No siis en oikee tiedä et voiko tällasta juttua tälle palstalle tarinoida mut varmaan äidit ja isät osaa vastata tähän parhaiten.
Eli siis olen 15-vuotta ja ongelmani on monimutkainen! Mut mulla on kauhee jännitys siis esim. koulussa en millään voi lukee ääneen(huomenissakin ois esitelmä esitettävänä mut en mee sen takii kouluun). Saan hirveitä ahdistus kohtauksia. Mul on kavereiden kans ongelmii. Tai kuluun yhteen "jengiin" mut en osaa olla siinä oma itseni! Oon vaa hiljaa ja myöntelen mitä muut sanoo. Ja ne jotku syrjii mua. Aina ne nauraa ja mä istun hiljaa vieressä ja näin.
Haluaisin pois kotoo koska en voi keskittyä kouluun poissaoloja on kertyny paljon jännityksen takii. Ja mulla ahistaa mennä kouluun ja mutsinkin kans on tappeluu, mykkä kouluu.
Oikeestaan oon miettinyt miljardeja kertoja itsemurhaa.
Miten pääsee perhe kotiin? Miten ihmees saan apuu?
Eli siis olen 15-vuotta ja ongelmani on monimutkainen! Mut mulla on kauhee jännitys siis esim. koulussa en millään voi lukee ääneen(huomenissakin ois esitelmä esitettävänä mut en mee sen takii kouluun). Saan hirveitä ahdistus kohtauksia. Mul on kavereiden kans ongelmii. Tai kuluun yhteen "jengiin" mut en osaa olla siinä oma itseni! Oon vaa hiljaa ja myöntelen mitä muut sanoo. Ja ne jotku syrjii mua. Aina ne nauraa ja mä istun hiljaa vieressä ja näin.
Haluaisin pois kotoo koska en voi keskittyä kouluun poissaoloja on kertyny paljon jännityksen takii. Ja mulla ahistaa mennä kouluun ja mutsinkin kans on tappeluu, mykkä kouluu.
Oikeestaan oon miettinyt miljardeja kertoja itsemurhaa.
Miten pääsee perhe kotiin? Miten ihmees saan apuu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ensiksi pitäisi selvittää syy ahdistavaan jännitykseesi. Siinä paras apu lienee koulukuraattori, jos koulullasi sellainen on. toinen hyvä on koulun/terveyskeskuksen terveydenhoitaja (neuvolatäti). Heillä on vaitiolovelvollisuus, joten sinun ei tarvitse pelätä, että he kantelisisivat vanhemmillesi.
Kerro heille mikä sinut saa pelkäämään ja jännittämään, mainitse myös halustasi päästä kotoa rauhallisempiin olosuhteisiin.
Jos tuntuu, ettet saa heiltä haluamaasi apua, ota suoraan yhteyttä paikkakuntasi sosiaalitoimistoon/lastensuojeluviranomaisiin.(nimi riippuu paikkakunnan koosta). kun pyydät heiltä lastensuojelun toimenpiteitä (eli ilmoitat että haluat pois kotoa), heidän on pakko puuttua asiaan.
ongelma on siinä, että sinun itsesi täytyy olla tosi aktiivinen.
eikö lähelläsi ole ketään aikuista johon luotat?Isää, mummia, kummia, kaverin äitiä, naapuria yhtään ketään?
..sulle! Viestiäs lukiessa tuli sellainen tunne, että sinun ongelmasi on enemmänkin kouluun kuin kotiin liittyvä. Melkein kaikilla on meidän "mutsien" kanssa murrosiässä vaikeeta. Tuleeko teille riitaa poissaoloista, ja tietääkö äitisi, että lintsaat jännityksen takia? Olisi kyllä hyvä puhua äitisi kanssa asiasta, ettei hän luule,että lintsaat vain lintsaamisen vuoksi. Jos sinusta tuntuu vaikealta aloittaa, kirjoita vaikka lappunen keittiön pöydälle, siitä se keskustelu alkaa.Koulukuraattori ja terveydenhoitaja tosiaan voisivat auttaa, heille jännitys- ja muut kouluun liittyvät ongelmat ovat varmasti tuttuja.Mene juttelemaan, sitä vartenhan he siellä ovat:)Perhekoti on yksi vaihtoehto, mutta kouluahan sinun täytyisi sieltä käsin myös käydä.Kaveripiirissä sanoit olevan ongelmia, mitäs jos irtautuisit siitä, ja aloittaisit jonkun liikunnallisen harrastuksen, uinti, aerobick, ratsastus..itämaiset kamppailulajit (judo, karate) sopivat myös tytöille, ja antavat itseluottamusta. Ehkä saisit jonkun "jengistä" mukaan, ja harrastuksen parista ainakin uusia samanhenkisiä ystäviä! Tsemppiä sulle ja auringonpaistetta!!
..vinkkiä esiintymispelon voittamiseksi..Kokeile kotona lukemista ääneen vaikka nauhalle, muutama kerta - ja olen varma, ettei se niin karseelta kuulostakkaan! Sulla ois esitelmä huomenna. Varmaan jännittää, niinkuin melkein kaikkia muitakin, vaikkei se ulospäin ehkä näy, niinkuin ei sinunkaan esiintymisessäsi siinä mittakaavassa kuin ehkä kuvittelet. Pelastusrenkaaksi voisit hankkia aiheesta niin paljon oheismateriaalia, että kun laitat ne kiertämään luokassa, voit olla varma, etteivät kaikki ainakaan kiinnitä sinuun mitään huomiota:) Jännittämisestä ja sen voittamisesta on kirjastoissa myös saatavilla kirjoja, ehkä sieltä löytyisi joitakin käytännön vinkkejä sulle.
Mulla oli ton jännityksen kanssa ihan samanlainen ongelma sun ikäisenä. Uskalsin puhua siitä äidilleni, vaikkei meillä mitkään kovin hyvät välit olleet. Hän tilasi mulle ajan psykologilta, mutta ne keskustelut eivät kyllä auttaneet yhtään. Sitten rohkaistuin kirjoittamaan rehtorille kirjeen, jossa kerroin, etten voi lukea ääneen kovan jännityksen takia, ja kerroin lopettavani koulunkäynnin, jos tämä jännitys ei lopu. Rehtori oli puhunut kaikille opettajilleni, ja tämän tuloksena sain vapautuksen ääneen lukemisista.
Kerää rohkeutta ja mieti, kuka olisi kaikkein mukavin ja luotettavin opettaja, ja kirjoita hänelle vaikkapa kirje. Ihan varmasti aikuiset ymmärtävät, myös äitisi. Äidilläsi on voinut olla samanlainen ongelma nuorena. Voin lohduttaa sinua, että tällainen jännitys menee iän myötä ohi. Tsemppiä ja rohkeutta Sinulle! Kyllä sinä pärjäät!
Itseänikin jännitti ala-asteella koulussa esiintyminen, mutta kun aloin harrastamaan esiintymiseen liittyvää niin pian unohtui jännittämiset kun oli muuten kivaa..Asioita harjoiteltiin ja yleensä omien mielipiteiden esittämistä, nykyään olen sellainen räpä-täti että heikompia heikottaa..;)
Sinun ei missään nimessä kannata lintsata koulusta, ajattele että kaikki mokailevat joskus, eikä se ole mikään vakava asia jos vaikka sekotat paperit tms...suunnittele esitelmäsi niin hyvin että tiedät tasan tarkkaan miten se etenee ettet joudu hämillesi tai sekaannu missään vaiheessa..
Itse olen ollut niin monta vuotta samojen luokkakavereiden kanssa ettei esiintyminen missään tilanteessa tuota ongelmia..ehkä päin vastoin..
Ja omien mielipiteiden näyttäminen voisi alkaa vaikka ihan kaveri piiristäsi, osa heistäkin saattaa olla sellaisia jotka vain myötäilevat myöskin..
He alkavat varmasti ottamaan sinut paremmin huomioon jos vähän pidät ns. melua itsestäsi eli ilmaitset tahtosi ja mielipiteesi.Jos he eivät ala niin sinun kannattaa pohtia ihan oikeasti ovatko he sinun ystäviäsi..
Itsemurha ei ole mikään ratkaisu,ei koskaan!!
Ja vanhempiesi kanssa välit paranevat kunhan kasvat ja kuuntelet välillä heitäkin ja opit ilmaisemaan mielipiteesi heillekkin..kaikesta voi keskustella, niin kotiin tuloajoista kun kuukausi rahasta.. Vanhempasi huomaavat sinun olevan aikuisempi kun osaat ilmaista ja perustella kantasi ja käyt koulussa, etkä lintsaile kun siltä tuntuu..
Rohkeasti vain kouluun ja omat mielipiteet esille..Ja esiintyminen on tosi kivaa kunhan sitä ensin harjoittelee..voisit vaikka pitää esitelmäsi ensin perheellesi..
Onnea!
Miten sulla menee ? Luin jo vanhentuneita viestejä ja ajattelin kuitenkin kirjoitella. Olen itsekin nuorena potenut jossain vaiheessa arkuutta sanoa mielipidettäni ja tunsin itseni tosi tyhmäksi kun en osannut sanoa mitään, mut nykyään aikuisena keskustelen ja vaihdan mielipiteitä paljonkin. Minulla auttoi, kun "harjoittelin lukemalla keskustelupalstoja lehdissä ja mietin mikä olis mun mielipide asiaan. Sitten myöhemmin opiskelujen vuoksi jouduin esiintymään ja joskus otti lujille. Mietin asiaa monesti voittaakseni esiintymispelon ja hoksasin et miten ne muut VOI TIETÄÄ YHTÄÄN mun ajatuksiani ja rohkeuttani esittää mielipiteitä. Siis kun alan puhumaan, ne eivät tiedä mitään mun ajatuksistani...nehän voivat olla paljon parempia kuin heidän. Voin olla monessa asiassa viisampi kuin he. Ja niinhän se vaan lähti kun aloin esittää lyhyitä kommentteja joista olin kuullut ja sain muut kuuntelemaan. En ollutkaan enää hiljainen hyssykkä. Voin kertoa että nykyään esiinnyn televisiossa mainoksissa ja joudun puhumaan kameralle niitä tehdessä. Kerran jopa n.59 - 70 henkilöä oli kuvausryhmän ympärillä (osa ranskalaisia mainoskampanjan tekijöitä)seuraamassa kun puhuin ja esitin mainokseen tulevaa rooliani. Eikä jännittänyt yhtään.