Ja jos ottaa yhteyttä toiseen on moni melkein tuppisuu, tai sitten ei saa puheenvuoroa, tai huomaa, ettei toinen kuuntele, mitä puhun vaan valmistautuu jo omaan vuodatukseen.
Kun ystävä on "jaaritellut" kaikki mahdollisen ei itse kerkiä sanoa mitään, kun "ystävä" sanookin, että täytyy lopettaa, tulihan tässä juteltuakin tarpeeksi??
Mikä muu virkistäisi enempi kuin tavallinen keskustelu, jossa soittajakin voisi kertoa hiukan kuulumisiaan..
Kun ystävä on "jaaritellut" kaikki mahdollisen ei itse kerkiä sanoa mitään, kun "ystävä" sanookin, että täytyy lopettaa, tulihan tässä juteltuakin tarpeeksi??
Mikä muu virkistäisi enempi kuin tavallinen keskustelu, jossa soittajakin voisi kertoa hiukan kuulumisiaan..
Vastaukset 10
Vanhimmat
ystävyys, on suuri ilo ja lahja. Ystävät tukevat toisiaan, kuuntelevat ja auttavat. Vastavuoroisuus toimii.
Ystävä tietää sinusta kaiken, ja siitä huolimatta on ystäväsi, tai juuri siksi.
Minulla on enää pari, pari jo mullan alla. Tuttavia on paljonkin, mutta he eivät ole ystäviä.
Ei ne asiat puhelimessa hoidu. Minä ainakin tapaan ystäviäni ja tuttaviani silloin tällöin ja tällöin on mukava viettää yhdessä hetki juttelun tai muun mukavan merkeissä. - On kiva mennä taidenäyttelyyn, laivamatkalle, kävelylle, kahvilaan tai jopa lenkille ystävän tai tuttavan kanssa. Siinä kuulumiset ja aivojen aatokset tulevat ihan itsestään ja luonnollisesti esille puolin ja toisin.
jos olet noin kovin kriittinen ihmisten suhteen (sitä kai ystävät ja tuttavatkin ovat), jää luu helposti jakajan kouraan. Mellä itsekullakin on aika ajoin enemmän kerrottavaa tai jaettavaa toistemme kanssa ja sitten on hiljaisempia aikoja. Jos pidät yhteyttä harvoin, toinen on tuppisuu, koska ajankohtaiset jutut ovat menneet ohi ja helposti ajattelee, että mitäs se nyt enää soittaa. Tuppisuisuus voi myös kertoa jonkinasteisesta "nokkaansa ottamisesta", sairaudesta tai masennuksesta. Ja vaikka niistäkään ei olisi kyysmys, itsekullakin on vaan aikoja, jolloin ei juttu luista. Jos taas hyväksyy tuttaviinsa luontaisen tuppisuun (on niitäkin, jokainen sana pitää kiskoa irti), ei kai puhumattomuus silloin mitään uutta ole.
Temperamenttisempi ja ulospäinsuuntautunut taas pulauttaa ilmoille kaikki sattumukset, mitä muistaa. Ei kannata aina olettaa ilman muuta, että tulet kuuluksi eli että sinua oikeasti kunnellaan, nyt on valitettavasti niin, että jokaisella oma suu on lähinä ja omat asiat kiinnostavipia. Kaikki kontaktit ovat vuorovaikutusta, eikä siihen käsitteeseen kuulu että kaikki vurovaikutus on ilman muuta 100 %:n intensiteetillä toteutunutta. Ystävälle voi myös sanoa, että kuules, haluatko kuulla, mitä minulle on sattunut.
Täällä on joskus aiemminkin ollut henkilöitä, jotka tuntuvat odottavan toisilta ääretöntä uhrautumista ja kiinnostusta itseensä, jonkinlaista puoli-äitiyttä tai -isyyttä. Me olemme vain ihmisiä ja itsekkäitä aina. Osittain se kuuluu myös elämän säilyttämiseen ja itsestään huolehtimiseen. Jollei saa suutaaan auki eli osaa hoitaa asioitaan, jää jalkoihin. Tietysti voit myös valita erakon tien, niin saat seurustella vain oman hyvän itsesi kanssa. Luulisin, että siihenkin kyllästyy.
Samanlaisia asioita koen aika ajoin ystävieni ja tuttavieni kanssa, mutta koska itse kuulun juttujen pullauttajiin, en marise, sillä olen varmasti rasittava useammin kuin kerran. Ystävyyteen ja yleensä muiden kanssa toimeen tulemiseen kuulu varsin laaja sietäminen, mutta ei toisen palveluksessa ja käytössä jatkuvasti oleminen. Puolin ja toisin.
Mainitsemiasi ystäviä ei voi kovin kauan ystävänä pitää, minulle ainakin on tullut heistä entisiä ystäviä.
Tuttu juttu, en ole itsekään kovin hiljainen ja jossain vaiheessa pyysin jopa puheenvuoroa, johon tämä, nyt, entinen ystävä vaan kommentoi, että sekoitin hänen ajatuksensa, ei muista mitä piti kertoa.
Tällainen, ainakin yksi ysävyys on päätttynyt.
Minä kyllä kuuntelin häntä, kun hänellä oli ongelmia milloin mitäkin, aina yritin olla tukena ja turvana, parhaalla osaamallani tavalla. Hänelta en kuitenkaan tukea saanut koskaan, vaikka joskus olisin sitä itsekin tarvinnut.
Ei muuta kuin elämää vaan eteenpäin iloisin mielin ja luottavaisena tulevaan.
Kaikki vanhat, hyvät kaverini ovat kuolleet.
Ensimmäinen jo 60-luvulla. Enemmistö 80-luvulla.
Yksi, ainoa työssäkäynyt, sinnitteli hengissä tälle vuosituhannelle.
Pari ystävikseni luokiteltavaa on hengissä.
Hyviä tuttavia = mukava nähdä ja jutella, on useitakin.
"Tavallisista" tuttavista tuskin kukaan pitää lukua!
Tietenkin luonnollinen poistuma harventaa rivejä!
oisko vanhuuesta kysymys ?
Nollasta on paha vähemmäksi mennä.
Jokainen tuttavuus jättää oman jälkensä,paras lieneekin sellainen jonka seurassa voi olla myös hiljaa,tuntematta oloaan vaivautuneeksi...
Ihan fiksuja, mutta eivät seuraa aikaansa ja koko ajan ihmettelevät, että mistä sä ton tiedät ja epäilevät, mutta kun eivät katso edes uutisia, eivätkä ajattele mitä mikin tarkoittaa?
Tai eivät lue lehtiä ja sanovat, että kyllähän tässäkin pitäisi, mutta kun ei viitti?
Parempiakaan ei ole, niin juttelee heille, mutta on vähän yksipuolista, kuin kylään kutsuu, tulevat mielellään, mutta olisko kutsu naapuriin kerran 5 vuodessa paljon jos itse on tarjonnut 5 kertaa vuodessa?
Nekin kutsut naapuriin on ollut jotain tuppervaarakutsuja, eihän ne ole mitään ystävien jutustelua, vai onko?
kuka se jaksaa mykän , sokean, kuuron kanssa olla enään ystävä , siinä alkaa piimäki muuttua pitkäksi, elämä on kuin pitkää piimää .....
vai alakko mun ystäväksi ????