Hei!
Haaveissa olisi koira nuorille aikuisille, mutta rotu on vielä hakusessa.
Toiveina olisi, että kyseinen rotu olisi pieni/pienehkö seurakoira ja ns. "kotikoira". Asumme taajama-alueella paritalossa ja pääosin lenkit tehtäisiin siis asuinalueilla, mutta lähettyvillä on myös metsä, jonne pääsisi ihmettelemään ja nauttimaan.
Emme ole himourheilijoita, joten meidän unelmarotumme ei vaatisi pitkiä ja raskaita lenkkejä. Rotu saisi olla lapsiystävällinen, koska perheenlisäys on ajankohtaista.
Turkki voisi olla lk tai pk, olemme valmiita sen mahdolliseen hoitoon ja trimmaukseen.
Samoin luonne voisi kuvastaa meidän elämäntyyliämme - rauhallinen, perhekeskeinen ja kotimaisemissa viihtyvä. Emme ole ainakaan vielä kiinnostuneita agilitystä ym. harrastetoiminnasta.
Olemme miettineet, josko Bison frise, Shetlanninlammaskoira tai Mopsi olisivat rotujamme, mutta olisi ihanaa jos sanoisitte mielipiteenne, antaisitte neuvoja sekä vaihtoehtoja.
Kiitos jo etukäteen! :)
Haaveissa olisi koira nuorille aikuisille, mutta rotu on vielä hakusessa.
Toiveina olisi, että kyseinen rotu olisi pieni/pienehkö seurakoira ja ns. "kotikoira". Asumme taajama-alueella paritalossa ja pääosin lenkit tehtäisiin siis asuinalueilla, mutta lähettyvillä on myös metsä, jonne pääsisi ihmettelemään ja nauttimaan.
Emme ole himourheilijoita, joten meidän unelmarotumme ei vaatisi pitkiä ja raskaita lenkkejä. Rotu saisi olla lapsiystävällinen, koska perheenlisäys on ajankohtaista.
Turkki voisi olla lk tai pk, olemme valmiita sen mahdolliseen hoitoon ja trimmaukseen.
Samoin luonne voisi kuvastaa meidän elämäntyyliämme - rauhallinen, perhekeskeinen ja kotimaisemissa viihtyvä. Emme ole ainakaan vielä kiinnostuneita agilitystä ym. harrastetoiminnasta.
Olemme miettineet, josko Bison frise, Shetlanninlammaskoira tai Mopsi olisivat rotujamme, mutta olisi ihanaa jos sanoisitte mielipiteenne, antaisitte neuvoja sekä vaihtoehtoja.
Kiitos jo etukäteen! :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
En suosittele hankkimaan koiraa pelkäksi kotikoiraksi. Tosiaan koira tarvitsee liikuntaa ja tekemistä palon, ellei haluta jotain sairaaksi jalostettua buudelia, jolta ollaan viety jo liikuntakykykin. Koirasta tulisi innostua muunkin kuin pelkän seuran takia. Sori vaan, mutta näin se sattuu menemään. Koira ei ole pehmolelu.
ne on kotikoiria, jos eivät ole virassa. Yleensähän ehdotat jos jotakin ja jopa todella nuorillekin kysyjille. Mistä moinen takinkääntö? Nämähän ovat aikuisia ihmisiä...
Ei kaikkien koirien kanssa tarvitse olla jatkuvasti harrastamassa jotain tiettyjä lajeja! Mielestäni usein koiran kanssa riittää että sen kanssa puuhastelee, lenkkeilee, ottaa osaksi arkea yms. Totta kai koiran fyysisestä kunnosta ja elämän virikkeellisyydestä täytyy pitää huoli, mutta se että koiran kanssa ei aio harrastaa agilityä, tokoa, näyttelyitä, vesipelastusta, paimentamista sekä ties mitä muita lajeja yhtäaikaa ei tarkoita että koira otettaisiin pehmoleluksi...
Jos olette tiedostaneet sen että seuraavat 10-15 vuotta tulette elämään koiran ehdoilla, se tulee olemaan jatkuvasti kanssanne, olette valmiit lähtemään lenkeille päivittäin useaan kertaan, tarjoatte erilaisia virikkeellisiä mahdollisuuksia mm. päästä leikkimään muiden koirien kanssa, niin ei teidän tarvitse mitään himourheilijoita ollakaan. Tottakai erilaisia harrasteita kannattaa kokeilla ja vasta sitten päättää että onko kyseinen lajia teitä varten, sillä saatattekin huomata innostuvanne jostain tietystä lajista paljonkin.
Joku saattaa tietysti kokea tämän puolueelliseksi mielipiteeksi sillä minä ja puolisoni olemme samankaltaisessa tilanteessa kanssanne. Olemme nuoria, asumme taajamassa ja hankkimassa koiraa. Mekään emme ole kovin meneväisiä ihmisiä tai mitään himourheilijoita. Koirasta tulee kuitenkin äärimmäisen tärkeä osa elämäämme ja elämämme tuleekin todennäköisesti pyörimään pitkälti koiramme ympärillä, vaikka sitä tuskin agilityyn tai näyttelyihin veisimmekään.
Meille on tulossa Cavalier kingcharlesinspanieli ja sen harkintaa voin suositella teillekin. Se on todella rakastava omistajaansa kohtaan ja cavalierin lempipaikka on omistajan syli. Se on iloinen pieni koira ja myös lapsirakas. Meille ei lapsia ole vielä useaan vuoteen suunnitteilla, mutta valitsimme jo nyt rodun sen perusteella että mahdollisesti koiran elinaikana niitä meille siunaantuisi. Sekin tottakai tarvitsee paljon tekemistä, mutta pääasia on että se saa puuhastella omistajansa kanssa ja saa tältä aikaa ja sitoutumista. Varmasti nuo mainitsemasi rodut sopivat myös teidän perhe-elämäänne, mutta ajattelin kertoa myös tästä vaihtoehdosta.
Mutta kyllä koira sitten itse osoittaa, jos ei ole tyytyväinen. Turhautunut koira tuhoaa helposti koko kämpän omin hampain. Mutta löytyy joo niitä rauhallisempiakin rotujen edustajia. Koirasta sen sitten näkee.
Mutta ainakaan jalostukseen en suosittelisi koiria, joille ollaan fyysistä liikuntaa vajaisesti tarjottu. Useimpia perinnöllisiä sairauksia esiintyy juuri niillä roduilla, joiden sanotaan tarvitsevan kaikista vähiten liikuntaa, joka kertoo jo sen tosifaktan, että liikunnan puute johtaa koirarotuen sairastumisiin.
viimein sen perinteisen rotusuositus-linkistösi aloittajalle. Sinähän tiedät kaikista koirista aivan kaiken joten olet pätevä kertomaan heillekin mikä olisi passelein vaihtoehto. Anna nyt niitä rauhallisempia vaihtoehtoja jos pelkäät että heillä menee kämppä remonttiin koiran toimesta....
Uskon joo tuon perheen pärjäävän koiran kanssa hyvin, mutta muutaman vinkin vain mainitsin.
Tulee heidän tuosta tekstistä mieleen borderterrieri ja tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Ainakin ne yleensä tottuvat helposti lapsiin, toisiin koiriin ja vieraisiin ihmisiin, eivät hauku turhia, niiden turkit eivät ole suuritöisiä ja ne taitavat olla sopivan kokoisia. Tosin koiran luonne on kiinni suuresti vanhempien luonteista ja siitä kuinka koira kasvatetaan. Mutta hyvin he kyllä tekstiensä perusteella koiran kasvattavat. Ja sopivasti liikuntaa ja tekemistäkin he vaikuttavat koiralle tarjoavan.
Hyviä koiraihmisiä vaikuttavat olevan, onnea heille tulevaan elämään koiran kanssa:-)
Sekoitin tämän kyselyn aloittajan tekstejä tuon yhden toisen keskustelijan kyselyn teksteihin ja sen perusteella tuon äskeisen vastauksen kiroitin. Mutta viis siitä, uskon tämänkin kyselyn aloittajan perheen suoriutuvan hyvin elämästä koiran kanssa;-)
Cavalier kingcharlesinspanieli sopisi teille varmasti oikein hyvin: http://www.cavalieryhdistys.com/
Se on mukava lapsirakas perhekoira, joka ei vaadi mitenkään ihmeellisen paljon liikuntaa.
Kyllä varmaan nuo miettimänne vaihtoehdot olisivat ihan käypiä, vähiten käypä (jos pitäisi pakosti valita) niistä on kenties sheltti, joka saattaa olla herkkäahaukkuinen joten lapsen syntyessä huutajaa voisi sitten löytyä paristakin pedistä oikein duona... Pahin näkymä tässä, että eihän tämä ole mihinkään kiveen kirjoitettua, kunhan tuli mieleen.
Havannankoiran http://fi.wikipedia.org/wiki/Havannankoira lapsirakkaana rotuna mainitsisin vaihtoehdoksi myös, tosin havannankoira ei ihan ole "rauhallinen" vaan enemmänkin eloisa vilperi, hauskuuttaja. :D
Ja miten olisi beagle? Siinä on lempeän rauhallinen (yleistys) rotu, joka käy hyvin perhekoiraksi eikä vaadi metsästysharrastusta, varmasti kuitenkin pitää jos rämmitte sen kanssa lähiseudun metsässä kuten kirjoititte, että metsä löytyisi.
Mopsin tyyppinen, mutta sanotusti lapsirakas ja veikeän sopusuhtainen rotu löytyisi bostoninterrieristä http://www.bostoninterrieri.fi/ Tosin bostoni vaatii paljon liikuntaa, mutta ei näihin liikuntasuosituksiin kannata suhtautua "hullulla" tapaa, kenelläkään ihmisellä ei ole aikaa liikkua koiran kanssa 4 tuntia päivässä, vähempikin riittää, näin myös linjannut Koirakuiskaaja Cesar Milan. Jos tarjoatte bostonille palloleikkejä ja aktiviteettia kotosalla muun lenkin lisäksi, niin eiköhän se nyt ihan suvaitse jäädä asumaan teille.
Aiemmin mainittu cavalieri myös erinomainen vaihtoehto.
Minäpä luulen, että tapaamasi sheltti haukkuu peruskouluttamattomuuden, arkuuden tai liikunnanpuutteen vuoksi. Herkkähaukkuisuus ei minusta näet kuulu rodun luonteenpiirteisiin, paitsi ehkä maalla, jossa koira kasvaa hiljaisessa ympäristössä ja täten ei ehdi pentune/nuorenakaan riittävästi totuttautumaan lähistön kaiken maailman ääniin ja ihmisiin.
hyvät rodut kaikkikin mopsi lienee paras..suht rauhallisia joten kun perheenlisäys tulee niin aika on kortilla ja koira jää sivummalle. Shelttieloisahko paimenkoira joka voi paimentaa lasta..kuulostaa kivalta mutta ei ole kun alkaa napsautteleen hampaillaan..eli itse suosittelisin mopsia (bichon frisee(turkki työläs aikaa vievä))tipsua, cavaljeeria, kingcharlesia.
Eli a ja o on älkää pitäkö koiraa lapsen korvikkeena jolloin se saa liikaakin vääränlaista huomiota ja opettakaa ettei vahdi ruokakippojaan jms mistä myöhemmin on haittaa kun lapsi tulee. KOiralle oltava rajat heti alusta asti. Lenkit oltava riittävät myös silloin kun lapsi tulee.
Oikein koulutettuna sheltti ei "sorru" liialliseen haukuntaan . Minun tuntemani sheltit eivät haku sisällä ollenkaan mutta tietenkin on niitä haukkuvaisempiakin .
Mitä tulee sheltin paimentamiseen niin olipa se sitten mikä tahansa paimenkoira niin kun koiran kouluttaa ja ei anna napata kiinni niin se kyllä oppii hyvinkin nopeasti sen että ihmisiä ei paimenneta . Meillä ei ole kyllä koskaan edes yritetty nappailla lapsista kiinni ja käsittääkseni sheltit eivät ole niin "herkkiä" paimentamaan lapsia kuin ejotkut isommat paimenet . (korjatkaa jos olen väärässä)
Eli voisin sanoa että on ihmisestä paljolti kiinni millainen omasta sheltistä tulee . Meillä on hyvin avoimia ja lempeitä tosin miinuksena tuolle pienemmälle liiallinen "keskustelu" oravien kanssa..mutta asiasta keskutellaan :P
Mutta tosiaan pienestä koostaan huolimatta melkoinen tarmonpesä ja onkin hyvä pieneksi harrastekoiraksi . Pärjää kyllä kunhan liikuntaa on riittävästi ja myös päälle keksitään tekemistä.
Onnea koiran hankintaan !
Suosittelen teille englanninbulldoggia, täyttää kaikki kriteerinne, se pärjää vähemmälläkin liikunnalla ja on lapsirakas.