Länsi-Uudenmaan poliisin rikoskomisario Viola Ikonen on työskennellyt suuren osan työurastaan mieskulttuurin tyyssijassa – poliisilaitoksella.
Vuonna 1974 Ikonen haki kahteen häntä eniten kiinnostavaan opiskelupaikkaan, poliisikurssille ja hoitoalan koulutukseen. Hän pääsi opiskelemaan poliisiksi, valmistui 1975 ja ryhtyi tekemään järjestyspoliisin kenttätöitä Helsingin poliisin leivissä.
Naispoliiseja oli tuolloin vain kourallinen, ja etenemismahdollisuudet työssä olivat olemattomat.
Vielä 1970-luvun lopussa poliisiammattikorkeakoulussa tehtiin tutkimus, jonka nimenä oli ”Naispoliisin tarkoituksenmukainen käyttö”. Naisen oli turha haaveilla korkeasta virasta väkivalta- tai talousrikosyksiköissä.
–Naiset saivat tehdä laboratoriotestejä ja valvoa liikennettä, mutta vakavia rikoksia ei päästy selvittämään.
Vuonna 1986 voimaan tullut tasa-arvolaki paransi pikkuhiljaa naispoliisien asemaa.
–Muutos on ollut hirveän suuri. Vielä 1980-luvulla minulle sanottiin, että älä turhaan hae alipäällystökoulutukseen: paperit eivät lähde eteenpäin.
Päällystökurssille Ikonen hakeutui 1995, ja pian hänestä tuli komisario. Nykyisin hän vetää tutkinnanjohtajana ryhmää, jossa on alaisina viisi miestä ja yksi nainen.
–Työssämme sukupuolella ei ole merkitystä, Ikonen vakuuttaa.
Vuosien saatossa naispoliisien urakehitysmahdollisuudet ovat kohentuneet, mutta yksi ongelma on pysynyt: seksuaalinen häirintä. Poliisiammattikorkeakoulun ja työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan joka viidettä naispoliisia on ahdisteltu seksuaalisesti.
Ahdistelu on sopimattomia eleitä, seksiehdotuksia, fyysistä lähentelyä tai säädyttömiä puhelinsoittoja.
Ikonen kertoo välttyneensä ahdistelulta, mutta hän on kuullut tarinoita asiasta.
–Kun tulin töihin Espoon poliisiin 90-luvulla, ylikonstaapeli varoitti minua, että älä koskaan mene samaan hissiin erään poliisimiehen kanssa.
Ikonen ei usko, että Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella tapahtuu nykyään häirintää.
Vuonna 1974 Ikonen haki kahteen häntä eniten kiinnostavaan opiskelupaikkaan, poliisikurssille ja hoitoalan koulutukseen. Hän pääsi opiskelemaan poliisiksi, valmistui 1975 ja ryhtyi tekemään järjestyspoliisin kenttätöitä Helsingin poliisin leivissä.
Naispoliiseja oli tuolloin vain kourallinen, ja etenemismahdollisuudet työssä olivat olemattomat.
Vielä 1970-luvun lopussa poliisiammattikorkeakoulussa tehtiin tutkimus, jonka nimenä oli ”Naispoliisin tarkoituksenmukainen käyttö”. Naisen oli turha haaveilla korkeasta virasta väkivalta- tai talousrikosyksiköissä.
–Naiset saivat tehdä laboratoriotestejä ja valvoa liikennettä, mutta vakavia rikoksia ei päästy selvittämään.
Vuonna 1986 voimaan tullut tasa-arvolaki paransi pikkuhiljaa naispoliisien asemaa.
–Muutos on ollut hirveän suuri. Vielä 1980-luvulla minulle sanottiin, että älä turhaan hae alipäällystökoulutukseen: paperit eivät lähde eteenpäin.
Päällystökurssille Ikonen hakeutui 1995, ja pian hänestä tuli komisario. Nykyisin hän vetää tutkinnanjohtajana ryhmää, jossa on alaisina viisi miestä ja yksi nainen.
–Työssämme sukupuolella ei ole merkitystä, Ikonen vakuuttaa.
Vuosien saatossa naispoliisien urakehitysmahdollisuudet ovat kohentuneet, mutta yksi ongelma on pysynyt: seksuaalinen häirintä. Poliisiammattikorkeakoulun ja työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan joka viidettä naispoliisia on ahdisteltu seksuaalisesti.
Ahdistelu on sopimattomia eleitä, seksiehdotuksia, fyysistä lähentelyä tai säädyttömiä puhelinsoittoja.
Ikonen kertoo välttyneensä ahdistelulta, mutta hän on kuullut tarinoita asiasta.
–Kun tulin töihin Espoon poliisiin 90-luvulla, ylikonstaapeli varoitti minua, että älä koskaan mene samaan hissiin erään poliisimiehen kanssa.
Ikonen ei usko, että Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella tapahtuu nykyään häirintää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mattihan sitä pamputtelee......mikä sen roolinimi nyt on ?
http://www.lansivayla.fi/Uutiset/Jutut/Naispoliisi-sai-pakit-esimiestehtavista-1980-luvulla
Eikö niin?
Naisten ja miesten välinen epätasa-arvohan oli pelkästään poliisissa silloin joku vuosikymmen sitten, vai mitä?
Maailma muuttuu, muutu sinäkin.