1st block
Laskin lapset
suojaa tuulelta lämpimät sanat
jopa aikuisten olla sateen polvi
Takana suljetun näen ulos
seuraavan korttelin lapset
uniemme porttien jäänne
Kääriydy maailman kankaisiin
kuosia turhaa kukaan
ajatus olemaan verhottu
Sellaista on sydän
sisin halki estradin tutkimaton
toisen ottamaton iän
****
Tässä mä keskustelen tuntemattoman espanjalaissyntyisen ikääntyneen naisen kanssa pihakiikussa niitä ja näitä. Sisäpiha on pudottanut lehtensä, ja jo vuosia pihapuussa sijainnut harakanpesä paljastunut tuulien tuivertamaksi kasaksi risuja oksanhaarassa. Pihalla telmii värikkäitä lapsia, värikkäitä äitejä. Harakat ovat lähteneet, niin vihreät kuin keltaisetkin, lehdet. Niin paljon tuntuu lähtevän. Vaikka aina kaksien käsien kynsin - kuin siivin - takaisin äänekkäänä nuo tuntuvat palaavan pihapuihin keväisin.
Mun linkkivinkki saattaa jo joitain ärsyttää. Mutta eipä tuo mittää.
http://www.youtube.com/watch?v=R8aaTI8-Y4o&feature=related
(Kirjoitus, sen tilanteet ja henkilöhahmot, ovat täysin fiktiivisiä, eikä kirjoituksen tarkoitus ole olla minkäälainen kannanotto mihinkään millään Suomi24:n palstalla olevaan, olleeseen tai joskus tullakseen olevaan)
Laskin lapset
suojaa tuulelta lämpimät sanat
jopa aikuisten olla sateen polvi
Takana suljetun näen ulos
seuraavan korttelin lapset
uniemme porttien jäänne
Kääriydy maailman kankaisiin
kuosia turhaa kukaan
ajatus olemaan verhottu
Sellaista on sydän
sisin halki estradin tutkimaton
toisen ottamaton iän
****
Tässä mä keskustelen tuntemattoman espanjalaissyntyisen ikääntyneen naisen kanssa pihakiikussa niitä ja näitä. Sisäpiha on pudottanut lehtensä, ja jo vuosia pihapuussa sijainnut harakanpesä paljastunut tuulien tuivertamaksi kasaksi risuja oksanhaarassa. Pihalla telmii värikkäitä lapsia, värikkäitä äitejä. Harakat ovat lähteneet, niin vihreät kuin keltaisetkin, lehdet. Niin paljon tuntuu lähtevän. Vaikka aina kaksien käsien kynsin - kuin siivin - takaisin äänekkäänä nuo tuntuvat palaavan pihapuihin keväisin.
Mun linkkivinkki saattaa jo joitain ärsyttää. Mutta eipä tuo mittää.
http://www.youtube.com/watch?v=R8aaTI8-Y4o&feature=related
(Kirjoitus, sen tilanteet ja henkilöhahmot, ovat täysin fiktiivisiä, eikä kirjoituksen tarkoitus ole olla minkäälainen kannanotto mihinkään millään Suomi24:n palstalla olevaan, olleeseen tai joskus tullakseen olevaan)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niit oli vasta yks - mut varro, aikaa ko kuluu, niit on joka paikka väärällään...
Ikkunoitten välis, voileivällä, imurissa, saunassa...*huokaa*
"Kääriydy maailman kankaisiin
kuosia turhaa kukaan
ajatus olemaan verhottu"
Tos on muuten jotain semmosta jota oon pyöritelly päissäni (siis molemmissa)
ajattelin tota nenäpäivääki ja muutenki maailman tilannetta...
Saaks semmosesta täällä huudella?
Tykkää
tärkein ja olennaisin:
hieno kannanotto palstalla oleviin (ja mahdollisesti tuleviin) keskusteluihin! Indeed.
Vähemmän olennaiseen, eli itseensä runoon, sanoisin - tämän osion voitte jättää lukematta, ihmettelen miksi vielä kirjoitan - kaikki tuli sanottua edellisessä lauseessa, huoks - jatkaa kuitenkin hän:
Hieno runo. Pidin. Kun sen oikein lukee. Minulle oikea tapa oli lukea rivi kerrallaan, selkeästi ja syvästi (huom., ei liian painokkaasti jotta huomio ei kiinnittyisi vain sanoihin eli niiden artikulointiin) ääntäen, rivien välillä pieni tauko; kuitenkin tietysti niin että yhden kappaleen rivit liittyvät toisiinsa, muodostaen jotain yhteistä; kappaleiden välillä pidempi tauko, kuitenkin niin, että kappaleet liittyvät toisiinsa, täydentäen jotain yhteistä; kuitenkin niin, että esiin nousee (epämääräisinä mutta yllättävän miellyttävinä, jostain todellisesta muistuttaen, aistimuksina) kokonaisuuden erillisiä osasia.
Erityisesti pidin ensimmäisestä kappaleesta. Mistä johtuen myös seuraava tuntui miellyttävältä - varsinkin lause "seuraavan korttelin lapset". Seuraava kappale jälleen erityisen miellyttävä, jatkaa ja täydentää sanottua, hyvin: kääriydy maailman kankaisiin... ajatus olemaan verhottu. Jälleen jonkinlainen laskeutuminen, hidastus, samalla runon täydentyminen, lopetus: sellaista on sydän. Jos tekisin runoelämyksestäni kaavion se olisi polveileva, ensimmäinen ja kolmas kappale huippukohtia, toinen ja neljäs laskevaa polveilua, ikäänkuin hengityksen rytmi.
Jos nyt jotain poimin erilleen kyllä se on tuo ensimmäinen kappale.
Lausuttuna selkeästi, huolella ääntäen, ei karkeasti eikä kovasti, hivenen tunteikkaasti, mutta ei imelästi:
Laskin lapset
suojaa tuulelta lämpimät sanat
jopa aikuisten olla sateen polvi
Te ootte vähän kuin kirjallista perhettä mulle.
(typistetty perhehymiö)
Kuule, mie olen niin väsynyt etten taaskaan jummartanut muuta kuin että:
Laskin lapset, tähän asti pääsin ja sitten en eteenpäin enään ollenkaan mutta se
on hyvä koska Sinun on pidettävä kiinni omasta persoonallisesta tyylistäsi kirjoittaa, ei
kaikkien tarvitse aina kaikkea ymmärtääkkään....
(ihan sekokieltä multa, zoriiiiiii:))))))Kunhan halusin tulla höliseen kanssas:)