lopetin pillerit kesäkuussa ja siitä asti yritetty ja toivottu vauvaa. Nykyään en jaksa enää edes toivoa raskautta vaan odotan kiltisti menkkoja ja kun ne sitten tulevat, tulee myöskin itku.
olen nuorena tehnyt abortin ja nyt olen varma, että joku ylempi tuolla naureskelee, että "olihan sinulla tilaisuutesi tulla äidiksi, oma vika kun et käyttänyt sitä".
jotenkin haikea olo kun katselee kaupungilla äitejä lapsineen. Tuntuu ettei meille taida sitä omaa tulla ikinä =(
olen nuorena tehnyt abortin ja nyt olen varma, että joku ylempi tuolla naureskelee, että "olihan sinulla tilaisuutesi tulla äidiksi, oma vika kun et käyttänyt sitä".
jotenkin haikea olo kun katselee kaupungilla äitejä lapsineen. Tuntuu ettei meille taida sitä omaa tulla ikinä =(
Vastaukset 11
Vanhimmat
oikein että vasta viime kesästä olette yrittäneet vauvaa?Ei sulla oo vielä mitään hätää välttämättä,me tehtiin ensimmäistämme melkein tarkalleen vuosi,ihan vähän yli,toista tehtiin vähän vajaa vuosi ja kolmatta sitten reilu puol vuotta.Jätä turha tekeminen ja relaa.Kun vuosi on kulunut tai jos maltat odottaa vaikka vähän yli,hakeudu sit tutkimuksiin,tottahan ne ottaa aikaisemminkin,mutta luulisin sinulla tärppäävän kyllä ihan piankin.Totta se kyllä on suuri pettymys joka kuukausi,mutta ilo on sitten sitäkin suurempi kun huomaa että on onnistunut.Tsemppiä ja kevätiloa!
Meilläkin on yritetty syyskuusta. joka kuukautisista nousee suuri suru. Mieheni on haaveillu vauvasta jo 4 vuotta, itse olen töiden ja koulun takia jarrutellut. nyt tuntuu että kohtalo pilkkaa, "tilaisuutesi meni jo!!!". Paljonko sinulla on ikää?
jos haluat mailailla laita osoite!!
Kyllä se siitä!!!
kiitos rohkaisusta, kyllä tää varmaan tästä...
tiedän että pitäis jaksaa odottaa, mutta helpommin sanottu kun tehty...
oon 18.
Ehkä Luoja on taas kerran niin viisas että ei suo kakaraa kakaralle. Ja toinen tähän samaan ketjuun kirjoittanut 19-vuotias jolle oli tullut keskenmeno: sama juttu sinullakin. Kyllä joku korkeampi taho tietää milloin on lasten aika. LAPSIEN EI LAPSIA KUULU TEHDÄ! Tätä palstaa lukiessa kyllä tuntuu että jotkut aikuiset naisetkin ovat ikuisia kakaroita. Lasta tahdotaan väkisin vaikka sitten vastoin miehen tahtoa. Tai pahimmassa tapauksessa miestä ei ole ollenkaan. Käsittämätöntä vouhotusta ja lapsellista kerrassaan. En edes ymmärrä koko vauvakuume-käsitettä. Olisiko parempi termi lapsellisuus tai itsekkyys? Hankkikaa ammatti tai opetelkaa edes kirjoittamaan oikeaoppisesti ennen kuin tänne tulette kirjoittelemaan. Kielioppivirheet vaan antavat kuvan kypsymättömyydestä. Eiköhän jokaisessa Suomen koulussa opeteta kirjoittamaan... Vai eikö niitä kouluja sitten ole käyty?
Katsoppa itsekkin vähän peiliin ennenkuin alat kirjoittamaan tuollaista! Kyllä 18-vuotias kykenee aivan hyvin äidiksi siinä missä kolmekymppinenkin. Toiset kypsyy nopeammin, aivan kuin itekin totesit, ja toiset ovat kakaroita vielä vaihdevuosi-iässä. Mikä on se mittari jolla lapsenteon voi määritellä?? En nyt oikein käsitä tuota vuodatustasi, oletko itse tehnyt lapsesi "vanhana" ja silti ollut vaikeuksia äidiksi kasvamisessa?? Ilmeisesti ainakin vahinkoja tainnut olla kun et ymmärrä vauvakuumetta!
..niin pahasti kun sanoi... Eli periaatteessa olen kyllä samoilla linjoilla, ei pidä hankkia lapsia ennenkuin kykenee itse elättämään ne. Minun puolestani kaikki tuet joutaisivat pois, se hankkii joka on ahkeroinut ja voi elättää lapsensa. Mutta on niin pirun vaikea nähdä se tilanne toisen silmin kun nuori päättää pitää lapsen, miten näet mitä hänen päässään kulkee? ehkä hän ei vain pysty tekemään aborttia?? eikä kukaan voi siihen pakottaa eikä se oikein olisikaan. En ole vaan oikein koskaan käsittänyt kuinka raskaaksi tulee vahingossa...itsellä ei ole kondomi koskaan pettänyt ja e-pillereitä söin säännöllisesti. Joillakin ko.konstit pettävät ilmeisesti (ja tottahan se on).
TAI AINAKIN LUULET NIIN!! OLEN 21-VUOTIAS (KUTEN NIMIMERKISTÄNIKIN VOI PÄÄTELLÄ) EIKÄ MINULLA OLE LAPSIA EIKÄ TULE OLEMAANKAAN ENNEN KUIN AVOMIEHENI JA MINÄ OLEMME SAANEET OPISKELUMME PÄÄTÖKSEEN JA HYVÄT TYÖPAIKAT!!
Olin jo yli kolmikymppinen kun töiden vuoksi lapset eivät sopineet perheeseemme, mutta kun aika koitti töiden osalta, ajattelimme mieheni kanssa ryhtyä ns. tuumasta toimeen. Siihen menikin 3 kokonaista vuotta ennenkuin tärppäsi pillereiden lopettamisesta. Kun olet vielä nuin nuori niin sinulla ei ole vielä paniikkiakaan asian kanssa, joten elä elämääsi ja ajattele että jos on tullakseen niin tervetuloa lapsi-pieni.
Mä jätin kans pillerit pois viime syksynä, ensimmäiset kuukaudet yritettiin ja laskettiin ovulaatiota ja mitattiin aamulämpöö ja muita perinteisiä.. kolmen kuukauden jälkeen olin jo luopunu toivosta tullakaan raskaaks, vaikka tosin tiesin että jotkut on yrittäneet kauemminki ja sit on onnistunu. Sovittiin sitten meihen kans että tammikuussa alotan taas pillerit, kun ei meille sitä vauvaa näytä tulevan, oltiin siis jo luovuttu toivosta, muutaman vuoden päästä uudestaan, onhan meillä aikaa (ite oon 19 ja mies 21), mutta mites kävikään tasan viikko 19-vuotis synttäreiden jälkeen sain maailman ihanimman synttärilahjan, testi oli posittivinen. Vauva tosin otettiin meiltä pois raskausviikolla 10 4 ja suru on aivan mieletön, mut nyt ainakin tietää että voi tulla raskaaks ja nyt vaan ootellaan ekoja menkkoja keskenmenon jälkeen, että päästään yrittään uudestaan.. ja siihen asti kun taas tärppää kuumeillaan ja haaveillaan miten ihanaa on olla äiti..
Tsemppiä, kyllä se vauva sieltä teillekin tulee!
ei tuossa vaiheessa ole vielä itään yytä huoleen. kerronpa erään tosiseikan. naisella on ovulaatio yhtenä päivänä kuukaudessa ja tuolloinkin rakaaksitulon mahdollisuus on noin 30%. näin ollen teidän tulisi olla yhdynnässä aina oikeana päivänä ja siltikin mahdollisuus on vain noin kolmasosa. eli kyllä se vielä tärppää. vahinkolapsia putkahtelee tuon tuosta, mutta kun alkaa oikein yrittämään, ei lasta olekaan tullakseen. niin värin se vain on. rohkaisuna voin kuitenkin sanoa, että useimmat joutuvat yrittämään vielä kauemmin. 4 kertaa suojaamatonta seksiä joka päivä, niin eiköhän ala tuloksia näkyä :).
exäni muisteli aina, miten he olivat yrittäneet lasta ex-vaimonsa kanssa jopa 2 vuotta ja olivat jo vakuuttuneita omasta hedelmättömyydestään. no, he olivat yrittäneet lasta tosiaankin laskematta ovulaatioajankohtaa ja olleet yhdynnässä koko kahden vuoden ajan keskimäärin noin kerran kuussa ja mitä ilmeisimmin aina vääränä ajankohtana.
Ymmärrän ihan täysin miltä sinusta tuntuu.. itse yritin ex-miehen kanssa yli vuoden, ja nykyisen kanssa ollaan kans yrittämässä, mutta ei vaan kuulu..=( Mut on ultrattu, eikä vikaa. Miehessä tod.näköisesti tukkeutuneet johtimet.. Ei kuule tässä auta nyt muu kuin innokas odottaminen ja toiveikas mieli. Neuvo on, ettet liikaa hermoilis raskaaks tulemista (se ON totta että se vaikuttaa).. Muista, että vauva tuntuu tervetulleemmalta kun se on todellakin toivottu, ja raskautta odotellessa sitä ihminen todella kasvaa sisäisesti ja osaa arvostaa eri lailla eri asioita.. Voimia ja jaksamista sinulle =)