Nuorempi kirjoitti keväällä ällää ja eximaa, ei vaan sitten kuitenkaan päässyt jatkamaan.
Joutui menemään minimipalkattuun työhön, jonka uskon vaan olevan onneksi, ainakin pidemmällä jaksolla.
Jos olisi poika, ja mielellään käsillään tekevä, LVI- alalle amikseen tai tekuun, ala ei kun laajistuu.
Tyttären asema on hankalampi, koska minulta puuttuu naisen logiikka.
Mutta jos korkeakouluun tahtoo, ehdottomasti Hankeniin. Siis ruotsinkieliseen kauppakorkeaan.
Siellä asuvat tämän maan eliitin lapset, siellä solmitaan suhteita oikeille tasoille.
Lisäksi oppii sulavan kielitaidon, joka ei hassumpi avu ole sekään...
Monet merkittävän aseman saavuttaneet, ovat Hankenin käyneet. Herlin, Airisto ja tuhat muuta.
Joutui menemään minimipalkattuun työhön, jonka uskon vaan olevan onneksi, ainakin pidemmällä jaksolla.
Jos olisi poika, ja mielellään käsillään tekevä, LVI- alalle amikseen tai tekuun, ala ei kun laajistuu.
Tyttären asema on hankalampi, koska minulta puuttuu naisen logiikka.
Mutta jos korkeakouluun tahtoo, ehdottomasti Hankeniin. Siis ruotsinkieliseen kauppakorkeaan.
Siellä asuvat tämän maan eliitin lapset, siellä solmitaan suhteita oikeille tasoille.
Lisäksi oppii sulavan kielitaidon, joka ei hassumpi avu ole sekään...
Monet merkittävän aseman saavuttaneet, ovat Hankenin käyneet. Herlin, Airisto ja tuhat muuta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
toinen vaihto-ehto on lähteä suorittamaan tuo Kauppakorkeakoulu Lontooseen. Kestää vähän pidempään opiskelu (englanniksi). Mutta, sillä saa varmasti hyvän työpaikan. Meillä nuori aikanaan (tyttö) lähti. Nyt on ison hotellin henkilöstöpäällikkö täällä. Opiskelua kesti n.6vuotta. EU-rahoituksella useimmat voivat opiskella, tuota rahoitusta kannatta selvittää ja hakea. Asuntojen vuokrataso kuitenkin aivan toinen kuin täällä Helsingissä. Samalla tulee tuo kansainvälisyys tutuksi. Nuori saa myös ulkomailta ystäviä. Mahdollisuudet työskennellä sitten paremmat kuin yksin vaikka Suomessa. Kun tuo kielitaito siellä vain kehittyy. Hankkeniin on vaikea päästä. Onnea kuitenkin yritykseen tyttärellesi. Toivotaan parasta.
Kielitaito ruotsissa kun on isänsä tasoa, Viiteen vuoteen 2krt ehdot,))
(siis minulla), englantihan tuoltaa sujuu hyvin.
Vanhempi tyttäreni suoritti Edinburghissa tutkinnon, joka on kai fil.kand suomessa, vajaaseen kahteen vuoteen.
Tosin siinä kai luettiin pitkälle hyväksi hänen opintoviikkojaan suomessa.
Hyviä merkkejä näen kuitenkin jo nuoremmassakin, haki jonnekin preusseihin ja espanjaan.
Vaikka kolmeksi kuukaudeksi...
Ei tuo siivoojan homma niin kivaa tunnu olevan, vaikkakin tehtävää millain lailla väheksymättä.
mutta, muuten ei ylioppilastodistus nyt niin hyvä. Että, tuonne Hankkeniin olisi pisteet riittäneet. Hänkin aikanaan läksi vuodeksi Espanjaan tekemään töitä. Palasi takaisin. Oli jonkun aikaa töissä pankissa ja sitten haki tuonne Lontooseen. Nyt ollut Suomessa taas liki 6 vuotta. Hyvä kielitaito englanninkielessä täytyy kyllä olla. Koska, missata saa vaan tuon 6 vuoden aikana oliko se nyt kerran. Näillä EU-rahoilla jos, opiskelee. Niin säännöt niissä tiukemmat kuin muutoin. Kannattaisi tuota EU-rahoituksesta ottaa selvää. Moni nuori niillä opiskelee. Että, mitä kattaa? Onhan se parempi vaihto-ehto opiskella kun korkeakorkoiset lainat. Uskon aina että, nuoret kyllä löytävät sen oman polkunsa. Anna tyttärellesi vain sitä aikaa löytää se oma tie. Toiselle pojalle sitten tuo opiskelupaikka "hankittiin" aikanaan Malmilta. Mutta, ei ollut hänen juttunsa tämä kaupallinen ala.
Toinen tie on edetä...vähän pidempi hankkia ensin yo-merkonomin paperit ja sitten ekonomin paperit. Malmilla toimii aikuiskoulutus muistaaksi yo-linja on kaksi vuotinen. Tai sitten se oli kolme vuotinen ihan varma nyt en ole. Taisi meilläkin tyttö ensin tuon suorittaa. Ja sitten jatko-opinnot siellä Lontoossa sen päälle.
Joo, olet ihan oikeassa, eikä kaikkien tarvitse akateemisia ollakkaan.
Toisaalta vain voi lapsia ihailla.
Sain luettavaksi tyttäreni lopputyön, Edistä.
Järkyttäävää kapulakieltä, jotennii tätä englantia meikäläinen vähän osaa, että maailmalla pärjää.
Ehkä 20- 25% ymmärsin tuosta jorinasta, sanoman hädintuskin.
Dekaanin, tai jonkun huuhkajan alleviivauksista ymmärsin että jotain on kai ymmärrettykin.
Good ja exellent! toistuivat usein. Joitain sanavirheitä-
0...5 arvosanoilla, hän oli saanut 4, mitä pidän itse upeana.
Olihan hänen opiskelutovereistaan 80% natiiveja (paikallisia, syntymäkielelellisiä Intiasta tms.)
Mitä tästä opimme?
Lapsemme ovat meitä jälleen sukupolven viisaampia, meidän pitää vaan ohjata heidät oikealle tielle.
Siis on meillä älykkäitä lapsia
toisen pojan kanssa vähän ihmeissään mekin. Kuitenkin ajatellaan että, kyllä hän varmasti jossain vaiheessa paikkansa löytää. Eikä mennä ohjailemaan. Tuon opiskelupaikan saimme hänelle kun aikanaan yo-kirjoitti. Mieheni tuttu oli tuo rehtori;) Vähän pääsi kaveri siinä helpolla. Mutta, kun kaupallinen ala ei ollut hänen alansa. Eipä tuo tiedä vieläkään. Mitä oikein tahtoo. Minä en hermostu. Koska, itselläni vähän samanlainen asenne aina ollut elämään. Oikein en tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona. Ja ikää jo 52v. Tänään haluaisin vielä perustaa oman kahvilan. Huomenna taas kukkakaupan.
Sen olen huomanut että, niitä aikuisia sitten siinä ympärillä aina kuitenkin tarvitsevat. Eivät nämä meilläkään kovin itsenäisiä vielä...yksikään. Vaikka aikuisia jo kaikki neljä ovatkin. Fiksuja kyllä kaikki. Tietävät enemmän.
Samaa elämää tässä itsekin vielä haetaan...
Kyllä lapset apua kaipaavat, vaikka kuinka itsenäisiä yrittävät olla.
nuorimman muutettua kesällä pois pesästään, ei paljon viestejä kuullut.
Koitin tekstitellä jotain, vastaus saapui ehkä seuraavana päivänä.
Aina yritin houkutella häntä jollain käymään, harvoin kävi.
Silloinkin puoli tuntia, max.
Viime sunnuntaina tuli viideksi tunniksi"kylään", ja olisi viihtynyt pitenpääkin, mutta poikaystävä hätisti kotiin, on luettava huomisen tentteihin...
Puhuttiin mukavia, ja katottiin telkkaria, siitä tuli päiviksi hyvä olo!
Mummon luona käynti avautuu ihan uusilla tasoilla...
Lääkäripariskunnan nero henkiö puukottaa toisen 19v.
Kuusi vuotta ehdotonta.
Teko äärimmäisen julma, näinkin voi elämä mennä...
Voihan iskä ja mutsi laitella Nokalle lääketieteen oppikirjoja.
- Lueskele näitä siellä hiljaisuudessa, äläkä nyt lomille joukkouidu,psykiatri isi
- Jos joskus viitsit, kerro, kuinka viiltelyn aloitit, patologi äiti
Meitähän on maailman lapsia...
meilläkin tämä "kaveri" ummistaa korvansa. Kun yrität kysyä. Vaihtuu nopeesti puheenaihe. Emme enää kysele. Sanonut olen vain että, autamme parhaamme mukaan. Toisaalta olen tuota miettinyt että, pikku hiljaa sitten kun ensin tietää mitä edes tahtoo. Usein pojilla saattaa tämä tyttöystävä olla lopulta se moottori. Tässä sukulaispoikia jotka, samaa ikäluokkaa, ovat kummasti ryhdistäytyneet kun se oikea tyttö sitten löytynyt;) muuten vähän sellaista huuhailua vielä.. Vanhemmat kaksi meillä jo omillaan. Nuorimmat vielä hakeevat paikkansa. Ikää tulee meillekin. Ei niin enää hosu ja hätäile. Tyttö oli meilläkin sellainen itsenäisempi tapaus. Eipä juuri apua tarvinut vaan hankki tuo tarvittavat tiedot ja hakemukset aina itsenäisesti. Alkurahoituksessa opiskelussa tuli autettua enemmän. Nuo kielikurssit kun aikanaan maksoivat. Jälkeenpäin kuitenkin vähän. Kun ajattelee siitä saatua hyötyä. Tytöllä nyt laaja ystäväpiiri ympäri Eurooppaa. Pojat vähän sellaisia lepsumpia;)) Eivät pidä mitään kiirettä. Mutta, sellaisia kuitenkin lutusia ovat. Enpä minä osaa heitä hätyytellä tarpeeksi. Olemme liian kilttejä vanhempia sekä mieheni että minä.
Nuoremmaisellakin vielä hakusella tuo mikä kiinnostaa. Parempi kuitenkin antaa sitä aikaa.Vielä.
enpä menisi tuomitsemaan. Emme voi tietää taustoja. Varmasti jää tuosta ikuiset tragediat myös itse tekijällä kun omaisille. Aina tuo raha ja yhteiskunnallinen asema mikä vanhemilla on takaa sitä, ettei nuoren tie voisi päätyä huonosti. Kuitenkin suurinosa nuorista onneksi ihan tavallisia nuoria. Onneksi niin.
On ollut ikänsä pitelemätön.
Yliopiston lopetti kesken, ja muutti Los Angelesiin. Suomen tunnetuimman kapellimestarin perheeseen au-pairiksi, puoleksi vuotta.
(äitinsä lopetti samanikäisenä yo-merkonomin opinnot ja muutti Sveitsiin tarjoilijaksi)
Että näillä perustein, jostain oppi on haettu jostain ihan läheltä.
Toisaalta, kumpikin palasi ja suoritti loppututkinnon.
Nuorempi on järkevämpi.
Jännittyyneenä odotan jotain Nigaraguan reissua...
nykyisin hyvinkoulutettuja, rikollisetkin, yritä hyväksyä se.
ei sitä sitten kun se perhe jo enää niin vain mennä. Itse olin aikanaan surullinen kun tyttö lähti maailmalle. Ajattelin, ettei enää sieltä palaisi takaisin. Vaan jäisi sinne kokonaan. Iloinen uutinen sitten oli kun puhelin kerran soi ja kertoi asettuvansa pysyvästi Suomeen. Hän onkin minua opettanut enemmän. Emme voi omistaa niitä rakkaita lapsiamme. He ovat meille lainaa vain.
Askarroittaa, mihinkähän tämä suomen poliisiakatemian resurssit riittävät.
Puhumaan pidätelylle;
- Hold your hands on your side.
- Keep, your mouth.
- Poliisi, perkele, shut, eikun pysähdy...
No, heitäkin tarvitaan, testosteronilla käyviä naisia myös.
Ehdotinkin sotilasuraa/poliisiuraa nuoremmalle.
175cm, pitkälle, SM tason urheijlalle, no päätös odottaa vastaustaan...
Olipa ällää tai eximaa se ei aina riitä, elämä on. Opiskelin aikuisena iltakoulussa ja puhuin käytännössä opittuja ulkomaan kieliä lepposasti tunnilla opettajan kanssa kuitenkaan saamatta yhtäkää kymppiä saati ysiä kirjallisista kielikokeista sain kuitenkin kympin todistukseen esim. ruotsista sillä seurauksella, että eräs luokkakaverini veti herneet nenuun. Hän sai kymppejä kokeista, mutta ei osannut soveltaa kieltä käytäntöön ja todistuksessa oli ysi.
Ylioppilastodistusta ei minun ole tarvinnut näytellä sen kummemmenkin kuin esikoisenikaan vaan ovet ovat auenneet jostain kumman syystä. Kaiketi keskivertona määrätietoisena työelämää kokeneena tie eteenpäin on helpompaa.
Kyllä tyttösi pärjää jos tietää mitä haluaa ja käy alan työelämää kokemassa, mutta hänen täytyy myös menestyä siellä ja tehdä jotain merkittävää joka antaa plussia uran luomisessa.
Tuntimääräänsä ja vastuutaankin vain kuukausittain lisätään.
Hänellä kun näyttää olevan terrierimäiminen ote työhönsä, kuin oli opiskeluunsa.
Eli kuin isäni, äärimmäisen karismaattinen ihminen. jotenkin sukupolvi hyppäsi yli.
Toki olin sukumme ensimmäinen isompi pomo, vain ponnistaen.
Mutta sitä viittaa en jaksanut kantaa kuin reilut 10v.
Lapsistani näyttää tulevan parempaa.
Olen onnellinen mies, että minulla on tyttöjä, poikien kanssa olisi ollut ehkä vaikeampaa...
Kuinka olisin tehnyt heistä kaltaisiani?
Ikke har han lyckan får
Men hon är gladd hon är trevlig
Han är trävlig
Men lyckan gor.
Ukkini Emil Moström
1917
Se menee jotenkin näin
Hänellä ei koskaan onnea ollut
Ei häneltä onnea puutunutkaan
Aamuisin näkee onnea joka ohitse menee
Mutta ei se ole häntä varten.