Olemme mieheni kanssa suunnittelemassa lapsen hankintaa. Lapsen sukunimestä on tulossa ongelma. Miehelläni on edellisestä avioliitostaan tytär, jolla on miehen sukunimi. Lapsen äiti otti eron jälkeen oman sukunimensä takaisin.
Minä pidin oman sukunimeni naimisiin mennessämme. Sukunimeni on harvinainen ja tuttu mm. Suomen sotahistoriasta. Perheeni ja sukuni jäsenillä on läheiset välit. Miehelläni on tavallinen sukunimi, joka on hänen isänsä perua. Miehen vanhemmat ovat eronneet ja äiti on ottanut tyttönimensä takaisin. Miehellä ei ole kovin läheiset välit isäänsä.
Haluan, että lapsemme saa minun sukunimeni. Asia on minulle hyvin tärkeä. Miehelläni on jo yksi lapsi, jolla on hänen sukunimensä ja eri nimi kuin äidillään. Mielestäni minun kuuluu saada päättää asia tällä kertaa. Mies taas on sitä mieltä, että lapsi saa hänen sukunimensä, sillä niin "kuuluu olla". Hän tuli mielestään jo vastaan siinä, että "sain" avioliitossa pitää oman sukunimeni.
Tästä nimiasiasta on tullut oikea ongelma. Haluaisin kokemuksia henkilöiltä, joilla oli vastaava ristiriita, miten se ratkaistiin.
Pyydän, että ketjua ei sotkettaisi "tärkeintä on terve lapsi" ja "lapsensaanti ei ole itsestäänselvyys" kirjoituksilla. Aihe on ylläoleva, joten vastauksia aiheeseen kiitos! :)
Minä pidin oman sukunimeni naimisiin mennessämme. Sukunimeni on harvinainen ja tuttu mm. Suomen sotahistoriasta. Perheeni ja sukuni jäsenillä on läheiset välit. Miehelläni on tavallinen sukunimi, joka on hänen isänsä perua. Miehen vanhemmat ovat eronneet ja äiti on ottanut tyttönimensä takaisin. Miehellä ei ole kovin läheiset välit isäänsä.
Haluan, että lapsemme saa minun sukunimeni. Asia on minulle hyvin tärkeä. Miehelläni on jo yksi lapsi, jolla on hänen sukunimensä ja eri nimi kuin äidillään. Mielestäni minun kuuluu saada päättää asia tällä kertaa. Mies taas on sitä mieltä, että lapsi saa hänen sukunimensä, sillä niin "kuuluu olla". Hän tuli mielestään jo vastaan siinä, että "sain" avioliitossa pitää oman sukunimeni.
Tästä nimiasiasta on tullut oikea ongelma. Haluaisin kokemuksia henkilöiltä, joilla oli vastaava ristiriita, miten se ratkaistiin.
Pyydän, että ketjua ei sotkettaisi "tärkeintä on terve lapsi" ja "lapsensaanti ei ole itsestäänselvyys" kirjoituksilla. Aihe on ylläoleva, joten vastauksia aiheeseen kiitos! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oli vähän sama juttu alku raskauden ajan, mutta kyllä siitä sitten lutviintu. Mieheni ei myöskään väleissä isänsä kanssa, jolta sukunimi on peräisin, eikä siis mitenkään kovin ylpeä siitä sen takia. Nyt on sitten tultu jo siihen tilanteeseen että mieheni on valmis ottaamaan minun sukunimen kun joskus menemme naimisiin. Mutta itse ainakin vetosin raskauden aikana siihen, että isälläni ei ole poikia vain minä ja siskoni. Hän ei siis käytännössä saa suvun "jatkajaa" lainkaan jos me kaikki sisaruksista annamme lapsillemme niiden isien sukunimet. Että näin... Kokeile jotain vastaavaa....:)