Tienhaaran suurtaistelu?

Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944

Tappioista kerrotaan näin s. 43:

JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat.

JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa.

Huvittava ukko kun käyttää nuoruutensa aikaisia kuvia jutuissaan.

http://www.hs.fi/haku/?haku=Stefan Forss


Samanlainen kuvaus kuin tuo Fossin "päin pakokauhua" löytyy tästä Hästön kirjasta ja heti tulee mieleeni epäilys propagandistisesta tekstistä. Hästön kirjan taistelukuvaukset on kuin suoraan Jäntin kirjasta. Jäntti luultavasti olikin muistaakseni hänen asiantuntijanaan. Hästö oli Björkmanin adjutantti.

Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.

Nääs nääs kirjoitti:

Huvittava ukko kun käyttää nuoruutensa aikaisia kuvia jutuissaan.

http://www.hs.fi/haku/?haku=Stefan Forss


Samanlainen kuvaus kuin tuo Fossin "päin pakokauhua" löytyy tästä Hästön kirjasta ja heti tulee mieleeni epäilys propagandistisesta tekstistä. Hästön kirjan taistelukuvaukset on kuin suoraan Jäntin kirjasta. Jäntti luultavasti olikin muistaakseni hänen asiantuntijanaan. Hästö oli Björkmanin adjutantti.

Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.

Lue lisää

Laguksen esikunta oli hurreja pullollaan ja käyttökielenä oli useinkin ruotsi.

Esimerkkinä vaikkapa Panssariprikaatin komentaja Sven Björkman ja hänen adjutanttinsa Stig Hästö.

Tämä Hästö onkin erikoinen tapaus. Hän on kirjoitellut muistelmia ja onpa roolihahmo ängetty Åken olokuvaankin. Liekkö Hästön romaanin pohjalta alettu hommaamaan tuota Åken elokuvaakin? Hästö itse haavoittui heti Talin-Ihantalan taisteluiden alkaessa ja kirjan kuvaukset perustuvat johonkin muuhun kuin omiin taistekukokemuksiin. Sotakuvaukset onkin luultavasti Lauri Jäntin käsialaa ja nuo "päin pakokauhua" -jutut Tienhaaraan saapumisesta on luultavasti hevosmiesten tietotoimiston käsialaa...

Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.

http://www.imdb.com/title/tt0378848/fullcredits

Samanlainen kuvaus kuin tuo Fossin "päin pakokauhua" löytyy tästä Hästön kirjasta ja heti tulee mieleeni epäilys propagandistisesta tekstistä. Hästön kirjan taistelukuvaukset on kuin suoraan Jäntin kirjasta. Jäntti luultavasti olikin muistaakseni hänen asiantuntijanaan. Hästö oli Björkmanin adjutantti.

Hästäsikös se? kirjoitti:

Laguksen esikunta oli hurreja pullollaan ja käyttökielenä oli useinkin ruotsi.

Esimerkkinä vaikkapa Panssariprikaatin komentaja Sven Björkman ja hänen adjutanttinsa Stig Hästö.

Tämä Hästö onkin erikoinen tapaus. Hän on kirjoitellut muistelmia ja onpa roolihahmo ängetty Åken olokuvaankin. Liekkö Hästön romaanin pohjalta alettu hommaamaan tuota Åken elokuvaakin? Hästö itse haavoittui heti Talin-Ihantalan taisteluiden alkaessa ja kirjan kuvaukset perustuvat johonkin muuhun kuin omiin taistekukokemuksiin. Sotakuvaukset onkin luultavasti Lauri Jäntin käsialaa ja nuo "päin pakokauhua" -jutut Tienhaaraan saapumisesta on luultavasti hevosmiesten tietotoimiston käsialaa...

Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.

http://www.imdb.com/title/tt0378848/fullcredits

Samanlainen kuvaus kuin tuo Fossin "päin pakokauhua" löytyy tästä Hästön kirjasta ja heti tulee mieleeni epäilys propagandistisesta tekstistä. Hästön kirjan taistelukuvaukset on kuin suoraan Jäntin kirjasta. Jäntti luultavasti olikin muistaakseni hänen asiantuntijanaan. Hästö oli Björkmanin adjutantti.

Lue lisää

"Esimerkkinä vaikkapa Panssariprikaatin komentaja Sven Björkman ja hänen adjutanttinsa Stig Hästö."

Korjataanpas kohdalleen tiedot Stig Hästöstä. Piti ottaa kirja käteen ja kas kun olinkin muistanut pieleen.

Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.

Hästö oli tietenkin JP 3:n komentajan Hynnisen adjutantti. Hän sai siipeensä 28.6.1944 Aniskalan suunnalla ja oli lopun aikaa sotasairaalassa.

Kummallista on tuon kirjan kerronta esim. Kuuterselästä, josta ei oikeastaan mainita muuta kuin JP 3:n perääntyminen. Sen sijaan Hästö pyörittelee kaiken aikaa JR 61:n vaiheita ja tapahtumia, vaikka ko. yksikkö oli hänelle täysin vieras!

"Jäntti luultavasti olikin muistaakseni hänen asiantuntijanaan. Hästö oli Björkmanin adjutantti."

Jäntistä en itse asiassa löytänyt mainintoja Hästön kirjasta ainakaan suoraan.

Tulipahan kuitenkin oiottua...

Hästäsikös se? kirjoitti:

Laguksen esikunta oli hurreja pullollaan ja käyttökielenä oli useinkin ruotsi.

Esimerkkinä vaikkapa Panssariprikaatin komentaja Sven Björkman ja hänen adjutanttinsa Stig Hästö.

Tämä Hästö onkin erikoinen tapaus. Hän on kirjoitellut muistelmia ja onpa roolihahmo ängetty Åken olokuvaankin. Liekkö Hästön romaanin pohjalta alettu hommaamaan tuota Åken elokuvaakin? Hästö itse haavoittui heti Talin-Ihantalan taisteluiden alkaessa ja kirjan kuvaukset perustuvat johonkin muuhun kuin omiin taistekukokemuksiin. Sotakuvaukset onkin luultavasti Lauri Jäntin käsialaa ja nuo "päin pakokauhua" -jutut Tienhaaraan saapumisesta on luultavasti hevosmiesten tietotoimiston käsialaa...

Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.

http://www.imdb.com/title/tt0378848/fullcredits

Samanlainen kuvaus kuin tuo Fossin "päin pakokauhua" löytyy tästä Hästön kirjasta ja heti tulee mieleeni epäilys propagandistisesta tekstistä. Hästön kirjan taistelukuvaukset on kuin suoraan Jäntin kirjasta. Jäntti luultavasti olikin muistaakseni hänen asiantuntijanaan. Hästö oli Björkmanin adjutantti.

Lue lisää

" Laguksen esikunta oli hurreja pullollaan ja käyttökielenä oli useinkin ruotsi. "

Hyvä niin. Hyvä kun huomiot asian tärkeyden.

" Talin-Ihantalan taisteluiden alkaessa ja kirjan kuvaukset perustuvat johonkin muuhun kuin omiin taistekukokemuksiin. "

Tämä on myös asiallinen huomautus. Erittäin monet väitöstutkimuksetkin saattavat perustua muuhunkin kuin omiin kokemuksiin.

" Tienhaaraan saapumisesta on luultavasti hevosmiesten tietotoimiston käsialaa... "
Ja.
"Samanlainen kuvaus kuin tuo Fossin "päin pakokauhua" löytyy tästä Hästön kirjasta ja heti tulee mieleeni epäilys propagandistisesta tekstistä. "

Näin puhuu vain aito tulipunainen Stallari, joka on vetänyt ylleen hurrivihaajan punaisen viitan.

Liirumilaarumi kirjoitti:

" Laguksen esikunta oli hurreja pullollaan ja käyttökielenä oli useinkin ruotsi. "

Hyvä niin. Hyvä kun huomiot asian tärkeyden.

" Talin-Ihantalan taisteluiden alkaessa ja kirjan kuvaukset perustuvat johonkin muuhun kuin omiin taistekukokemuksiin. "

Tämä on myös asiallinen huomautus. Erittäin monet väitöstutkimuksetkin saattavat perustua muuhunkin kuin omiin kokemuksiin.

" Tienhaaraan saapumisesta on luultavasti hevosmiesten tietotoimiston käsialaa... "
Ja.
"Samanlainen kuvaus kuin tuo Fossin "päin pakokauhua" löytyy tästä Hästön kirjasta ja heti tulee mieleeni epäilys propagandistisesta tekstistä. "

Näin puhuu vain aito tulipunainen Stallari, joka on vetänyt ylleen hurrivihaajan punaisen viitan.

Lue lisää

Kuuterselästä hän ei kerro juuri mitään. Eikä kerro paljonkaan PsD:n vetäytymismatkasta Viipurin taakse. Talin taisteluiden alkaessa hän sai sirpaleita käteensä ja joutui heti pois pelistä koko sodan loppuajaksi. Viipurin osalta hän myöntää suoraan, ettei ollut taisteluita edes näkemässä. Eihän PsD ollutkaan tuolloin mukana. Se oli Suur-Merijoen alueella nuolemassa haavojaan, täydentämässä joukkojaan ja samalla Päämajan reservinä varmistamassa Viipurin puolustuksen pitävyyttä. Samassa yhteydessä hän valittelee huonoa muistiaaan kaiken muun kohdalta, mutta JR 61:n kohdalta muistuu mieleen jopa repliikit keskustelusta Marttisen kanssa. Toki hän ihmettelee kun muistaa kirjaa kirjoittaessaan jopa vanhoja 1930 -luvun Viipurilaisten puhelinnumeroita... ja niitä "tunnelmia" samalta ajalta.

>Hästö itse haavoittui heti Talin-Ihantalan taisteluiden alkaessa ja kirjan kuvaukset perustuvat johonkin muuhun kuin omiin taistekukokemuksiin.<

Hästö oli tietenkin JP 3:n komentajan Hynnisen adjutantti. Hän sai siipeensä 28.6.1944 Aniskalan suunnalla ja oli lopun aikaa sotasairaalassa.

Mitäs hurrivihaa sinä tästä löydät? Lagus oli ruotsinkielinen ja vamaan samoin hänen lähipiirinsäkin.
Kun aikoinaan Tali-Ihantala elokuvaa esiteltiin lehdissä niin silloin tuo Hästön kirja nousi esiin eräänä elokuvaan liittyvänä lähteenä. Tietenkin hankin ja luin sen. Siitä onki jo vuosia aikaa ja siksi tuo oikaisu liittyen Hästön asemaan adjutanttina.

Hästäsikös se? kirjoitti:

"Esimerkkinä vaikkapa Panssariprikaatin komentaja Sven Björkman ja hänen adjutanttinsa Stig Hästö."

Korjataanpas kohdalleen tiedot Stig Hästöstä. Piti ottaa kirja käteen ja kas kun olinkin muistanut pieleen.

Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.

Hästö oli tietenkin JP 3:n komentajan Hynnisen adjutantti. Hän sai siipeensä 28.6.1944 Aniskalan suunnalla ja oli lopun aikaa sotasairaalassa.

Kummallista on tuon kirjan kerronta esim. Kuuterselästä, josta ei oikeastaan mainita muuta kuin JP 3:n perääntyminen. Sen sijaan Hästö pyörittelee kaiken aikaa JR 61:n vaiheita ja tapahtumia, vaikka ko. yksikkö oli hänelle täysin vieras!

"Jäntti luultavasti olikin muistaakseni hänen asiantuntijanaan. Hästö oli Björkmanin adjutantti."

Jäntistä en itse asiassa löytänyt mainintoja Hästön kirjasta ainakaan suoraan.

Tulipahan kuitenkin oiottua...

Lue lisää

Samainen huru-ukko kirjoittaa ihan hurjia tässä kirjassa. Siinä hän "kertoilee" sotamuistojaan todella ylimalkaiseen tapaan. Yleistilanteet kerrotaan samaan tyyliin kuin peruskoulujen historian oppikirjoissa. Ainoa todellinen "paukku" on hänen väitteensä USA:n julistamasta sodasta Suomelle kesällä 1944. Se on ainakin minulle jo "ihan uutta sotahistoriaa". Esipuheessa vielä kehdattiin väittää kuinka "muistot kirkastuvat selkeiksi iän myötä"...

Hästö Stig H. Vuodet kertyvät, pilvet haihtuvat - Omaelämäkerrallista tarinaa ja mietteitä seitsemältä vuosikymmeneltä. WSOY, 1987


Jos Tali-Ihantala elokuvaan on otettu "vaikutteita" Hästön kirjoista, niin aika liukkaalla pohjalla ollaan... Näinhän sitä on jossain kerrottu, että tästä Syreenit kukkivat vielä -kirjasta olisi "tunnelmia" elokuvaan otettu...

Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.

Onko ErP 20 olemassa mitään historiikkia erikseen ja onko kyseinen pataljoona taistellut myös Vuosalmella, vaiko vain Viipurinlahdella ?

Markku T kirjoitti:

Onko ErP 20 olemassa mitään historiikkia erikseen ja onko kyseinen pataljoona taistellut myös Vuosalmella, vaiko vain Viipurinlahdella ?

ja sen vaiheet löytyvät sen mukaisesti. Se taisteli Pääasemassa rannikkolohkolla ja vetäytyi sitten muun divisioonan kanssa Viipurin taakse. Se hälytettiin Kivisillansalmelle 20.6. iltapäivällä, kun kävi selväksi, että 20. Pr on pakokauhussa. Tosin kymmenen päviää remmissä olleiat miehiä ei taistelu kiinnostanut vähääkään. Vain muutama vaivautui menemään asemiin. 10.D:n joukkojen varassa ei Tienhaaraa olisi pidetty. Siinä mielessä JR 61:n kiittely on paikallaan.

Saksalaisen 122.D:n lähdettyä talaisin Viroon 10.D oli rintamavastuussa Viipurinlahdella. Varsinaisia taisteluja ei enää käyty.

10.D:n joukkoja kirjoitti:

ja sen vaiheet löytyvät sen mukaisesti. Se taisteli Pääasemassa rannikkolohkolla ja vetäytyi sitten muun divisioonan kanssa Viipurin taakse. Se hälytettiin Kivisillansalmelle 20.6. iltapäivällä, kun kävi selväksi, että 20. Pr on pakokauhussa. Tosin kymmenen päviää remmissä olleiat miehiä ei taistelu kiinnostanut vähääkään. Vain muutama vaivautui menemään asemiin. 10.D:n joukkojen varassa ei Tienhaaraa olisi pidetty. Siinä mielessä JR 61:n kiittely on paikallaan.

Saksalaisen 122.D:n lähdettyä talaisin Viroon 10.D oli rintamavastuussa Viipurinlahdella. Varsinaisia taisteluja ei enää käyty.

Lue lisää

taisteluista. JR1 ja ErP20 olivat pääaseman jälkeen taisteluarvoltaan huonon ja erittäin huonon välillä.

Markku T kirjoitti:

Onko ErP 20 olemassa mitään historiikkia erikseen ja onko kyseinen pataljoona taistellut myös Vuosalmella, vaiko vain Viipurinlahdella ?

ErP.20 vaiheista kerrotaan JR 58 historiikissa Kutsui ääni isänmaan: Jalkaväkirykmentti 58.

Kutsui ääni isänmaan: Jalkaväkirykmentti 58, 1941–1944, Viljo Ratia, Leo Saressalo, Esko Arosilta, JR 58:n asevelitoimikunta, 1982, ISBN 951-99412-2-3 (sidottu)

Jos en nyt ihan väärin muista. En viitsi alkaa tarkistamaan ainakaan juuri nyt.

Kiitos Suomi, jos ej teitä olis ollut, nin metkin Torniolaksossa olis sanut oppetella venäjän kieltä.

" Suurtaistelu se ei ollut. Talin-Ihantalan taistelussa voidaan puhua suurtaistelusta. "

Ilman Kivisillansalmen torjuntavoittoa luultavasti ei enää olisi ollut Tali Ihantalaa.

jota tuettiin voimakkaalla ilma- ja tykistötuella. Panssareiden vuoro olisi tullut, jos sillanpää olisi vallattu. Niitä oli Viipurissa ja lähialueilla ihan riittävästi.

Eihän Kivisillansalmi joukkojen määrässä ollut suurtaistelu. Tykistötulen ja ilmavoimien käytössä kyllä. Lisäksi hyökkäyksen pysäyttäminen tässä kohdassa oli jopa strategisesti tärkeä asia. Se mahdollisti joukkojen keskittämisen Tali-Ihantalaan.

Tuhottiin 3. psv komppanian toimesta alkaen 25.6.1944. Näistä 2 kpl oli JSU-152 kolosseja.

Panssareilla vallattiin takaisin. Ilman sotasaalisvaunua jatkosota olisi hävitty.

26.6. etenivät panssarimme Juustilasta Portinhoikan suuntaan. Vihollinen oli edellisenä päivänä hyökännyt parin kilometrin päähän Juustilasta, mutta nyt panssarimme ja jääkärimme työnsivät sen takaisin ottaen uudelleen haltuunsa Portinhoikan seudun.

ylimenosta, kirjoitti:

jota tuettiin voimakkaalla ilma- ja tykistötuella. Panssareiden vuoro olisi tullut, jos sillanpää olisi vallattu. Niitä oli Viipurissa ja lähialueilla ihan riittävästi.

Eihän Kivisillansalmi joukkojen määrässä ollut suurtaistelu. Tykistötulen ja ilmavoimien käytössä kyllä. Lisäksi hyökkäyksen pysäyttäminen tässä kohdassa oli jopa strategisesti tärkeä asia. Se mahdollisti joukkojen keskittämisen Tali-Ihantalaan.

Lue lisää

>Panssareiden vuoro olisi tullut, jos sillanpää olisi vallattu. Niitä oli Viipurissa ja lähialueilla ihan riittävästi.<

Ei se panssareitten ylimeno niin vain olisi tapahtunut, sillä välissä oli vesieste, vieläpä useita kymmeniä metrejä leveä lutakko ja kaikki sen yli vieväy sillat oli tuhottu. Vesieste ei tietääkseni ole kovin syvä. Pikasiltojen tai ponttoonisiltojen teko olisi kenties ollut jopa hankalampaa kuin syvässä vedessä ja se olisi siksi vienyt enemmänkin aikaa kuin tavallisesti.

Suomen ruotsalaiset tekee aina oman sotahistoriansa erikseen. Tässä on 3 -osainen kirjasarja, jonka kustantaja on Schilds Förlags Ab, 2000-2001

Suomen ruotsalaisten erillinen sotahistoria:

Kirjasarja esittelee tavallista enemmän ruotsinkielisten sotatapahtumia yleiskuvauksen lomassa.

Suomen ruotsalaisten erillinen sotahistoria:

Kirjasarja esittelee tavallista enemmän ruotsinkielisten sotatapahtumia yleiskuvauksen lomassa.

Finland i krig 1939-1945 Del. 1. 1986 1. painos, paperikannet, sisältää vain Talvisodan tapahtumat vaikka nimi on 1939-1945. Ilmeisesti sarja on jäänyt kesken.

Finland i krig 1939-1940 Del. 1. 2001 (sama kuin tuo 1. painos 1986, täydennettynä ja uusi ISBN-numero, kuvakannet)
Finland i krig 1940-1944 Del. 2, 2000 (Välirauha, Jatkosota)
Finland i krig 1944-1945 Del. 3, 2001 (Kesä 1944, Rauhan solmiminen NL:n kanssa, Lapin sota)

Vaunuja kirjoitti:

Tuhottiin 3. psv komppanian toimesta alkaen 25.6.1944. Näistä 2 kpl oli JSU-152 kolosseja.

Panssareilla vallattiin takaisin. Ilman sotasaalisvaunua jatkosota olisi hävitty.

26.6. etenivät panssarimme Juustilasta Portinhoikan suuntaan. Vihollinen oli edellisenä päivänä hyökännyt parin kilometrin päähän Juustilasta, mutta nyt panssarimme ja jääkärimme työnsivät sen takaisin ottaen uudelleen haltuunsa Portinhoikan seudun.

Lue lisää

Tarkka kuvaus Portinhoikan tapahtumista on Erkki Käkelän kirjassa Laguksen miehet, Marskin nyrkki, Panssarikilta KY, Gummerus 1992 sivuilla 352-375.

Asialla oli siis Rask.Ps.K eli raskas panssarivaunukomppania. Loput revohkasta hoidettiin Sturmeilla, mutta silloin olikin jo kyseessä taiteluiden päävaihe. Kirjassa sivulta 369 alkaen sivulle 380.

Teppo komensi vaunua, Lehväslaiho ampui, Matti Virtanen ajoi ja radistina toimi panssarimies Lahti. 1. vihollisvaunu ammuttiin 1000 metrin päästä! (s.368)

Jopa Pekka Kantakosken massiivinen teos Punaiset panssarit, väittää Lehväslaihoa satuilijaksi tuon 5 tuhotun panssarin osalta, mutta koska Lehvälaiho haavoittui vähän myöhemmin noista tapahtumista ja joutui sairaalaan, niin oikaisu on jäänyt noinkin myöhäiseen.

S. 369

25.6.1944 tapahtumista Portinhoikassa, eli Se kuuluisa 1. vastahyökkäys:

"Klo 18.10 kärjen saavuttua Portinhoikkaan siellä oli jo yksi komppania JP 4:stä, joka luoteesta oli hyökännyt tienristeysmaastoon. Tien suunnan oli vihollisvaunuista puhdistanut käytännössä Rask.Ps.K:n T-34. Takana edenneet T-50 ja Postijunat hoitelivat varmistuksen. Venäläiset olivat menettäneet seitsemän T-34/85 panssaria, joista he osan olivat ehtineet polttaa. Kolme vaunuista saatiin kuntoon ja taisteluun uusin kansallisuustunnuksin vielä samana iltana. Omia vaunuja ei Ps.D tähän mennessä ollut menettänyt. Rask.Ps.K oli tehnyt veristä jälkeä Juustilan - Portinjoikan tiellä."

Lehväslaihon kirjaa Panssarisotaa 1941-1944, WSOY 1958, on täälläkin pidetty jopa satukirjana.
Miksiköhän näin? Kyseessähän lienee kuitenkin hänen omakohtaiset kokemuksensa aika vapaasti kerrottuna. Kirjoittajahan on myöskin palkittu ammattimies panssarintuhoojana!

Aiheesta lisää:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/3110706/flat

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9632531

Finland i krig kirjoitti:

>Panssareiden vuoro olisi tullut, jos sillanpää olisi vallattu. Niitä oli Viipurissa ja lähialueilla ihan riittävästi.<

Ei se panssareitten ylimeno niin vain olisi tapahtunut, sillä välissä oli vesieste, vieläpä useita kymmeniä metrejä leveä lutakko ja kaikki sen yli vieväy sillat oli tuhottu. Vesieste ei tietääkseni ole kovin syvä. Pikasiltojen tai ponttoonisiltojen teko olisi kenties ollut jopa hankalampaa kuin syvässä vedessä ja se olisi siksi vienyt enemmänkin aikaa kuin tavallisesti.

Suomen ruotsalaiset tekee aina oman sotahistoriansa erikseen. Tässä on 3 -osainen kirjasarja, jonka kustantaja on Schilds Förlags Ab, 2000-2001

Suomen ruotsalaisten erillinen sotahistoria:

Kirjasarja esittelee tavallista enemmän ruotsinkielisten sotatapahtumia yleiskuvauksen lomassa.

Suomen ruotsalaisten erillinen sotahistoria:

Kirjasarja esittelee tavallista enemmän ruotsinkielisten sotatapahtumia yleiskuvauksen lomassa.

Finland i krig 1939-1945 Del. 1. 1986 1. painos, paperikannet, sisältää vain Talvisodan tapahtumat vaikka nimi on 1939-1945. Ilmeisesti sarja on jäänyt kesken.

Finland i krig 1939-1940 Del. 1. 2001 (sama kuin tuo 1. painos 1986, täydennettynä ja uusi ISBN-numero, kuvakannet)
Finland i krig 1940-1944 Del. 2, 2000 (Välirauha, Jatkosota)
Finland i krig 1944-1945 Del. 3, 2001 (Kesä 1944, Rauhan solmiminen NL:n kanssa, Lapin sota)

Lue lisää

400 metriä leveä eikä tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia venäläisille siirtää panssarivaunuja Vuosalmen puolelle.

Ei muuta kuin versio B käyttöön Tienhaaran taistelusta.

Ps. Selailin tuossa Matti Koskimaan kirjaa "Tyrjän rykmentti" ja yllätys yllätys, niin siinä oli tavallista enemmän kertomuksia JR7:n käymistä taisteluista.

Panssarisotaa kirjoitti:

Tarkka kuvaus Portinhoikan tapahtumista on Erkki Käkelän kirjassa Laguksen miehet, Marskin nyrkki, Panssarikilta KY, Gummerus 1992 sivuilla 352-375.

Asialla oli siis Rask.Ps.K eli raskas panssarivaunukomppania. Loput revohkasta hoidettiin Sturmeilla, mutta silloin olikin jo kyseessä taiteluiden päävaihe. Kirjassa sivulta 369 alkaen sivulle 380.

Teppo komensi vaunua, Lehväslaiho ampui, Matti Virtanen ajoi ja radistina toimi panssarimies Lahti. 1. vihollisvaunu ammuttiin 1000 metrin päästä! (s.368)

Jopa Pekka Kantakosken massiivinen teos Punaiset panssarit, väittää Lehväslaihoa satuilijaksi tuon 5 tuhotun panssarin osalta, mutta koska Lehvälaiho haavoittui vähän myöhemmin noista tapahtumista ja joutui sairaalaan, niin oikaisu on jäänyt noinkin myöhäiseen.

S. 369

25.6.1944 tapahtumista Portinhoikassa, eli Se kuuluisa 1. vastahyökkäys:

"Klo 18.10 kärjen saavuttua Portinhoikkaan siellä oli jo yksi komppania JP 4:stä, joka luoteesta oli hyökännyt tienristeysmaastoon. Tien suunnan oli vihollisvaunuista puhdistanut käytännössä Rask.Ps.K:n T-34. Takana edenneet T-50 ja Postijunat hoitelivat varmistuksen. Venäläiset olivat menettäneet seitsemän T-34/85 panssaria, joista he osan olivat ehtineet polttaa. Kolme vaunuista saatiin kuntoon ja taisteluun uusin kansallisuustunnuksin vielä samana iltana. Omia vaunuja ei Ps.D tähän mennessä ollut menettänyt. Rask.Ps.K oli tehnyt veristä jälkeä Juustilan - Portinjoikan tiellä."

Lehväslaihon kirjaa Panssarisotaa 1941-1944, WSOY 1958, on täälläkin pidetty jopa satukirjana.
Miksiköhän näin? Kyseessähän lienee kuitenkin hänen omakohtaiset kokemuksensa aika vapaasti kerrottuna. Kirjoittajahan on myöskin palkittu ammattimies panssarintuhoojana!

Aiheesta lisää:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/3110706/flat

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9632531

Lue lisää

Kirjassa on kartta. Ymmärrän, että hän ei päässyt valokuvaamaan ampumiaan vaunuja, mutta kuvia on.

http://lehvaslaiho.wordpress.com/

Proxy error kirjoitti:

Kirjassa on kartta. Ymmärrän, että hän ei päässyt valokuvaamaan ampumiaan vaunuja, mutta kuvia on.

http://lehvaslaiho.wordpress.com/

Lue lisää

ovat tarkoitettu pikkupojille ja lapsenmielisille aikuisille.

5-10 v nuoremmille kuin nuo teini-ikäiset Törni-fanittajat.

Äyräpään kohdalla kirjoitti:

400 metriä leveä eikä tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia venäläisille siirtää panssarivaunuja Vuosalmen puolelle.

Ei muuta kuin versio B käyttöön Tienhaaran taistelusta.

Ps. Selailin tuossa Matti Koskimaan kirjaa "Tyrjän rykmentti" ja yllätys yllätys, niin siinä oli tavallista enemmän kertomuksia JR7:n käymistä taisteluista.

Lue lisää

Ei se panssareitten ylimeno niin vain olisi tapahtunut, sillä välissä oli vesieste, vieläpä useita kymmeniä metrejä leveä lutakko ja kaikki sen yli vievät sillat oli tuhottu. Vesieste ei tietääkseni ole kovin syvä. Pikasiltojen tai ponttoonisiltojen teko olisi kenties ollut jopa hankalampaa kuin syvässä vedessä ja se olisi siksi vienyt enemmänkin aikaa kuin tavallisesti.

En maininnut sanallakaan esim. Vuosalmesta, minkä yli ponttoonisiltoja tehtiin molempien toimesta ja panssareita kuskattiin muusta tavarasta puhumattakaan.

Jos vesistö on matala tai rannat äkkijyrkät, niin kyllä siitä tiettyjä vaikeuksia tulee. Pontoonit ei kellu ihan olenattomassa vedessä ja niitä on vaikeaa uittaa paikoilleen, saatii asentaa sitten kansi paikoilleen. Kivisalmessa lienee ollut nimensä mukaisesti kiviä reilun puoleisesti ja jostain olen lukenut rannan olleen matalahkoa ja kivistä seutua.


Mihin viittaat tällä? >>Ei muuta kuin versio B käyttöön Tienhaaran taistelusta.

Panssarisotaa kirjoitti:

Tarkka kuvaus Portinhoikan tapahtumista on Erkki Käkelän kirjassa Laguksen miehet, Marskin nyrkki, Panssarikilta KY, Gummerus 1992 sivuilla 352-375.

Asialla oli siis Rask.Ps.K eli raskas panssarivaunukomppania. Loput revohkasta hoidettiin Sturmeilla, mutta silloin olikin jo kyseessä taiteluiden päävaihe. Kirjassa sivulta 369 alkaen sivulle 380.

Teppo komensi vaunua, Lehväslaiho ampui, Matti Virtanen ajoi ja radistina toimi panssarimies Lahti. 1. vihollisvaunu ammuttiin 1000 metrin päästä! (s.368)

Jopa Pekka Kantakosken massiivinen teos Punaiset panssarit, väittää Lehväslaihoa satuilijaksi tuon 5 tuhotun panssarin osalta, mutta koska Lehvälaiho haavoittui vähän myöhemmin noista tapahtumista ja joutui sairaalaan, niin oikaisu on jäänyt noinkin myöhäiseen.

S. 369

25.6.1944 tapahtumista Portinhoikassa, eli Se kuuluisa 1. vastahyökkäys:

"Klo 18.10 kärjen saavuttua Portinhoikkaan siellä oli jo yksi komppania JP 4:stä, joka luoteesta oli hyökännyt tienristeysmaastoon. Tien suunnan oli vihollisvaunuista puhdistanut käytännössä Rask.Ps.K:n T-34. Takana edenneet T-50 ja Postijunat hoitelivat varmistuksen. Venäläiset olivat menettäneet seitsemän T-34/85 panssaria, joista he osan olivat ehtineet polttaa. Kolme vaunuista saatiin kuntoon ja taisteluun uusin kansallisuustunnuksin vielä samana iltana. Omia vaunuja ei Ps.D tähän mennessä ollut menettänyt. Rask.Ps.K oli tehnyt veristä jälkeä Juustilan - Portinjoikan tiellä."

Lehväslaihon kirjaa Panssarisotaa 1941-1944, WSOY 1958, on täälläkin pidetty jopa satukirjana.
Miksiköhän näin? Kyseessähän lienee kuitenkin hänen omakohtaiset kokemuksensa aika vapaasti kerrottuna. Kirjoittajahan on myöskin palkittu ammattimies panssarintuhoojana!

Aiheesta lisää:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/3110706/flat

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9632531

Lue lisää

Kyllä valtion taiteilijaeläkkeen eteen on täytynyt jotain saadaa aikaan...

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8425706#comment-39743872


-Vapaudenristi, 4 lk, 1944
-Psv. tuhoojamerkki, 5 kpl, T 34/38 "Sotkat"

Sotakamreerin arvonimi, 1982
Reino Lehväslaiho -mitali, pronssinen ja hopeinen, 1982
Puolustusvoimien sotilasansiomitali, 1983
Valtion taiteilijaeläke, 1983
Valkoisen ruusun ritarikunnan I:n luokan ritari, 1989
WSOY:n kulttuurisäätiön palkinto, 1992
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kulttuuripalkinto, 1993
Vapaudenristin ritarikunnan I:n luokan ritari, 1997
Kirjapöllö-palkinto, 1999



"Tilanne oli veitsenterällä – vastassa oli vain yksi oma Sotka timantinkovine sotureineen ja majurin käsky: ”Perkeleesti päälle pojat!” Näin alkoi kuuluisa Talin–Portinhoikan–Juustilan panssaritaistelu 25.6.1944."

Päätyön teki vänrikki Erkki Tepon johtama T-34 tykkiampujanaan kersantti Reino Lehväslaiho.


Lehväslaihon pelasti tarkkuus:

http://www.kaupunkiuutiset.com/artikkelit/arkisto/artikkeli.php?artikkeli_id=1249

>>Nuo taistelut kokeneita panssariveteraaneja on elossa vain harvoja. Ainakin kaksi heistä, Olavi Taponen ja kirjailijanakin tunnettu Reino Lehväslaiho, olivat mukana Parolannummen filmauksissa. Heidän kokemuksena Tali-Ihantalan taisteluista on filmillä, osin miltei sanasta sanaan. Lehväslaiho osallistui 22-vuotiaana kersanttina Tali-Ihantala taisteluihin T-34- panssarivaunun eli ”Sotkan” ampujana. Kannaksella Juustilankankaan pohjoispäässä hän tuhosi 25.6.1944 päivässä viisi vihollisen tankkia.
– Eloon jääminen edellytti tarkkuutta ja nopeutta, ohilaukkauksiin ei ollut varaa. Kun kaksi tankkia ampuu toisiaan, vain nopein yleensä selvisi. Taistelupäivinä satoi rankasti, mutta pahinta ampujan kannalta oli ajoittain sankka savu. Kaksi vaunua ammuin osin savun lävitse, kun muut antoivat suunnan.
Lehväslaiho haavoittui, kun tankin ammukset loppuivat ja miehistö joutui taistelemaan käsiaseilla.
Vaununsa ulkopuolelle päätynyt Lehvälaiho pääsi turvaan, kun omatmiehet saivat hänet kannetuksi pois.

Finland i krig kirjoitti:

Ei se panssareitten ylimeno niin vain olisi tapahtunut, sillä välissä oli vesieste, vieläpä useita kymmeniä metrejä leveä lutakko ja kaikki sen yli vievät sillat oli tuhottu. Vesieste ei tietääkseni ole kovin syvä. Pikasiltojen tai ponttoonisiltojen teko olisi kenties ollut jopa hankalampaa kuin syvässä vedessä ja se olisi siksi vienyt enemmänkin aikaa kuin tavallisesti.

En maininnut sanallakaan esim. Vuosalmesta, minkä yli ponttoonisiltoja tehtiin molempien toimesta ja panssareita kuskattiin muusta tavarasta puhumattakaan.

Jos vesistö on matala tai rannat äkkijyrkät, niin kyllä siitä tiettyjä vaikeuksia tulee. Pontoonit ei kellu ihan olenattomassa vedessä ja niitä on vaikeaa uittaa paikoilleen, saatii asentaa sitten kansi paikoilleen. Kivisalmessa lienee ollut nimensä mukaisesti kiviä reilun puoleisesti ja jostain olen lukenut rannan olleen matalahkoa ja kivistä seutua.


Mihin viittaat tällä? >>Ei muuta kuin versio B käyttöön Tienhaaran taistelusta.

Lue lisää

vähättelemään Tienhaaran taistelun merkitystä ja versio A osoittautuu täysin kelvottomaksi, niin silloin otetaan "mussutuksessa" käyttöön versio B C D E F-versio.

Kyllä ne pojat siellä maamiesseuran illanistujaisissa (tai ABC-asemalla) uskovat sinun selittelysi.

epätoivoisesti kirjoitti:

vähättelemään Tienhaaran taistelun merkitystä ja versio A osoittautuu täysin kelvottomaksi, niin silloin otetaan "mussutuksessa" käyttöön versio B C D E F-versio.

Kyllä ne pojat siellä maamiesseuran illanistujaisissa (tai ABC-asemalla) uskovat sinun selittelysi.

Lue lisää

>>Kun pyritään epätoivoisesti vähättelemään Tienhaaran taistelun merkitystä

Sextiettan kirjoitti:

>>Kun pyritään epätoivoisesti vähättelemään Tienhaaran taistelun merkitystä

Laitetaan loputkin jutusta esille:

http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=105&aid=1725

"Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa."

"Karjalan kannaksen torjuntavoitosta kertova Tali-Ihantala 1944 saa ensi-iltansa 7. joulukuuta. Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa. - Hanke käynnistyi talvella 1999, kun Stefan Forss jäi miettimään, miksi Suomessa ei ollut tehty yhtään sotaelokuvaa puhtaasti dokumentaariselta pohjalta."

"Aluksi yhteydenotot valuivat hukkaan, mutta keväällä ohjaaja Åke Lindman tarttui ajatukseen vakavissaan. Se oli silkkaa uhkapeliä, sillä Forss oli käsikirjoittajana puhdas untuvikko, jonka kirjalliset ansiot rajoittuivat lähinnä tieteellisten tutkimusraporttien laatimiseen. Lindman päätti tuoda vanhan työtoverinsa, käsikirjoittaja Benedict Zilliacuksen mukaan projektiin.
- Työnjako oli sellainen, että minun tehtävänäni oli luoda ainekset tapahtumille ja Benedict sai vastata repliikeistä. Ihantalan sotaveteraanina hän kykeni eläytymään sen ajan kielenkäyttöön, johon taas minulla ei ollut lainkaan tuntumaa."

Huvittava ukko kun käyttää nuoruutensa aikaisia kuvia jutuissaan.

http://www.hs.fi/haku/?haku=Stefan Forss

Finland i krig kirjoitti:

>Panssareiden vuoro olisi tullut, jos sillanpää olisi vallattu. Niitä oli Viipurissa ja lähialueilla ihan riittävästi.<

Ei se panssareitten ylimeno niin vain olisi tapahtunut, sillä välissä oli vesieste, vieläpä useita kymmeniä metrejä leveä lutakko ja kaikki sen yli vieväy sillat oli tuhottu. Vesieste ei tietääkseni ole kovin syvä. Pikasiltojen tai ponttoonisiltojen teko olisi kenties ollut jopa hankalampaa kuin syvässä vedessä ja se olisi siksi vienyt enemmänkin aikaa kuin tavallisesti.

Suomen ruotsalaiset tekee aina oman sotahistoriansa erikseen. Tässä on 3 -osainen kirjasarja, jonka kustantaja on Schilds Förlags Ab, 2000-2001

Suomen ruotsalaisten erillinen sotahistoria:

Kirjasarja esittelee tavallista enemmän ruotsinkielisten sotatapahtumia yleiskuvauksen lomassa.

Suomen ruotsalaisten erillinen sotahistoria:

Kirjasarja esittelee tavallista enemmän ruotsinkielisten sotatapahtumia yleiskuvauksen lomassa.

Finland i krig 1939-1945 Del. 1. 1986 1. painos, paperikannet, sisältää vain Talvisodan tapahtumat vaikka nimi on 1939-1945. Ilmeisesti sarja on jäänyt kesken.

Finland i krig 1939-1940 Del. 1. 2001 (sama kuin tuo 1. painos 1986, täydennettynä ja uusi ISBN-numero, kuvakannet)
Finland i krig 1940-1944 Del. 2, 2000 (Välirauha, Jatkosota)
Finland i krig 1944-1945 Del. 3, 2001 (Kesä 1944, Rauhan solmiminen NL:n kanssa, Lapin sota)

Lue lisää

Miksi muuten Suomen ruotsalaisille tarvitaan OMA SOTAHISTORIA?

Miksi Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjaa ei suomenneta?

Koska saamme suomenkielisen tutkimuksen Uumajan soudusta kesällä 1944? Antti Juutilaisen Rinta rinnan -kirjassa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa ERI tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI?

Antti Juutilainen on Suomen ruotsalaisten karkuruutta käsitellyt Rinta rinnan -kirjassaan. Kertooko hän läheskään totta vai kikkaileeko vain kielirajoilla esimerkiksi teloitettujen karkureiden suhteen? 17.D:ssa samalla kertaa teloitetuista neljästä sotilaasta on kolmen äidinkieleksi ilmoitettu ruotsi ja neljättä ei ole mainittu. Kuitenkin Juutilaisen Rinta rinnan -kirjassa sanotaan teloitusten kohdistuneen vain kahteen ruotsinkieliseen. Entäs JR 61:n kiinniotettaessa ammutut karkurit?

Kirjassa on astian makua aika lailla sen esipuheesta alkaen. Kukas muuten rahoittikaan kirjan kirjoittamisen? Siinähän sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa eri tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI? Hanketta näyttää kirjan johdannon mukaan rahoittaneen veteraanit. Veikkaisinpa heidän olleen suomenruotsalaisia veteraaneja... Sivulla 15 sanotaan näin: "Haluan ilmaista myös kiitollisuuteni niille veteraaneille, jotka ovat tukeneet hankkeen taloutta." Neuvotkin teokseen näyttää tulleen samalta taholta. Stenströmin tutkimus ja teos on ollut materiaalina ja Bror-Erik Sahlsted yhtenä monista on ollut "vaalimassa taimea", kuten Rinta rinnan -kirjan johdannossakin sanotaan. Professori Göran Stjernschantz näyttäisi antaneen "teoksen rakenteeseen puuttuvia arvokkaita ohjeita" Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Se on vanha viisaus!

Krigsvägar Lars Stenström Sidottu. Söderström 2006. ISBN 9515224306 / 951-52-2430-6 EAN 9789515224309


Munsalan Triathlon alkoi tosissaan kesällä 1944 Talissa ja jatkui aina Uumajan lohkolle saakka. Lajeina oli Juoksu, Suunnistus ja Soutu. Nämä miehet ei jääneet tyhmästi pienten vesien äärelle!

Soutumiehiä Uumajan lohkolta kutsuttiin 1945 keväällä takaisin lehti-ilmoituksin! Paavo Talvelakin oli henkisesti Munsalan soutukerholaisia, laittoi perheen turvaan Ruotsiin! Teki siis vähän niin kuin Erkot Talvisodan aikana. Se Erkon Pravda, HS, ei vaan mahtunut matkalaukkuihin... Aika monet tunnetutkin poliitikot ja upseerit toimi "esimerkkinä" rahvaalle: pelastukoon ken voi!

http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikats.cgi?ty=2&txt=194503

6.3. Poliittisille vangeille korvauksia 75 milj. mk.

7.3. 4000-5000 suomalaista saa kehotuksen palata Ruotsista kotimaahansa. Niihin kuuluvat sotilaskarkurit, metsätyöläiset ja rouvat.

17.3. Eduskuntavaalit alkavat. 16000-17000 äänioikeutettua suomalaista Ruotsissa. Ääntenlaskentaa ei Ruotsissa toimitettu.

jutut kirjoitti:

ovat tarkoitettu pikkupojille ja lapsenmielisille aikuisille.

5-10 v nuoremmille kuin nuo teini-ikäiset Törni-fanittajat.

Jos vertaa toisen käden tietojen pohjalta laadittuihin tarinoihin. Nämä ovat edes autenttisen tuntuisia, ja lähempänä totuutta kuin ikinä joku pystyy kuvittelemaan olematta ryssän kanssa vastatusten. Ihastuin hänen tapaansa halveksia pelkureita. Ei voi verrata Törniin tätä taituria. Hän oli panssarimiesten Nenonen.

Hyviä kirjoitti:

Jos vertaa toisen käden tietojen pohjalta laadittuihin tarinoihin. Nämä ovat edes autenttisen tuntuisia, ja lähempänä totuutta kuin ikinä joku pystyy kuvittelemaan olematta ryssän kanssa vastatusten. Ihastuin hänen tapaansa halveksia pelkureita. Ei voi verrata Törniin tätä taituria. Hän oli panssarimiesten Nenonen.

Lue lisää

Lehväslaihon Panssarisotaa 1941–1944 on hyvä muistelmakirja, jota löytyy divareistakin. Se on ainoa oikea sotakirja Lehväslaiholta. Toki sen uudempi painos ja Sotkalla sodassa menettelee nekin, mutta muut kirjat on silkkaa fiktiota. S/S Bombata on harvinaisuus ja siitä divarit pyyttä jopa 150-200€:a

http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=488362


Panssarisotaa 1941–1944 (1958)

Sotkalla sodassa (2002)


Panssarisotaa (uusintapainos 1. kirjasta 1958 -vuodelta)

Lehväslaiho, Reino

http://fi.wikipedia.org/wiki/Reino_Lehväslaiho

Jatkosodan vuosina Laguksen joukkojen panssariprikaati saavutti melkeinpä tarunomaisen maineen. Vaikka tiedettiin, että tappiot panssarivaunumiesten keskuudessa olivat suuret, näihin joukkoihin oli aina eniten pyrkijöitä, etupäässä nuoria innostuneita vapaaehtoisia.

Panssarisotaa on sotakirjallisuutemme ensimmäinen kuvaus tämän prikaatin vaiheista Tuulusjoen ylityksestä lähtien Saksan Lapin-joukkojen häätöön saakka. Se kertoo totisesta sodasta, yksinäisyydestä, kuolemasta, velvollisuudentunnosta ja taisteluista, jotka vaativat suuria uhreja. Panssarisodan laki on säälimätön: vaikka miehet ja vaunut vaihtuvat, sota jatkuu.

Reino Lehväslaiho osallistui jatkosotaan alusta loppuun panssarivaunumiehenä, vaununjohtajana ja joukkueenjohtajana. Kolmenkymmenen seitsemän julkaistun teoksen isänä hän on suomalaisena sotakirjailijana täysin omassa luokassaan. Teokseen sisältyy sotakamreeri Lehväslaihon harvinainen haastattelu.

1941–1944 kirjoitti:

Lehväslaihon Panssarisotaa 1941–1944 on hyvä muistelmakirja, jota löytyy divareistakin. Se on ainoa oikea sotakirja Lehväslaiholta. Toki sen uudempi painos ja Sotkalla sodassa menettelee nekin, mutta muut kirjat on silkkaa fiktiota. S/S Bombata on harvinaisuus ja siitä divarit pyyttä jopa 150-200€:a

http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=488362


Panssarisotaa 1941–1944 (1958)

Sotkalla sodassa (2002)


Panssarisotaa (uusintapainos 1. kirjasta 1958 -vuodelta)

Lehväslaiho, Reino

http://fi.wikipedia.org/wiki/Reino_Lehväslaiho

Jatkosodan vuosina Laguksen joukkojen panssariprikaati saavutti melkeinpä tarunomaisen maineen. Vaikka tiedettiin, että tappiot panssarivaunumiesten keskuudessa olivat suuret, näihin joukkoihin oli aina eniten pyrkijöitä, etupäässä nuoria innostuneita vapaaehtoisia.

Panssarisotaa on sotakirjallisuutemme ensimmäinen kuvaus tämän prikaatin vaiheista Tuulusjoen ylityksestä lähtien Saksan Lapin-joukkojen häätöön saakka. Se kertoo totisesta sodasta, yksinäisyydestä, kuolemasta, velvollisuudentunnosta ja taisteluista, jotka vaativat suuria uhreja. Panssarisodan laki on säälimätön: vaikka miehet ja vaunut vaihtuvat, sota jatkuu.

Reino Lehväslaiho osallistui jatkosotaan alusta loppuun panssarivaunumiehenä, vaununjohtajana ja joukkueenjohtajana. Kolmenkymmenen seitsemän julkaistun teoksen isänä hän on suomalaisena sotakirjailijana täysin omassa luokassaan. Teokseen sisältyy sotakamreeri Lehväslaihon harvinainen haastattelu.

Lue lisää

Eli tämän hankin 50 centavolla.

http://www.huuto.net/kohteet/reino-lehvaslaihosotkalla-sodassa/161735655

Koska sotakirjojen lukeminen on kuin oksennusta, olen siirtynyt kevyempään.
Tämän on tuottanut ilm. sivari päiväkirjojen pohjalta. Mahtava 10 D. JR1 viesti sotii 21. ja 23. armeijakuntia vastaan. Vähän kuin T-26 Klimiä vastaan.

http://www.huuto.net/kohteet/sotakirja-ylitin-rajajoen-kello-918/164502644

1941–1944 kirjoitti:

Lehväslaihon Panssarisotaa 1941–1944 on hyvä muistelmakirja, jota löytyy divareistakin. Se on ainoa oikea sotakirja Lehväslaiholta. Toki sen uudempi painos ja Sotkalla sodassa menettelee nekin, mutta muut kirjat on silkkaa fiktiota. S/S Bombata on harvinaisuus ja siitä divarit pyyttä jopa 150-200€:a

http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=488362


Panssarisotaa 1941–1944 (1958)

Sotkalla sodassa (2002)


Panssarisotaa (uusintapainos 1. kirjasta 1958 -vuodelta)

Lehväslaiho, Reino

http://fi.wikipedia.org/wiki/Reino_Lehväslaiho

Jatkosodan vuosina Laguksen joukkojen panssariprikaati saavutti melkeinpä tarunomaisen maineen. Vaikka tiedettiin, että tappiot panssarivaunumiesten keskuudessa olivat suuret, näihin joukkoihin oli aina eniten pyrkijöitä, etupäässä nuoria innostuneita vapaaehtoisia.

Panssarisotaa on sotakirjallisuutemme ensimmäinen kuvaus tämän prikaatin vaiheista Tuulusjoen ylityksestä lähtien Saksan Lapin-joukkojen häätöön saakka. Se kertoo totisesta sodasta, yksinäisyydestä, kuolemasta, velvollisuudentunnosta ja taisteluista, jotka vaativat suuria uhreja. Panssarisodan laki on säälimätön: vaikka miehet ja vaunut vaihtuvat, sota jatkuu.

Reino Lehväslaiho osallistui jatkosotaan alusta loppuun panssarivaunumiehenä, vaununjohtajana ja joukkueenjohtajana. Kolmenkymmenen seitsemän julkaistun teoksen isänä hän on suomalaisena sotakirjailijana täysin omassa luokassaan. Teokseen sisältyy sotakamreeri Lehväslaihon harvinainen haastattelu.

Lue lisää

sissikirjoista. Nostetaan selkään 500-1000kiloa painava reppu ja korpeen. Eihän sitä vähemmällä pärjää jos siellä korvessa joutuu viikkokaupalla yötä päivää ampumaan ja taistelemaan.

Edelleenki sitä mieltä ,että Lehväslaihon kirjojen yläikäraja pitäisi säätää tuonne 15v tienoille.

Munsalan soutajista kirjoittavat saavat henkisten kykyjen pykälän varjolla lukea ja vedota aikuisenakin Lehväslaihoon.

Lehväslaihon kirjoitti:

sissikirjoista. Nostetaan selkään 500-1000kiloa painava reppu ja korpeen. Eihän sitä vähemmällä pärjää jos siellä korvessa joutuu viikkokaupalla yötä päivää ampumaan ja taistelemaan.

Edelleenki sitä mieltä ,että Lehväslaihon kirjojen yläikäraja pitäisi säätää tuonne 15v tienoille.

Munsalan soutajista kirjoittavat saavat henkisten kykyjen pykälän varjolla lukea ja vedota aikuisenakin Lehväslaihoon.

Lue lisää

Edelleenkin olen sitä mieltä, että Lehväslaihon kirjojen ALAikäraja pitäisi säätää tuonne 75v tienoille.

Näin olen pitkällisen harkinnan jälkeen päättänyt suositella.

Ylä- ja alaikärajat kirjoitti:

Edelleenkin olen sitä mieltä, että Lehväslaihon kirjojen ALAikäraja pitäisi säätää tuonne 75v tienoille.

Näin olen pitkällisen harkinnan jälkeen päättänyt suositella.

Lue lisää

Sodanjälkeisten yhteenvetojen mukaan Kannaksella toimineen IV armeijakunnan joukoista lähti 22.6. mennessä lipettiin noin 19 000 miestä. Arvioiden mukaan tästä aiheutui päivittäin kuudentuhannen vajaus taisteluvahvuuteen. Tällä katsottiin olevan jo sotatoimia vaarantava vaikutus. Heinäkuun puolivälissä em. joukosta oli yhä karkuteillä puolisentoistatuhatta. Lappeenrannan seudulle suurhyökkäyksen jaloista Kannakselta vetäytyneen Erillisen sotilaspoliisiosaston 9. komppania on tilastoinut ajalla 15­30.6. yhteensä 1192 karkuripidätystä, mutta kertoo kiinniotetuiksi myös parhaina päivinä satoja sellaisia, joista ei ole vielä ehditty tehdä ilmoitusta. Kokonaislukuna on muissa lähteissä mainittu jopa 6000. Kesän vanhetessa karkureita alkoi piileskellä kotiseuduillaan omaistensa huoltamina. Huomioon otettavana seikkana näitten etsinnässä raporteissa todetaan, että "kuunnellaan naapurin akkojen keskusteluja ruuan viennistä yms:sta".

Kuvausten mukaan karkurijoukossa oli sekä aseilla pidättäjiään vastaan puolustautuneita tosilusmuja että myös hermonsa ja toimintakykynsä kadottaneita reppanoita.

Lappeenrannan Mersu -lentäjiin kuulunut Heimo Lampi kertoo kirjoissaan suomalaisten karkuruudesta.Lammen mukaan ongelma ei rajoittunut yksin maavoimiin. Viimeisimmässä kirjassaan Kenttäpostia Kannakselta Lampi toteaa oman laivueensa hävittäjälentäjissäkin olleen toistakymmentä lopen uupunutta, jotka eivät halunneet, uskaltaneet, jatkaa taisteluaan taivaalla. Työnsä kesken jättäneet siirrettiin muualle maatehtäviin Lammen mukaan työtään jatkavien halveksunnan saattamina. Lampi kertoo ilmiötä esiintyneen myös muualla ilmavoimien piirissä.


Lappeenrannan kaupunginjohtaja Onni Kutvonen mainitsee karkuriongelman raportissaan 24. kesäkuuta.


Karkuriksi ryhtyneen osa ei välttämättä ollut rintamalle jääneitä tovereita helpompi. Tuntumaa mitalin toiseen puoleen voi etsiä ainakin vähälle julkisuudelle jääneen lemiläisen sotasokean Viljo Pölläsen kirjasta Isänmaan petturit (Akateeminen Kustannusliike 1974).

Maanpuolustuskorkeakoulun historian laitos ­ kerrotaan kuolemanrangaistuksia tuomitun Jatkosodan aikaisissa kenttäoikeuksissa 559 kappaletta. Näistä vihollisen kansalaisen harjoittama vakoilu tai vastaava oli aiheena yli 400 tapauksessa. Rangaistuksista pantiin täytäntöön 443. Suomen kansalaisia tuomittiin kenttäoikeuksissa kuolemaan 117 ja pikaoikeuksissa kuusi. Heinä­syyskuussa -44 annettiin karkuruudesta ja pelkuruudesta 76 kuolemantuomiota. Näistä 46 pantiin usean lähteen mukaan heti täytäntöön loppujen 30:n lievetessä sotaylioikeudessa kuritushuonerangaistuksiksi.

1941–1944 kirjoitti:

Lehväslaihon Panssarisotaa 1941–1944 on hyvä muistelmakirja, jota löytyy divareistakin. Se on ainoa oikea sotakirja Lehväslaiholta. Toki sen uudempi painos ja Sotkalla sodassa menettelee nekin, mutta muut kirjat on silkkaa fiktiota. S/S Bombata on harvinaisuus ja siitä divarit pyyttä jopa 150-200€:a

http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=488362


Panssarisotaa 1941–1944 (1958)

Sotkalla sodassa (2002)


Panssarisotaa (uusintapainos 1. kirjasta 1958 -vuodelta)

Lehväslaiho, Reino

http://fi.wikipedia.org/wiki/Reino_Lehväslaiho

Jatkosodan vuosina Laguksen joukkojen panssariprikaati saavutti melkeinpä tarunomaisen maineen. Vaikka tiedettiin, että tappiot panssarivaunumiesten keskuudessa olivat suuret, näihin joukkoihin oli aina eniten pyrkijöitä, etupäässä nuoria innostuneita vapaaehtoisia.

Panssarisotaa on sotakirjallisuutemme ensimmäinen kuvaus tämän prikaatin vaiheista Tuulusjoen ylityksestä lähtien Saksan Lapin-joukkojen häätöön saakka. Se kertoo totisesta sodasta, yksinäisyydestä, kuolemasta, velvollisuudentunnosta ja taisteluista, jotka vaativat suuria uhreja. Panssarisodan laki on säälimätön: vaikka miehet ja vaunut vaihtuvat, sota jatkuu.

Reino Lehväslaiho osallistui jatkosotaan alusta loppuun panssarivaunumiehenä, vaununjohtajana ja joukkueenjohtajana. Kolmenkymmenen seitsemän julkaistun teoksen isänä hän on suomalaisena sotakirjailijana täysin omassa luokassaan. Teokseen sisältyy sotakamreeri Lehväslaihon harvinainen haastattelu.

Lue lisää

Sotakamreeri tuhosi 7 vihollispanssaria: ”Itsenäisyys saavutettu taistellen”. Hän sai tuhoojamerkit kymmenien vuosien perästä kun hänen kertomuksiin ei aiemmin uskottu. Tähän oli eräänä syynä juuri sen upseerin kaatiminen, jonka olisi pitänyt Reiskan "pahat teot" kirjata ylös ja talteen.

Lue linkistä koko pitkä juttu. US:n haastattelu on ihan kiinostavaa luettavaa

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/55642-reino-lehvasaho-tuhosi-7-vihollispanssaria-itsenaisyys-saavutettu-taistellen

Talin-Ihantalan suurtaistelua. Siinä torjuttiin puna-armeijan eteneminen Saimaan kanavalle. Taistelu jatkui heinäkuuhn asti.

*Viipurin Torkkelin puistossa, siinä missä ennen oli ravintola Espilä, tai ihan sen vieressä on valtavan suuri venäläinen joukkohauta.
Ovat todennäköisesti Viipurinlahden ylimenoyrityksissä kaatuneita.

Coiffeur kirjoitti:

*Viipurin Torkkelin puistossa, siinä missä ennen oli ravintola Espilä, tai ihan sen vieressä on valtavan suuri venäläinen joukkohauta.
Ovat todennäköisesti Viipurinlahden ylimenoyrityksissä kaatuneita.

Lue lisää

Torkkelin puistoon oli leiriytynyt satamäärin punasotilaita joista Viipurin yli lentänyt lentäjämme raportoi esimiehilleen. Kohta tykistömme lähetti puistoon leiriytyneille kutsumattomille vieraille keskityksen niskaan.
Olikohan jossain Jäntin kirjassa tästä keskityksestä juttua, en nyt teosta jaksa muistaa. Hautajaisia tuli kuitenkin takuuvarmasti tästäkin tykistökeskityksestä..

" *Viipurin Torkkelin puistossa, siinä missä ennen oli ravintola Espilä, tai ihan sen vieressä on valtavan suuri venäläinen joukkohauta. "

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=22&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=*/JR 61&kunta=*&i=100&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&i=0

Hakuehdolla */ JR 61 aikavälillä 22.6 - 5.8.1944 löytyy 108 kaatunutta koko rykmentistä. Siis lähes puolitoista kuukautta ja tappiot on samaa luokka kuin jollain pataljoonalla pahimpien taisteluiden aikaan YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ!

Klikkaa linkkiä kahdesti tai paina REFRESH (F5) ellei lukemat tule esille.

1944 kirjoitti:

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=22&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=*/JR 61&kunta=*&i=100&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&i=0

Hakuehdolla */ JR 61 aikavälillä 22.6 - 5.8.1944 löytyy 108 kaatunutta koko rykmentistä. Siis lähes puolitoista kuukautta ja tappiot on samaa luokka kuin jollain pataljoonalla pahimpien taisteluiden aikaan YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ!

Klikkaa linkkiä kahdesti tai paina REFRESH (F5) ellei lukemat tule esille.

Lue lisää

Noista 108:sta kuolleesta näyttää moni menehtyneen sotasairaaloissa. Tappiot näyttää olleen suurimmaksi osin haavoittuneita joita olikin suhteellisen paljon johtu
en pommituksista ja tykkitulesta. Paljonkohan oli itsensä haavottaneita joista Kurt West mainitsee kirjassaan Hurrina itärintamalla. Hänellä ei rohkeus riittänyt siihenkään.

Taistelu Viipurista ja Tienhaarasta on kaksi täysin erillistä asiaa.

Viipuri menetettiin erinäisten syitten takia katastrofaalisen nopeasti ja siellä vastasi puolustuksesta 20. Prikaati.

Tienhaarassa vastuu oli suomenruotsalaisella JR61:llä ja siellä puolustus piti osin tykistön avustamana. Puna-armeija joutui toteamaan, että siitä ei läpi päässyt!

Miloin ja kuka sitä Tienhaaraa on suurtaisteluksi väittänyt? Eiköhän vaan liene oikeasti niin, että käsitettä "Tienhaaran SUURTAISTELU" käyttävät lähinnä semmoiset suomalaisuuskiihkoilijat, joiden päätarkoitus on halveerata JR 61:n toimintaa, eikä mitään muuta.
Se, että Tienhaaran torjuntavoitto oli äärimmäisen tärkeä - koko rintamalle, on tosiasia, joka nyt vaan pitää osata ja uskaltaa myöntää, ja puolustajien kielestä riippumatta.
Kielipoliittisin perustein tapahtuva veteraanien tarkoitushakuinen vähättely on halveksuttavaa.

Punakone hyytyi kirjoitti:

Taistelu Viipurista ja Tienhaarasta on kaksi täysin erillistä asiaa.

Viipuri menetettiin erinäisten syitten takia katastrofaalisen nopeasti ja siellä vastasi puolustuksesta 20. Prikaati.

Tienhaarassa vastuu oli suomenruotsalaisella JR61:llä ja siellä puolustus piti osin tykistön avustamana. Puna-armeija joutui toteamaan, että siitä ei läpi päässyt!

Lue lisää

Puolustus piti TÄYSIN tykistön ansiosta!

Voi wattu mitä hurrriskeidaa malliin Foss tai Etuilijan edessä propagandapläjäys.

"puolustus piti osin tykistön avustamana"

Sexiettan jåå kirjoitti:

Puolustus piti TÄYSIN tykistön ansiosta!

Voi wattu mitä hurrriskeidaa malliin Foss tai Etuilijan edessä propagandapläjäys.

"puolustus piti osin tykistön avustamana"

Lue lisää

"Puolustus piti TÄYSIN tykistön ansiosta"

Kyllä myös etulinjassa taisteltiin ja kaaduttiin, joten skeidaa tulee itseltäsikin!!

siinä se kirjoitti:

Miloin ja kuka sitä Tienhaaraa on suurtaisteluksi väittänyt? Eiköhän vaan liene oikeasti niin, että käsitettä "Tienhaaran SUURTAISTELU" käyttävät lähinnä semmoiset suomalaisuuskiihkoilijat, joiden päätarkoitus on halveerata JR 61:n toimintaa, eikä mitään muuta.
Se, että Tienhaaran torjuntavoitto oli äärimmäisen tärkeä - koko rintamalle, on tosiasia, joka nyt vaan pitää osata ja uskaltaa myöntää, ja puolustajien kielestä riippumatta.
Kielipoliittisin perustein tapahtuva veteraanien tarkoitushakuinen vähättely on halveksuttavaa.

Lue lisää

Munsalan souturit pakeni sankoin joukoin Ruotsiin1944. Niitä olikin siellä sadoittain eli 3/4 osaa sotilaskarkureiksi luokitelluista. Hurrreja eli rjotsia mongertavia oli tuolloin n.. 10% Suomen väestöstä.

Se maa on rantahurrien henkinen kotimaa. Munsalalaisuutta nykyisellää edustaa Björn Wahlruus.

rautatiesillan räjäytys tapahtui 20.6. Valmistelut teki 2./PionP 26 10. D;sta ja toimeenpanon PionK/20. Pr. Silta TUHOUTUI VAIN OSITTAIN JA RÄJÄYTETTIIN UUDELLEEN lopullisesti 22.6.
Maantiesillan räjäyttäjät olivat samat yksiköt.

3. Prikaatin Pioneerikomppania oli muutaman kilometrin päässä Tammisuon suunnalla.

Suomen ruotsalaisten suurtaistelu, jossa vankka tykistö esti heitä karkaamasta Uumajan lohkolle...

Osa porukasta oli suunnistanut lihapatojen äärelle jo Syväriltä saakka, eli kaukopartioainesta olivat!

Oli suuri tai pieni niin merkitykseltään tärkeä! Viipurin valtauksen jälkeen oli hetken Tienhaaran maasto reitti avoin etenemiseen kohti Helsinkiä!

Tienhaarassa tuo reitti suljettiin pysyvästi ja rintama jämähti siinä paikoilleen koko loppusodan ajaksi!