Olen 26-vuotias mies ja minua on vaivannut jo tarhaikäisestä asti
seksuaalisuuteni, joka on ollut siitä lähtien muuttumaton, mitä nyt
itsetyydytys on saanut toisen vaihtoehtoisen tavan.
Suutelu, sukupuolielimet ja yhdyntä eivät kiinnosta minua yhtään, ne
tuntuvat lähinnä vastenmielisiltä ajatuksilta. Viimeksi suutelin
naista baarissa muutama vuosi sitten ja se oli vastenmielistä. En
edes tiedä sujuisiko minulta yhdyntä, kun en tunne edes vetoa
siihen. Seurustelu ei kiinnosta, minulta puuttuu jokin luontainen
"vietti" siihen, kuten yhdyntäänkin. Rakastunut en ole ikinä
kehenkään, en usko pystyväni tuntemaan rakkautta. Sairaat asiat
kiihottavat minua: kiihotun nähdessäni tappelun koulussa tai
jääkiekko-ottelussa. Kiihotun myös nähdessäni mielestäni seksikkään
vartalon (sukupuolella ei väliä, ylävartalo). Ajattelen tappelua tai
fyysistä läheisyyttä hyvävartaloisen ihmisen kanssa (joskus jopa
samaa sukupuolta olevaa ystävääni) runkatessani. En edes runkkaa
normaalilla "käteenveto" - tyylillä, vaan makaan mahallani sängyllä
ja hinkkaan itseäni patjaa vasten tai hieron elimeni päätä
etusormella ja peukalolla kalsareiden läpi. Laukean (elimeni ei
läheskään aina ole edes täysin kova) esinahan sisään (housut eivät
tahriinnu) ja käyn tyhjentämässä "satsin" vessanpönttöön. Voin
toistaa saman muutamia kertoja päivässä. Tämän jälkeen minua
ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, poden huonoa omaatuntoa ja
mietin, miksi minusta on tullut tällainen.
En tiedä suuntautumiselleni nimeä (en ole homo, bi, hetero), luulen
olevani ainoa laatuani. Friikki, luonnonoikku, perverssi. Asia
masentaa ja ahdistaa minua suunnattomasti ja olen sairastunut
masennukseen ja yrittänyt tappaa itseäni sen vuoksi. Elämältäni ja
tekemisiltäni on kadonnut pohja. Minun on turhaa opiskella hyvään
ammattiin tai tehdä mitään muutakaan, sillä jos seksuaalisuuteni ei
tästä mihinkään muutu, en tule koskaan hankkimaan vaimoa / perhettä
/ jatkamaan sukua / seurustelemaan ynnä muuta normaalia, sillä tuo
"normaali" on minulle luonnonvastaista. Luonnollinen olotila minulle
on elää yksin ja tyydyttää itse itseni edellä mainituilla tavoilla.
Tähän asti olen elänyt asian kanssa, mutta iän ja
seurustelupaineiden lisääntyessä asia alkaa ahdistaa enemmän ja
enemmän. Ikään kuin olisin joku jumalan ?koe-eläin?, ihminen, joka
pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman parisuhdetta ja seksiä
tyydyttäen itse itsensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, sillä
todellakin uskon, ettei maailmassa ole muita samankaltaisia
luonnonoikkuja. Maailmani päättyisi, jos joku tuttavistani saisi
tietää tästä. Tähän asti olen vain näytellyt heteroa, joka nyt ei
vaan syystä tai toisesta seurustele tai edes harrasta irtosuhteita.
Olen myös miettinyt, että miten mahdollinen tuleva tyttöystäväni
suhtautuu asiaan. Kun seksi ei kiinnosta minua (eikä mahdollisesti
edes suju), niin en kykene tyydyttämään häntä seksuaalisesti.
Joudunko jätetyksi asian vuoksi?
Mitä voin tehdä asian kanssa, saanko keneltäkään apua? Vai onko
kohtaloni vain tyytyä erilaisuuteeni ja elää asian kanssa? Olenko
epänormaali, "friikki" tai "perverssi"? Mikä minä olen
suuntautumiseltani, vai onko asialle ylipäänsä olemassa nimeä? Miten
ylipäänsä pystyn elämään asian kanssa? Sitä on niin pirun vaikeaa
hyväksyä.
seksuaalisuuteni, joka on ollut siitä lähtien muuttumaton, mitä nyt
itsetyydytys on saanut toisen vaihtoehtoisen tavan.
Suutelu, sukupuolielimet ja yhdyntä eivät kiinnosta minua yhtään, ne
tuntuvat lähinnä vastenmielisiltä ajatuksilta. Viimeksi suutelin
naista baarissa muutama vuosi sitten ja se oli vastenmielistä. En
edes tiedä sujuisiko minulta yhdyntä, kun en tunne edes vetoa
siihen. Seurustelu ei kiinnosta, minulta puuttuu jokin luontainen
"vietti" siihen, kuten yhdyntäänkin. Rakastunut en ole ikinä
kehenkään, en usko pystyväni tuntemaan rakkautta. Sairaat asiat
kiihottavat minua: kiihotun nähdessäni tappelun koulussa tai
jääkiekko-ottelussa. Kiihotun myös nähdessäni mielestäni seksikkään
vartalon (sukupuolella ei väliä, ylävartalo). Ajattelen tappelua tai
fyysistä läheisyyttä hyvävartaloisen ihmisen kanssa (joskus jopa
samaa sukupuolta olevaa ystävääni) runkatessani. En edes runkkaa
normaalilla "käteenveto" - tyylillä, vaan makaan mahallani sängyllä
ja hinkkaan itseäni patjaa vasten tai hieron elimeni päätä
etusormella ja peukalolla kalsareiden läpi. Laukean (elimeni ei
läheskään aina ole edes täysin kova) esinahan sisään (housut eivät
tahriinnu) ja käyn tyhjentämässä "satsin" vessanpönttöön. Voin
toistaa saman muutamia kertoja päivässä. Tämän jälkeen minua
ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, poden huonoa omaatuntoa ja
mietin, miksi minusta on tullut tällainen.
En tiedä suuntautumiselleni nimeä (en ole homo, bi, hetero), luulen
olevani ainoa laatuani. Friikki, luonnonoikku, perverssi. Asia
masentaa ja ahdistaa minua suunnattomasti ja olen sairastunut
masennukseen ja yrittänyt tappaa itseäni sen vuoksi. Elämältäni ja
tekemisiltäni on kadonnut pohja. Minun on turhaa opiskella hyvään
ammattiin tai tehdä mitään muutakaan, sillä jos seksuaalisuuteni ei
tästä mihinkään muutu, en tule koskaan hankkimaan vaimoa / perhettä
/ jatkamaan sukua / seurustelemaan ynnä muuta normaalia, sillä tuo
"normaali" on minulle luonnonvastaista. Luonnollinen olotila minulle
on elää yksin ja tyydyttää itse itseni edellä mainituilla tavoilla.
Tähän asti olen elänyt asian kanssa, mutta iän ja
seurustelupaineiden lisääntyessä asia alkaa ahdistaa enemmän ja
enemmän. Ikään kuin olisin joku jumalan ?koe-eläin?, ihminen, joka
pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman parisuhdetta ja seksiä
tyydyttäen itse itsensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, sillä
todellakin uskon, ettei maailmassa ole muita samankaltaisia
luonnonoikkuja. Maailmani päättyisi, jos joku tuttavistani saisi
tietää tästä. Tähän asti olen vain näytellyt heteroa, joka nyt ei
vaan syystä tai toisesta seurustele tai edes harrasta irtosuhteita.
Olen myös miettinyt, että miten mahdollinen tuleva tyttöystäväni
suhtautuu asiaan. Kun seksi ei kiinnosta minua (eikä mahdollisesti
edes suju), niin en kykene tyydyttämään häntä seksuaalisesti.
Joudunko jätetyksi asian vuoksi?
Mitä voin tehdä asian kanssa, saanko keneltäkään apua? Vai onko
kohtaloni vain tyytyä erilaisuuteeni ja elää asian kanssa? Olenko
epänormaali, "friikki" tai "perverssi"? Mikä minä olen
suuntautumiseltani, vai onko asialle ylipäänsä olemassa nimeä? Miten
ylipäänsä pystyn elämään asian kanssa? Sitä on niin pirun vaikeaa
hyväksyä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
aseksuaali?
ihmettelin myös aseksuaalisuutta, vaikka onhan se tyhmä lokeroida ihmisiä. Itsellänikin on outo masturbointitapa enkä pidä yhdynnästä. Ihmettelin jos olen biseksuaalinen aseksuaali. Mutta a.p. ympäristö on täynnä erilaisia masturbointitapoja ja seksuaalisuuksia vaikka siitä ollaankin hiljaa.
Ja eihän sinun ole "pakko" hankkia tyttöystävä, se voisi jopa olla ilkeää tyttöä kohtaan jos olisit hänen kanssaan vain sen takia että vaikuttaisit normaalilta. Jos taas tyttö olisi myös aseksuaali joka olisi mukana "suhteessa" jotta vaikuttaisi normaalilta niin ehkä se silloin olisi ok...?
come on, ensinnäkin älä tyrmää koko elämääsi koulutuksineen päivineen vain siitä syystä
minkä muodon seksuaalisuutesi tällä hetkellä on ottanut.
sinulla ei ole parisuhdetta, on hyvin todennäköistä että seksuaalisuus menee silloin tällaiseen yksinäiseen
kihnuttamiseen. ymmärsin siis ettei sinulla ole sitä ollutkaan ja olet 26-vuotias.
mitään vikaa ei ole siinä jos ei paljoa tunnekaan, tämä yhteiskunta on siitä sairas että odottaa sinun tuntevan koko ajan!!!! se on sairasta ja perverssiä , seksistiset odotukset mitkä eivät ole enää todellisuuden kanssa missään tekemisissaä, se on perverssiä. Sinä ET OLE. tällainen seksistinen kulttuuri voi tehdä vain addiktiksi tai impotentiksi. älä sure vaan muista mitä me ollaan. ihmisiä ja sun lähelläs on varmasti ihmisiä, joille myös seksuaalisuus tuottaa päänvaivaa tavalla tai toisella.
erota nämä asiat , sinä et ole perverssi , ja nauti elämästäsi, yksinkertiasista asioista. älä keskity seksiin sillä silloin asia tulee masentamaan sua vielä enemmän. sinussa ei ole mitään vikaa. toisaalta se että tappelu kiihottaa sinua herätti vain yhden kysymyksen mielessäni: oletko kokenut mitään väkivaltaista lapsuudessasi. Jos et,
on se sinulle vain fantasioitu asia joka tällä hetkellä toimii että saat kickesejä. Mutta monta kertaa päivässä jos laukeat, menee jo terveys ja mieli etenkin heikommaksi joten älä tee sitäkään. Koeta saada kontaksi ihmisiin läheisemmälllä tavalla, älä ota liikaa henkistä etäisyyttä. sänkyyn ei tartte mennä. et ole epäonnistunut etkä perverssi mutta älä jää liikaa mielesi sisään. seksuaalisuus on luovaa voimaa ja muuttuu kaiken aikaa. anna asian olla ja ajan kulua, kumppani odottanee sinua kulmantakana kun olet vain avoimin mielin.
Huh aika mielenkiintoinen teksti sinulla Lady -74, yhteiskunta odottaa tuntevan koko ajan jotain? Eikö se ole juurikin toisin päin jos yhteiskunta odottaa meiltä vain pelkkää seksiä niin mitä tekemistä tunteilla siinä on? Jos siis tarkoittaa tuntemisella tunteita kuten rakkaus, viha, suru jne. Kiihottuminen jne taas ovat asia erikseen, erilaisia tuntemuksia minkä kautta olen itse taas kokenut, että media vaikuttaa käyttäytymiseen tai yrittää ainakin.
Alkuperäistä kirjoitusta taas kommentoidakseni, mun mielestä kannattaa nyt sulkea tyystin ensin kaikki ympäristön odotukset ja paineet pois ja miettiä itseänsä. Mitä haluaa, mistä seksuaalisuus omalla kohdalla koostuu, miten kokee näitä tuntemuksia ilman, jotta vertaa sitä mihinkään muuhun. Koska oman seksuaalisuutensa löytäminen, vahvistuminen jne lähtee tietenkin omasta itsestänsä ja sitä kautta itsetunnosta. JepJep joskus se omasta itsestään tykkääminen sellaisena kuin on, saattaapi olla maailman vaikein asia.
Ja sitten hei ihmiset rakkaat, aina on niitä fantasioita, joita toki toteuttaisi vaan on niitäkin fantasioita mistä ei edes puhu, koska tietää ettei oma pää toteuttamista kestäisi :)