Olla mitä on;
lie käveli, pari.
Muistellakseen ottaa.
Muistaakseen.
http://www.youtube.com/watch?v=a9bphQpCLNA&feature=PlayList&p=8D44C032F5562CA7&index=1&playnext=2&playnext_from=PL
lie käveli, pari.
Muistellakseen ottaa.
Muistaakseen.
http://www.youtube.com/watch?v=a9bphQpCLNA&feature=PlayList&p=8D44C032F5562CA7&index=1&playnext=2&playnext_from=PL
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei pysty...
"lie käveli, pari"
speculative obsession.
http://www.youtube.com/watch?v=WsHF5PYlhXI
this is how i see it anyway
antaisin:
'Luova rappio' tai 'luova tappio' tai 'tietoinen elämäni' tai 'elävä koneisto'.
Koska mieleeni palasi kesä ja puistonpenkillä istuva luonnonlapsi -pariskunta ystävineen. He olivat aina valmiita tarjoamaan myös minulle pienen paukun!
Kun sanat vähenevät niin pidot paranevat. Inspiroiva runo.. taas tovin jälkeen jotain uutta innoitetta koen saavani runosta.
Ihmiskunnan keinot kommunikointiin ovat rajalliset. Jokainen tarina on jo kerrottu. Ei ole mitään uutta alkua, ennalta-arvaamatonta loppua, yllätystä keskiosaan...
On luotu turhia rajoitteita ja sääntöjä. Jos sanan pitää merkitä jotain tai olla jotain ymmärrettävää kieltä, sillä ei ole käyttöä.. tai sillä pystyy ilamisemaan itseään vain rajallisesti. Lauseella jokin kielioppi, tarkoitus.. turhia rajoitteita luotu viestinälle.. niin että loppujen lopuksi ei kykene sanomaan mitään merkityksellistä.. Merkitykset ovat rajatut ja kielen sisään rakennetut.
Mitä vähemmän sanotaan, sen parempi. Ihmiskunnan tulisi olla vaiti tästä hetkestä hamaan maailman loppumiseen.
Itse runosta: Espan puistossa. Pari joka kokee itsensä jotenkin kai pariskunnaksi. Yhteinen asunto, jonkinlainen yhteinen elämä. Tuo joka käsipuolessa roikkuu on tuttu valokuvista ja ennen nähty, hämärästi muistettu eri yhteyksistä. Vaitonainen vaellus. Perjantaina mies ottaa terävää ja muistot palautuvat mieleen. Sanainen arkku avautuu ja seuraa monotoninen pälätys menneistä tapahtumista.. miten oli rankkaa alussa, hauska sattumus konepajalla, loma Mallorcalla... Lauantaiaamuna raitista happea ja kiva kävelyretki Espan päästä päähän.
Kilpailuun osallistun ehdotuksella: "Toteutus".
On hyvin harvinaista, että dissaan jotain kohtaa Helsingissä, mutta tuon Espan pätkän läpi en kävele. En selitä miksi. Jos tämän kulmakunnan kauneinta ja muistorikkainta paikkaa ajattelee, niin se on Kaivari. Mulle tulee mieleen eräs häly, kun ilmoitettiin Itäisellä puistotiellä olevan rakennuksen katolla hiippailevasta kundista (alue on täynnä suurlähetystöjä, esmes jenkkien). No me porhallettiin ulkomereltä Eiraan ja Kaivarin ylle leijumaan, kun joku älysi, että äijä katolla ei ollut terroristi, vaan aivan tavan gubbe hönössä nojailemassa töllöantenniin pipo silmillään.
Nuoruudesta ei tässä yhteydessä nurtsilla puhuta mitään. Mutta Tanita on hiekkatiellä juttu mulle.