Kuinka pitäisi valmistautua siihen, että alkaa pian yrittää vauvaa? Ja kuinka aikaisin? Olen kuullut, että pariskunnan pitäisi mielellään alkaa valmistautua vuotta aikaisemmin. Ajattelimme ehkä ensi vuonna alkaa yrittää ja olemme nyt parantaneet elämäntapojamme. Otamme ravintolisiä: monivitamiineja, d-vitamiinia (25yg/vrk), kalaöljyä (1000mg/vrk), sinkkiä, minä otan lisäksi rauta-foolihappolisää. Olen lisännyt liikuntaa huomattavasti, enemmän kovaa aerobista, kovempaa salitreeniä, lisäksi joogaa ja syvien lihasten jumppaa sekä venyttelyä. Myös luonnossa liikkumista, rauhoittumista, "aivojumppaa" (ristikoita, piirtämistä, lukemista, soittamista). Syön vajaan kilon kasviksia päivässä. Lisäksi olemme puhuneet lapsesta ja sen vaikutuksista elämäämme. Olemme miettineet kasvatusperiaatteitamme, millaisia vanhempia haluaisimme olla, mahdollista työnjakoa jne. Suunnittelemme paremmalle alueelle muuttamista, nykyisellä asuu ehkä vähän liikaa alkoholisteja ym. Olemme miettineet kotimme vaaranpaikkoja ja niitä on vielä paljon, avointa säilytystilaa alhaalla, erilaisia kasveja, epäjärjestystä...
Mites lääkkeet, hiusvärit, alkoholi ym? Riittääkö, että ne jättää raskauduttuaan vai pitäisikö niistä luopua jo ennen kuin alkaa yrittää? Minulla on pitkäaikaissairaus, johon syön lääkettä, jota ei suositella raskauden aikana koska siitä ei ole vielä tarpeeksi tutkimustuloksia. Lääke ei siis luultavasti ole haitallinen sikiölle, mutta siitä ei voida olla vielä täysin varmoja.
Ymmärrän, ettei kaikkea voi suunnitella etukäteen, mutta jos on joku suunnitelma, se on aina hyvä lähtökohta, jota voi sitten muokata haluamakseen. Ei sitä voi vielä tietää millaista lapsen kanssa on ja esimerkiksi työnjakomme voi lopultaan olla jotain ihan muuta kuin nyt ajattelemme. Mutta hyvä suunnitelma on aina hyvä lähtökohta. Ilman suunnitelmaa ja keskustelua voi tulla aivan yllätyksenä mitä toinen lopultaan ajatteleekaan.
Ja tämä koko viesti voi kuulostaa ylireagoinnille, mutta jos johonkin hommaan lähtee ja varsinkin jos se homma koskettaa toista ihmistä niin totaalisesti kuin lastenhankinta, mielestäni totta helkutissa siihen täytyy lähteä vakavissa mielin ja kaikkensa tehden.
Mites lääkkeet, hiusvärit, alkoholi ym? Riittääkö, että ne jättää raskauduttuaan vai pitäisikö niistä luopua jo ennen kuin alkaa yrittää? Minulla on pitkäaikaissairaus, johon syön lääkettä, jota ei suositella raskauden aikana koska siitä ei ole vielä tarpeeksi tutkimustuloksia. Lääke ei siis luultavasti ole haitallinen sikiölle, mutta siitä ei voida olla vielä täysin varmoja.
Ymmärrän, ettei kaikkea voi suunnitella etukäteen, mutta jos on joku suunnitelma, se on aina hyvä lähtökohta, jota voi sitten muokata haluamakseen. Ei sitä voi vielä tietää millaista lapsen kanssa on ja esimerkiksi työnjakomme voi lopultaan olla jotain ihan muuta kuin nyt ajattelemme. Mutta hyvä suunnitelma on aina hyvä lähtökohta. Ilman suunnitelmaa ja keskustelua voi tulla aivan yllätyksenä mitä toinen lopultaan ajatteleekaan.
Ja tämä koko viesti voi kuulostaa ylireagoinnille, mutta jos johonkin hommaan lähtee ja varsinkin jos se homma koskettaa toista ihmistä niin totaalisesti kuin lastenhankinta, mielestäni totta helkutissa siihen täytyy lähteä vakavissa mielin ja kaikkensa tehden.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kylmä fakta on vaan se, että ei raskauteen taikka vauvaan voi ennakolta kasvaa tai valmistua, äidiksi ja isäksi kasvetaan raskauden, synnytyksen ja syntymän myötä. Tietysti pitää varautua siihenkin, että syntynyt lapsi ei välttämättä olekaan aivan sitä mitä vanhemmat ovat alkujaan odottaneet. Jokainen lapsi on nimittäin oma persoonansa ja jokaisen persoonan kanssa on vasta sen jälkeen luotava tietyt toimintatavat.
On hauska kuulla tietysti, että valmistaudutte noin huolellisesti perheenlisäykseen, mutta aika vähän kuitenkaan voi tehdä ennen varsinaista vauvan syntymää :)
Onnea yritykselle :)