On varmaankin käyty keskustelua aiemminkin mutten löytänyt.
Eli vahat kuolinpesät kyseessä.
Pariskunta erosi vanhoilla päivillään ja ositus jäi tekemättä, omaisuuteen kuului pieni maatila ja muutama lehmä.
Aikaa meni ensin kuoli toinen ja sitten 10 vuoden päästä toinen.
Nyt kun toisenkin kuolemasta on kulunut 10 vuotta on perilliset alkaneet touhuta perinnönjakoa.
Vanhan tavan mukaan isännän nimissä on ollut kaikki omaisuus, emännän nimissä ei mitään.
Eron aikana osituksessa olisi omaisuus mennyt puoliksi, tätä ei kuitenkaan tehty.
Isännän kuoltua emäntä muutti takaisin tuohon tilalle ja jatkoi asumistaan kuin leski (2 perillisen suostumuksella).
Miten ositusta pitäisi lähestyä?
Asialla on sinäänsä merkitystä koska isännän kuolinpesään kuuluu poikavainajan leski ja emännän pesään hän ei kuulu. Tosin tämän sukuhaaran perintö kohdistuu lopulta samoille henkilöille (perillisellä ja hänen vaimollaan vain 1 lapsi).
Eli tehdäänkö ositus samalla lailla kuin elinaikana vai lasketaanko kummallekkin vain heidän nimissään oleva omaisuus?
Eli vahat kuolinpesät kyseessä.
Pariskunta erosi vanhoilla päivillään ja ositus jäi tekemättä, omaisuuteen kuului pieni maatila ja muutama lehmä.
Aikaa meni ensin kuoli toinen ja sitten 10 vuoden päästä toinen.
Nyt kun toisenkin kuolemasta on kulunut 10 vuotta on perilliset alkaneet touhuta perinnönjakoa.
Vanhan tavan mukaan isännän nimissä on ollut kaikki omaisuus, emännän nimissä ei mitään.
Eron aikana osituksessa olisi omaisuus mennyt puoliksi, tätä ei kuitenkaan tehty.
Isännän kuoltua emäntä muutti takaisin tuohon tilalle ja jatkoi asumistaan kuin leski (2 perillisen suostumuksella).
Miten ositusta pitäisi lähestyä?
Asialla on sinäänsä merkitystä koska isännän kuolinpesään kuuluu poikavainajan leski ja emännän pesään hän ei kuulu. Tosin tämän sukuhaaran perintö kohdistuu lopulta samoille henkilöille (perillisellä ja hänen vaimollaan vain 1 lapsi).
Eli tehdäänkö ositus samalla lailla kuin elinaikana vai lasketaanko kummallekkin vain heidän nimissään oleva omaisuus?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näillä lähtötiedoilla puolet isännän pesästä menee osituksessa vaimon kuolinpesälle. Osituksen jälkeen molemmat pesät jaetaan normaalisti.
>
Tälläinen "välileski" voi hyvinkin vaikeuttaa asioita jos ryhtyy jotain osituksessa kuolinpesien välillä änkyröimään. Minulla on kokemusta lähes identtisestä tapauksesta jossa hankala leski vaati osansa kymmeniä vuosia sitten kuolleiden miesvainajansa vanhempien perinnöstä oman ainoan lapsensa kustannuksella ja ryyppäsi sen. Jakokulut ylittivät hänen saamansa osuuden melkoisesti. Jo pelkästään tälläisten tapausten takia suosittelen jokaiselle avioparille kokonaan poissulkevan avioehdon tekemistä aina. Silloin ei tule ongelmia sisäkkäisten kuolinpesien kanssa.
Vielä jatkokysymys.
Onko tuo ositus tehtävä konkreettisesti isännän ja emännän valillä vai voiko tehdä esim. osituksen että ½ tilasta kuuluu emännälle ja lopullisessa jaossa jakaa koko maatila vain kahtia (perillishaarojen kesken).
Ajan tällä sitä takaa että jos tila jaetaan kumpaisenkin kuolinpesän kesken ja perilliset (ovat samat leskeä lukuun ottamatta) saavat kumpaisestakin puolet niin tila jouduttaisiin jakamaan neljään osaan ja kumpikin perillishaara saa 2/4.