Kuinkamoni lähihoitaja kokee turhauttavana sen, ettei voi välttämättä tehdä muuta kuin vaihtaa vaippoja, syöttää, pukea ja pestä? Jo lähihoitajakoulutus itsessään antaa osaamista moneen muuhunkin asiaan, mutta se ei kelpaa kaikilla työpaikoilla. Jos on esim tottunut jossain sairaalassa jakamaan kaikkien potilaiden lääkkeet säännöllisesti ja seuraavassa paikassa ei saa koskea lääkkeisiin ollenkaan, niin turhauttaahan se. Täytyy juosta sairaanhoitajien perässä yksinkertaisten työtehtävien takia, jotka jokainen osaisi tehdä. Olisi hyvä, jos olisi myös esim jotain täydennyskoulutuksia ja kursseja, joita käymällä voisi hankkia lisäosaamista ja taitoja. Sairaanhoitajilla on enempi valinnavaraa. On helppoja työpaikkoja joissa selviää vähäisillä taidoilla (esim jotkut vanhainkodit), mutta on myös erittäin vaativia paikkoja kuten teho-osastot ja vastaavat, joissa oppii runsaasti uutta. Myös työmotivaation kannalta olisi hyvä, jos pystyisi opiskelemaan uutta työn ohessa ja laajentamaan työtehtäviä, kun entiset käyvät liian tutuksi. Jos vaippoja vaihtelee muutaman vuoden, niin varmasti tulee tunne että "haluaisin oppia lisää, ja minusta olisi muuhunkin". Lähihoitajien työpanos pitäisi ottaa täyteen käyttöön jokapaikassa ja lisäksi pitäisi olla mahdollisuus opiskella uusia tehtäviä esim työpaikkakoulutuksena. Vielä on paljon sellaisia "vanhanaikaisia" työpaikkoja, jossa ei käsittääkseni edes insuliinia saa pistää. Jos työtehtävien rajaus on tätä luokkaa, niin voitaisiin lähihoitajien sijasta aivan hyvin palkata 6kk kestävän lähiavustaja kurssin käyneitä. Mun mielestä lähihoitaja on liian koulutettu, jos työtehtävät on vain pukemista, syöttämistä ja pesemistä. Toisaalta alalla on sellaisiakin hoitajia, jotka eivät ole kiinnostuneet muuta kuin vain helpoimmista tehtävistä ja olisivat kai kauhuissaan jos vastuuta pitäisi ottaa vähänkin enemmän.
Lh vain vaipanvaihtaja?
työtehtävistä.
13671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen aivan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Yhteiskunta tuhlaa paljon rahaa kun kalliisti koulutettujen lähihoitajien osaamista ja ammattitaitoa ei hyödymmetä täysimääräisesti. Yksi syyllinen tähän ajatusmalliin että joka paikkaan pitäisi vaatia sairaanhoitajan koulutus on Tehy joka ajaa vain sairaanhoitajien asiaa vaikka Tehyyn kuuluu myös lähihoitajia. Miten Tehy voi väheksyä jäsenmaksunsa maksaneiden lähihoitajien ammattitaitoa nykyisellä tavalla?
superissa. Siinä ratkaisu.
Työpaikoilla annettava täydennyskoulutus ja kurssit ovat mielestäni ongelmallisia. Kuka ne maksaa? Kuntako? Mistä saadaan opetushenkilökunta, kun nytkin henkilökunnasta on pulaa. Miten suoritetuista tutkinnoista saataisiin yhdenvertaisia eri kunnissa ja eri puolilla maata? Kuka sitten loppupeleissä vastaa, jos esim. lähärin antama iv-hoito menee pieleen? Se, joka on kyseisen taidon opettanut, osastonhoitaja, vuorossa ollut sairaanhoitaja, ylilääkäri?
Tutkintotodistus on työnantajalle todistus alaisen osaamistasosta. Osastonlääkäri tietää, että sairaanhoitaja osaa totetuttaa lääkehoidot yms. vastaavat. Sen sijaan vaikkapa keikkalääkäri ei tiedä, minkä tasoinen tutkinto kenelläkin lähihoitajalla on, sujuvatko iv-hoidot jne.
Useimmilla työpaikoilla on kova kiire. Työntekoa helpottaa, kun jokainen ammattiryhmä suorittaa heille kuuluvat työtehtävät nopeasti ja jouhevasti.
toisaalta lähihoitajia on myös pilvin pimein sosiaalialan töissä, joihin heillä ei ole mitään koulutusta. Esim. lastensuojelu. Mieheni on lähihoitaja, eikä ole koskaan opiskellut lastensuojelua, silti heitä on lastenkodit yms. pullollaan.
Siis kyllähän lähihoitajatutkinto on SOSIAALI-ja terveysalan tutkinto. Koulutus sisältää n. puolet sosiaalipuolta, joten pätevä on toimimaan myös lastensuojelussa ym. paikoissa. Esim. vanha persuhoitajahan on pelkästään terveysalan tutkinto.
Kaikki terveydenhuoltoalan tutkinnot valmistavat apulaiseksi. Muihin tehtäviin tarvitaan osaamista. Sitä saa esim. yliopistotutkinnolla. Ihmeellisiä renkejä nykyään.
Vai osaajaksi yliopistotutkinnolla? Näitä koulutettuja teoreetikkoja riittää antamaan täysin käyttökelvottomia neuvoja alan tekijöille. Kyllä osaajaksi tulemiseen vaaditaan ehdottomasti monivuotista käytännön kokemusta ja sen lisäksi hyötyä on niistä yliopisto-opinnoista jos ne osaa soveltaa käytäntöön.
leikkaussalihoitajana tarvitsevani osaamista ja TAITOA,tietoa ja kokemusta.Pääsääntöisesti toimimme esim anestesiassa itsenäisesti ja yksin miten tämä apulaisjuttu sopii siihen? Sivistymättömän ihmisen puhetta tuo sun p:n jauhanta
Samantekevää mikä sen kopin nimi on, missä teet käskyjen mukaiset aputyöt.
mitrn voit olla noin moukka! No onneksi itse tiedän oman arvoni ja niin tietävät nämä rakkaat työkaveritkin eli lääkärit :)
Mene sh-koulutukseen, jos enämmän työtehtäviä/vastuuta halajat.Teillä lh on niin kovin kova halua aina läträtä lääkkeitten kanssa. Itse en tiedä yhtään muita pakkoja kuin vanhainkoti jossa lh on jakanut lääkkeet. Välillä teen keikkaa vanhaikodeissa jne. mikä sen mukavampaa kun syöttää, pukea jne ei tarvitse pelko perseessä tuskailla jääkö henkiin vain eikö jää.
mietin hoitajan työtä hoitolaitoksessa: mitä se on. Läheltä seuranneena näkemääni funtsin. Päädyin samaan: aamulla tullaan vaihdetaan vaipat, aamukahvi, suihkutus, ruoka, vaipat, kahvi, ruoka, vaipat - sitä rataa. Siis periaatteessa liukuhihnatyötä. Missä vaiheessa seurustellaan asukkaiden kanssa? Kuinka empaattisuus näkyy, kun asiakas on vain lihakimpale jota käännellään ja ruokitaan ja pestään ja kuivitetaan. Pidetään vielä sitä paskavihkoakin - joo. Ei siinä niin suurta kirjaimellista ihmisrakkautta taida pystyä osoittamaan. Kun sitten vielä tulee iltapäivällä se lyhyt hetki että on hiljaisempaa, jossain siinä kahvia ennen, niin sitten halutaan hoitajien kesken vaan olla ja tuupataan dementit asukkaat sinne keinuun istumaan, noo, mene nyt valtteri sinne istumaan, kohta tulee kahvi!
Joo, sori nyt. Arvaan, että joo, et sinä mitään tiedä, kuvittelet vain.............
kai itsestään suuria. Ja todellisuus on toinen: Itsestä ei ole mihinkään suureen (useimpiin kuvittelijoihin pätee). Näin, eikö se ollut eräänkin sosiaalipalvelun työntekijä joka kertoi päivästään ihan lehdessä: Ruokapalvelun kuski - joo, en ole mikään seurustelija, sori vaan, pitää jatkaa matkaa, että kaikki sais safkaa. Juoksujalkaa työ käy treeneistä. Niin, ei ole mikään seurustelija, eikä todennäköisesti halua ollakaan.
Toisaalta terveydenhuollossa väitetään että tehdään asiakkaan parhaaksi, asiat jos menevät mönkään, niin sitten ei sitä korjauskykyä tai -tahtoa löydy, jätetään ikään kuin heittelle perustellen: Teimme parhaamme, ja (hahahaaa) onnistuimme!
Niin monesti kuin hoidattekin asiat päin persettä! Olette te erinomaisia!