Eli olemme -91 ja -90 syntynyt pariskunta. Asumme rivitalokaksiossa ja koulut on pian käyty loppuun. Tällä hetkellä omistamme shetlanninlammaskoira uroksen joka on tällä hetkellä 16 viikkoa vanha. Mitään ongelmia pennun kanssa ei ole ollut, se on perustottelevainen ( ylimääräiset temput) sekä täysin sisäsiisti ollut jo 10 viikkoisesta asti. Ihme pentu toisin sanoen (ainakin ennen murrosikää).
Molemmilla meillä on koirataustaa. Äitini on toiminut koirien kasvattajana useammalle rodulle (paimen- ja metsästysrotuja) ja mieheni isäpuoli kasvattaa saksanseisojia. Sheltti tuli taloon sattumalta vaikka olimme miettineet toista rotua, lähinnä metsästys tarkoitukseen, jota harrastamme. Nyt isäpuolella on tulossa joulukuun vaihteilla pentue omasta erittäin hienosta saksanseisojastaan. Hän jo vähän tiedusteli mahdollisuuttamme ottaa narttupentu sijoitukseen.(Tähän väliin sanon että taitaa jäädä tämän hienon nartun kolmanneksi ja viimeiseksi pentueeksi) Asia kiinnostaa, mutta siinä on varjopuolia.
Mieheni lähtee armeijaan tammikuussa (ei tiedä vielä onko puoli vuotta vai vuoden), jään siis yksin ihanan shelttimme kanssa (se ei ole ongelma, kun koira on jo peruskoulutettu). Saksanseisojat tulisivat luovutukseen helmikuussa. Jäisin siis yksin kouluttamaan uuden tulokkaan ( eikä ole maailman rauhallisin rotu ). Toinen vaihtoehto olisi että seisoja jäisi kevääksi anoppilaan ja he peruskouluttaisivat sen ja kesällä pentu siirtyisi meille. Minua vain hieman huolestuttaa että leimautuisvaihe jää välistä sekä se että koira ei osaa vinkaisulla pyytää itse pihalle (anoppi ja isäpuoli eivät opeta sitä koirilleen) minusta kun se on niin paljon helpompaa tietää milloin koiralla on hätä. Mielessäni siintää myös kuvitelma missä seisoja (joka opetetaan seisomaan fasaanille) katselee ulos ikkunastamme ja näkee 6 fasaania tarpomassa takapihallamme (tämä on ihan tuttu näky talvella) ja hyppää lasista läpi jotta pääsee niiden kimppuun. Voin olla kyllä vainoharhainenkin.
No kuitenkin. Ikäeroa siis koirilla on n. 5-4 kuukautta, asiaa kyllä helpottaa se että toinen on uros ja toinen narttu. Haluaisin kuulla hieman mielipiteitä ja erilaisia näkökantoja. Etsin vastausta kysymykseen olisiko minusta siihen vaikka koirakokemusta on reilun kymmenen vuoden ajalta monista eri roduista.
Molemmilla meillä on koirataustaa. Äitini on toiminut koirien kasvattajana useammalle rodulle (paimen- ja metsästysrotuja) ja mieheni isäpuoli kasvattaa saksanseisojia. Sheltti tuli taloon sattumalta vaikka olimme miettineet toista rotua, lähinnä metsästys tarkoitukseen, jota harrastamme. Nyt isäpuolella on tulossa joulukuun vaihteilla pentue omasta erittäin hienosta saksanseisojastaan. Hän jo vähän tiedusteli mahdollisuuttamme ottaa narttupentu sijoitukseen.(Tähän väliin sanon että taitaa jäädä tämän hienon nartun kolmanneksi ja viimeiseksi pentueeksi) Asia kiinnostaa, mutta siinä on varjopuolia.
Mieheni lähtee armeijaan tammikuussa (ei tiedä vielä onko puoli vuotta vai vuoden), jään siis yksin ihanan shelttimme kanssa (se ei ole ongelma, kun koira on jo peruskoulutettu). Saksanseisojat tulisivat luovutukseen helmikuussa. Jäisin siis yksin kouluttamaan uuden tulokkaan ( eikä ole maailman rauhallisin rotu ). Toinen vaihtoehto olisi että seisoja jäisi kevääksi anoppilaan ja he peruskouluttaisivat sen ja kesällä pentu siirtyisi meille. Minua vain hieman huolestuttaa että leimautuisvaihe jää välistä sekä se että koira ei osaa vinkaisulla pyytää itse pihalle (anoppi ja isäpuoli eivät opeta sitä koirilleen) minusta kun se on niin paljon helpompaa tietää milloin koiralla on hätä. Mielessäni siintää myös kuvitelma missä seisoja (joka opetetaan seisomaan fasaanille) katselee ulos ikkunastamme ja näkee 6 fasaania tarpomassa takapihallamme (tämä on ihan tuttu näky talvella) ja hyppää lasista läpi jotta pääsee niiden kimppuun. Voin olla kyllä vainoharhainenkin.
No kuitenkin. Ikäeroa siis koirilla on n. 5-4 kuukautta, asiaa kyllä helpottaa se että toinen on uros ja toinen narttu. Haluaisin kuulla hieman mielipiteitä ja erilaisia näkökantoja. Etsin vastausta kysymykseen olisiko minusta siihen vaikka koirakokemusta on reilun kymmenen vuoden ajalta monista eri roduista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä uskon, että sinusta olisi siihen, kyllä. Se on eri asia, että jaksaisitko sitä. Vielä jos poikaystäväsi on armeijassa ja olet yksin kotona periaatteessa kahden pennun kanssa. Mutta ilman muuta, kymmenen vuoden koirakokemuksella, miksei sinusta olisi siihen? :) itse olisin huolissani sinuna vain omasta jaksamisesta.
Ei kannata missään tapauksessa ottaa toista koiraa jos toinen on vielä pentu !!
Hyvä ihme kun en tajua miksi ihmiset ottaa toisen koiran, vaikka toinenkaan ei ole vielä íhan etiketissä, saati murrosiän ylittänyt ?
Eli odotelkaa kärsivällisesti ainakin niin pitkään, että koira on yksi vuotias, murrosikäkään kun sillä ei vielä ole, silloin yhdessä koirassa on ihan tarpeeksi. Tietty kahdessa pennussa on muutamia hyviä puolia, mutta huonoja löytyy melkein hyvien edestä.
Mutta omaa tyhmyyttänne jos otatte niin en voi sille mitään, suosittelen kuitenkin että odotatte tovin, 16 viikkoinen EI ole täysin sisäsiisti, sekä koulutusta lisää, jottei kahden kanssa tule ongelmia.
Jos ajattelette että siinä se toinenkin menee ensimmäisen mukana niin se ei todellakaan pidä paikkaansa.
En nyt oikeastaan kommentoi asiassa puolesta enkä vastaan, itsehän te sen päätätte mitä teette. Mutta haluaisin tietää, haittaako teitä että pentu leimaantuu kovemmin vain sinuun, jos miehesi on intissä vielä melko kauan (4-10kk) sen jälkeen kun pentu on tullut taloon? Minulla ja miekkosella pennun hankinta lykkääntyi intin takia juurikin tuon syyn takia. Olishan se ikävää (minusta), jos koira pitäisi "oikeana" pomonaan ja laumanjäsenenään vain toista omistajaa.
Koira ottaa jokatapauksessa vain yhden ihmisen ns. "omakseen". Olipa läsnä yksi, kaksi tai useampi. Näin jokainen koira menneisyydessäni on tehnyt, ja näin ovat tehneet myös kaksi tämän hetken kullannuppuamme. Uros (2v) on ollut meillä pennusta saakka ja aivan selvästi leimaantunut mieheeni hänen reissutyöstään huolimatta (mies reissussa n.4-5päivää/vko). Mies on tehnyt reissuhommia jo kauan ennen pojan tuloa meille ja ensimmäistä kertaa lähti taas pennun oltua meillä vajaa viikon (itse olin kotona kaksi viikkoa yhtenäisesti). Se rakastaa ja palvoo miestäni siitä huolimatta, vaikka minä olenkin arjessa enemmän läsnä. Ei hypi seinille miehen poissaollessa, mutta voi sitä riemun määrää kun isäntä tulee taas kotiin! ;) Mutta kyllä uros silti meidän yhteinen koira on sille on selvää että myös minua on toteltava vaikka "vasta" toisena sen arvoasteikossa tulenkin. Narttu (5v.) muutti meille aikuisena uroksen jälkeen, ja otti välittömästi minut siksi kaikkein rakkaimmaksi. Jos neiti saisi päättää, se ei hievahtaisikaan viereltäni mihinkään suuntaan (edes lenkin ajaksi jos minä olen jäämässä kotiin). Tyttö tulee kainaloon nukkumaan ja painautuu aivan liki. Toisinaan komennan pois samasta huoneesta jossa itse olen, tai kiellän seuraamasta (uskon että tämä auttaa a. johtajuuden vahvistamiseen ja b. minusta irtautumiseen). Sekään ei ahdistu jos lähden kotoa pois, vaan hakeutuu silloin enemmän mieheni läheisyyteen. Koirat osaavat olla keskenäänkin. :) Nämä näyttävät kiintymyksensä vain eri tavoin, mutta jättävät kyseenalaistamatta sen, etteikö molemmat meistä ihmisistä olisi niitä "oikeita" pomoja.
Fyysinen läsnäolo pennun tullessa ei siis tosiaan katso sitä, kumpi teistä pennulle tärkeämmäksi tulee. Riippuu koirasta ja riippuu teistä. Tsemppiä pennun odotukseen! :)
Vastailen tähän vähän kaikille :)
Tosiaan, pennuista olisi toisillensa hieman seuraa ja periaatteessa toinen pentu menisi arjessa siinä samalla kuin nykyinenkin. En sinänsä ole huolissani jaksamisesta, sillä koirat ovat minun harrastukseni, kun täällä päin ei oikein muuta minulle sopivaa ole. Eli mikään muu ei pahemmin vie aikaani ja voimiani. Tosin koiran hoito on aikalailla kokopäivä työtä, mutta olen ollut eräässä 20 koiran kennelissä hoitamassa kesän koiria. Eli ei pitäisi olla kamala urakka siihen verrattuna?
Mutta koulutus minua huolestuttaa, onko aikaa kouluttaa molemmat. Sheltistä tulee agikoira ja seisojasta metsästyskoira, eli ovat täysin erilaiset. Toinen mielyttämisen haluinen ja toinen hieman oman tiensä kulkija. Tosin anoppi ja hänen miehensä olisivat hyvin aktiivisesti minua auttamassa seisojan koulutuksessa sillä itselleni sen kouluttaminen olisi täysin uutta.
En ole huolissani siitä että koira kiintyy minuun enemmän. Olen shelttimme arjessa mukana paljon enemmän kuin mieheni, käytän sitä lenkillä ja herään käyttämään sen yöllä pihalla, leikin, yms, mutta silti sheltti pitää miestäni "lauman pomona" ja on paljon parempaa pataa hänen kanssaan. Eikä se minua haittaa sillä minä olen kuitenkin järjestyksessä seuraava ja olen tehnyt selväksi että minua myös totellaan.
Ja sitten vielä eräälle vastaajalle, kyllä sheltti on täysin sisäsiisti. Mitään se ei ole tehnyt sisälle moneen viikkoon ja pyytää pihalle silloin kun on hätä. Matot meillä on ollut lattialla pitkän aikaa eikä ole tarvinnut pelätä :) Mutta odotan kuitenkin murrosikää, jolloin tuo merkkailu ja protestointi alkaa, silloin saattaa olla että sisäsiisteys unohdetaan hyvin äkkiä koiran puolesta (ei kaikilla näin käy, mutta tiedän pari tapausta). Tosin mietin sitäkin, että voisiko tuleva pentu mahdollisesti jollain tapaa vaikuttaa siihen, että shelttimme unohtaisi sisäsiisteytensä tai tämä kehitys jarruuntuisi.
Kaipaisin lisää asiallisia mielipiteitä ja lisää faktoja. Kuitenkin minulta jää miettimättä joitain seikkoja jota en ole tullut välttämättä edes ajatelleeksi.
"Tosin mietin sitäkin, että voisiko tuleva pentu mahdollisesti jollain tapaa vaikuttaa siihen, että shelttimme unohtaisi sisäsiisteytensä tai tämä kehitys jarruuntuisi."
Meillä kävi näin kun uroksemme oli vuoden ikäinen ja oli siis ollut tekemättä mitään sisälle sellaisen puolen vuoden verran. Sitten tuli pentu taloon ja tämä pentu ei ollut siis sisäsiisti. Uroksemme alkoi tekemään niin pienempiä kuin isompiakin hätiä sisään, jopa meidän ollessa kotona.
Hyvältä kuulostaa.
Vaan oletko töissä missä, vai työtön?
Jos sinullakin on töitä, niin suosittelen odottamaan vielä koiraa, mutta jos olet esim. Työtön, niin eikun koira kainaloon ja kotiinn :)
Käyn töissä kerran kaksi viikossa ja saattaa mennä kolmekin viikkoa ettei ole töitä (olen kiireapulainen), eli työtkään eivät paljoa rasita, mutta saa kuitenkin muutaman satasen ylimääräistä, joten rahaa jää kunnon koirantarvikkeisiin (rokotukset yms mukaan lukien) ja itsekin saa parit kengät ostettua ;D
Tässä on joulu tulossa jolloin on töitä enemmän, mutta täällä on vielä mieheni joulun yli, joten ei ole hätää.