Seuralaisesi.

Ymmärrän pointtisi. Tosin nyt näinä kireinä ja ankeina aikoina täytyy ylistää tasaarvoa ja ottaa se mitä se voi parhaimmillaan suoda.
Joten, koska kautta aikojen ovat naiset käyttäneet tätä valttikorttia kädessään on aika suoda myös meille miehille tämä iloinen asia.

Minä annan jotain mistä saatat tykätä, sinä maksat kaiken. Aina.

sinä tarjoat, aina. kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi. Tosin nyt näinä kireinä ja ankeina aikoina täytyy ylistää tasaarvoa ja ottaa se mitä se voi parhaimmillaan suoda.
Joten, koska kautta aikojen ovat naiset käyttäneet tätä valttikorttia kädessään on aika suoda myös meille miehille tämä iloinen asia.

Minä annan jotain mistä saatat tykätä, sinä maksat kaiken. Aina.

Yhtenä päivänä tässä mietin, että mitäs teen jos aviomieheni vaikka sattuisi kuolemaan jossain onnettomuudessa tms. Suru olisi tottakai valtava, mutta pahimman hälvettyä ja ajan kuluttua olisi taas tosi kiva matkustella, se kun on meille rakas harrastus. Mutta mietin nimenomaan sitä, että kun olen 20 vuotta kulkenut kaikki matkat miehen kanssa yhdessä, niin en enää osaisi ollenkaan yksin matkustaa. Minulla olisi koko ajan epämukava olo.

Joten toisessa elämäntilanteessa voisin hyvinkin olla kiinnostunut tuollaisesta tarjouksesta. En kaipaisi mitään seksiseuraa, mutta vaatisin että olet hyvän näköinen (kuten oma miehenikin on; ettei tule sellaista tunnetta että raahaa jotain ressukkaa perässään); kykenevä keskustelemaan näkemästäsi, osaat kieliä (ainakin englantia ja ranskaa), sekä suostut väsymättä ja hymyillen kiertämään museoita ja taidenäyttelyitä (oma mieheni näistä jopa tykkää ja haluaa itse mennä; sinun ei tarvitse tykätä mutta pitää osata feikata tykkäämistä uskottavasti). Tuohon vielä se että sinun pitäisi kohdella minua kuin kukkaa kämmenellä, eikä ehdottomasti vilkuilla koko reissun aikana muita naisia millään tavalla.

Kyllä tuosta voisi lennot, 4-5 tähden hotellin, kaikki ruoat, sekä pientä ostosrahaa tarjota. Varsinkin kun siinä vaiheessa kun tuota palvelua tarvitsisin, olisi tuloja sellaiset 5000-6000 euroa netto kuussa, niin mihin niitä rahoja muutenkaan laittaa? Eihän niitä mukaan hautaankaan saa.

Palataan asiaan kirjoitti:

Yhtenä päivänä tässä mietin, että mitäs teen jos aviomieheni vaikka sattuisi kuolemaan jossain onnettomuudessa tms. Suru olisi tottakai valtava, mutta pahimman hälvettyä ja ajan kuluttua olisi taas tosi kiva matkustella, se kun on meille rakas harrastus. Mutta mietin nimenomaan sitä, että kun olen 20 vuotta kulkenut kaikki matkat miehen kanssa yhdessä, niin en enää osaisi ollenkaan yksin matkustaa. Minulla olisi koko ajan epämukava olo.

Joten toisessa elämäntilanteessa voisin hyvinkin olla kiinnostunut tuollaisesta tarjouksesta. En kaipaisi mitään seksiseuraa, mutta vaatisin että olet hyvän näköinen (kuten oma miehenikin on; ettei tule sellaista tunnetta että raahaa jotain ressukkaa perässään); kykenevä keskustelemaan näkemästäsi, osaat kieliä (ainakin englantia ja ranskaa), sekä suostut väsymättä ja hymyillen kiertämään museoita ja taidenäyttelyitä (oma mieheni näistä jopa tykkää ja haluaa itse mennä; sinun ei tarvitse tykätä mutta pitää osata feikata tykkäämistä uskottavasti). Tuohon vielä se että sinun pitäisi kohdella minua kuin kukkaa kämmenellä, eikä ehdottomasti vilkuilla koko reissun aikana muita naisia millään tavalla.

Kyllä tuosta voisi lennot, 4-5 tähden hotellin, kaikki ruoat, sekä pientä ostosrahaa tarjota. Varsinkin kun siinä vaiheessa kun tuota palvelua tarvitsisin, olisi tuloja sellaiset 5000-6000 euroa netto kuussa, niin mihin niitä rahoja muutenkaan laittaa? Eihän niitä mukaan hautaankaan saa.

Kiitos huomaavaisuudesta.
Tarjouksesi muistuttaa lähinnä avioparin elämäntyyliä josta joudun kohteliaasti kieltäytymään.
Itse ajattelin oikeastaan olla lähinnä oppaana ja motivaattorina.
Ymmärrän toki tiedonjanosi kulttuuria ja muita uskontoja kohtaan mutta niitä asioita mielestäni on mukavampi tutkiskella esimerkiksi kirjastossa.
Matkalla onneen on muutakin tekemistä kuin kuljeksia ahtailla kujilla tai kapeilla vuoristoteillä.
Tietysti yrittäisin manipuloida sinua itseäni kiinnostaviin asioihin ja sekoittaaa kenties liikunnaliset harrastukset yhdeksi keitoksi joita sitten yhdessä voisimme soveltaa.
Toki olen perso kaikelle ylelliselle mutta, en välttämättä tarvitse suuria lahjuksia sen enempää kuin kultaa, mirhamia ja maallista mammonaa.
Jalokiviä unohtamatta.
Luonnollisesti osaan olla herrasmies, ja jättää ehdotukset sanomatta mikäli niillä johonkin seksuaaliseen viitataan.
Toki on muistettava että miehenä, luomakunnankruununa ja jumalaa pelkäävänä tehtäväni on noudattaa raamatullista kehoitusta ja täyttää maa parhaalla mahdollisella osaamisellani.
En usko että "liittomme" kärsisi vaikka emme aviollisia velvoitteita täyttäisikään.
Olen valmis.
Koska lähdemme?

34.
Ei kai se ikä vielä "vanha" ole?
Lanttukin on alkanut leikkaamaan ja kokemus tuonut raikkaan happaman maun naisista, osaa arvostaa ja huomioida omat tarpeensa.
Mitä tulee makuuhuoneen touhuihin, ei tarvitse olla peiton alla pimeässä. Voi reilusti olla parrasvaloissa ja toimia sangen kyvykkäästi. Pelit pelittää paremmin kuin koskaan ikinä.