Onko muita kolmekymppisiä ensikertalaisia liikenteessä? Tuntuu että kaikki kuumeilijat palstoilla ovat parikymppisiä. Meillä yritystä takana n 6 kk, johon ei auta miehen työ toisella paikkakunnalla. Tänään aion testata, sormet ja varpaat ristissä :D Jännittää!
30v + ensikertalaiset
cat78
673067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Moikka,
Meillä yritys vasta kk sitten alkanut. Ensikertalaisia ollaan. Itse olen 30 ja mies 32.
Nyt vaan toivotaan, että pian tärppäisi :D
Tsemppiä teille!
nyt ollaan jo kp 32 ja vieläkin odotellaan tätiä.. plussaa ei näyttänyt ja odotetaan seuraavan testin tekemistä ens viikolle.. jännittää...
Täälläkin yksi 30 ensikertalainen. Eli ikää 34 ja yritystä takana huhtikuusta saakka. Vielä noin viikko aikaa ennenkuin pääsee/joutuu taas testailemaan.
Ikää 32 ja huhtikuusta asti yritetty. Epätoivo alkaa tulla! Olenkin ajatellut, että kun vuosi tulee täyteen, niin lähden heti testeihin. Hoitoihin en lähtisi, mutta haluaisin tiedon, että voinko tulla raskaaksi vai en. Jos ei, niin ei..
Heips, aloitettu täällä kanssa yrittäminen, eka kierto menossa... ja jännätään onko onnistunut jo ekasta kierrosta, minä 32v ja mies 38v..
Ei sitä malttanut, piti kokeilla testillä että näyttääkö plussaa, vaan ei... tyhjää näytti.. tosin en tiedä kierron pituuttakaan kun on tullut syötyä pillereitä endon takia 6 v tauotta.. eli menkat tuli vain kerran vuodessa..
noh, taitaa mennä seuraavalle kierrokselle tämä yritys, vaikka oli alkuraskauden oireita.. en halua olla se epätoivoinen raskautuja joka kuvittelee kaikki oireet.. :S
Me saatiin täällä haamuplussa tänä aamuna, heräsin tunteeseen että se pitää tehdä.. (en siis ollut herännyt edes kunnolla) ja haamu sieltä tuli, testataan seuraava vahvempi viiva sitten ens viikolla :)
Plussaa täälläkin epätoivoisesti odotellaan..
Eilen plussattu ensimmäisestä kierrosta. Ikää joulukuussa täyteen 32 v. Niin onnellinen, en kyllä ihan näin nopeaa plussaa kyllä odottanut. Tunnen olevani juuri sopivan ikäinen, tällaista hitaammin aikuistavaa laatua...Nopeita plussia kaikille kuumeilijoille!
Todella ihanaa ja onneks olkoon! Itse täällä odotellaan vielä viikon verran ennen kuin testin teen. Yritystä on ainakin ollut ;)
Tsemppiä kaikille!!
Eipä onni kestänyt kauan, sunnuntaina alkoi runsas vuoto joka on jatkunut vaan... eli tuli keskenmeno :(
Kyllähän ne menkat alkoivat taas "minuutin" tarkkuudella, että yritys tässä perheessä jatkuu!!
Ovulaatio oli maanantaina, että täällä on taas jännäilypäivät menossa... Fiilikset on aika matalalla, vaikka yritystä on "vasta" reilu 7kk takana... Välillä sitä jaksaa vähän paremmin ja välillä vähän huonommin. Olin jo valmis luovuttamaan, koska ei enää millään jaksaisi toivoa ja taas pettyä. Mutta kai ne fiilikset tästä taas positiivisemmaksi muuttuvat.
Ovulaatio oli tiistaina. Olen valmis luovuttamaan jos ei nyt tärppää. Yritystä takana n. 8-9 kk.
kyllä se sitten tärppää
..sitten rupean syömään myös e-pillereitä (ihon takia). Ja jos en syö, niin koko ajan on mielessä, että josko nyt tärppäisi..
Olisi näköjään voinut lopettaa pillerit jo vuosia sitten kun ei näköjään ole pelkoa raskaaksi tulemisesta =(
Et todellakaan hitaasti aikuistuva. Lapsenteon alaikärajaksi tulisi laittaa 30v.
Mulle tuli plussa testiin pari päivää sitten eli nyt sitten olen raskaana :-) Huhtikuusta saakka on ollut yritys päällä.
onko eka mukula?
Kyllä. Esikoista odotetaan. Edelleen aika epätodellinen olo vaikka eka neuvola käynti on jo varattu. Ei ole oikein vielä iskostunut tuonne takaraivoon, että yritys palkittiin vihdoinkin.
Ihana kuulla Mustikka, että "pitkä" yritys on nyt palkittu. Onnea valtavasti!
Itsellä ovulaatio sattuu jouluaatolle, joten jossain sukujolun tiimellyksessä pitäis saada miehen kanssa vähän "laatuaikaa" :D
Onneksi olkoon, täälläkin taas yritellään ja koitetaan olla laskematta mahdollisia hedelmällisiä päiviä.. että pysyisi edes jonkinlainen rentous hommassa :)
Kesken meni pyhinä :-( Olen tarkoituksella pysytellyt pois näiltä palstoilta kun on ollut mieli niin maassa. Kai se tästä vielä joskus helpottaa. En olisi uskonut, että voi tuntua näin pahalta.
Miten meni?
Oma tilanne: ensi viikolla pääsen testaamaan.
minä 33v ja mies 34 v, yritetty kesäkuusta saakka. Mulla on vähän endoa, mikä saattaa vaikeuttaa asiaa. Ostin juuri ovulaatiotikkuja, pääsee testailemaan onko niistä apua :)
Vauva ollut haaveissa meilläkin juhannuksesta 09 lähtien (N33,M32) mutta negatiivista näytti äskeinen raskaustesti:( Kuten arvasinkin vaikka moonikset eivät ole vielä alkaneet..Kierto vaihdellut 25-31 pv ja nyt 31 kiertopäivä menossa. Clearbluen digitestillä testattuna joten paha mieli ja pettymys valtaa olotilan..MIKSI MEILLÄ EI TÄRPPÄÄ!!! Kaverit ja tutut lähes poikkeuksetta saanet nyytin alulle jos ei ihan ekasta niin melkein seuraavasta kierrosta.. Jotenkin olen aina tiennyt etten helpolla raskaudu.Tuntuu ettei ikinä saa tuota samaa onnea kokea:( Ei vain jaksa uskoa enää pieneen ihmiseen..Ja joka puolella tuntuu vain olevan vauvoja, odottavia äitejä..
Ei ole auttaneet edes ovistestit..Netistä nyt tilattuna Clearbluen digitesti, ei tarvitse arpoa viivojen vahvuutta! Kerran aiemminkin sitä kokeilin mutta mies sattui plussan aikana olemaan työmatkalla, kääks! Syksyl kävin myös gynellä normi papassa ja juttelin vauvatoiveista..kohtu ja munasarjat tutkittiin ultralla ja kilppari ja prolaktiini testattiin myös. Ei pulmia niissä:) Itseäni vain mietityttää mahdollisen ovulaation ja kuukautisten alkamiseen jäävien päivien vähyys..9-10 pv:n luteaalivaihe tuntuu kovin vähältä! Gyne vain totesi ettei vaikuta raskautumiseen mutta voi vaikuttaa raskaana pysymiseen.
Toivottavasti uusi vuosi tuo onnen vauvaa toivoville! Ehkäpä omakin tunnetila tästä kohoaa:)
Olisi ihana vaihtaa kuulumisia toisten 30 ensikertalaisten vauvahaaveilijoiden kanssa!
En itse ole 30 , mutta toivon, että viestistäni voisi olla sinulle edes jotakin apua...
Siis onko ovulaatiotikun näyttämän plussan ja menkkojen alkamispäivän väli aina 9-10 päivää? Vai onko tuo mainitsemasi väli ovulaatiotestin plussan ja menkkojen alkamisen väli?
Mun mielessä kirjallisuudessa sanotaan selvästi, että alle 9 päivää tarkoittaa sitä, että raskaaksi ei voi tulla... Nyt menee arvailuksi, mutta syy lyhyeen väliin on kuulemma alhainen keltahormoonin määrä ja keltahormonin ja estrogeeni ovat alussa välttämättömiä raskaudelle. En sitten tiedä, että onko 9 päivää juuri parempi. Ei musta hyvälle kuulosta, kun 12-14 on se normaali... Voisitko kysyä joltakin lääkäriltä, että tulisiko tuolle tehdä jotakin?
Suosittelisin, että tekisit useamman kierron ajan niitä ovulaatiotestejä. Itse olen niitä tehnyt kahtena peräkkäisenä vuotena kesästä talveen (eka raskaus meni päin mäntyä). Jostain syystä mulla kesällä ja alkusyksyllä tuo luteaalivaihe on ollut lyhyt 8-10 päivää. Talvea kohden tuo väli on aina pidentynyt. Marraskuusta eteenpäin väli on ollut mulla 12 päivää ja molemmilla kerroilla olen tullut raskaaksi vasta sitten, kun väli on ollut tuon 12 päivää. En tiedä, että onko sattumaa vai ei... Ekalla kerralla aloitimme yrittämisen toukokuussa ja tammikuussa onnisti (yritimme siis 9 kk). Tokalla kerralla onnisti nyt joulukuussa.
Mulla ovulaatio tapahtuu n. 2 päivää sen jälkeen, kun olen herkällä ovulaatiotestillä saanut plussan. Itse olen käyttänyt wondfon testejä ja olen niillä aina saanut joko selkeän plussan tai negatiivisen. Tuloksen tulkitseminen ei ole koskaan ollut ongelmallista minulle. First Signalin ovistesteillä en ole aina saanut selkeää plussaa, sillä ne eivät ole yhtä herkkiä kuin wondfon testit.
Itse pystyn päättelemään ovulaation lähestymisen myös lisääntyneenä seksin himona sekä valkovuodon perusteella. Hedelmällisinä aikoina olemme harrastaneet seksiä joka toinen päivä.
Tutkimusten mukaan parhaimman tuloksen saa, kun seksiä harrastaa 2-3 päivää ennen ovulaatiota (hetkeä jolloin munasolu irtoaa). Mun kohdalla nämä päivät ovat siis yksi päivä ennen kuin ovulaatiotesti näyttää plussaa ja päivä, jolloin se näyttää plussaa...
Lisäksi mulle gynekologi sanoi (kun itseni tutkitutin), että pahin haittatekijä hänen arvionsa mukaan on mun stressi. =) Eli pitäisi osata ottaa rennosti ja hän suositteli mulle rentoutumisharjoituksia.
Toivon kovasti, että ensi kuun myötä sinulle tulee parempia uutisia.
Heips,
ajattelin pistää taas kuulumisia välillä... eli meillä ei ole onnannut, taas ilmeisesti menkat tulossa.. kipristelee ikävästi taas mahassa, endo näyttää kynsiään kun se pääsee ilman pillereitä jylläämään..
Kaveri ilmoitti juuri että heille on tulossa heinäkuun vauva.. aloittaneet viime kesänä yrittämisen.. että onnea heille.. ja toivotaan että päästään kanssa samaan tilanteeseen pian :)
Olen 33-vuotias, mies alle 30...Eilen alkoivat taas menkat, 4 päivää etuajassa. En tiedä, onko runsas greippimehun juonti vaikuttanut asiaan. Seksi tuntui ainakin tässä kierrosta tavallistakin mahtavammalta, taisi em. juoma vaikuttaa ainakin positiivisesti limakalvoihin :).
Tämä oli viides yrityskierto, kyllä tuntui taas pahalta, kun vuoto alkoi :(. Koko ajan sellainen fiilis, että pakko olla jotain vikaa, kun ei yleensä hyvin säännöllisistä menkoista ja aktiivisesta seksielämästä huolimatta tärppää. Gynen mukaan kaikki näyttää kuitenkin hyvältä, tiedäpä sitä sitten. Pitäisi kai osata vaan rentoutua. Asiaa on kuitenkin vaikea olla ajattelematta, kun se vaikuttaa arkipäivän valintoihin (kuinka paljon uskaltaa juoda kahvia jne.) Myös rankahkosta liikunnasta mietin välillä, että ehkäiseekö se raskautta? Treenaamisen vähentäminen toki tekisi sen, että miettisin raskautumista vielä enemmän.
Tämmöinen tilitys teille kanssasiskoille :). Plussatuulia kaikille ja tsempataan toisiamme.
Ahdistus on kohta jo niin suuri, että olisi helpompi luovuttaa kuin kestää ainainen pettymys.
Olisi ehkä pitänyt havahtua muutama vuosi aiemmin vauvan hankintaan.. Nyt tuntuu jo, että ikä painaa päälle. En todellakaan halua olla 4-kymppinen odottaja! Sitä vaan luuli, että kun pillerit jättää, niin raskautuu.
Täällä on kans nyt vast ihan aloitettu yrittäminen. :) minä siis kohta 30 v ja mies 29 v. Ja esikoinen olis molemmille yritys saada. :)
Niin, toi mitä nmie oon kans kuullu kavereilta ym ni tuo stressaaminen on kyl pahin raskauden estäjä. Eli tääl yritetään ottaa mahdollisimman rennosti eikä edes ruveta mihinkään päivien laskemiseen ainakaan viel täs vaihees. Mä kyl vahvasti epäilen, et jos siihen lähdettäis toi mies vaan hermostuis siitä ja sais hirveen stressin. Eli sikäli parempi ku ei edes lsaketa eikä testailla mitään, kattoo sit jos ei menkkoja näy ni tekee sit testin. :) sillähän se sit selviää onko tärpänny vai ei..
Tosiaan mä lopetin just pari päivää sit pillerit ja nyt on siis ihan vasta yritys aloitettu. Kyllähän me molemmat sen tiedetään, et aikaa tää voi viedä mut toivotaan toki et tärppäis mnahdollisimman pian vaikkei siihen liikaa toinna tuudittautua.
Mutta, paljon plussatuulia tänne kaikille ja toivotaan et kaikki saadaan nyt sit nopeesti plussaa! =)
Ajattelin tilata netistä Clearbluen testejä (apteekissa niitä kehuivat). Hävyttömän kalliita ovat, mutta jos ne parantaisivat mahdollisuuksia raskautua. Ei jaksaisi joka toinen tai kolmas päivä olla sekstaamassa, niin tulisi ainakin silloin sekstattua kun on oikeat päivät..
Jaksatteko te muut heilutella peittoa joka toinen päivä? Minusta koko homma alkaa maistua puulle.
Taas ne menkat alkoi. Yritys jatkukoon. Otin viime kierrolla käyttöön One Step merkkiset ovistikut. Mulla ne ainakin toimivat hyvin. Eikä ole läheskään yhtä hintavia kuin nuo clearit. Olen käyttänyt myös niitä, mutta hinnan vuoksi vaihdoin tikkuihin.
Meillä peittoa heilutellaan satunnaisesti muuten paitsi sitten ovisaikaan säännöllisesti. Tämä ainakin meidän kohdalla toimii eikä maistu puulta tai tunnu suorittamiselta. Tosin jo tulostakin kaipaisi :D
Ei meillä nyt todellakaan joka toinen päivä sekstailla. Siis sekstaillaan sillo ku siltä tuntuu ja molemmat sitä haluavat, ei me todellakaan aiota tästä raskaaksi tulemisesta ottaa hirveetä stressiä et "nyt pitäis taas vähän sänkytouhuja harrastaa". Musta ylipäätään tuo sana "pitäis" kuulostaa tässä asiassa pahalle, eihän siinä oo sillo edes tunnetta eikä mitään mukana jos se on pakkopullaa. Kyl se kuitenkin on parasta seksi silloin kun siinä on tunne mukana, tulipa siitä sit raskaaks tai ei. :)
Tosta ollaan kyl puhuttu mun miehen kans ja molemmilla sama ajatus, et seksi ei saa olla mitään pakkopullaa missään vaiheessa, et sit jos jommasta kummasta tuntuu et tänään ei kiinnosta ni sit ei olla ja that´s it. Sillä kyl tuo seksielämä on todella iso osa parisuhdetta ja jos siinä alkaa pahasti tökkimään ni ei se asiaa ainakaan yhtään eteenpäin vie. :(
Me todellakin aiotaan ottaa ihan rennosti, turhat stressailut pois ja kattoo miten täs nyt sit käy. :) ja puuhaillaan silloin kun siltä tuntuu eikä siitäkään mitään stressiä aiota ottaa. :)
Kyllähän sitä on itsekin tullut nyt paljon ajatelleeksi, että miten tuo lapsi tulee elämää muuttamaan. Siis kyllähän siihen "normaaliin" arkeen tulee lapsen kanssa suuri muutos, sitä pitää sit elää vähän niinku lapsen tahdon ja vuorokaus rytmin mukaan. :-O mut toisaalta tuokin meillä menee hyvin, kun ite oon yöihminen ja mies on taas aamuvirkku ni menee hyvin sopivasti kun jos vauva alkaa itkemään yöllä ni sillo se olen minä joka menen sitä hiljentämään ja sit taas jos se alkaa huutaa varhain aamulla ni sillo menee vuorostaan taas mies sitä hiljentämään. :)
Mites teillä muilla, mietittekö miten paljon lapsen tuomaa muutosta elämässä, onko muita joita vähän edes pelottaa/jännittää mitä tuleman pitää tuon lapsen kanssa..??
Ja hei, kaikille jaksamista ja uskoa parempaan huomiseen! =) kyllä me se lapsi kaikki vielä ennemmin tai myöhemmin saadaan! =)
Ja sinulle 3232 ei tuo sun ikä ole edes mitenkään paha,en usko et se ongelma vois muka sun iässä olla. Kyllähän paljon naisia tulee raskaaks vielä yli 40 vuotiainakin ja hekin saaneet ihan terveen ja hyväkuntoisen vauvan. =) kannattais varmaan jättää turha stressaaminen pois, niinku joku täällä hyvin kirjoitti et sit ku luovuttaa ni tärppää heti! =) ja itsekin tiedän tuttavapiiristäni parikin tapausta joissa nainen ei meinannu tulla millään raskaaks ja sitten kun olivat jo "luovuttaneet" koko asian suhteen ni tulivat raskaaks aika pian sen jälkeen! Eli stressaaminen on se pahin asia!
no on se kroppa kummallinen, kaikki mahdolliset alkuraskauden oireet ja menkat alkoi taas tänään.. hämäävää.. että missä vaiheessa sitten on ne oikeat raskausoireet jos pelkistä menkoistakin tulee pahoinvointia, huimausta. öistä vessassa ravausta.. jne jne..
tosin vielä ollaan aika alussa yrittämisessäkin, kun vasta 4 yrityskierros alkaa..
Mitäs tämän ketjun naisille nyt kuuluu? Itse olen pysytellyt tarkoituksella pois näiltä palstoilta joulukuun keskenmenon jälkeen. Yritys on edelleen käynnissä, ollut jo huhtikuusta -09 saakka. Tänään alkoi taas kuukautiset ja tällä hetkellä olo on todella kiukkuinen, surullinen ja pettynyt :-( Työkaverit tuossa kohkaa jostain mitättömästä työasiaan liittyvästä ongelmasta. Tekis mieli huutaa niille, että pitäisivät turpansa kiinni... elämässä on suurempiakin murheita.
Kai tässä pitäs kohta hakeutua perustutkimuksiin, jotta sais lähetteen ajoissa lapsettomuushoitoihin. Aika hyvin meni tossa jo kuukauden verran, sain lapsihaaveet taustalle ja aloitin taas salilla käymisen pitkästä aikaa. Töissä on myös ollut sen verran hässäkkää, että ei sitä vauva asiaa ole kovin paljoa ehtinyt miettimään. Tänään se vaan iski takaisin ja kovaa... aina sitä kuitenkin odottaa sitä positivista tulosta vaikka yrittääkin olla ajattelematta koko asiaa.
Toivottavasti edes jollain on positiisia uutisia! Kertokaahan kuulumisia.
Täällä ei vielä ainakaan plussaa ole tullut mut tosin yritystä takana vasta ensimmäinen kuukaus ja ekat menkat (luomu) kerkes tuos jo tulemaan. Nyt sit olis tällä viikolla pe-su mahdolliset ovispäivät eli tuolle ajalle sit vaan paljon suunnitteilla peiton heiluttelua. :)
Että eteenpäin mennään ja toivotaan vaan et se plussa tulis meillekin mahd.pian!
täälläkään. Yritystä on ollut, mutta laihoin tuloksin. Kiertoväli ei ole enää säännöllinen vaan on muuttunut epäsäännölliseksi mikä lisää vähän haastetta. Siksi olenkin alkanut käyttämään ovistikkuja. 3 kaveria saanut tänä vuonna vauvan, joten kyllä tässä mieli vähän matalaks välillä tuppaa menemään. Yritys jatkukoon ja tosiaan yritetään ilman stressiä, koska pakkopullaa emme tästä halua.
Tsemiä kaikille. Vielä se on meidänkin vuoro :D
Ikää on 32, kohta 33 (mies 30) ja yritystä heinäkuusta 09. Ollaan yritetty suhtautua hankkeeseen rauhallisesti (eli minä olen panikoinut alusta alkaen aikaisempien epäsäännöllisten kuukautisten ja >10v pillereiden syömisen takia ja mies on suhtautunut tyynellä "otetaan asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat"-asenteella). Syksyllä söin Teroluteja kierron tasaamiseksi ja viimeisissä 3 kierrossa olen testannut ovulaatiota (Clearblue, toimii..).
Kun ovulaatiot näyttävät tapahtuvan normaalisti, lääkäri kehotti jättämään Terot pois ja passitti miehen siemennesteanalyysiin. Sieltä tulikin vastaus, että muuten on kaikki kunnossa, mutta vasta-ainearvoissa on häikkää (IgA 0 %, IgG 64 %). Eli nyt tiedetään ainakin jotain siitä, miksi vauvaa ei meille kuulu - vikaa voi tietysti olla molemmissa.
Toisaalta analyysitulos helpotti oloa - toisaalta se voi tarkoittaa sitä, että lapsi voidaan saada vain hoidoilla jos niilläkään. Mutta ilmeisesti nuo vasta-aineet eivät aina estä raskautumista, joten en ole päässyt irti siitä kierteestä, jossa kuukautisten alkamispäivää laskeskellaan ja toivotaan kovin, että pääsisi tekemään testin. Viime aikoina olen tosin päättänyt harjoitella itsekuria: testin teen vasta, kun kuukautiset oikeasti myöhästyvät, ja niinpä on testailut jääneet kokonaan väliin :(
Meille sopii molemmille kyllä se, että tietoa on mahdollisimman paljon. Siksi selvityksiä jatketaan seuraavaksi kunnallisella puolella. Kun on odotettu yli puoli vuotta, niin voidaan odottaa toinen puoli myös, sillä noilla vasta-ainearvoilla saamme lähetteen NKLlle. Miehelle ei ollut ongelma mennä testiin ja toisaalta itse kerään sisua kestää mahdolliset (melko ikävän kuuloiset) hoidot, jos keinohedelmöitykseen päädytään.
Jotenkin se, että raskautuminen on osoittautunut edes vähän haasteelliseksi, on peittänyt alleen sen, että oikeastaan myös raskaana oleminen, synnytys ja vanhemmuus on täysin tuntemattomia asioita, joita voisi panikoida :) Asia kerrallaan... Nyt mielessä pyörii lähinnä se, että pitäisi myös miettiä vaihtoehtoista lapsetonta tulevaisuutta.
Tsemppiä kaikille! Yritetään muistaa myös se, ettei toisten (tuttujen, ystävien, muiden) raskaaksi tuleminen ole meiltä pois. (On vaan melko kummallista, että viimeisen vuoden aikana ympärillä on tuntunut olevan paljon aikaisempaa enemmän raskaana olevia ja vauvoja.)
Saiko miehesi lähetteen sperma analyysiin ihan terveyskeskuslääkärin kautta? Multa on perus verikokeet otettu viime kesänä (esim kilpirauhanen), kävin yksityisellä gynellä kun en ehkäisyn lopettamisen jälkeen alkanut ovuloimaan lainkaan. Kaikki tulokset oli kohdallani normaalit, eli seuraava askel olisi varmaakin miehen passittaminen tutkimuksiin... vähän vaan epäselvää, että miten tässä nyt kannattaisi edetä ja missä järjestyksessä.
Olen käynyt yksityisellä gynellä, joka suositteli menemään analyysiin joko julkiselle puolelle tai Väestöliittoon. Mies kävi Väestöliitossa, kun se hoitui niin helposti ja nopeasti, eikä ollut järkyttävän kallistakaan. Miehen testausta suositeltiin kai tässä vaiheessa siksi, että se on helppo ja nopea testi (ja kun ongelmat voi johtua kummasta vaan..). Meillä on nyt siis varmaan edessä sekä mun testit että joka tapauksessa hoidot. En tiedä, miten miehen testaaminen julkisella puolella hoituu (kauanko joutuu odottamaan tms). Meidän kohdallamme tämä kuitenkin jouduttaa ehkä hoitoihin hakeutumista.
kiitos vastauksesta. Pitääpä ottaa selvää tuosta väestöliitto vaihtoehdosta. On se jotenkin selkeäpää mennä yksityisellelle, kuin mennä johonkin terveyskeskukseen ruikuttamaan ;-) Ennen sentään oli perhesuunnitteluneuvola, johon ottaa yhteyttä mutta nyt löytyy vaan ehkäisy- ja äitiysneuvola. Perhettä suunnittelevat on unohdettu kokonaan.
Testattu 2 ovulaatiota, löydetty ja heilutettu peittoja. Yritetty siis kesäkuusta 09 saakka. Nyt ens viikolla lekurille, saadaan asiaa taas eteenpäin. Päivitän tietoja kunhan kuulen mitä tulossa on.
Me saatiin sitten kutsu NKL:lle. Gyne siis teki lähetteen tuon sperma-analyysin perusteella. Kolmen viikon päästä aloitetaan siis *oikeat* keskustelut siitä, mitä analyysin tulos tarkoittaa ja miten julkisella puolella suhtaudutaan tällaisen ikäneidon (öö - siinä vaiheessa 33-v rouvan ja 30-v herran) 9 kk jatkuneeseen yritykseen.
Jotenkin tällä hetkellä ei jännitä niin paljoa. Kuukautiset alkoivat jälleen ajallaan, ja sehän on sekä pettymys että huojennus - kaikista vähiten toivoisin tässä vaiheessa stressaamalla tai jonkin ongelman takia myöhästyneet kuukautiset ja testistä negan... Mutta nyt asia kuitenkin etenee jollain tapaa. Selvitetään se, onko minussa jotain vikaa ja samalla saadaan tietoa siitä, miten vakava tuo vasta-aineasia on.
Onko kenelläkään kokemusta Naistenklinikan lapsettomuushoidoista? Olisi kiva kuulla. Entä Zakinthos, minne menitte lääkäriin ja miten kävi?
Luultavasti miehesi sperma on sitten ainakin jonkinlaista käypää tavaraa.
Moi vielä 32! Ja muutkin! Asustelen itse asiassa täällä Tanskassa Köpiksessä joten vierailin juuri tänään lääkärillä täällä :) Eli menen n. 12 päivän päästä verikokeeseen jossa katellaan aluksi miten tuo ovulointi toimii vai toimiiko. Sainhan tosin jo kahdella viime kerralla ovulaatiotikkuun plussan. Mutta, mulla on takana yksi kohdun ulkopuolinen raskaus tasan vuosi sitte tapahtunut ja lekuri sanoi, että mieheni siittiöt toimii siis ja mulla on mahdollisuuksia tulla raskaaksi kun toikin tapahtui. Mutta hyvän vinkin antoi, jos muillekin apua eli kannattaapi vaikka joka kolmas päivä ovulaation aikoihin peittoja heilutella - näin spermassa on enemmän siittiöitä. Kokeilen tätä vinkkiä.
Lekuri suositteli siis vielä pari kuukautta tällä menetelmällä ja jos ei tärppää mennään eteenpäin asiassa. Joten eikun osteleen ovulaatiotikkuja, mulla pitäisikin ens viikolla olla ovis. Ja päivitähän vielä 32 kuulumisia. :)
Tsemppiä muillekin yrittämiseen!
Hei kaikille!
Nyt tuntui löytyvän oikeanlainen ketju tähän osoitteenseen. Minä täytän tänä vuonna 31 ja mies 32. Lapsen saamista mietittiin viime talvi/kevät ja yritystä on toukokuusta -09 asti. Pillereitä en ole syönyt viiteen vuoteen vaan ollaan ehkäisty kondomilla.
Mentiin kesä ja alkusyksy rennolla fiiliksellä "tulee kun on tullakseen", mutta kummasti alkaa odotukset nousta. Mulla kierto on 26-28 päivää, joten olen ajatellut että "helppo" myös hieman ajoittaa. Marras-ja joulukuussa kokeilin ovistikkuja ja turhauduin kun sain aikaiseksi vain kontrolliviivaa haaleamman viivan. Todettiin että yritellään vaan ilman mitään laskemisia ja mennään ensi kesänä tutkimuksiin jos ei mitään kuulu.
Mä olen kokenut myös tuota pettymyksen ja ilon sekamelskaa, kun tutut ovat ilmoittaneet että odottavat onnellisesti. Turhauttavinta on kun perään tulee toteamus, että ovat onnistuneet ekasta tai tokasta kierrosta.
Helmikuussa kuukautisten alkaessa tuli raivo, itku, suru ja pettymys. Mulle tuli vahvasti tunne, että nyt tuhlataan aikaa koska jotain on vialla. Päätettiin mennä tutkimuksiin samantien ja saatiin heti seuraavalle viikolle ensikäynti.
Mulla oli kp8 kun tehtiin eka ultratutkimus. Munarakkulat olivat kaikki samankokoisia, joten seuraava ultratutkimus sovittiin 5 päivän päähän eli kp 13. Ovulaation laskutavan mukaan (eli jos kierto 26 pv) tämä päivä olisi voinut olla jo ovulaatiopäivä. Tutkimus näytti, että yksi munarakkula oli kooltaan tuplaantunut eli kaikki hyvin. Sain ohjeet testata digitaalisella ovulaatiomittarilla seuraavat päivät niin kauan että posiitinen tulee ja siitä vielä eteenpäin niinkauan kuin positiivista näyttää. Seksiä oli (onneksi) tiistaina ja keskiviikkona vaikka näytti vielä negaa. Torstaina sekä tänään olen saanut positiivisen tuloksen ja tietenkin meidän tuurilla mies on työmatkalla ja tulee vasta huomenna. Turhautumisella ei ole rajaa ja onnistuin sitten itkemäänkin asian takia. Alan nyt toteuttaa kaikkia niitä "minä en ainakaan käyttäydy näin" tai " reagoi noin" tai "turhaudu asiasta". Huomenna on toivottavasti vielä tärppipäivä.
Mulle tuo tutkimuksien aloittaminen oli helpottava juttu. Ensi viikolla sitten testataan hormoneja sekä miehen sperman laatu. Kummasti se "rento yrittäminen" katoaa kun aikaa kuluu.
Pointtini tässä on, että suosittelen clearbluen digitaalisia ovulaatiomittareita, sillä mun ovulaation ajankohta on mitä ilmeisemmin 10 - 12 päivää ennen kuukautisia. Suosittelen myös tutkimusten aloittamista, jos vähänkään turhauttaa. Voi saada ainakin tiedon siitä että kaikki on kunnossa ja sitä kautta rennomman mielen. Mä ainakin myhäilin itselleni, kun huomasin tuntevani ylpeyttä ja pientä riemua kun näin että munarakkula kasvaa normaalisti kehossa. Voi kuulostaa oudolta ja siltä tuo tunne itsestäkin tuntui. :)
Tsemppiä yritykseen! Ja kiitos kaikille omasta tilanteesta kertoneille. Helpottaa kummasti kun huomaa, että on muitakin jotka yrittävät ja toivovat pitkään / kovasti.
Hei Tinka, Zakinthos, Mustikka ja muut :) Pikapuoliin tulee 33 täyteen, joten taidan vaihtaa nimimerkkiä etukäteen (niin ei tartte kuulostaa joka saralla niin epätoivoiselta)... Eli siis tuo viela32 saa nyt muuttua joksikin muuksi - katsotaan, mikä sopiva ois vapaana.
Tämä on tosiaan kiva ketju, kun on perustilanteet keskimääräistä samankaltaisemmat. Välillä tuntuu vähän orvolta parikymppisten ja monilapsisten "aikuisten" seassa muissa ketjuissa. (Edelleen muistan tosin ihmetellä sitä, että kaikki epäröinti lapsen kanssa pärjäämisen, jättielämänmuutoksen, parisuhdemuutoksen jne suhteen on jäänyt taka-alalle, kun vauva ei noin vain otakaan tullakseen. En siis ole tyyppiä aina-tiennyt-haluavani-äidiksi vaan enemmänkin oho-nyt-on-hyvä-parisuhde-ja-se-ikä-että-pitää-päättää :D ... mutta nyt vaan hakkaan päätä seinään tämän yhden asian ympärillä.)
Kummasti kuitenkin uudenlaiset tunteet nostavat päätään. Hesarissa oli joku päivä sitten juttu kuolleina syntyneistä lapsista ja tietysti lähinnä heidän vanhemmistaan. En yleensä itke kovinkaan helposti (paitsi vähän aikaa sitten Ateneumin edessä, kun oli niin traaginen posetiivaripappa lumihangessa), mutta tuo artikkeli saikin mut parkumaan ihan tosissaan.
Asiaan: meillä olisi ehkä ovulaatiopäivät tässä käsillä, mutta ajattelin tässä kierrossa vaihteeksi mennä fiilispohjalla ja jättää Clearbluen laatikkoon. Kierrot ovat olleet sen verran ennustettavia, parit ovikset on bongattu ja no - ehkä jonkinlainen intuitio asian suhteen on kehittynyt, että tuntuu välillä tosi mukavalta vaan antaa asian olla. Meillä on joka tapauksessa se eka lapsettomuuslääkäriaika puolentoista viikon päästä ja ehkä koko juttu valaistuu uudella tapaa. Tällä hetkellä tosin veikkaan, että siellä passitetaan himaan yrittämään omillaan vielä puoleksi vuodeksi - sehän olisi normaali julkisen puolen reaktio. Tai sitten nuo miehen vasta-aineet luokitellaan oikeasti haitalliseksi jutuksi, mikä olisi tavallaan nihkeetä kanssa.
Jaa taitaa olla taas vähemmän positiivinen päivä mulla, joten enpä jatka spekulaatioita. Sen voin tosin todeta, että mun kohdalla väite seksin erinomaistumisesta ovulaatioaikaan pitää paikkansa :) ja sehän on bonari joka tapauksessa! Päivitelkää ketjulaiset kuulumisianne! Eikös muuten teillä Zakinthos ole kohtuullisen hyvä tilanne, kun raskaaksi olet kerran jo tullut? Haluaisitko Tinka kertoa, millä lääkärillä käytte? Olen muuten ihan samaa mieltä noista Cb:n testeistä - ne on asiallisen oloisia värkkejä. Ja olen myös samaa mieltä siitä, että tähän hankkeeseen liittyy koko joukko kummallisia uusia ajatuksia/tunteita, jotka muiden kirjoittamina tuntuivan kovin etäisiltä.
Heippa!
Minä tosiaan kuulun siihen joukkoon ihmisiä jotka ovat lapsirakkaita, mutta vapaudenkaipuisia. Minullekkaan ei ollut itsestäänselvyys se, että lapsia ylipäätään haluan. Nyt on mieli muuttunut, kun on oikea ihminen rinnalla. Olen jopa ääneen todennut, että haluaisin lapset mieheni kanssa vaikka tietäisin että emme ole enää yhdessä 10 vuoden päästä, sillä tiedän että hänen kanssaan huoltajuus onnistuisi vaikka asuisimme eri osoitteissa. Voi kuulostaa inhorealismilta, mutta luonteeltani (ja elämänkokomus opettanut) olen enemmän tämän suuntainen kuin ruusunpunaisia unelmia maalaileva. Toki toivon täysin, että istumme vierekkäisissä keinutuoleissa vielä eläkkeellä. Olen myös ennakoiva persoona ja naurattaa itseänikin, kun mietin huolestuneena päiväkotien ryhmäkokojen kasvamista ym. Ihan kun niitä vaihtoehtoja ei ehtisi miettiä sitten kun se on ajankohtaista. Mies taas on (hulda) huoleton ja varma, että kaikki järjestyy ja suhde toimii. Lohduttavaa ajatella, koska hän on kuitenkin nähnyt miten lyhytpinnainen olen univelkaisena tai kun en pääse harrastamaan liikuntaa.
Me mentiin tosiaan yksityiselle lääkäriasemalle samantien. Katsoin muutamaa vaihtoehtoa ja päädyttiin Helsingin lääkärikeskukseen (lääkärikeskus Yhtymä) Gravitidas lapsettomuusklinikalle. Voin suositella paikkaa, loistava palvelu, ajan saa nopeasti ja asiantuntemusta löytyy. Myös ihanan hienovaraista, lääkäri kysyi esim että onko mun helppo tulla tutkimuksiin vai tarviiko selitellä töissä. Vaikka ei päätyisikään yksityiselle ja tutkimukseen, niin sivut on lukemisen arvoiset. Heillä on myös raskausklinikka ja äitiysneuvola.
Toinen paikka millä oli mielestäni hyvät sivut oli Fertinova. Soitin myös sinne, mutta heillä oli aikoja vasta n. kuukauden päähän. Se tuntui sillä hetkellä olevan liikaa.
Olen myös huomannut seksuaalisen halukkuuden selvästi kasvavan kierron puolivälissä, mutta ovulaatiotestin mukaan mun kroppa kaikkine tuntemuksineen oli etuajassa. Tai testi väärässä. Joka tapauksessa odottelen miestä kotiin työmatkalta ja jokainen voi arvata mitä meillä on iltaohjelmassa. :)
Laitetaanpa tähän ketjuun vähän päivitystä. Tein testin viikonloppuna ja plussa pärähti jo ennenkuin testiviiva ehti näkyviin. Olo on epäuskoinen edelleen. Mitään raskausoireita ei ole, mutta ei kai näin aikaisin vielä pitäisikään olla. Toivottavasti tällä kerralla pikkuinen pysyy matkassa loppuun saakka.
Plussa onnea teille muillekin :-)
onnittelut :sta..... voi ku ois itsekkin samassa tilanteessa mutta ei niin ei :((
Mahtva juttu Mustikka! Koita jaksaa käydä täällä epätoivoisten osastolla päivittämässä kuulumisia :) ja riemukasta raskautta :D (Me mennään sitten huomenna lääkäriin, saa nähdä mitä sanovat...)
Mahtavaa! Paljon onnea plussasta!
Täällä hermoillaan ja odotetaan vuotoa alkavaksi. Eilen oli kp 26, se minulle tyypillisin pituus, mutta 28 päivän pituinen kierto on myös mahdollinen, joten ei vielä uskalla toivoa yhtään mitään.
Suuret onnittelut Mustikka!
Täällä yritys jatkuu aina vaan ja kyllähän se OB on taas seuraavat 5 päivää mun kaveri, valitettavasti.
Vielä en kuitenkaan lannistu enkä myöskään ole ajatellut ihan vielä aikaa lääkärillekään varata.
Voimia ja ilon hetkiä kaikille!
Onnittelut mustikalle, meillä ei ole vielä tärpännyt ja nyt mieskin katosi viikoksi reissulle, juuri kun olisi ollut ns. oletettu ovis... mutta seuraava kk sitten taas pöllytellään peittoja meillä, että saataisiin oma vauva aikaiseksi :)
Heippa kaikille!
Meillä on nyt perustutkimukset takana ja tulos on se, että emme voi saada lasta luonnollisin keinoin (tai se olisi tilastollinen ihme) ja meidän kohdalla ainut keino on koeputkihedelmöitys mikroinjektiota käyttäen. Tämä johtuu miehen siittiöiden vähäisyydestä. Positiivista on se, että voimme ylipäätään saada yhteisen lapset ja lääkäri antoi ihan toiveikkaan ennusteen hoidon tuloksista. Seuraava vaihe on parin viikon päästä alkava hormonipiikitys ja munasolujen talteenotto, hedelmöitys ja ensimmäinen alkiosiirtokerta noin kuukauden päästä.
Ihan toiveikkaat fiilikset itselläkin, mies totesi hyvin että olemme luultavasti nyt lähempänä sitä hetkeä, että tärppää kuin silloin kuin aloitimme yrityksen vuosi sitten.
Heippis Tinka ja muut,
Teillä on tosiaan asiat edenneet! Jaksamista ja onnea hoitoihin, teillähän saattaa jo piankin olla hyviä uutisia tarjolla :)
Meidät ohjattiin julkisella puolella suoraan perusselvityksiin, jotka etenevät sillä vauhdilla, millä kiertokin - eli toistaiseksi ollaan ihan tyytyväisiä NKL:n toimintaan. Kävin tänään verikokeissa ja ensi viikolla ultrataan. Sperma tutkitaan uudestaan, edellisellä kierroksella vasta-aineet olivat ainut ongelma.
Tässä vaiheessa ei oikein tiedä, mitä toivoa - 9 kk yritystä takana (ei kuitenkaan sen enempää...). Jos saisi tuollaisen "ei-toivoa-luonnollisilla-menetelmillä"-vastauksen, niin tietäisi ainakin mistä on kyse ja voisi hakea hoitoa...
Mutta oikein iloista kuulla Tinka, että teillä on hyvät mahdollisuudet ihan omilla soluilla :) Kirjottelepa, kuinka hommat etenee!
Pientä päivitystä täälläkin,
eli labrakokoelma otettu ja ovulaatio havaittu lekurilla. Sen suhteen asiat kunnossa. Taitaapi olla 10 yrityskuukausi menossa. Kävin yksityisellä gynellä, munasarjojen läheisyydestä löytyi pieni (2 cm) kysta, haitanneeko lapsentekoa? Enpä tiedä.
Toukokuun kuukaustisten jälkeen rykäistään jatkotutkimukset käyntiin.
Odotustuulella, onnea Mustikalle ja muille onnistuneille.
Pidetään peukkuja yhdessä pystyssä. :)
Hei Zakinthos, lallaa ja muut!
Zakinthos ja lallaa: eikö olekin helpottavaa kun asiat etenevät ja mahdollinen ongelma on korjattavissa. Tietenkään ei toivo että mitään on vialla, mutta epätietoisuus ainakin häviää.
Minulla oli eilen lääkäri ja taas ultrattiin. Limakalvoa oli tässäkin kierrossa hyvä määrä ja ovulaatio tapahtunut (eli ovulaatiotesti näytti viime viikolla että LH-huippu oli ja ultra näytti että kasvanut munasolu oli lähtenyt liikkeelle). Kätilö (maailman empaattisin) opetti mut piikittämään ja sain kotiin nyt kaikki piikittämistarvikkeet sekä kävin hormonit (puregon) apteekista. Jos kierto on yhtä säännöllinen kuin viime kuukausina, niin ovulaation mukaan kierto olisi 28 päivää eli ensi keskiviikkona pitäisi kuukautisten alkaa. Peukut pystyyn ettei stressi/jännitys pidennä kiertoa.
Jos tosiaan vuoto alkaa keskiviikkona, niin torstai-iltana piikitän ekan kerran ja siitä lähtien joka ilta (heittoa saa olla max 15 min). Siitä seuraavana maanantaina on ultra jossa katsotaan miten munasolut on lähteneet kasvamaan (ettei ole liika tai liian vähän hormonia). Sillä kertaa he myös antavat jatko-ohjeet. Kätilö ei näyttänyt kaikki vaiheita nyt etten mene sekaisin tietotulvasta.
Lääkäri sanoi että lähempänä tiedetään sitten tarkka päivä jolloin munasolut kerätään ja hedelmöitetään, mutta sanoi että se ajoittuu huhtikuun viimeiselle viikolle. Ennen vappua on siis ensimmäinen solusiirto. Kuulemma pitää varautua myös siihen että on pieni mahdollisuus ettei yhtään solua lähde kasvamaan kunnolla. Lääkäri kuitenkin sanoi että sitä tapahtuu harvoin ja useinmiten saadaan yksi siirrettyä ja muutama pakkaseen.
En sitten tiedä miten pyörin solusiirron jälkeen kaksi viikkoa eli piinaviikot on toukokuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Täytyy varmaan seisoa päällään se aika, jotta solu pääsisi kiinnittymään. :)
Toivottavasti joku tältä palstalta plussaisi lähiaikoina niin päästäisi taas tuulettamaan!!!
Täällä ollaan edelleen siinä tilanteessa et en oo vielä raskaana mut yritystä tosin takana vasta 3 kk..eli yritys jatkukoon. :) just alko menkat ja nyt päätin et täs kuus otan kyl noi ovistikut käyttöön josko niistä olis yhtään hyötyä..nyt lähinnä menty sillä periaatteella et oon laskenu menkoista sen kierron pituuden ja sen kierron keskivaiheilla ollaan sit aika paljon heliteltu peittoa. Mut ku ite en ihan täysin tunnista tota ovista ni saattaa olla et ollaan sit oltu kummiski väärinä aikoina.
Mut katotaan tuoko tuo tikuttelu mitään muutosta tilanteeseen. Tosin ite oon vielä kummiski ihan positiivisella mielellä liikkeellä, eihän täs nyt oo viel kuitenkaan kovin paljon aikaa kulunut..
Plussatuulia kaikille! =)
Täällä taas... Kävin tänään toista kertaa follikkeliultrassa (toissapäivänä ei ollut vielä mitään erityistä nähtävää) - eli siis kierron kartoitus käynnissä. Yksi folli on kasvamassa lupaavasti, joten tähän mennessä kaikki ok. Miehen testitulokset, mun vikan verikokeen tulokset ja hoitosuunnitelma / aika munatorvien aukiolotutkimukseen tulee sitten yhdellä kertaa vapun jälkeen. Sitten kun tuo aukiolotutkimuskin on tehty, niin pitäisi olla tarvittavat faktat käsissä. Tähän mennessä olen ollut tosi tyytyväinen NKL:n klinikkaan, asiallista ja myönteistä toimintaa ja ihan sillä aikataululla, kun näitä voi tehdä.
Onneksi on myös ollut kaikenlaista muuta tekemistä ja kiirettä, ettei koko ajan tarvitse ajatella tätä hanketta. Ja jostain syystä on ollut leppoisampaa, kun tietää tutkimusten olevan käynnissä - vaikka voihan tässä niinkin käydä, ettei selvää vastausta plussattomuuteen löydy. Mutta siitä ei tarvitse huolehtia juuri nyt.
Zakinthos, mullakin havaittiin jo ihan ekassa ultrassa kysta toisessa munasarjassa. Se on nyt seurannassa, kun muutenkin ultraillaan, mutta ei sen kai pitäisi erityisemmin vaikuttaa mihinkään - ovat kuulemma yleensä oireettomia, eikä niitä edes huomata kuin sattumalta muissa tutkimuksissa. Mutta toisaalta, mistäpä näistä tietäisi varmasti.
Kertoilkaapa taas kuulumisia ja oikein aurinkoista kevättä kaikille!
Moi lallaa 77, Tinka ja muut,
Lallaa jaksatko päivittää profiiliasi miten hoidot etenee. Ja oon erityisen kiinnostunut tuosta munatorvien aukiolotutkimuksesta, millainen se on ja sattuuko? Mulla tosiaan alkoi taas kuukautiset, joten taas uus yritys päälle. 11 kiertokuukausi pukkaa päälle.
Ja Tnkaltakin ois kiva kuulla miten asiat etenee..
Ei kummempia, odotustuulella taas...
Tsemppiä hoitoihin!
Heippa!
Zakinthos: Pahoittelut kuukautisista! Mulle tehtiin munasarjojen aukiolotutkimus n. 1 kk sitten. Kyllä se tuntuu, mutta voisin ihan hyvin mennä uudelleen jos pitäisi. Lääkäri käski ottaa kipulääkettä ennen toimenpidettä. Itse toimenpide alkaa samalla tavalla kuin papa-koe, mutta näytteenoton sijaan työnnettään ohut katetri. Se tuntui niin että piti puhallella pitkään, jotta pystyy olla rentona. Kun katetri on paikallaan, laitettaan kohtuun täyteen nestettä ja seurataan ulltrasta meneekö ilmakuplat perille. Se vaihe tuntuu vähän samalta kun olisi menkkakivut ja paineentunnetta. Kuulemma riippuu myös kohdun ja munanjohtimien asennosta miten paljon tuntuu. Toimenpide kestään max. 15 min. "Noloin" vaihe on kun nouset istumaan ja nesteen holahtaa sisuksista ulos. Mä menin töihin suoraan toimenpiteen jälkeen pikkuhousunsuojalla varustettuna. Taisin ottaa jopa muutaman juoksuaskeleen ratikkaan.. Aamupäivällä tuntui turvotusta ja "herkkyyttä" vatsassa ja lounastauolla kävellessä hieman "kouristeli", mutta ei niin paljon että työkaverit olisi huomanneet mitään erikoista. Sen päivän tiputteli verensekaista vuotoa, mutta ei kovin suurta määrää. Seuraavana päivänä oli jo ihan normiolo.
Mulla tuli kuukautiset kellontarkasti viime keskiviikkona ja piikittelyt aloitin torstai-iltana eli nyt on 3 piikitysiltaa takana. Eilen oli massu jo turvoksissa ja riehakkaat liikkeet vähissä. Huomenna lääkäri ja ultra jossa nähdään miten monta munasolua on lähtenyt piikityksen ansiosta kasvamaan.
Kuulumisiin!
Tinkalle - kiitoksia päivityksestä. Hyvin kuvasit tilannetta...ja kiva kuulla miten hoidot etenee askel kerrallaan.
Mulla seuraavat kuukautiset toukokuun puolessa välissä, ja jos ne tulee sitten eiku lääkäriin ja jatkotutkimuksiin. Mut odotellaan nyt ensin toukokuun kuukautiset...eli saa vielä jännätä ainakin yhden luomukerran...Ovulaatio pitäis olla reilun viikon päästä.
Palataan asiaan...
Heips, keskusteluketju meinaa kadota kokonaan.. immeiset siirtyneet kesätauolle ?
Itse tässä hakeuduin naistenpolille hoitoon, endometrioosi on villiintynyt ja elämä alkaa olla jo melkoista tuskaa menkkojen aikaan. Että vaikka yritys onkin päällä, niin samaan aikaan hoidetaan näitä muita ongelmia..
Mutta toivottavasti silti pian onnistuu.. mites muilla menee ?
Heippa kaikki,
ja kuten otsikosta ilmenee, menkat alkoivat sitten tänään. Ketuttaa! Noh, lähden ens viikolla Roomaan, josko siellä sais vähän tuulettua aivoja. Ja greippikuuria vielä päälle... 2.6. on mulla lääkäriaika, jolloin päätetään jatkotutkimuksista, varmaan munatorvien aukiolotutkimus ja mieheltä siemennäyte ensin.
Joten vähän apeissa tunnelmissa, kesäkuussa tulee JO 1 vuosi täyteen yrittämistä...
Muuten en ole kertaakaan tarvinut käyttää raskaustestiä vuoden aikana, oireita ei ole ollut ja kuukautiset ovat olleet ajallaan. Ovulaatiotestejä pitäisi vielä käydä ostelemassa...
Plussatuulia kaikille vaikka omalla kohdalla se tuntuu jo vähän ironiselta ;) En usko, että pystyn raskautumaan omin neuvoin, siitä syystä aika jo lääkärille varattu :)
Menkat alkoi sitten tänään joten siis yritys jatkuu meillä. :( nyt päätin et käyn ostaa iitä ovistikkuja ja alan niillä bongailla oviksia josko siitä nyt jotain hyötyä sit olis..? En tiedä, ite en noihin tikutteluihin niin usko ja toisaalta se kuulostaa aika työläältä hommalta joka päivä samaan aikaan olla laittamas tikkua pissaan. No, ehkä sen nyt kestää jospa se sit tekis sen tuloksenkin et tulisin vaik raskaaks siitä sit. :)
Mut tätä samaa odottelu linjaa täällä jatketaan, 5 kk yritystä nyt takana.
Plussatuulia kaikille! =)