hän siirtyi isänsä hoivista miehensä kotiin anopin kiusattavaksi.
Ja nykyään valmiiksi hienohelma - pulupiitu tytär säntää avioon ilman minkäänlaista korruptiota vinkumaan, mitä kaikkee keksiikään. Dee dee.
On se hyvä ,ettei tytär aio mennä naimisiin, ei ainakaan kirkossa
ja sekin, ettei meillä ole lehmiä :)))
Minkälainen kanta sinulla on niinsanottuihin esiaviollisiin suhteisiin. Tai kuinka koet, että niihin yleisesti suhtaudutaan.
Olen erittäin vapaamielinen ja suvaitseva ihminen näissä asioissa, mielestäni jokainen tietää
itse parhaiten, miten, missä ja kenen kanssa elää.
Tämä koskee myös samaa sukupuolta olevia.
En katso, että kukaan kaipaa neuvojani, ellei nyt jostakin kumman syystä tule
niitä kyselemään. Itse en mene tyrkyttämään ohjeita ja ihmettele, että kuinka
se ja se nyt tuolla lailla.
Onhan yleinen mielipide muuttunut sallivammaksi, vielä 70-luvulla ihmeteltiin maaseudulla
pariskuntaa jotka eivät olleet naimisissa.
Onneksi enää ei etsitä syyllistä eroon niin kuin ennen. Jos kaksi ihmistä ei enää tule keskenään toimeen, eihän se voi olla kenenkään SYY. Ihmiset muuttuvat, ja suhde muuttuu.
Minä olen aina ollut sitä mieltä, että NAIMISIINMENO on liian helppoa. Jos siinä vaiheessa käytettäisiin vähän harkintaa, voi olla, että osa eroista vältettäisiin. Minusta pitäisi edellyttää, että pari asuu vuoden yhdessä ja elää arkea ennen sitoutumista, ja sinä aikana ei saisi syntyä lapsia. Jos vielä sen jälkeen on varma siitä, että tässä on se ihminen, jonka kanssa haluaa loppuelämänsä viettää, sitten voisi viettää häitä.
Sitoutumista varten tosin ei avioliitto ole tarpeen, tiedän monia, jotka ovat olleet kymmeniä vuosia avoliitossa. Lainsäädäntö vain toistaiseksi on asettanut avopuolisot heikompaan asemaan, joten helpommalla pääsee, kun virallistaa suhteensa. Muun muassa mahdollisten lasten isyyttä ei tarvitse erikseen tunnustaa (käsittämätöntä, että tällainen nöyryyttävä käytäntö on edelleen voimassa, ikään kuin avoliitto automaattisesti tarkoittaisi sitä, että hypitään holtittomasti sängystä sänkyyn!). Tässä iässä ajattelee jo perintöasioita, ja tässäkin suhteessa avioliitto on yksinkertaisempi. Lapsettomat avioparithan perivät toisensa, mutta jos avopari tekee keskinäisen testamentin, avoleskeä kohdellaan perintöverotuksessa kuin ventovierasta.
Anteeksi, taisin vähän eksyä aiheesta. Olen sitä mieltä, että nykyään erotaan liian helposti. Suhteen ensihehku ja romantiikka haalistuu ajan myötä ilman muuta, eikä se ole mikään syy erota. Ihmisillä on ehkä ylimitoitetut odotukset kumppania ja suhdetta kohtaan - ei yksi ihminen pysty toisen elämää muuttamaan ja kaikkia ongelmia ratkaisemaan, vaikka joskus joku näin kuvittelee. Jos on menty naimisiin ensimmäisessä rakastumisen huumassa, on ehkä vaaleanpunaiset rillit silmillä ja kumppani kuvitellaan suunnilleen täydelliseksi.
On ilman muuta hyvä, että kenenkään ei tarvitse esimerkiksi toimeentulon vuoksi jäädä epätyydyttävään suhteeseen tai kestää huonoa kohtelua (väkivaltaa tms.). Kannattaa muistaa, että "ennen vanhaan" avioliitot kestivät loppuelämän, koska
a) ihmiset elivät lyhyemmän ajan
b) naisilla ei ollut muuta elatuskeinoa.
Totta ja asiaa kirjoitit.
Mä vielä ymmärrän, että naimisiin saa mennä ilman kummempia kyselyitä, mutta
lasten hankkiminen pitäisi tehdä luvanvaraiseksi.
Tulipa sinulta pitkästi järkevää asiaa, ei tuohon oikein kannata mitään lisätä, eikä poiskaan ottaa.
Mutta ei se sitä tarkoita ettei syitä olisi. Moni perhehelvetti jatkuu ihan liian kauan kun osapuolet eivät uskalla tehdä välttämätöntä päätöstä sen lopettamisesta erolla. Lapset kärsivät, tulee ongelmia työssä, koulussa, naapurien kanssa ja muualla. Täälläkin näkyy niistä heijastumia.
Tottakai syitä on, miksi kukaan eroaisi ihan huvin vuoksi. Tai sitten erotaan juuri sen "huvin" vuoksi.
Mutta erossa on kyse niin paljosta, rahasta, maineesta, tietenkin lapsista,
kodista, veloista, että joskus ratkaisua ja päätöstä pitkitetään liiankin kauan.
joulupukille ja saanut lupauksen kirjan tuomisesta-)
H. L on nyt saanut niin paljon mainosta, että voisi lähettää minulle sen kirjan, nimmärilla ;))
Katsoin juuri kirjakerhon sivuilta, maksaa sielläkin 33,50 mutta varmaan hintansa arvoinen, ei mikään
kerran lukaistava dekkari.
Minun pitäisi kohta viedä kirjastoon takaisin, taidankin uusia lainan, ellei ole varauksia.
On se hyvä, että uskot joulupukkiin :))
itsekin kirjastoa aika lailla, mutta tämän haluan omaksi. Mulla on eräs tuttu kirjailija, joka on toiminut Suomen kuvalehden kirjallisuuskriitikkona vuosia, mutta ei itse omista juurikaan kirjoja:-) Jännää, että ihminen, joka lukee pari kolme kirjaa viikossa ei omista kirjoja. Meillä sen sijaan on niitä kyllä paljon, sillä taloudessa asuu eräs, jota voisi hyvällä syyllä kutsua hamsteriksi.:-)
Minäkin olin aikasemmin kirjahamsteri, mutta tilanpuute on pakottanut vähentämään
harrastusta ja yhä useammin tyydyn kirjastoon.
Mutta jotkut kirjat on ihan pakko saada itselle ja ikiomiksi.
sen Valtaojan trilogian ostinkin Ursasta omaksi. Sitten on kiva kun kirjasto- kulttuurilautakunnan vpj, niin jos teos sattuu vähän viipymään, niin kirjastosihteeri on erittäin ymmärtäväinen ja unohtaa veloittaa myöhästymismaksun siinä kiivaan keskustelun lomassa:-D)))))))
Siellä kirjakerhon sivuilla huomasin, että Lauerman kirja, jonka nimeä en nyt tarkkaan muista,
oli loppuunmyyty kustantajaltakin ja ilmestynyt vasta viime vuonna.
Jotain näistä huuhaajutuista ja niillä huijaamisesta siinä kerrotaan.
Sitä ei ole edes meidän kirjastossamme, harmi.
Muuten, kirjat on vietävä ajallaan takaisin kirjastoon!!!
Joskus kun olen jonkun kirjan varannut, palautusaika on jo mennyt umpeen, eikä sitä
vaan tuoda kirjastoon, silloin minua vähän suututtaa.
Odottavan aika on pitkästyttävä :)
ei ole kiva odottaa, mutta nyt puhutaan päivästä tai kahdesta. Kirjastosihteeri soittaa, jos on asiaa. Kun siellä on myös asiamiesposti, niin hän soittaa, jos meille on tullut lähetys:-)
Päivän tai kaksi voin sallia minäkin, mutta viikko on jo liikaa.
Sen Lauerman kirjan nimi on "Usko, toivo ja huijaus", saaneeko mistään,
täytyy katsoa antikvariaatin sivuilta.
Luultavasti jossain vaiheessa otetaan kyllä uusintapainos, kun on noin äkkiä loppunut.
näissä painosasioissa ollaan kyllä varpaillaan, joten jos kysyntää ilmenee, uusintapainos otetaan. Ei sitä divarista varmaan vielä saa.
Eikä, kun heti pitää saada se kirja ;((((
Ei varmaan saa divarista, ellei joku ole pettynyt kirjaan ja kiukuspäissään halunnut päästä siitä eroon.
ilmoitus, että ostetaan se.
avioliitossa onkaan totta tuon runon sanoma--?
toista mä kiusasin kuolohon saakka-- toinen kiusasi mua, vaan silti mä lemmin kuolohon saakka toista mi kiusasi mua
lietsovi toinen liekkiä julmaa toinen vaieten palaa,vaan silti ma seuraan liekkiä julmaa -rakkaus vaieten palaa...
lieneeko einoa tuo runo?
vaikka olenkin lukenut hänen kokoelmiaan kohtalaisen kattavasti. Pika-analyysinä voisi sanoa, että ei Leinolla ollut sellaista suhdetta, johon hän olisi nuo sanat voinut sovittaa. Hänellä siis oli suhde L Onervaan, joka oli tahollaan naimisilla säveltäjä Leevi Madetojan kanssa. Tosin Leino ja Onerva tunsivat toisensa jo ennen kuin Onerva solmi avioliiton Madetojan kanssa. Leino oli tahollaan naimisissa, mutta siitä avioliitosta tiedetään aika vähän. Ne ovat jääneet runoilijan järkälemäisen tuotannon varjoon.
Ei ollut antikvariaattisivuilla, pitää varmaan käydä huutonetissä etsimässä.
Tai laittaa keltaiseen pörssiin ostoilmoimoitus.
Katsoin Wikipediasta, että Leinolta on ilmestynyt ainakin kolmekymmentä runokirjaa,
vaikea lähteä etsimään yhtä runoa, kun ei ole tuttu.
Olen myöskin Leinoa paljon lukenut, täytyy etsiä, löytyykö tuota runoa, jotenkin alkoi
asia vaivaamaan.
Onko tuo pätkä jäänyt mieleesi jostakin, etkä muista enempää?
mutta ostoilmoituksen kun laitat, niin ehkä joku vastaa ja saat kaupat tehdyksi.
...avioliiton tulisi olla määräaikainen, ja se uusittaisiin esim. viiden vuoden välein jos aihetta ilmenee.
Tuo idea on tullut esille ketjussa ja saanut kannatusta, ainakin Teon puolelta.
Joku pariskunta on tehnyt aikoinaan 20 vuoden sopimuksen, mutta jos se tuntuu
liian pitkältä, kannattaa tehdä lyhyempi.
Liian pitkä tekee olon tukalaksi, jos ei voi purkaa ennen määräaikaa ja hurjasti tekisi mieli
lähteä omille teilleen.
Oli niin pitkä ketju etten ehtinyt kaikkia lukemaan
On se niin hyvä idea, että kannattaa mainita useampaankin kertaan :)
Itse en taida enää sopimusta ruveta tekemään, mutta jos olisin nuori ja nätti,
sekä menossa avioon, voisin sellaisen kymmenen vuoden sopimuksen ensi alkuun
tehdä.
valitaan viikon kuluttua Messukeskusken häämessuilla, siis ihan oikeasti!
Millähän perusteilla ja mistä ehdokkaat on löydetty.
Seuraavaksi kai vuoden morsian ja sulhanen, ellei niitä jo valita?
Minulla ei aikoinaan edes ollut kaasoa, morsiusneidoista puhumattakaan.
Tähän aiheeseen liittyen voitaisiin tietysti valita myös vuoden eroajat.
mutta bestman oli:-D)))))))))))))))))))))))))
Miksei valita myös vuoden bestmania, tasa-arvon nimissä?
tasa-aroa!!!!!!!! Tämän pitäisi olla selvä.:-)
Valitaanhan kaikenlaisia "vuoden henkilöitä", tästähän voisi kehittää hyvän ideakilpailun.
En arvaa tässä ehdotella mitään, ettei tule sanomista :-))
joka estää työnteon ja ammatin harjoittamisen sekä älyttömyys ynnä kaatumatauti joka aiheutui alkoholin ylenmääräisestä nauttimisesta ja aiheutti iho-oireita lienee ollut syinä pitkäaikaisen aviomieheni hakemaan avioeroon.
Onni hänelle, koska ymmärsi lähteä. Kaikki nuo em. oireet vaivaavat minua edelleen. Paitsi ammatinharjoittamista.
Minun vikaniihan kaikki oli. Vihdoin sen ymmärrän :DD
Just, sinulla on sitten tautiluokitus ihan kuin 1600-luvulla :)
Hyvä, että kuitenkin voit nykyisin harjoittaa ammattiasi.
Harvoin vika on vain toisessa osapuolessa, laajan kokemukseni perusteella uskallan näin sanoa.