Nyt tiedän miltä se tuntuu. Sammutin huoneestani valot ja istuin pimeässä huoneessani yksin. Kuulin kuinka äiti rymisteli sisään. Tätä oli jatkunut jo monta viikkoa. Oli melkein itku silmässä. Olin peloissani mitä tapahtuisi seuraavaksi. Käperryin huoneeni nurkkaan niin pieneksi kasaksi kuin pääsin. Mielessäni pyöri vain murheellisia ja synkkiä ajatuksia. Suljin silmäni enkä halunnut avata niitä. Korviani en pystynyt sulkemaan vaikka yritin. Kuulin sen taas. Aamulla vessassa haisisi. Täytyi kestää sitä oksennuksen löyhkää. ”Maailma muuttuu niin minäkin. Oppaaksi vanhemmat värväsin. ”Niin menee yhden lastenohjelman tunnuslaulu. Mietin. Oppaiksi vanhemmat. Ei ainekaan minun vanhemmista voida ottaa oppia. Muut kehuu vanhempiaan mukavaksi, mutta meidän äiti. Meidän äiti se vaan juo. Hänestä en halua ottaa oppia. Nuorelle lapselle se on rankkaa nähdä äiti siinä kunnossa tai sammuneena olohuoneen matolle. Joka päivä toivon ettei se tapahtuisi uudelleen. Saahan sitä aina toivoa, mutta eivät ne toiveet toteudu. Yritin käpertyä vielä pienemmäksi. Huomenna ei olisi taaskaan ruokaa kun äiti ei jaksa nousta ylös sängystä. Illalla hän jaksaa nousta selittää selityksiään. Hän katuu tekojaan ja sanoo ettei halua lasten näkevän häntä tuossa kunnossa. Miksi sitten juot? Mieli tekisi kysyä. Miksi pitää ottaa liikaa? Yksi hyvästä, toinen pahasta ja kolmas kuolemaksi. Oveni avattiin. Isosiskoni tuli huoneeseen ja istahti vireen. Käperryimme yhdessä nurkkaan viltin alle. ”Kyllä me selvitään tästä.”– Isosisko sanoi.
Mitä mieltä? novellin pätkä...
huawae
10274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
parannettavaa, kirjotusvirheitä ym.
Selvästi tunnetta mukana. Varsin kehityskelpoinen.
… mutta onko tämä kaunokirjatekstiä?
.
Nyt en tiedä ikääsi, jos olet hyvinkin nuori niin älä sitten ota tätä kommenttiani sydänjuuriasi myöten negatiivisena.
Otan esimerkin.
Satuin lukaisemaan juuri kirjan Bunny Munron kuolema, kirjoittaja kuuluisa australialainen rockmuusikko, kirjailija, näyttelijä, lauluntekijä Nick Cave.
Tässä kyseisessä kirjassa on isä ja 9-vuotias poika, jossa äiti juuri lähtenyt pilvenhattaralle.
Ja Cave taitaa luovan kirjoittamisen niksit.
.
Heittäytymistä luovaan kirjoittamiseen toivotan Sinullekin. Älä etene tylsästi Asta Bhen,
vaan kerro
kaunokirjallisin keinoin
mukaansa tempaava tarina !
Teksti tuntuu kovin teennäiseltä. Aivan kuin kirjoittaja ei osaisi oikein eläytyä vanhempien alkoholismista kärsivän lapsen rooliin.
"Nuorelle lapselle se on rankkaa nähdä äiti siinä kunnossa tai sammuneena olohuoneen matolle."
Pieni lapsi ei ajattele noin, ellei joku sitten ole hänelle juuri näin sanonut. Tällaisista ilmauksista tulee paperinen maku, tekstissä ei ole tarpeeksi tunnetta.
Pystyisitköhän kertomaan noista tunteista niin että et sano, että pelkäsit, et käytä sitä sanaa ollenkaan, vaan kuvailet tunnelman niin että lukija tajuaa, että pelkäät. Kävisit samalla tavalla tuon tekstin, hajota se sanoihin ja kirjoita kustakin vapaasti ilman mitään kritiikkiä muutama sivu, itsesi tyhjäksi (ei mutta, ja, niin,... tarvitse, mutta jokaisella sanalla teet jonkin merkityksen, niin myös jos sillä mitä jätät kertomatta). Ne paperit voit sitten unohtaa. Kirjoita sen jälkeen pätkä uudelleen. Luultavasti herätät lukijan mielenkiinnon ihan eri volyymillä. - Jos kirjoittaminen kiinnostaa ja sinulla on siihen poltetta ja kärsivällisyyttä, niin kirjoita, kirjoita, kirjoita.... Luovan kirjoituksen ryhmää suosittelen sinulle, tai jos ei paikkakunnalla ole niin Julia Cameronin kirjoja luovuudesta. Harjoituksia, harjoituksia, harjoituksia... Jatka siinä sivussa tuota kirjoittamistasi äläkä mieti onko se hyvää vai huono. Meillä luovan kirjoittamisen ryhmässä sanottiin, että hyvä jos kirjoittaa hevonpaskaa. Pidä rima siinä. Kirjat kirjoitetaan yleensä moneen kertaan. Älä säästele tässä ensimmäisessä tunteita ja unohda kritiikki. Kun kuvailet pelkoa(si) niin uskalla heittäytyä pelkäämään sillä hetkellä, tunne kaikki pelot mitä olet ikinä tuntenut, ja kuvaa se vielä kymmenkertaisena, satakertaisena.... Loppuversioissa voi sitten riisua turhat.
Hei, joku äidinkielenopettajatyyppi oli tuolla kommentoinut jotain kirjoitusvirheistä!!!! Ääliö mitä tekstin tuottamiseen tulee. Alussa nimenomaan EI puututa oikeinkirjoitukseen!!!! Voit kirjoittaa vaikka yhteen pötköön ilman isoja kirjaimia ja välimerkkejä. Itse asiassa sellaista harjoitusta pitäisi tehdäkin ja paljon.
Käsitämatön komentttti: Kirjoitusvirheitä!!! Ei pitäisi kommentoida ainakaan negatiivisesti jos ei tunne asiaa.
"Meillä luovan kirjoittamisen ryhmässä sanottiin, että hyvä jos kirjoittaa hevonpaskaa. Pidä rima siinä."
.
Niinpäniin... luova kirjoittaminen on luovaa. Harvinaisen hyvin sait päkäistyä luovan kirjoittamisen paperille, minä kun laitoin tuolla vähän liian kaunosti.
Vaan näillä mennään !
Missä ihmees "alussa"? Kai nyt luulisi osaavan kirjoittaa..
... nauratti taas niin ne
Viivi ja Wagner !
kirjoitetaan hyvin vähän.
Kehityskelpoinen.
Kannattaa kiinnittää huomiota, mitä kirjoittaa. Etenkin kekskittyä yhteen asiaa kerrallaan.
Tuosta kohdasta kannatan muutosta
" Täytyi kestää sitä oksennuksen löyhkää. (”Maailma muuttuu niin minäkin. Oppaaksi vanhemmat värväsin. ”Niin menee yhden lastenohjelman tunnuslaulu. Mietin. Oppaiksi vanhemmat. Ei ainekaan minun vanhemmista voida ottaa oppia.) Muut kehuu vanhempiaan mukavaksi, mutta meidän äiti. Meidän äiti se vaan juo."
Itse alottaisin tämän proosan
"Maailma muuttuu niin minäkin. Oppaaksi vanhemmat värväsin. ”Niin menee yhden lastenohjelman tunnuslaulu. Mietin. Oppaiksi vanhemmat. Ei ainekaan minun vanhemmista voida ottaa oppia."
Huom. Ei kirjoiteta "yhden lastenohjelman" vaan kyseisen ohjelman nimi.
Nuorelle lapselle? miten haluat sen ymmärtää? Nuorella yleensä tarkoitetaan puperteetti-ikää ja sitä vanhempaa lasta.
Tsemppiä.