Meillä on siis kaksi karjalankarhukoiraa, 5 vuotias uros ja 6kk ikäinen narttu. Urosta käytimme pentuna ja nuorena puistossa ahkerasti ja aina meni todella hyvin. Ikinä ei tullut mitään onglemia ja kaikki kehuivat sen käyttäytymistä sen rotuseksi koiraksi (karhukoirat kun eivät ole hirveässä suosiossa käyttäytymisestään toisia koiria kohtaan ja monilla on aika isoja ennakkoluuloja niitä kohtaan, kun ennenvanhaan niitä pidettiin vain takapihalla narunnokassa rähisevinä koirina). Mutta sitten kahden vuoden jälkeen käyttäminen puistossa vähentyi jostain syystä.
Nyt kesällä siis tuli uusi tulokas, narttu siis. Pentua ollaan käytetty koirapuistossa aika ahkerasti, ja ollaan aateltu että jos otettais se uroskin mukaan. Voisi tietenkin eka käyttää urosta yksin että sillä ei tule suojeluviettiä pentua kohtaan. Eli uskaltaako sen kanssa mennä käymään puistossa? Eniten pelottaa se, että kun karhukoirat ovat niin periksiantamattomia, eli jos tulee jotain kähnäystä toisen uroksen kanssa, niin jos se toinenkin uros sattuu oleman vähän luupäisempi yksilö, niin sitten tulee pahaa jälkeä jos niitä ei saa erotettua toisita.
Ja pitää siis muistaa, että koiramme ei ole ikinä alottanut itse yhtäkään tappelua, että mikään rähjääjä se ei ole nykyäänkään. Tai no remmissä se on uroksille alkanut haukkumaan/rähjäämään kun pentu on mukana (tämäkin on enemmän pennun suojelua kuin vihaista rähjäämistä), mutta vapaana metsällä ollessaan se ei ikinä ole alkanut rähjäämään toisille uroksille.
Narttujen kanssa ei ole ikinä ollu mitään onglemaa (ei lenkillä, eikä metsällä), eikä myöskään pentujen tai pienten koirien kanssa. Sen paras kaveri sattuukin olemmaan naapurin kääpiövillakoira!
Olisiko soveliasta mennä käymään ensin autolla koiran kanssa siinä puistolla ja kysästä minkälaisia koiria siellä on, että jos koirat ovat narttuja/pienempiä kuin koiramme tai muuten tosi lempeitä uroksia niin voisi ottaa autosta ja viedä puistoon. Koska koiramme tuntien, suurin riski on juuri siinä kun sen ottaa ulos autosta. Monesti se ilmoittaa haukahduksilla tulevansa paikallle (ja vähän ehkä rinta rottingilla), jolloin uroksilla saattaa syntyä heti tietynlainen jännite. Ja sen myös tiedämme että kun koiramme on jo sisällä vapaana, ja sinne sattuu tulemaan samankokoluokan uros, niin silloin meidän koiramme ei ede vaivaudu pöyhistelemään tai muutenkaan egoilemaan. Ainakaan ikinä ei ole ollut näin.
Tuli pitkä teksti, mutta haluan tietää mitä muut ajattelevat tälläsestä. Koska tilanteet jossa oma koira tappelee jonkun kanssa niin ovat aina ikäviä. Kun ei tiedä yhtään miten koira nykyään käyttäytyy puistossa niin siksi tämä on niin suuri kysymysmerkki. Ehkä pitää vain käydä kokeilemassa, ei se muuten selviä!
Nyt kesällä siis tuli uusi tulokas, narttu siis. Pentua ollaan käytetty koirapuistossa aika ahkerasti, ja ollaan aateltu että jos otettais se uroskin mukaan. Voisi tietenkin eka käyttää urosta yksin että sillä ei tule suojeluviettiä pentua kohtaan. Eli uskaltaako sen kanssa mennä käymään puistossa? Eniten pelottaa se, että kun karhukoirat ovat niin periksiantamattomia, eli jos tulee jotain kähnäystä toisen uroksen kanssa, niin jos se toinenkin uros sattuu oleman vähän luupäisempi yksilö, niin sitten tulee pahaa jälkeä jos niitä ei saa erotettua toisita.
Ja pitää siis muistaa, että koiramme ei ole ikinä alottanut itse yhtäkään tappelua, että mikään rähjääjä se ei ole nykyäänkään. Tai no remmissä se on uroksille alkanut haukkumaan/rähjäämään kun pentu on mukana (tämäkin on enemmän pennun suojelua kuin vihaista rähjäämistä), mutta vapaana metsällä ollessaan se ei ikinä ole alkanut rähjäämään toisille uroksille.
Narttujen kanssa ei ole ikinä ollu mitään onglemaa (ei lenkillä, eikä metsällä), eikä myöskään pentujen tai pienten koirien kanssa. Sen paras kaveri sattuukin olemmaan naapurin kääpiövillakoira!
Olisiko soveliasta mennä käymään ensin autolla koiran kanssa siinä puistolla ja kysästä minkälaisia koiria siellä on, että jos koirat ovat narttuja/pienempiä kuin koiramme tai muuten tosi lempeitä uroksia niin voisi ottaa autosta ja viedä puistoon. Koska koiramme tuntien, suurin riski on juuri siinä kun sen ottaa ulos autosta. Monesti se ilmoittaa haukahduksilla tulevansa paikallle (ja vähän ehkä rinta rottingilla), jolloin uroksilla saattaa syntyä heti tietynlainen jännite. Ja sen myös tiedämme että kun koiramme on jo sisällä vapaana, ja sinne sattuu tulemaan samankokoluokan uros, niin silloin meidän koiramme ei ede vaivaudu pöyhistelemään tai muutenkaan egoilemaan. Ainakaan ikinä ei ole ollut näin.
Tuli pitkä teksti, mutta haluan tietää mitä muut ajattelevat tälläsestä. Koska tilanteet jossa oma koira tappelee jonkun kanssa niin ovat aina ikäviä. Kun ei tiedä yhtään miten koira nykyään käyttäytyy puistossa niin siksi tämä on niin suuri kysymysmerkki. Ehkä pitää vain käydä kokeilemassa, ei se muuten selviä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Että uroksemme ei ole siis yhtään dominoiva tai alistavaa sorttia. Ei ole koskaan alkanut alistamaan ketään. Ainut pahe on vaan se rintarottingilla tulo sinne puistoon, joka saattaa aiheuttaa näreyttä muissa koirien omistajissa/koirissa. Ja pahaluontoinen se ei ole ollenkaan, mutta urokset tuntien niin kaikkeen on varauduttava kovapäisenkoiran kanssa varsinkin.
Mutta siis mielipiteitä kiitos.
Voisi olla viksumpaa viedä neitikoira oman ihmisensä saattelemana sinne koirapuistoon muutaman kerrankin ja jättää potentiaalinen pukari kotiin. Ei ole hyvä idea (yleensä) viedä koirakkoa joka paikkaan yhdessä, olkoonkin vahvaluonteinen karhukoira tai mikä hyvänsä. Narttu saisi vähän omaa aikaa ja ehkä itseluottamusta, kunhan ei törmää ilkiöihin puistossa. Pähkinänkuoressa: Miten ajattelit ehtiä reagoimaan kahden koiran reaktioihin puistossa jo olevan/olevien nuuskujen kanssa. Aikanaan puistoilua aloitettaessa vein koirani tyhjään puistoon haistelemaan lyhyeksi hetkeksi muutamina päivinä, sitten käytiin puistossa kun siellä oli korkeintaan pari koiraa ja poistuimme heti kun väkeä pukkasi enemmän.