Yö liukenee utuiseen aamuun. Vesi helmiä heinän korsilla.
Lammen yllä sumukeijujen tanssia auringon ensi säteissä.
Veden kalvo särkyy. Sammal painuu veneen kohdatessa rannan.
Saappaat kuljettavat pois lammelta. Halki kanervikon. Yli mäntyisten kankaiden ja puronvarsi korpien.
Kallioille ne tuovat. Paikkaan josta erämaa avautuu.
Kun sitten tervas tuli lämmittää ja maisema leimuaa syksyn tuhansia värejä. Silloin on hyvä olla.
Mutta hiipii mieleen ajatus:
Kunpa joskus istuisi joku siinä vierellä jolle sais sanoo et kulta, eiks meill ookki mukavaa;)
heh, kaikkea sitä sortuukin kokeilemaan kun on liikaa aikaa ajatella..
Lammen yllä sumukeijujen tanssia auringon ensi säteissä.
Veden kalvo särkyy. Sammal painuu veneen kohdatessa rannan.
Saappaat kuljettavat pois lammelta. Halki kanervikon. Yli mäntyisten kankaiden ja puronvarsi korpien.
Kallioille ne tuovat. Paikkaan josta erämaa avautuu.
Kun sitten tervas tuli lämmittää ja maisema leimuaa syksyn tuhansia värejä. Silloin on hyvä olla.
Mutta hiipii mieleen ajatus:
Kunpa joskus istuisi joku siinä vierellä jolle sais sanoo et kulta, eiks meill ookki mukavaa;)
heh, kaikkea sitä sortuukin kokeilemaan kun on liikaa aikaa ajatella..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tapa saada sisältä ulos ehkä kipeitäki
asioita! Ja luonto.
Se, jos mikä antaa aihetta runoiluun..
Eräjokkena kirjoitat mutta
tunnut..tutulta :/..
Pienellä hiomisella saisit siitä vielä paremman. Sinulla on hallussasi sanat, mutta ei vielä sujuvaa tapaa muodostaa niistä runoa.
Haave - aave -vertausta otsikossa en ymmärrä - ellei sitten kyseessä ole niin teinix-juttu kuin H:lla alkava nimi ? Ei kai sentään?
Njaa, enpä nyt tiedä onko tuo oikeastaan edes runo.
Käänsin vain muutaman muistikuvan ja yhden fiiliksen aakkosiksi ja laitoin ne jonoon.
Otsikko tuli yhdestä Viikate-yhtymän kappaleesta, ei sen kummempaa..
Eikä me laudi tunneta, usko pois!
Istun,lammen rannalla.
Vesikirput tanssivat veden pinnalla.
Odotan.
Odotan sinua
tulevaksi
vierelleni tähän
autiomaan hiljaisuuteen.
Haistamaan kanervien tuoksua
aamun hiljaisuudessa.
Vain me kaksi ei ketään muuta.
Kuulitko pääskysten
iloisen liverryksen.
Kun töyssäsit veneesi
Ranta ruovikkoon?
Kertoiko ne kaipuustani
ja odotuksestani sulle?
Kun kulljit
läpi
mäntykankaiden,
puronvarsien ja
saavuit
kalliolle.
Katsoitko kaihoten
lammelle, jossa odotin sinua.
Että kietoisit kätesi kaulaani ja
sanoisit
Rakas minä tulin.
Saa EJ:lle kirjoitella enemmänkin. Ei se välttämättä itse osaa/kehtaa sanoilla tämän enempää taiteilla.
Polonen kun punastui jo tästäkin huomiosta, mut oli se kuiteski otettu juu! ;)
[email protected]