Mikä on parisuhteen tarkoitus/merkitys? Liittyykö se elämäntarkoituksen hahmottamiseen?
Paljastaako profiilikirjoitukset arvomaailmamme? Medioissa olevat jutut usein keskittyvä rahan ansaitsemiseen ja jakamiseen. Jakaminen ei varmaankaan olisi ongelma jos jakajilla olisi viisautta tiedon sijaan. Pelkkä tieto ei takaa ymmärrystä...sihen tarvitaan myös itsetuntemusta.
Hauskaa, kivaa ja mukavaa sitä usein parisuhteesta haetaan mutta siinäkö sen koko sisältö?
Olisiko elämällä kumminkin jokin muu tarkoitus? Esim. oppimine. Useinmiten se oppiminen käy tuskan kautta. Hauskuudesta harvoin oppii, koska silloin ei kyseenalaista kokemustaan.
Tämä riittää näin alkupaloiksi ja juttujen virittäjäksi.
Paljastaako profiilikirjoitukset arvomaailmamme? Medioissa olevat jutut usein keskittyvä rahan ansaitsemiseen ja jakamiseen. Jakaminen ei varmaankaan olisi ongelma jos jakajilla olisi viisautta tiedon sijaan. Pelkkä tieto ei takaa ymmärrystä...sihen tarvitaan myös itsetuntemusta.
Hauskaa, kivaa ja mukavaa sitä usein parisuhteesta haetaan mutta siinäkö sen koko sisältö?
Olisiko elämällä kumminkin jokin muu tarkoitus? Esim. oppimine. Useinmiten se oppiminen käy tuskan kautta. Hauskuudesta harvoin oppii, koska silloin ei kyseenalaista kokemustaan.
Tämä riittää näin alkupaloiksi ja juttujen virittäjäksi.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Elämän tarkoitus on se minkä itse sille annamme.
Siksi ei voi määrittää täydellistä elämän tarkoitusta, me kun jokainen ollaan yksilöitä.
Parisuhteen tarkoitus/merkitys voi olla myös yhtä moninainen.
Suvunjatkaminen, yksinäisyyden poisto, pako itsestä, halu hoivata toista, halu hallita.
Tai sitten vaan yksinkertaisesti Rakkaus. Siinä muutamia ajatuksia.
Rakkauteenhan sitä usein vedotaan ja em. määret rakkaudeksi nimetään. Onko rakkauden syvin olemus kumminkaan kumminkaan ihan näin helposti selitettävissä? Itsekkäitä haluja ja pyyteitä nämä etupäässä ovat.
ei ole mikään yksinkertainen asia, ei todellakaan :))
Himo ja halu ovat itsekkäitä ja usein niiden kohdalla puhutaan rakkaudesta. Toisaalta niissä myös pätee se että mitä enemmän antaa sitä enemmän saa.
Ei kait yksikään asia ole yksinkertainen, vaikka haluat nyt hakea jotenkin sitä itsekästä kaikesta näistä.
Ihminen syntyy ja elää niillä korteilla jotka on syntymässään saanut mutta oppii luovimaan tällä elämän merellä, ehkä.
Rakkaus kasvaa elämän myötä, jos kaksi ihmistä tekevät yhdessä työtä sen eteen.
Olihan siinä mun listassa muitakin malleja parisuhteelle, yhtenä oli Rakkaus. Johon kuitenkin minäkin vielä uskon vaikka on monenlaista parisuhdetta takana.
Itsekästä en niinkään hae. Mielumminkin haluan nähdä asiat niin kuin ne ovat huomioiden omat halut ja pyyteet asioiden suhteen.
Kasvaako rakkaus? Jospa se on vain sitä psykologista yhteennivoutumista.
Mutta ovatko asiat kuitenkaan niin?
Nyt ne voi nähdä näin mutta huominen kääntää kaiken väärinpäin.
Rakkaus on kasvava ja lisääntyvä vara, sitäpaitsi se on paljon enemmän kuin????? Se on suurin.
Tässä iässkö....no tietty pelkkä fyysinen hekuma....
Ja sitten meitä vanhempana riittää pelkkä yksinäisyyden poisto, ei hekumasta tietoakaan :=)))))))))
Voiko rakkautta kehittää? Onko se kehityksen alainen? Ymmärrän että käyttäytymistä voi kehittää..mutta rakkautta. Joku on sanonut rakkauden selvittävän maailman ja itseni ongelmat.
Henkilökohtainen tunnelmointi usein johtanut päinvastaisiin tuloksiin.
Jonkun asian ollessa miellyttävä ei tarkoita, että rakastan sitä. Ameriikassahan he rakastavat mitä vain.
Rakkaus vain ei taida olla henkilökohtaista kenenkään omaa eikä näin ollen kehityksen alaista.
Voidaan sanoa kaikki mitä se ei ole. Sen enempää siitä ei sitten oikeastaan tiedetäkkään.
lähtee biologiasta ja ihminen on löyhästi yksiavioinen. Uskovaisten mielestä elämän tarkoitus on jumalan palveleminen, mutta me ateistit näemme asian toisella tavalla. En kuitenkaan voi määritellä kenenkään muun suhdetta elämän tarkoitukseen kuin omani, koska kokemus on subjektiivinen.
Onko Rakkautta tarvetta kehittää?
Miksi sitä pitäisi kehittää?
Minusta kannattaa vain Rakastaa eikä hajottaa atomeiksi koko Rakkautta.
Usein olen kuullut, että rakkaus kasvaa ja kehittyy. Rakkauden kanssa taitaa olla niin kuin totuudenkin kanssa. Se on mitä se on eikä sitä voi opiskella eikä kehittää. Ainoa mitä voi opiskella on mitä se ei ole. Voihan se olla pilkkomista ja hajottamista, mutta silloin ainakin itse tietää mistä on kysymys eikä ole sanojen harhaanjohdettavana. Tunteisiinhan sillä sanalla yritetään vaikuttaa.
Eihän rakkautta voi hajoittaa, vain omat mielikuvat siitä.
Kunhan vainajan selästä muutaman finnin puristin, sehi tuntu koskevan.
Oisko pitäny jättää tekemättä, puristaakko vai ei?
Olisko se ollu oppimista, jos olis jättäny puristamatta?
Tässä aletaan tarkastella kumpi on suurempi. Avun tuoma tuska vai sen saama helpotus.
Ihminen hyväksyy lievää tuskaakin, jos hän pidemmällä jatkumolla katsoo edesauttavan habitukseensa suuntautuvaa jaksamista.
Lievemmässä muodossa hammasläääri aiheuttaa meille ohimenevää tuskaa.
Kuitekin yhteiskuntamme antaman opin perusteella, aja annettujen arvojen normien opeilla, tulema on positiivinen.
Eli aiheutettu haitta tuskin, vaikkakin ylittää hetkeksi kipunormistomme keskimääräisen tason, ei vaadi meiltä normia ylittävää ylisuoritusta.
Siis kyseisestä kariekseen liittyvästä aktiosta, emme katso olevan jatkoon eriyttäviä toimenvaatimuksia.
Eli hammas lähti.
Ihan oikeasti, menitkö puristamaan finnejä kuolleen selästä :(((
kuka elää tietääkseen
Kenen syy on jatkaa
Kuka laskee virtaan venheesi?
Kenenkä on oikeus?
Siis kun aikani on mun
Laskes virtaan lauttani rauhaan
Koska
Minun on aika
Handianus 1056- 1121 ekr
Lähti liikkeelle vainajan selästä puristetusta finnistä ja päätyi hampaan irtivetoon. Täytyy sanoa, että pystyt aikamoiseen suoritukseen. Itse en tuohon pystyisi, noin rönsyilevään ajatuksenjuoksuun mutta hauska oli lukea.
Ihmiset ovat vain aina niin tohkeissaan.
Kauhee on asia, mie aina yritän pikkuse keventää.
Tosikot suuttuvat niin perkeleesti, neutrit kommentoivat asiallisesti, huumori-ihmiset vastaavat samoin, verhotuin lausein...
usein pakokeino kun ei osaa haasteeseen vastata. Vitsisivut on jossain muualla.
ns. ulkopuolinen taho, joka ihmiset yhdistää. Meillä se oli kaksi ihanaa koiraa. Olimme kumpikin hankkineet koiran. Tietämättä toisistamme mitään;)) Sanonut olenkin jälkeenpäin että, ilman näitä koiria tuskin olisimme edes tavaneet ja edes tutustuneet. Vaikka asuimme lähellä toisiamme. Kaikki oli sen jälkeen helppoa. Uskon tähän että, samanlaiset arvot ja asiat yhdistävät ihmisiä. Se samankaltaisuus. Myöhemmin vasta avioliitossa nuo eroavaisuudet näkyvät. Sitä mieltä olen että, toista ihmistä et kuitenkaan koskaan täysin tunne. Miten voisit? Jokaisella meillä kun oma polkumme. Voit kertoa elämästäsi ja menneisyydestäsi mutta, toinen ei voi kuitenkaan siihen täysin samaistua. Voit elämäsi aikanasi tutustua vain yhteen asiaan täydellisesti. Ja se on oma itsesi. Elät sitten yksin tai parisuhteessa.
Elämä opettaa kaiken aikaa. Eriasia täysin opimmeko aina mitään. Välillä emme jaksa. Tietoa ja kaikkea vaaditaan liikaa. Kauneimmillaan elämä kuitenkin perin yksinkertaista. Ja silti yllättävän moninmutkaista.
Ennen oli parisuhteen tarkoitus perheen perustaminen, lasten hankkiminen ja
yhdessä eläminen, agraaritaloudessa talon hoito ja karjan kasvattaminen.
Nykyisin tarkoituksia voi olla monenlaisia, osin samoja kuin nuo entiset, mutta pelkkä
yhdessä eläminenkin voi olla tavoitteena.
Rakkaus on nykyisin ehkäpä suurempi yhteenmenemisen syy, ennen etsittiin sopivaa puolisoa.
Ei hauska, kiva ja mukava voi olla ainoa asia, jota parisuhteesta haetaan ja jokainen ymmärtää,
ettei kenenkään elämä voi olla pelkän hauskanpidon varassa.
Oppia voi monella tavalla, surujen ja huolien kautta, mutta miksei myös ilojen.
vanhemmalla iällä perustetut avioliitot (uudelleen naimisiin meneminen). Niin, silloin haetaan ehkä tuota kumppanuutta vähän eri perustein, jos sopiva puoliso löytyy.Hänen kanssaan on luotentevaa jatkaa. Toisaalta vaatii enemmän, koska molemmilla menneisyyttä jo takana. Kummankin on hyväksyttävä toisen menneisyys täydellisesti. Ei siitä muuten mitään tule. Liian mustasukkainen luonne ei myöskään saa olla. Nuoret ihmiset edelleen tuohon perheenperustamis ajatukseen nojaavat vahvasti. Ja niihän sen pitää ollakin.
En usko että, kukaan joka oikeasti on avioeron/eron käynyt lävitse. Siihen haluaa tähdätä. Että, eroaisi vain eron vuoksi. Jokainen kaipaa sitä kumppanuutta ja ystävyyttä rinnalleen. Jonka kanssa jakaa se arki ja juhla.Elämässä niin myötä kuin vastoinkäymiset. Täysin erokkoluonteita meistä vain harva. Luulisin niin kuitenkin olevan.
Mutta nykyisin ei enää ihmetellä, jos nuorempikin pari menee yhteen ilman, että
aikovatkaan hankkia lapsia. Ja sen voi sanoa suoraan, että ei halua lapsia.
Vanhemmalla iällä ei kukaan perheenlisäystä odotakaan hankittavaksi.
Eipä kukaan mene naimisiin siinä mielessä, että eroan, kyllä uskoisin, että kaikilla on
päätavoite avioliiton koossa pysyminen. Aina se vaan ei onnistu.
olet aivan oikeassa. Nuorilla on parempi vapaus itsenäisesti jo päättää, kun meidän ikäpolvella. Enää ei työpaikoillakaan ihmetellä jos, et ole avioitunut ennen 25 v. Eikä näitä perhesuunnitelukysymyksiä varmasti työantajatkaan niin suorasukaisesti, tai sukulaiset enää tee. Vanhemmalla iällä riittää se perhe;) mikä siinä ympärillä vallan hyvin. Ongelmia toki saattaa syntyä lasten taholta hyväksyvätkö uuden puolison. Siksi ei pitäisi heti silloinkaan kiirehtiä. Vaan antaa aikaa ja rauhassa katsoa miten tilanne etenee. Tuossa jossain ketjussa, joku oli sitä mieltä että, lapset eivät kärsi avioerosta. Olisin kuitenkin vähän erimieltä. Yksilöllistä tämäkin. Kuitenkin aina on parempi lähteä siitä riitaisesta ja huonosta suhteesta. Kuin jäädä. Jos, ihminen ei ole onnellinen siinä avioliitosta, niin parempi silloin lähteä. Rohkeasti elämässään eteenpäin. Avioerojen syyt ovat niin henkilökohtaiset ja moninaiset. Aina ei se ihanne puoliso suinkaan ole se ainut ensimmäinen. Jos, näin on niin todella onnekas. Toisaalta sitten voi ajatella myös näinkin että, ihmissuhteet vaikka päättyvätkin siihen eroon on juuri sinulle tarkoitettu. Kenties voit myös niistä saada myös onnea mukaasi ja ehkä vähän viisastua. Kaikki kokemukset eivät suinkaan ole huonoja vaikka eroon päättyisivätkin. Itse olen ainakin saanut tutustua siinä samalla myös erisukulaisesten kautta, moniin upeisiin ihmisiin. Muistoja sellaisia hyviä siis on jotka kantavat eteenpäin kun itsellä vaikeaa;)) Ja paljon. Kaikki kuitenkin riippuu siitä miten itse elämään sinänsä suhtaudut. Olemme siinäkin kovin erilaisia kaikki. Omat arvomme ja asenteemme vaikuttavat yllättäen paljon. Paljon on sellaista minkä olemme saaneet sieltä omasta kasvuympäristömme. Kannamme mukanamme. Vaikka emme niin jokapäivä tiedostaisi edes sitä, mitä repussamme kannamme.
Jakaminen: yhteisessä halussa jakaminen: tunteet, arki, juhlat, elämän kosketuskohdat, tuttuus, turvallisuus, intohimo yhdessäkokemisen riemu ja tuska, erillisyyden kokeminen jaetussa tilassa, hiljainen äänettömys. Mene ja tiedä. Koe ja ymmärrä.
tarkoituksia olla moniakin, merkityksestä tiedän vain omalta kohdaltani.
Minulle parisuhteen merkitys on rakkauden aikaansaama yhteisyys, joka antaa hyvän ja onnellisen, turvatun tunteen.
Hyvät hetket saa jakaa, huonoihin asioihin on rinnalla luotettu.
Hauskaa ja mukavaa ei ole jatkuvasti, niiden vastakohdatkin on koettava.
Oppimistä on koko elämä, parisuhdekin vaatii aina uutta oppimista.
@@@@@@@@@@@
on monta juttua väännetty ja niinhän se on, että joillakin se voi olla vaikka onnellinen parisuhde, joillakin työ, joillakin lapset, kaunis koti, opiskelu, elämäntapa... niitä voisi luetella vaikka miten. Pääasia, että on jokin syy miksi elää, sehän se tarkoitus on. Taas jos tavoittelee jatkuvaa onnea, voi pettyä, masentua ja sairastua. Elämäntarkoitukseen kuuluu siis myös pettymykset jotka on kestettävä. Ei elämä voi olla pelkkää juhlaa, se on myös ruusuilla tanssimista.
Kannattaa kysyä yksinkertaisesti miksi minä haluan elää? Jos siihen löytyy vastaus, vaikka yksikin, se on se tarkoitus joka voi myös vaihtua ja vaihtuukin yleensä iän myötä.
Minun kohdallani tärkein elämäni tarkoitus on lapseni. He tarvitsevat minua, olen siis tärkeä ja ainutlaatuinen
heille koska minua on vain yksi. Muitakin on mutta tämä on ehdottomasti tärkein.
-Hauskaa, kivaa ja mukavaa sitä usein parisuhteesta haetaan mutta siinäkö sen koko sisältö?
Kyllä mä sanoisin, että mikäli noi toteutuu on parisuhteessa kaikki kohdallaan.
Hakukriteerit suhteelle tuntuvat usein olevan hukassa, vai mistä johtuu useat erot nykyisin.
Voihan se olla niinkin, että rakastutaan omaan mielikuvaan eikä toiseen ihmiseen. Todellisuuden paljastuessa onkin sitten eron vuoro koska tämä hektinen elämä vie huomion muualle. Ei jakseta työskennellä suhteen eteen.
Just noin. Minä aikoinani kakskymppisenä avioon sännänneenä en tiennyt muusta kuin bailaamisesta. Asuntolaina kakkapyykki ja arki yleensä vastuuntuntoineen oli jotain mihin en ollut rakastunut.
Nyt hieman myöhemmin olen yrittänyt ymmärtää veneen tervaamisen päälle, mikäli venettä yleensä kannattaa tervata.
Parisuhteen merkitys....??? Tietty se on sitä, että tyydyttää kumppaninsa, niin henkisen kuin fyysisen tarpeekin.
Ei kai me yli 50 enää olla lapsia tekemäss...???
tarvitsemme, varsinkin näinä individualismin aikoina. Onneksi nyt on nähtävissä, että ennustettu yhteisöllisyyden aika on palaamassa.
Elämä on kokonaisuus johon kuuluu kaikki. Se alkaa ja päättyy. Minkälaisia ihmisiä meistä tulee alkuvaiheessa ja perusarvojen antajina ovat vanhemmat. Vaikuttavien tekijöiden määrä lisääntyy opiskelun, työn ja tietenkin puolison myötä. Hyvä itsetunto antaa rohkeuden toimia ja muodostaa mielipiteet itse, riippuu tietysti asioista miten on toimittava.
Aina kannattaa toimia hyvän puolella, elämä antaa paljon enemmän.
Onnellisuutta haluavat kaikki, miten sen kokee ihminen jolla ei ole puhdasta vettä, ei kansalaisoikuksia tai täällä asuva hyvin toimeentuleva nuori perhe joilla on vammainen lapsi.
Abstrakti käsite monimuotoisuudessaan............
Me emme ole samalla viivalla eikä kaikilla ole samoja mahdollisuuksia mutta silti heidänkin vähäosaisten on jostain ilonaiheensa tai se pieni onni kaivettava, muuten elämä voi olla tuhoon tuomittu ja onnetonta.
Olen sanonut ennenkin että vastustan jatkuvaa voitontavoittelua ja isojen pamppujen älyttömiä palkkoja ja eläkkeitä. Nyt meinaa eduskunnassa Janina Andersson jäädä "eläkkeelle" 40 v istuttuaan 4 kautta.
Elämä ei ole oikeudenmukainen eikä varmaan koskaan tule sitä olemaankaan mutta nälkä kasvaa syödessä sanotaan. Minä olen ihan tyytyväinen pieniin juuri ja juuri riittäviin tuloihini, en lottaa ison rahan toivossa. Tämä siksi, että elämässä on muutakin kuin materialismi ja se muu vaatii luovuutta joka tuottaa onnistumisen iloa.
Uskon siihen, että raha ja materia ei tuo onnea tullessaan eikä lapsille pidä opettaa, että kaikkea saa kun pyytää. Jos pystyy antamaan lapselle hyvän itsetunnon, on se paljon arvokkaampi kuin mikään mammona.
Mutta kukapa kieltäytyisi jos voittaisi lotossa miljoonan?
Pitäisi meidän jo tietää,, ettei pelkällä rahakasalla elä aitoa elämää.. Kyllähän sillä rahalla saa sitä sun tätä...
-Mikä on parisuhteen tarkoitus/merkitys? Liittyykö se elämäntarkoituksen hahmottamiseen?
Voisikohan tuota aloittaja vähän stilisoida, ettei tule turhaan kommentoineeksi sekundäärisiin argumentteihin.
jatkuminen seuraavassa sukupolvessa. Elämän perustarkoitus, olisiko, kumppanuus, bonuksena rakkaus. ......
Vaikeain tehtävä elämässä, työt ja harrasteet on helppoja siihen verrattuna ja kaikki sitä kuitenkin haluaa.
kommentteja ei ole tarkoituskaan saada. Lähinnä mielipiteiden vaihtoa ja sen myötä jokaiselle sivuilla seikkailijoille pohdittavaa. Vuorovaikutuksessa (virtuaalisessakin) voi omakin lamppu syttyä.
Kun nyt tuntuu, että tarkoituksena on sanoilla ja 'mielipiteillä' kikkailu arvokkaamman asian kulisseilla.
Siis kulisseissa.
Kikkailusta ei ole kyse. Mielumminkin omien ajatustottumuksien tarkastelusta.
Tarkoitus on tietysti sukupuuton välttäminen.
Jos osapuolet ovat yli viisikymppisiä, ei tämä ensisijainen tarkoitus ole enää kovin mielekäs, jäljelle jäävät seuran tai seksin puutteen välttäminen, taloudelliset tai jotkut vielä epämääräisemmät ja henkilökohtaisemmat syyt. Syistä kannattaa keskustella kunnolla, avoimesti ja rehellisesti, ennen suhteen aloittamista, ja varautua siihen että suhde ei kestä sittenkään. Se kestää niin kauan kun osapuolet pitävät toistensa seurasta, avoimuus ja yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat siinä tärkeitä.
parisuhde ole elämäntarkoituksen yksi pieni osa, minusta ainakin, erittäin vahva osa sitä.
Parisuhteesta hauskuuden, kivan ja mukavan hakemista pelkästään? Ei varmaan kukaan normaali ihminen hae pelkästään sitä?
hyvä liima parisuhteessa, ainakin oman kokemuksen valaisemana.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
parisuhde huumoriakin, kuin myös sitä muuta mukavaa. Mut eihän kukaan parisuhdetta perusta, luullen sen olevan pelkkää mukavaa elämää.:))
laiskuuttani lisäämättä. Ei ole ruusuilla tanssimista, ainakaan joka hetki.
Tarkoitin lähinnä, mustakin huumori auttaa, toki muunkin värinen.
kestetään, jos on parisuhteessa kaikki kunnossa, opittu tuntemaan toisensa, sen minkä toisen pystyy tuntemaan..:))
vain ovat niin tosikkoja etteivät ymmärrä minkäänlaista huumoria,ei mustaa eikä valkoista.
Ja siksi luuleevat kaikkea sanomista kettuiluksi.Nimenomaan sopiva huumori on suhteen kevennys,kun se ymmärretään molemmin puolin,edes jotenkin.Ettei kaikkea tarvii ottaa niin vakavasti,parisuhteessakaan.
Se huumori, vaatii toisen oikeaa tuntemusta, nähdä se arkikin toisen kanssa,oppia tuntemaan:)))
yhteinen huumori, iloa arkeenkin. Eikä se, että huumori on tärkeää, tarkoita, ettei olisi vastoinkäymisiä, siinäkin sopivassa kohdassa se helpottaa.
Huumori on elämän suola:))
-Mikä on parisuhteen tarkoitus/merkitys? Liittyykö se elämäntarkoituksen hahmottamiseen?
Luonto on luonut parisuhteen merkityksen ja elämän tarkoituksen. Oikeastaan elämänkartoituksen hahmottaminen ei kuulu meille. Yritetään vain elää 'ihmisiksi'.
immeistä toisensa löytää,
ei tarvi olla yksin vaan vieressä toisen nyyssää.
On komeaa kaatua kaksin sänkyyn,
on lämpö, on halu, maate viereen illan menyyn tekijän.
Ei aikaakaan kun krohina alkaa,
tuttu ja turvallinen hetken aikaa.
Alat tökkiä pukkia kaveria hiljaa,
hän kääntyy on hetken unta syvää.
Niin nukahdat itsekkin väsynyt liikaa,
ei häiritse enää, on uneni syvää.
Tuli aamu, hoiii, oi rakkaani ihana,
pusu poskelle hyväksi huomeneksi.
Olet minulle tärkeä ihminen aina,
muista on vessa paikka missä paineita poistat.
Janina Andersson ja suurehko eläke. Mielestäni hän on tehnyt yhteisten asioidemme eteen ihan kiitettävästi työtä ja nyt on muiden asioiden aika, hänen elämässään. En kadehdi yhtään, hän ansaitsee palkkion vastuun kannosta ja itsensä likoon laittamisesta.
Hän tekee varmasti vielä työtä ja maksaa veroja edelleen..............
(((On olemassa eräs kansanedustaja (Tony Halme)joka istui yhden kauden ja siitäkin suurimman osan sairaslomalla, sama eläke. Se ei ehkä niin ansaittua, verratkaapa.))
Sitten on ne todella isot eläkkeet ja kultaiset kädenpuristukset ym. Mutta mietitään sielläkin niitä miljoonia ja miljoonia *veroeuroja joita ne ihmiset meidän hyväksemme tahkosivat, eikä kadehdita aina.
Eriytyi taas aiheesta, mutta nämä asiat täytyy suhteuttaa ....
onhan se paljon helpompaa puhua (kirjoittaa) rahasta kuin sisäisistä tunnoistaan.
"Hauskaa, kivaa ja mukavaa sitä usein parisuhteesta haetaan mutta siinäkö sen koko sisältö?"
Mistä hitosta tempaisit parisuhteen hakukriteeriksi, hauskuuden, kivan ja mukavan?
"Olisiko elämällä kumminkin jokin muu tarkoitus?"
Totta helvetissä on ; ))))
"Useinmiten se oppiminen käy tuskan kautta"
Miksi useimmiten tuskan kautta? Esimerkiksi?
"Hauskuudesta harvoin oppii, koska silloin ei kyseenalaista kokemustaan."
Mitähä tuo nyt merkitsee noin käytännössä? Esimerkki?
"Paljastaako profiilikirjoitukset arvomaailmamme?"
Joillakin paljastaa joillakin ei.
"Pelkkä tieto ei takaa ymmärrystä...sihen tarvitaan myös itsetuntemusta."
Tarkoititko henkilökohtaista kokemusta?
Ihan selvennykseksi kyselen jotta voisin sisäistää aiheen ; )
Eivät ne parisuhteen kritereitä ole. Ovatpa vain huomioita parinhakusivuilta.
Tarkoituskaa ei ole sanoa miten asiat ovat vaan herättää keskustelua.
Tuska pistää ihmisen miettimään tekosiaan.
Nautinto ei sitä tee samassa mielessä.
Henkilökohtaisella tasolla itsetuntemus on enemmän kuin teoria elämästä.
Kirjoittelen ja kommentoin huomenna lisää nyt kömmin unimaan ; )
Hyvää yötä!
Onko aloituksesi koottu treffisivujen huomioista vai todellisista parisuhdekokemuksista? Kaikkihan hakee kivaa seuraa, mutta sen takana on valtavasti asioita ja ne pitäisi yksilöidä. Esim. kun itse elin vielä sinkkuna, ehdoton kriteeri rinnalleni hyväksymisessä oli partnerin keskustelutaito, tasavertaisuus ja luottamus. Uskon niiden olevan viertuaalissa saavuttamattomia.
Kokemuksiani virtuaalissa parin hausta.
Pidän ns. pehomiehistä, joilla on ajatuksia ja keskustelutaitoa ; ). Aloin komminikoida hyvin kauniilla sanoilla itseään kirjallisesti kuvaavalle runolliselle pehmo "isukille." Kun kohtasimme hän oli pehmon oloinen, mutta jotenkin omituinen ja hänen käytöksensä sai minut varuilleen. Hyvin pian aavistukseni osoittautuivat oikeaksi, olin iskenyt kirveeni kiveen ja pehmo osoittautui hirviöksi. Topakkana naisena olen tottunut käsittelemään ja ratkomaan ongelmia.
"Tuska pistää ihmisen miettimään tekosiaan." tarkoittanet parisuhde tuskaa? En itseasiassa ole kokenut parisuhde tuskaa. Mutta mielestäni tulevaisuus on tässäkin asiassa tärkeämpi tavoite kuin menneisyyden vatvominen ja tuskassa pyöriminen.
Nautinnoista...Jos juot alkoholia illalla hauskuus voi saavuttaa huippunsa, mutta seuraavan päivän ammuna ehkä tekoset mietityttää ; ) Hyppäminen sänkyyn ventovieraan kanssa ja hetkellinen hauskanpito voi osoittautua katumisen arvoiseksi kun jälkioireet ilmaantuvat.
Itsetuntemus on enemmän kuin teoria elämästä, siis mitä tarkoitat teorialla elämästä? Minä kirjoitin kokemuksista en teorioista. Teoriat ovat teorioita ja kokemusket tukevat tai eivät teorioita.
Hyvää isänpäivän aattoa sinulle ja muillekin pohdiskelijoille ; )
Kysymys oli parisuhteen merkityksestä/tarkoituksesta ja sivuilla olevien näkemyksistä.
Tuska, kipu ja kärsimys koskee koko elämää. Jos sen tarkoituksen ymmärtää niin lopputulos on jotain muuta kuin katkeruus.
Nautinto ei pistä kysymään syntyjä syviä, sen hyväksyy automaattisesti.
Luuloja siitä mitä olemme tai mitä meidän pitäisi olla ovat useinkin teoretisointia. Todellisuus ei ole muistinvarainen. Kokemuksen hetkellä ei ole kokijaa on vain kokemus. Jälkeenpäin ihminen liittä kokemuksensa muisti avulla minäksi nimittämäänsä pakettiin ja sen jälkeen se onkin teoriaa.
Tämä voi tuntua vähän monimutkaiselta, mutta tarkkailemalla oman ajatuksensa polkuja tämäkin voi tulla selvitetyksi.
tääki tyyppi oikein futsii. Eiks tää oo 50 sarjaa. Kyllähän sitä jo tähän ikään mennessä pitäis tietää mitä gimmat ja kundit touhuu ja mitä se merkkaa. Sit on tietenkin ne gimma/gimma jaa kundi/kundi parit mut niitten mietteitä onkin tällasen raavaan miehen vaikee ymmärtää.