Tulin aamulypsyltä. Minua askarruttaa ystäväperhe. Asiat ovat menneet siihen malliin, että avioero edessä. Heillä keskisuuri maatila, on karjaa, omaa ja vuokrapeltoa. Heillä ei ole avioehtoa. Naisen pitäis lähteä, tila on miehen sukutila.Lapset murkkuikäiset. Nainen ei haluais kuitenkaan rikkoa mitään, hän rakastaa lehmiään ja työtään. Mies löytänyt uuden rakkaan.Uusi rakas on hoitoalalla. Mutta nainen, emäntä jäisi puille paljaille erotessa. Koska tietää tilansa velat ja tulot. Mikä avuksi? Nainen, emäntä asuu yhä tilalla. Omassa huoneessaan.Mutta etsii uutta asuntoa, mutta työttömänä.Hän voisi alkaa maatalouslomittajana, mutta ei kehtaa jäädä kotikuntaansa, yleiseksi juorunaiheeksi. En osaa häntä auttaa, en liioin neuvoa. Miten se menee, tää erohomma maataloudessa? Mistä rahaa?
MITÄ TAPAHTUU?
syvän syrjälläänsä
27800
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Vaan tää olis entinen uskovainen vanhapoika
lehmien kanssas .Tietysti raakasti sanottu.
on niin että eihän hänen tarvitse miettiä sitä juoruilua "ei kehtaa jäädä kotikuntaansa, yleiseksi juorunaiheeksi" eihän hänellä ole uutta "kaveria" miehenhän sitä pitää hävetä. ois tuo ukko nyt voinut odottaa sen aikaa että toinen saa uuden asunnon.
ei muuta kuin oma asunto ja lomittajaksi ja nokka pystyyn ei siinä auta itsesääli.
eikä tarvii enää miestä passata ja jälkiä siivota, siivotkoon uus naikkonen ja nouskoon ukon kaveria aamulla navetalle siinä sitä naurua riittää kun "hoitsu" aamusta nevetalle rientää. hoitsut ei taatusti navetan ovea aukase...
varmaan pärjää hyvin palkallaan ja onhan miehen jotain hänelle maksettava vaikka tila on velkainen kun on lähtevä osapuoli (luulisin)....
Minä en oo mikään neuvoja, mutta pakko realisoija omaisuus. Vaikka mehtää myymällä on osoitettava pois lähtijälle se osuus, mikä sille kuuluu.Jos ei mehtää oo niin sitte elukat autoon ja pellot myyntiin, niin se mänöö. Ei emäntä oo lainsuojaton. Sille kuuluu puolet omaisuuvesta. Menkääs kipin kapin ystäväs kanssa lakimiehen puheille ja melakin antaa jotain tietoa. Ei emännällä voi olla häpeämistä, kun isäntähän se löysi uuden.Näitä tarinoita suomenmaassa riittää. Maatilalla ero on hankala asia, ei voi vain "häippästä". Kertokaa, ketkä tiejätte paremmin, tai on omakoht.kokemusta, miten se menee. Hoitsut ei navettaan tule, koska tekevät vuorotyötä. Yöt töissä päivä menee nukkuessa ja toisinpäin. Tuskin kauvan isäntä jaksaa hoitsun kanssa, jota harvoin näkeekään. Ja onko edes muuttamassa tilalle? Kerro aloittaja vähän lisää.
aloittaja ettei ole mitään jakamista ,talo on velkainen. Nälhin aloituksiin tietty varaus, trolleja, voihan silti aina keskustella yleisellä tasolla.
että koti menee palasiksi.En ikinä olisi uskonu siitä isäntämiehestä. En ikinä.Ei ole irtosuhteita harrastanu eikä ole mikään flirtti. Tietysti auttaa jos voisivat sopia ja mies jättää sen uuden.En kerro mitään sen enempää tänne, sillä asiassa on seikkoja, mitkä saattaisi paljastaa kenestä kyse. Tilalla on velkoja. Onko niin, että velat menee puoliksi? Kova hinta emännälle, jonka suuruudenhullu mies on aikoinaan hankkinut( velkaa) On kaivinkonetta,metsäkonetta ja muuta, mitä ei olisi tarvinneet. Käyttö ollut vähäistä.Kylä on sellainen,missä jokainen haluaa näyttää, meillä on millä mällätä. Suurikokoisia pikkupoikia. Mutta että nyt piti tulla tämä. Jääkö emäntä puille paljaille?
monimutkainen juttu ositus on, kummankin netto omaisuus lasketaan ja enenpi omistava joutuu maksamaan tasinkoa vähemmän omistavalle. Omaisuuden laskeminen on monimutkaista esim. yhdessä maksettu velka muuttaa omaisuuden yhteiseksi vaikka varsinainen omistus oikeus olisi toisella, tätä ei voi sulkea avioehdollakaan pois. Tasinkon voi maksaa rahalla tai muuten tilaa ei välttämättä tarvitse jakaa. Aina on mahdollista ellei jakamista ole niin omistaja lähtee jä jättää tilan velkoineen toiselle osapuolelle. Ositukseen vaikuttaa myös avioliiton pituus jos liitto on kovin lyhyt niin tasinkoa yleensä kohtuullistetaan.
Asia on näin;
Jos tila on virallisesti molempien nimissä, sekä varat että velat ovat yhteisiä. Tarkoittaa käytännössä sitä, että arvioidaan tilan arvo, josta vähennetään velkojen osuus. Jos velkoja jää enemmän kuin varoja, lopun velan osuus jaetaan puoliksi ja kumpikin maksaa osuutensa tai toinen voi ostaa toisen ulos. Jos varoja on enemmän kuin velkaa, voi silloinkin toinen ostaa toisen ulos. Joko rahalla jos sitä on ylimääräistä tai myymällä tilalta jotain. Monesti asia menee niin, että hyvin velkaisen tilan isäntä ottaa velat omille niskoilleen ja lähtevä osapuoli kerää kimpsunsa ja ei saa mitään mukaan. Joku autonrähjä jos sitäkään.
Suoraa vastausta on hankala antaa, ensin tila pitää arvioida.
Jos tila on vain toisen nimissä, käsitykseni mukaan silloin ei kyllä velat tulee mukaan, mutta jos tilalla on velkaa, niin turha on silloinkaan "lottovoittoa" odotella. Siinäkin on monta kiemuraa. Jos lähdössä oleva on selkeästi saanut vuosittain tilalta tuloa, on vähän hankala mennä hakemaan kipurahoja sillä perusteella, että avioero on tulossa. Ei auta nyt muu, kuin ottaa asianajajaan yhteyttä ja alkaa purkamaan tilanne. Täällä meistä harha on juristi. Tähänkään tapaukseen ei ole yhtä selkeää vastausta, vasta laskelmat sen osoittavat.
Ja järki päähän, ei luulotella mitään jos ei varmasti tiedä. Sekoittaa vain kyseisen ihmisen arjen. Prosessi on kuitenkin sitä pitempi, mitä riitaisammaksi se menee. Siinä ei koskaan ole voittajia, mutta aikuisten ihmisten kun on pakko päästä sopuun. Harva kokee asiaa oikeudenmukaiseksi, mutta nekin on hoidettava.
Asiallisesta vastauksesta. Niin minäkin aattelen, että en sekoita ystäväni päätä turhilla luulotteluilla jne..Pitää olla tietoa. Menen ehkä hänen tuekseen, sinne lakiasiamiehen juttusille. Ei ollakkaan ikään vielä lakineuvoja tarvittu. Hävettää oma tietämättömyys. vaan onhan ne lakipykälät koukeroiset.
häpeä jos pyytää neuvoa :=) tsemppiä sinne ja pää pystyyn
on todellakin olla tukena. Usealla paikkakunnalla on oikeusavustajia, joilta saa oikeudellisia neuvoja usein ihan ilmaiseksi. Ottakaa sellaiseen aluksi yhteyttä.
Kun olen seurannut läheltä samanlaisia tapauksia kuin ystävälläsi on, niin voin sanoa, että käske häntä muuttamaan mahdollisimman kauas entisestä aviosiipastaan. Nimittäin, olen aika varma, että jossain vaiheessa ukolla rupeaa "vanha suola janottamaan". Varsinkin jos sillä uudella rakkaalla ei ole eläintenhoito kokemusta ollenkaan
Että vielä ukko tulee toisiin aatoksiin. Mikä suuri puutos,kun ei uusi akka tuukkaan navettaan. Kunhan pöly laskeutuu. Aluksi saattaa se ruoho olla niin vihreetä, että.
pariskunnan lapset on jo sen ikäisiä, että osaavat liikkua itsekin vanhemmalta toiselle. Joten lasten kannalta on ilman muuta kätevää, jos vanhemmat asuvat niin lähekkäin, että matka taittuu mopolla, pyörällä tai bussilla (ilman tuntien matkustamista).
Miksei, mutta ensin kannattaa selvittää se, että riittääkö omaisuus velkojen maksuun, tilaa ei kannata tuhota jos myynninkin jälkeen jää vain velkaa jaettavaksi.
Tottakai se on niin, että jos omaisuus jaetaan niin myös velat jaetaan tai maksetaan pois, ennen omaisuuden jakoa.
En oikein usko, että pankkikaan antaa omaisuutta myydä, jos velat jäää maksamatta.
Eihän tossa mitään, mikäli saa nimensä pois velkakirjoista jos on sinne laittanut ja tilan arvosta kun vähennetään velat, niin siitä sitten puolet matkaan.
Reilu peli kaikille ????
pohtia myös sitä jos jollakin lapsista olisi halua alkaa isona maanviljelijäksi kotitilalla, eikä nyt heti olla tilaa myymässä pois.
Emäntähän ei haluaisi "tuhota" tilaa ja varmaan tyytyisi vähempäänkin kuin puoleen tilan arvosta... eikö hänelle voisi antaa metsää/metsäpalsta (jos on) ja muutoiminta jäisi isännälle velkoineen.
voi mennä töihin? Vaikka lukee uuven ammatin. Meillä täälä keskipohojanmaalla oli yks emäntä joka löysi uuven ja muutti eri kaupunkihin ja luki ihtellens uuven ammatin.Mies jatkaa tilallahan poikans kanssa ja hyvin menee.Mehtää myymällä makso akan ulos ja mehtää jäiki vielä. Jotain saman suuntasta ehotan täsäki tehtäväks.
Tuttava perheessä emäntä sai sijoitus asunnon
n: 80m2 ja se riiiti hänelle kun hän tuli tilalle tyhjin
käsin .
Kolmatta osapuolta ei ollut , rakkaus vain loppui
20 vuoden jälkeen.
Ei se lähtijänkään osa ole helppo. Vaikka ilman omaa syytä pitää elämäntyö taakse jättää, saa silti pahansuovat jutut peräänsä. Kukaan ei syyllistä sitä "parkaa", joka "joutuu" yksin tilaansa pyörittämään. Se saa sympatiat ja säälipisteet vaikka oikeassa elämässä olis täys P..KA. Kohtelee huonosti perhettään, mutta on muka niin saa..nan hyvä äijä muitten mielestä. Kulissit on kulisseja, monessa avioliitossa. Joko ukko ryyppää, kulkee vieraissa tai niitä molempia. Oi elämän autuutta.
Selventäkää ny´maajussit että mika helvatan sana on
M E H T Ä ???
Metsästä olen kuullut, mutta mikään ei tunne sanaa m e h t ä !
Onko teillä jokin omalaatuinen kieli?
Onko sitten jakkara - jahhara - tuoli - tuhhli?
Tai?
esimerkiksi Savon murteessa metsä = mehtä. Ei tarvii alkaa muita murteita haukkumaan, tokko tuo omas on sen parempi? Ja jakkara on jakkara ja tuoli on tuoli... Mut sinä taidat olla pölövästi tai pöljäke, valihe ite kumpi kuulostaa paremmalle..
tunnut tietävän mitä sana "mehtä" tarkoitaa. Pääasia näillä palstoilla on se asia ydin eikä nämä muotoseikat. Maallikoilla kun nuo kirjoitukset eivät tada olla aivan kirjakielen mukaiset, mutta pääasa on että kirjoitettu teksti on ymmärrettävää. Jos jokin sana palstalla kaivertaa lukian aivoissa, niin parempi on sulkea kone ja puuhastella jotain muutta.
tuo "mehtäläinen" tässä armaassa Suomenmaassamme on niinkään tietämätön sanan merkityksestä vaan haluaa hän jostain syystä pistää lusikkaansa soppaan ja hämmentää ties mitä? Itsekkin kotoisin murrealueeltä oikein nautin, kun joku oikein pistää parastaan. Ihan lukiessaan kuulee intonaationkin. Kukkia hänelle, jolla on taito hyppysissä. Aikanaan työtoverina oli henkilö idästäpäin ja hän sitten kerran mainit´si , että pitää joutua kotikulmille, kun on mehätystä siellä. Kesti hetken arvuutella.
Tämä aloitusasia on sitten vaikeampi juttu. Tälläkin hetkellä on parikin eroa vaiheessa ja jokunen jo ohitse lähi´piirissä. Nyt ei parane vain miehiä syyllistää, osaavat ne naisetkin. Kuitenkin sivullisen on aika vaikeaa tietää kaikkia kiemuroita. Jos lapset ovat isoja jo, on ero siltä osin helpompi, mutta kyllä vain se omaisuuden jako on se päällimmäinen asia (jos on jaettavaa) . Sanaa oikeudenmukaisuus ei oikein tunneta näissä kuvioissa. Vaikeaahan emännän on varmasti lähteä tilalta, jossa ehkä ajatteli työskennellä eläkkeelle asti. Kunnissa on, kuten jo onkin mainittu, kunnallisia oikeusavustajia. Neuvon sinne suuntaamaan, että jos´tain tätä asiaa aletaan purkaa. Juristilla on paljon tietoa ja kokemusta ja näkemystäkin näistä tapauksista. Emännällä on varmasti edessä kouluttautuminen uuteen ammattiin. Miksi ei lomittajaksi ja vaikka naapurikuntaan, että lapsilla, jos jäävät kotiinsa olisi lyhyt matka tapaamaan. Hyvä jos hänellä' on välittävä ystävä, vaikkakin ystävältä vaadittaisiin kuitenkin vissiä harkintaa ja hieman ehkä puolueetomuuttakin. Näin olen sen itse kokenut. Onnea emännälle elämässään!
ny kehtoo olla pilikunviilooja,ymmärrät kyllä mistä on kyse tai oot täysi tollo....
Rakkaalla lapsella on monta nimeä:
Kun sinä puhut metsästä, puhun minä metästä.
Kun sinä menet metsästämään, meillä mennään metille.
Kun sinä myyt metsää, tehhään meillä mehtäkaupat.
Ja oikeen ku murteella tässä sutaseisi pienen runonpätkän siitä metän keskellä asuvasta mehtää omistavasta metillä käyvästä mehtäläisestä, niin jo ois asvalttikasvatti sekasin ku seinäkello ;).
Joten jätän sen tekemäti.
mitä sinne nyt kuuluu?
Siis niille, mainitsemilleni eroavalle parille, ei mitään uutta kuulu. En kyllä ole ollut yhteydessä vähään aikaan, kun on tuota omaa hommaa kiitettävästi. Kai se on se, kun joulu on tulossa, niin ei sitä haluta alkaa repimään kotia, luulen. Kuinkahan moni suomessa kärsii näin joulun alla? Siis, että välit tulehtuneet?? Varmaan aika moni. On se kummaa ettei aviopuolisot sitoudu liittoonsa. Minä en ikinä lähtisi toisen miehen matkaan.