Tunturien ketju täältä pohjoiseen
loputtomuutta yrittää tavoittaa
lopulta jäinen meri
jättää ne rannalleen kaipaamaan.
Monta mutkaa matkallani
tyhjiä askeleita harhaillussain
mutta jos olisin tiennyt sinusta
suoraan oisin luoksesi tullut.
Valon maa on sinun omaasi
aarteesta kultaisesta kertovaa
minä vain en usko oikein mahdollisuuksiini
koska elämän korteissa ei ikinä
käteeni värisuoraa herttojen jää.
Mielessäni kaikki tunturien purot
valuttavat vetensä väliimme
ja tunnen sinun kuohuvan tunteissasi
jäisen kannen alla.
Nyt mietin uskallanko virtaa ylittää
kun kulustani jälki jää
se lämpöinen
joka sinut vapauttaa ...
loputtomuutta yrittää tavoittaa
lopulta jäinen meri
jättää ne rannalleen kaipaamaan.
Monta mutkaa matkallani
tyhjiä askeleita harhaillussain
mutta jos olisin tiennyt sinusta
suoraan oisin luoksesi tullut.
Valon maa on sinun omaasi
aarteesta kultaisesta kertovaa
minä vain en usko oikein mahdollisuuksiini
koska elämän korteissa ei ikinä
käteeni värisuoraa herttojen jää.
Mielessäni kaikki tunturien purot
valuttavat vetensä väliimme
ja tunnen sinun kuohuvan tunteissasi
jäisen kannen alla.
Nyt mietin uskallanko virtaa ylittää
kun kulustani jälki jää
se lämpöinen
joka sinut vapauttaa ...
Vastaukset 10
Vanhimmat
ihanasti taas runoilit
tämä on todella kaunis runo
luonnon kuvausta ja suuria tunteita
mahtavaa!
... vähän toisella tapaa yritin kirjottaa.
tuntuu että joka runooni tunturit tulee
tätä nykyä,
ehkä pitäisi palailla merensä rantaan
jo pikku hiljaa.
kiitän sanoistasi ja toivotan paljon kaikkea hyvää
kaunista viikonlopun aattopäivääsi
halauksin.
Runosi ovat aina kauniita,puhuttelevia.. Jospa se värisuorakin sattuisi käteen ,pikkuhiljaa..Elämme toivossa..
On surullista,kun onni ei tule millään luoksesi.. Minäkin usein ajattelen,ettei onni ole yhtään sukua minulle ja tosi huono tuttavakin.. Taitaa olla samoin,useimmilla.. Ehkäpä ,aurinko alkaa paistamaan pian..
Kun lukee runojasi,oikein näkee ,mielessään tunturit ja kuulee purojen solinan.. Elävää runoutta..
Kiitos..oli taas niin mukavaa luettavaa ja se edellinenkin,minkä olit kirjoittanut.. Voi hyvin siellä kaukana ja pidä mieliala korkealla.. ILOA! t.Irkku
... se aurinkokin risukasaan joskus
pakkohan se on !
mutta ei sillä ole mitään tekemistä onnen kanssa
vaikka voisi tietenkin silloin puhua suurenmoisesta onnesta,
kahtaloni ei olekkaan omissa käsissäni enää.
tuo oli muuten hyvin sanottu: ' ettei onni ole yhtään sukua minulle
ja tosi huono tuttavakin'
mutta aina pitää pelätä pahinta ja toivoa parasta.
kiitos rakas ystäväin vierailustasi ja nyt onni potkaisi
kun 'näin' sinut ja huoleni oli turhaa.
toivotan symppiksille mitä parhainta päivän lukemattomiin hetkiin
jotka toivottavasti paljon onnea ja riemua sisällään pitävät
lämmöllä sydämestäni.
Surisinko enää Hänen perään jonka
poskissa puna hehkui, joka haalistui kun
tropiikki aamussa hymyili, kaipaisinko jotakin,
mikä toista totuutta puhui, nyt, kun sydämeni
taas rusossa aamun nauraa..
Luoja, rakentaisinko turmiokseni yhden
askelman, mikä tumaa tuotti, kun jo seuraavalla
saattaa nautinto käheästi kuiskata, voin tuoksuvaa
hipiäänsä hellästi koettaa, knnatella raskasta poveaan,
suudellä herkästi kaulaa...
Miksi surra yhtä murentunutta, kun Hän
ohjaa käteni uumalleen, tunnen vatsanpohjassa
kuuman kimmoisuutensa ja haistan hengityksestään
Rakastelun kuuman halun, miksen mieheksi viriäsi,
olisi kova, mistä Nainen herää..
Ja tämä auringonnousu kuin näyttämömme,
ja kullattu aamu lavasteet sen, niitty Rakastelumme
kehto ja sen pinnalla ihmellisen kiiman kutsuva kuiskaus,
Hän niin kosteana ja kiihkeänä valmis, lanteensa kaarella,
Venuksensa kutsuu. minua itseensä kerää..
..kaikesta muusta vapaudun..vain Hän joka
itseensä saattaa..
http://www.youtube.com/watch?v=MK3CRgDsxH8&feature=related
Kiitos Riunostasi.
Rakkaudessa paksuinkin jää sulaa,
missä Rakkaudettomuudessa ohuinkin
seitti on liikaa..
Herkinkin hellyyden kuiskaus kuuluu,
missä katkeruuden tylsinkin sana viiltää..
Huultensa ensi kosketus on sisällä elämän
illan viime hetkeen, missä sormet taipuvat
ikuiseksi nyrkiksi, sielu ruhjoutuneena..
Rakkaus vapauttaa, Rakkaudettomuus on
iäisyyden mittainen turhautuma, ajatuksista
kynän kärjen kosketukseen..
Rakkausrunosi, joka tempaisi kerralla
valtoihinsa.
Tässä oli upeaa kerrontaa ja sisältöä,
sanomaa tekstinä, joka todella puhutteli
ja koetteli.
Uskomaton lukuelämys ja lataus..
Jykevää, mutta samalla jotain kepeääkin..-
Kuohua ja rauhattomuutta, samalla myös
niin sees..
Hieno Runosi, jota pidän yhtenä yhtenä
parhaistasi.
Onnistuit!
Täällä nautitaan talvesta, toivon sinne oikein
kannustavaa ja positiivista päivää
hyvä Ystävä.
... jonka toivoin rinnallain astelevan
tukien jos horjahtaisin,
ojentamalla kätensä jos elämän hetteiseen suohon
kiinni jäisin ja paljon muuta.
niin minä olisin tehnyt vuoksesi
mutta harhaa oli rakkaus
harhaa oli maailmain
ja sinä siinä ...
pitää ihmetellä mistä löytyy sanat sinulla hienoihin runoihisi
ja tämäkin oli alusta lähtien niin lukijansa mukaansa ottavaa,
naulan kantaan osuvaa.
intohimoinen runo mestarilta ja taas niin huikaiseva loppu
joten hyvin hyvä hyvä ystävä hyvä !!!
niin jos se rakkaus vaeltaakin minusta pohjoiseen
ja ehkä olen ollut liikaa etelän maisemissa,
lumoutunut 'tytönhupakoista' kun olisi pitänyt jäljittää
pikisilmäänsä,
löytää maailmaltaan hänet.
kiitän kun kylässä poikkesit ja runostasi hyvä ystäväin
ja toivotan kaikkea hyvää viikonlopun valmisteluihin,
lepoa ja rauhaa.
ja haikeaa tunnelmaa,
tunturipurojen solinaa ja tunturien maisemaa
taas kuvattu kauniisti.
Silti sisin viesti on se ihmisen ikävä toisen luo,
kaipaus saada siihen rinnalle joku joka tuntee
samoin kuin minäkin haluaisin tuntea sydämestäni.
Ehdottomasti yksi parhammistasi, hienoa työtä.
... aina tulkitset yhtä tarkalla katseellasi aivan oikein.
no jäämeri lopettaa tunturien jatkuvuuden
ja ihmisen ikävällä ei taas ole rajoja
sen ollessa nälkää niin kauan kunnes toinen tulee
tuolta jostain ...
no olin töissä kun ajatus pätkähti päähän
ja kyllä oli vaikeaa kuljettaa ajatustaan halki päivän
niimpä löppu kärsi tässä tarinassa.
kiitoksia sanoistasi kultasydäminen rakas ystäväin
ja mestarini.
toivotan todella hyvää viikonloppua sinulle
lämmöllä sydämestäni.
Harva meistä on saanut värisuoraa saati sitten vielä herttaista sellaista :)
Hieno runo ja tykkäsin siitä kovasti ja erityisen paljon seuraavasta säkeestä:
Mielessäni kaikki tunturien purot
valuttavat vetensä väliimme
ja tunnen sinun kuohuvan tunteissasi
jäisen kannen alla.
Elämä ei ole helppoa ja suoraviivaista ja jos ei olisi vastoinkäymisiä niin osaisiko oikeastaan lopulta mitään arvostaa. Tietenkin vastoinkäymisille pitäisi olla määrätty maksimi, jota ei voi ylittää :))...kukahan sellaisen voisi määrittää. Jäin pohtimaan runosi loppua...mitähän loppujen lopuksi pohdit...hmm...
Sinun runot on nykyään paljon valoisampia kuin vähän aikaa sitten ja minusta runosi on aina erittäin taidokkaasti kirjoitettu...nytkin oikein kuvittelin ne tunturit ja kaikki ne purot.
... vastoinkäymisillä rajoja ole
ja sen tynnyri on pohjaton
vaikka muulta tuntuisikin silloin tällöin
hetkittäin.
no hetkissä seuraavissa valoisuus voi olla mennyttä
sen mennessä 'huisin nevadaan', ajatella !.
no sitä ajattelin lopussa kun ottaa askeleen
joka johtaa sille tielle jolta ei tavallaan ole paluuta
kun menettää sydämensä
ja virran ollessa vapaa
siis ei kävellä hilpaista takaisin.
kiitän huikaisevan loistavista sanoistasi
ja ihan sydämestäni hyvän viikonlopun toivotukset
tässä sinulle lähetän.