Kirjoitan tänne kun kiinnostaa tietää mitä aikuiset ajattelevat asiasta:
Olen 14 vee ja mun porukat on eronneet yli 3 vuotta sitten. Asun siskojen kanssa äidillä ja viikon kuukaudesta isällä ja hänen uudella vaimolla. Meidän äiti ei ole antanut isälle anteeksi eroa, joten eivät ole puheväleissä. Isä on aika ankara, mutta tosi erilainen kuin äiti. Isällä on aina paljon meininkiä ja muuta mutta äidin luona enemmän arkista olemista. Huolettaa se kun äiti ei käy missään eikä meinaa päästä erojutusta yli. En tiedä pahentaako se asiaa että isällä on jo alusta saakka ollut uusi, mutta äiti ei puhu isän kanssa mitään eikä edes suostu näkemään sitä. äiti on vieläkin katkera ja vihainen vaikka äidin kaverit ja sukulaiset ovat jo asian kanssa ookoo. Tuntuu että kotona ei uskalla kertoa mitään hyvää isällä oloajasta kun äiti tulee surulliseksi. Jos isä tai uusi vaimo ostaa vaikka pikkusiskolle jotain kivaa vaatetta tms. niin äiti keksii aina jotain huonoa sanottavaa siitä ja jossain vaiheessa tavara tai vaate "katoaa" mystisesti. Joskus näytin kamerastani isällä otettuja kuvia missä oli myös uusi vaimo ym. ja äitini meni tosi hiljaiseksi. Illalla hän soitti jollekin ystävälleen ja itki puhelimessa. Tämä tapahtui pari vuotta erosta.
En halua että äiti jää rypemään eroajatuksiin vaan toivoisin että voisin tehdä jotain hänen vuokseen.
On inhottava potea huonoa omaatuntoa siitä että viihtyy isän luona.
Olen 14 vee ja mun porukat on eronneet yli 3 vuotta sitten. Asun siskojen kanssa äidillä ja viikon kuukaudesta isällä ja hänen uudella vaimolla. Meidän äiti ei ole antanut isälle anteeksi eroa, joten eivät ole puheväleissä. Isä on aika ankara, mutta tosi erilainen kuin äiti. Isällä on aina paljon meininkiä ja muuta mutta äidin luona enemmän arkista olemista. Huolettaa se kun äiti ei käy missään eikä meinaa päästä erojutusta yli. En tiedä pahentaako se asiaa että isällä on jo alusta saakka ollut uusi, mutta äiti ei puhu isän kanssa mitään eikä edes suostu näkemään sitä. äiti on vieläkin katkera ja vihainen vaikka äidin kaverit ja sukulaiset ovat jo asian kanssa ookoo. Tuntuu että kotona ei uskalla kertoa mitään hyvää isällä oloajasta kun äiti tulee surulliseksi. Jos isä tai uusi vaimo ostaa vaikka pikkusiskolle jotain kivaa vaatetta tms. niin äiti keksii aina jotain huonoa sanottavaa siitä ja jossain vaiheessa tavara tai vaate "katoaa" mystisesti. Joskus näytin kamerastani isällä otettuja kuvia missä oli myös uusi vaimo ym. ja äitini meni tosi hiljaiseksi. Illalla hän soitti jollekin ystävälleen ja itki puhelimessa. Tämä tapahtui pari vuotta erosta.
En halua että äiti jää rypemään eroajatuksiin vaan toivoisin että voisin tehdä jotain hänen vuokseen.
On inhottava potea huonoa omaatuntoa siitä että viihtyy isän luona.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No niin "14-vuotias", äitisi tarvitsee ammattiapua.
Mutta provahan tämä aloitus oli.
olisi provo?
Minulle ei ainakaan tullut mieleeni tällainen,
kun tätä luin.
Äiti tarvitsee kyllä ammattiapua, siitä olen samaa mieltä.
Masentunut erosta.
Mitä tarkoitatte ammattiavulla? Pitääkö sanoa äidille että menee psykiatrille? Pitäisikö puhua isälle?
Olen yrittänyt tukea ja kuunnella äidin murheita mutta haluaisin että hän lopettaisi isän syyllistämisen. Itse tajuan kyllä että erossa on aina kaksi puolta. Voiko äidin pakottaa puhumaan / tapaamaan isä? Isämme kyllä on monesti pyytänyt että he juttelisivat meidän lasten asioista, kuten tulevista rippijuhlistani, johin äiti ei ole valmis kutsumaan isän vanhempiakaan saati isää tai uutta vaimoa.
tarkoittaa pyskiatrista apua.
Äitisi olisi hyvä puhua jollekkin ahdistuksestaan, masennuksestaan.
Terveyskeskuksen, työterveyshuollon tai perheneuvolan kautta pääsee ko.
hoitoon.
Et pysty aikuista pakottamaan tapaamaan/puhumaan mitään, ellei
hän itse ymmärrä sen tarvetta.
Voisit kertoa äidillesi omista tunteistasi ja omista toiveistasi, jospa hänen silmansä avautuisivat
sen kautta.
Rippijuhlat ovat suuri asia nuorelle, ja niitä kannattaa suunitella kummankin
vanhemman kanssa.
Äitisi on sokean vihan vallassa, eikä pysty ajatelemaan lastensa parasta.
Siihenkin ammattilaisen keskuteluapu auttaa-
Ei siinä enään tarvitse sukujen yhdistyä uusine ja vanhoine puolisoineen. Eroperheen lapsen rippijuhlissa kun olin niin kaikki tulivat kirkkoon ja se on niin suuri ettei tarvitse vieri vieressä istua. Sen jälkeen kummatkin suvut juhli erillään. Kyllä se onnistuu jos on organisointi kykyjä. Harva haluaa ex miehensä uusine vaimoineen kotionsa vaikka sinua varten juhlat järjestetäänkin, ajattehan hieman! Olisihan se jotenkin irvokastakin. Isäsi vanhempineen ja vaimoineen järjestäköön omat juhlansa sinulle jos haluavat. Jos on erottu niin mitään ei voi vaatia enään niin kuin ydinperheissä toimitaan. Toisekseen ihmiset ovat erilaisia ja joillain menee pidempi aika erosta selviytyäkseen eikä sinun kannata väkisin sitä yrittää nopeuttaa eikä pakottaa. Anna ajan kulua äläkä koita toisten tunteisiin vaikuttaa.
Itse en ole eronnut mutta eroperheen kasvatti ja neuvosi on täysin PERSEESTÄ!
ja mitenkä niin?
Voisitko valaista näkemystäsi?
mutta kun pitäisi osata perustella, ei kuulukkaan
enään mitään.....