Kertokaa millaisia ovat lennot esim. Atlantin yli, onko paljon turbulenssia, "natiseeko" kone koko ajan. Miten voi olla ajattelematta, että lennolla ei tapahdu mitään ylläri alastuloa tms. Edessä matka Ausseihin eli 2 x 10 h lennot peräkkäin ja lievää lentopelkoa.
pitkä lento
Hermokimppu
111458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kone tärisee ja vaappuu matkapahoinvointia aiheuttaen kaiken aikaa. Harva matkustaja selviää lennoista hengissä.
Ausseihin ei lennetä Atlantin yli, vaan lähdetään itään Suomesta. Vähän riippuu välilaskupaikoista, mutta isoimmat vesistöt matkalla ovat todennäköisesti Bengalin lahti (varo tiikereitä, jos kone tippuu) ja pätkä Intian valtamerta Indonesian ja Australian välissä (varo haita, jos kone tippuu).
"Ausseihin ei lennetä Atlantin yli, vaan lähdetään itään Suomesta."
Tuohan riippuu siitä, miten on reittinsä valinnut. Pääsee sinne jenkkilän kauttakin...
Pääseehän Moskovaankin jenkkilän kautta, jos niin haluaa. Nopein reitti Ausseihin ei kuitenkaan kulje jenkkilän kautta.
Olen lähdössä Uuteen Seelantiin. Olen ollut aiemminkin ja voin sanoa,että pahinta on paikallaan olo. Turbulenssit on pientä sen rinnalla, kun on ahdasta ja kuuma ja kylmä eikä saa unta,mutta kyllä siitä selviää hengissä..
Ei Atlantin tai minkä tahansa valtameren yli lentäminen eroa mitenkään vaikkapa euroopan sisäisestä lennosta.
paitsi tunne keskellä atlanttia, että jos nyt sattuisi jokin häiriö tuleman koneeseen niin olisin hainruokaa. Euroopan yllä olo on kuitenkin turvallisempaa kun tarvittaessa pakkolaskupaikkoja on jokapuolella.
Tosin moniko onnettomuus on tapahtunut sen takia, että ei ole ollut tarpeeksi nopeasti laskupaikkaa saatavilla. Tuskin monikaan.
Paras neuvo on, istu rauhassa ja nauti matkasta :) Turbulenssiä saattaa toki olla niin veden kuin maan yläpuolella lennettäessä. Kovat heitot on kuitenkin harvinaisia. Kone kyllä kestää sellaisetkin.
Kyyti on turvallisempaa kuin normaalit matkat kotoa töihin
Hyvää matkaa!
Miksipä se kone nyt natisisi tai tärisisi sen enempää kun muutenkaan? :) Ja kyseenomaiseen maahan ja takaisin matkustaneena sanoisin, että siinä on kuule NIIN paljon niitä tunteja ja istumista että tuskimpa sitä nyt koko matkaa millään jaksaa edes hätäillä? Sitä ikäänkun puutuu ja tottuu ja turhautuu, kukaan nyt jaksa montaa päivää hermoilla. ;) Ennemminkin pitäisi ehkä keskittyä siihen että ottaa mukaan mahdollisesti jotain ajankulua (mitä reittiä ja millä yhtiöllä lennät?) koska alkaahan siinä ehkä tekemisen puute iskeä ja poiskaan ei pääse. Riippuu mitä reittiä menet mutta ei tossa itseasiassa edes välttämättä ole paljon meren yli lentelyä.
Turhaan sitä yleensäkään elämässä miettii asioita joihin ei millään tavalla voi vaikuttaa! Mikään ei murehtimalla muutu yhtään mihinkään, ja konekin putoaa jos putoaa. Suurin osa kuitenkin päässee kohteeseensa kuten suunnitelmiin kuuluu, ja eiköhän lentomatkustus ole turvallisempaa kuin autoilu. Omalla reissullani Ausseihin koin hurjimmat ja pisimmät turbulenssit tähän mennessä, turvavyövalot syttyi ja kaikkea, mutta mitäs siinä sitten tekee? :) Istua tönöttää ja muistelee niitä lennon alussa läpikäytyjä turvallisuusohjeita vaikka. :p Älä lähde sitten jos hermostuttaa. Tai mene johonkin lähemmäs. Australiasta on meinaan kovin paljon monimutkaisempaa tulla takaisin muilla kulkuneuvoilla kun vaikkapa jostakin euroopasta! ;)
Kiitos rohkaisuista, yritän nollata tilannetta lentämisen suhteen. Kesällä lennettiin myrskyn läpi Alppien yllä, oli niin kovaa kyytiä (turb.), että tarjottimetkin lensi ja ihmiset itkivät. Itse olin jo hätäpakkolaskuasennossa :) Sen jälkeen olen kerran lentänyt ja olin kauhuista kankeana tasaisella matkalla. Nykyään kiinnitän huomiota kaikkiin ääniin koneessa, enkä tajua miten kone pysyy ilmassa. Olen nyt vain mietiskellyt miten jaksaa olla koneessa 10 tuntia, kun uloskaan ei pääse, ja tasainen meno ei ole välttämättä taattu koko matkalta.
ja päätin, etten pelkää autolla ajamista. Heti vaan rattiin kun sain uuden auton. Alkumatkasta hiukan pelotti, että taas joku kaahari tulee keulaan mutta koska näin ei tapahtunut niin olin tietenkin tosi iloinen.
Tartuin siihen ajatukseen, että -loppu hyvin kaikki hyvin. Lakkasin tuijottamasta kauhulla vastaantulijoita ja keskityin omaan kaistaani ja hengittelin syvään ja rauhallisesti.
Tosin en ole työkykyinen mutta matkustamista ja muuta kivaa olen kuitenkin aina jotenkin voinut tehdä. On huonoja päiviä on hyviä päiviä.
Tuo pelkosi on nyt ihan korvien välissä ja jos et saa itseäsi järkeiltyä rauhalliseksi niin voisit ehkä käydä psykiatrilla puhumassa.
Koita nyt kuitenkin ajatella, että selvisit ilmeisesti ilman suuria vammoja. Joku voisi kertoa, kuinka monta konetta on ilmassa joka päivä.
Autolla tosiaan vaarallisempaa tuo liikkuminen kuin lentokoneella.
Lukemista ja vaikka musiikkia mukaan. Itse teen välillä myös sudokua tai luen lehtiä.