Meillä kolme pientä lasta parin vuoden välein ja vaimo on väsähtänyt. Haluaa erota, kun väittää väsymyksen johtuvan meidän suhteesta. Minä taas en ymmärrä ollenkaan mitä järkeä on erota. Meillä on nyt vaan rankka elämän vaihe. Hän väittää että tunteet ovat kuolleet mua kohtaan. Miten voi yhtäkkiä kuolla kun aiemmin meni hyvin ja hän aina kehui mua kaikille ym. Jos tulisi ero, vaikka minä sitä jyrkästi vastustan, niin alkaisi viha ja tappelu kaikesta. Pienet lapset kärsisi, riideltäisiin elatusmaksuista, lasten hoidosta ym. Vaimo ei ymmärrä että tässä on kohtuullisen hyvä olla. Pohtii kokoajan tunteitaan vaan, eikä tajua että tässä on paljon muitakin ihmisiä, joita pitää ajatella. Lapset varmasti haluavat meidän olevan perhe. Emme edes riitele usein. Elämä ei voi tässä vaiheessa olla niin romanttista aina kuin jossain saippuasarjoissa, eikä kumppaneita vaihdella kuin sukkia. Enää ei seurustella vaan ollaan naimisissa ja vanhempia. Annan vaimolle omaa aikaa ja mahdollisuuksia tehdä mitä vaan melkein. En tiedä mitä teen, että pysymme yhdessä eikä ketää kärsisi kohtuuttomasti. Tähän ei liity kolmansia, vaimo vaan selvästi haluaisi nuoruuden takaisin. Ehkä perustimme perheen liian nuorena. Pelkään vähän näitä parisuhdeterapioitakin, kun siellä varmasti vaan annetaan lisäpontta ja kerrotaan eron olevan yksi vaihtoehto. Apua tarvitaan, erota en halua missään nimessä kun meilla on kolme pientä poikaakin. Rakastan vaimoani ja näen hänen olevan jotenkin rikki. Jaksaisin kyllä, mutta en kestä kun hän luulee meidän suhtees masentavan häntä. Vietimi juuri kivan lomankin kahestaan, rakastelimme ym. Kun tulimme kotiin, alkoi taas tilanne pahentua. plääh. Jonkun tarvisi puhua vaimolle järkeä!!!
Vaimo haluaa erota...
37
7645
Vastaukset
- mummomuori*
nyt jonkun viisaan tukea.
En tiedä minkä ikäinen vaimosi on, mutta luulen että hänellä on nyt ihan oma kriisi, joka ei johdu avioliitosta. Ilmiselvästi hän kaipaa muutosta. Mikä se sitten voisi olla, on mahdoton tietää.
Tässä vaiheessa moni uskottelee että tarvitsee vain vaihtaa puolisoa niin kaikki ratkeaa. Se ratkaisu ei tule ulkopuolelta vaan hänen sisältään.
Oletteko koskaan pohtineet syntyjä syviä? Mitkä ovat teidän arvojanne? Mitä haluatte elämältä? Mikä on hänen elämänsä tarkoitus? Mitä haaveita teillä molemmilla on ollut? Mitä vielä on? Tuntuuko että niitä ei voi toteuttaa, että toinen sen jotenkin estää? Entä seksuaaliset haaveet? Onko jotain, mitä esim. hän haluasi toteuttaa muttei ehkä usko että sen voi tehdä sinun kanssasi? Vai kaipaako hän jotain suurempaa tunnetta?
Näitä asioita voi pohtia siellä pariterapiassa. Riippuu tietysti siitä mistä sitä haette, mutta terapian idea on nostaa TEIDÄN omia ajatuksianne esiin, eivät he anna mitään ratkaisuja. Terapeutin tehtävä on vain ohjata kohti rakentavaa lopputulosta. Te teette päätökset.
Muuten itsekin voi tehdä jotain. Ota selvää asioista. Tämä on vain YKSI esimerkki, ei siis koko totuus, mutta tutustu vaikka elämänkaaripsykologiaan. http://www.mtv3.fi/helmi2005/tulosta.shtml/584988
https://www.sosiaalialantietopalvelu.fi/tuoteryhmat/tuote/Tony_Dunderfelt/El%E4m%E4nkaaripsykologia/100012419.html - Ol Playa
Naisen ajatukset ovat tyypillisesti vaan sekaisin. Mutta sinun on huomattava että osa hyvin menemisestä ja onnesta on aina näyteltyä. Jopa aitoa onnea varjostavat oikeasti kaikki epämiellyttävät asiat jotka saavat kenet tahansa miettimääne eroa.
Näin miehenä sanoisin sinulle, että sinun tulisi vastata vaimosi tärkeimpiin tarpeisiin. Resepti on yksinkertainen jos haluat avioliittosi pitää kunnossa!!! Tuollainen puolivetinen tavoite, että oltaisiin yhdessä ilman kärsimystä mutta myös ilman onnea, ei ole tosi miehen tavoite! Tosi miehen tavoite on pitää liitto onnellisena.
Sitten lapset: Ne eivät saa tulla teidän väliinne. Lapsilla ei pidetä liittoa koossa, vaan aviopuolisoiden kahdenkeskeisillä asioilla. Lomat on just hyvä juttu, mutta myös se arki kotiin palattua pitäisi olla onnellista. Ja tämä on ehkä tärkein asia: ANNA AIKAA VAIMOLLE ARJESSA ja KUUNTELE.
Romanttisuuteenkaan ei mieheltä paljoa vaadita. Hellyyttä ilman seksiin pyrkimistä, kukkapuska silloin tällöin, hierontaa, kömpelö kauppakuitin taakse rustattu rakkausruno.... Vanhemmuus ja avioliitto eivät ole mikään syy romantiikan kuihtumiselle. Päinvastoin: vanhemmiten pitäisi rakkauden ja roihun lisääntyä.
Resepti on yksinkertainen. Tilanteenne on vain mennyt niin pahaksi solmuksi, että ilman terapiaa ette pärjää. Et edes maininnut, mikä oikeasti on suhteessanne ongelma vaimosi mielestä. Olen itse tehnyt monta kertaa tuon virheen minkä sinäkin: sinulle kaikki menee hyvin, on rakastelua ja lomailua, mutta toisen tarpeet jäävät täyttymättä. Ota huomioon, että sinä tarvitset eri asiota kuin vaimosi. Se että liitossanne on sinua miellyttävät asiat, ei tarkoita että ne toisivat vaimollekin onnea.
Ottakaa nuoruus takaisin yhdessä! MIKÄ ESTÄÄ? Ei sinua tarvitse huvittaa hulluttelu eikä sinun tarvitse nauttia siitä... riittää että teet sen vaimosi takia!! Rakasta vaimoasi. Rakkaus on tekoja, ei tunnetta. Vaimosi tunteet sinua kohtaan palautuvat, kun kohtaat hänen tärkeimmät emotionaaliset tarpeensa. Se, mitä ne ovat, sinun on kysyttävä vaimoltasi. "Rakas, mitä sinä toivoisit, että tekisimme enemmän". Vastaus todennäköisesti ei ole toivomasi eli "rakastelu ja oma aika" vaan todennäköisesti "hellyys ja keskustelut".
Menkää vaikka kirkon avioliittoterapiaan. Kokemuksesta tiedän, ettei siellä mitään eroamaan ryhdytä. Terapeutti kyselee tilanteestanne ja ottaa eri vaihtoehdot esiin ja ennen kaikkea auttaa teitä kuuntelemaan toistenne kantoja. Puolen vuoden terapialla saa jo ihmeitä aikaan ja koko lysti ei maksa mitään kuin aikaa. Oikeasti rohkeutta... ei ne terapeutit siellä eroamaan ihmisiä ole rohkaisemassa. Ero tapahtuu kyllä itsestään kuten puutarhan kuihtuminenkin, mutta avioliiton hoito ja puutarhan hoito vaativat keskittymistä ja konsulttiapua :)
Sulla on kaks vaihtoehtoa: Terapia vaimon huomioimiseen tai annat olla ja otat vastaan eron.- mummomuori*
hyvä kannanotto!
Hienoa lukea välillä tuollaistakin! - rehzd
mieheltä, joka todella ajattelee omilla aivoillaan eikä vain kuvittele tietävänsä, mitä nainen haluaa. Hienoa ja ajatuksia herättävää!
- t.ap
Sen tunteet vaihtelee. Se haluaa kuulemma olla itsensä kanssa. Joku ikäkriisi sillä on. Minä olen kysellyt, että mitä han haluaa teuhdä enemmän yhdessä. Saan sen kyllä suostumaan joihinkin yhteisiin hetkiin, mutta hän ei itse niitä enää jarjestä. hän on nytkin kaverinsa luona ja pääsee joka päivä johonkin, jos haluaa. Taidan olla jo liiankin pehmeä mies, kun aiemmin oli tiukka. Hän oli hyvällä päällä tänään, teki ruokaa ym. Ny tuntuisi että kyllä tämä taas tästä lähtee rullaamaan. Pelottaa mennä terapiaan yhdessä kaivelemaan asioita, vaikka mitäään todellista ongelmaa ei olekaan. Se prelottaa, että saa taas päähänsä että täytyy erota, kun masentuu terapian alkuaikoina ainakin. Hän ei vaan halua mua moneenkaan paikkaan mukaan,esim. veljensä kihlajaisiin, kun hänellä on vaikea suhde omiin porukoihinsa.
Eli nyt menee taas vähän paremmin ja vaimo lupasi taas jatkaa. Uskaltaisko antaa mennä nyt näin?
Tuon hänelle välillä kukkia ja järjestän ylläreitä. Hän on vaan kuulemma huolissaan kun olen niin kummallinen muka... Tällästä täällä tänään :) - seurannut läheltä
t.ap kirjoitti:
Sen tunteet vaihtelee. Se haluaa kuulemma olla itsensä kanssa. Joku ikäkriisi sillä on. Minä olen kysellyt, että mitä han haluaa teuhdä enemmän yhdessä. Saan sen kyllä suostumaan joihinkin yhteisiin hetkiin, mutta hän ei itse niitä enää jarjestä. hän on nytkin kaverinsa luona ja pääsee joka päivä johonkin, jos haluaa. Taidan olla jo liiankin pehmeä mies, kun aiemmin oli tiukka. Hän oli hyvällä päällä tänään, teki ruokaa ym. Ny tuntuisi että kyllä tämä taas tästä lähtee rullaamaan. Pelottaa mennä terapiaan yhdessä kaivelemaan asioita, vaikka mitäään todellista ongelmaa ei olekaan. Se prelottaa, että saa taas päähänsä että täytyy erota, kun masentuu terapian alkuaikoina ainakin. Hän ei vaan halua mua moneenkaan paikkaan mukaan,esim. veljensä kihlajaisiin, kun hänellä on vaikea suhde omiin porukoihinsa.
Eli nyt menee taas vähän paremmin ja vaimo lupasi taas jatkaa. Uskaltaisko antaa mennä nyt näin?
Tuon hänelle välillä kukkia ja järjestän ylläreitä. Hän on vaan kuulemma huolissaan kun olen niin kummallinen muka... Tällästä täällä tänään :)On varmaan ihan hyvä mennä terapiaan yhdessä. VERTAISTUKIRYHMÄÄ suosittelen lämpimästi, siinä voi kunnella tai ottaa osaa keskusteluun. Vaimokin oppis ymmärtämään ja arvostamaan sitä mitä on tällä hetkellä. Menette siis yhdessä seurakunnat järjestää saat varmaan selville. Vertaistukiryhmä on todettu parhaimakksi tukimuodoksi. Siihen voi osallistua vaikka ei niin huonosti meniskään. Nykyelämä on niin suppeaa ja suvutkaan ei pidä yhteyttä ei ole enää sitä omaa vertaisryhmää. Vertaistukiryhmä jo eronneillekin on hyvä.
- uusiolijokatsottuna
Ei siinä mitkään terapiat auta ,jos toinen on päätöksensä tehnyt , minunkin exäni tuli terapiaan , mutta jo siellä hän sanoi, että meitin liitto on tullut tiensä päähän ja hän ei aijo enää jatkaa, hän vaan sanoi, että oli tunteet loppu minuun ja hän on jo ihastunut ja tykästynyt toiseen, no se tuli yllätyksenä minulle en tiennyt siitä, se oli sitte siinä ,siis me erosimme , litto kesti 18 v ja lapset oli jo melkeen aikuisia.
- Jukka_71
Moi
Luin viestisi ja kovin samalta musta tuntui muutama vuosi sitten. Sen verran voin lohduttaa, että me selvisimme siitä yli. Se ei aina ole paras keskustella kahdestaan vaan hakea esim. ammattiauttajalta apua. Itse löysimme loistavan terapeutin joka ei ollut sitä peruspsykologian luentoja ja moraalia vaan me ihan oikeesti rakastuttiin uudelleen. Se oli enemmänkin valmennusta ja molemmat saatiin siitä tosi paljon irti. Suosittelen lämpimästi. [email protected] on muistaakseni se osoite mistä hepun saa kiinni. Tonnihan siinä meni, mutta se on pieni asia rauhallisuuden tunteesta ja onnesta. Vielä kerran suosittelen lämpimästi sillä hän osasi ainakin meitä auttaa todella ja teki meille yksilöinä räätälöityjä asioita. - kokemusta on
Nyt sinun pitää ottaa täysi vastuu ja vetovuoro koko hommasta.
Vaimolla on tunteet sekaisin ja palikat päässä kanssa. Turvattomuutta ja turhautuneisuutta.
Älä soru selittelemään mitään vaan nyt jakelet selkeitä käskyjä lempeästi ja vahvasti.
Älä anna omaa tilaa ja vapautta vaan jäjestät lastenhoitajan, laitat kämpän kuntoon ja viet vaimon ulos seikkailemaan.
Sinä päätät minne ja mitä teette. Jotakin poikkeavaa.
Älä kuuntele nikotuksia. Ole mies joka tietää mtä tekee eikä kysele mitä toinen haluaa.
Lopuksi otat vaimon seinää vasten.
Auttaa varmasti.- pomoo
Pakko sanoa että tuo on paras keino.
Eli ei saa sortua tuossa tilanteessa siihen että astuu itse pois näyttämöltä ja antaa vaimon tehdä temppuja yksin.
Tärkeintä on juuri hoitaa vaimon puolesta lapset hoitoon, kämppä hoitoon ja muut asiat hoitoon, ja ottaa vaimo olkapäälle ja painua jonnekin yhdessä niin että vaimon ei tarvitse, eikä saakaan, huolehtia yhtään mistään.
Kun siihen aktiivisuuteen lisää sen että lähtee vaimon kanssa sen jälkeen vaikka yhdessä kävelylle katsomaan luontoa tai ympäristöä ja kuuntelee ja keskustelee, on kumma jos vaimo ei ala tuntea että miehessä on jotain kiinni pidettävää.
Miehen täytyy unohtaa alistuminen, eli vaimon edestä pois siirtyminen, mies ei saa myöskään alkaa riitelemään ja vastata siihen jos vaimo rähjää ja syyttää. Mies ei saa syyttää vaimoa vaan kuunnella kun vaimolla on kerran asioita sydämellään. Rähjäämisellä on aina jokin syy, joten se syy kannattaa kuunnella vaikka ulosannin tyyli aiheuttaisikin vitutusta.
- Ole jämäkkä..
pidät puolesi joka asiassa. Vaimosi tekee nyt häilyviä "päätöksiä" joihin vaikuttavat enemmän ulkopuoliset tekijät , kuin sinun mielipiteet. Pahimmillaan anna mennä kiertoon.....kuulostaa julmalta, mutta on lääke.
Jatkat elämääsi lasten kanssa normaalisti, sossuämmiä älä päästä lähellekkään, vaikka sinua todennäköisesti aletaan mustamaalaamaan. Nyt tarvitaan omaa voimaa........ - Saman läpikäynyt
et pysty vaimoasi pidättelemään :-( Yritä ymmärtää ja anna mennä jos on mennäkseen, ehkä sitten tajuaa ettei lasten kanssa yksin olekaan parempi. Minulla kävi samalla tavalla, oireilija oli vain mieheni. Niinpä hän vaan otti ja lähti, ei siinä minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni auttaneet. Yritä vain huolehtia, ettei aiheudu turhaa riitaa, yritä olla aikuinen lasten asioissa vaikkei hän pystyisikään. Älä polta siltoja takanasi, vaikka tekisi mieli. Kyllä hän herää aikanaan, ja sitten on helpompi taas lähestyä jos ei ole tullut sanottua / tehtyä liikaa. Hyvä että sinä näet tulevaisuutta suhteellanne, hän ei siihen ehkä tällä hetkellä pysty.
- ----
Täälläkin. Tosin avomies on se osapuoli, joka haluaisi erota, jotta saisi "selvitettyä omia ajatuksiaan" . Häntä kuulemma ahdistaa koko ajan,jos olen kotona, mutta ei osaa eritellä syytä miksi. Kuulemma ei johdu minusta (en tiedä miten on mahdollista). Meillä ei ole lapsia, mutta aloitettiin yhteiselo hyvin nuorina. Itse olen koko ajan tiedostanut tämän mukanaan tuomat riskit, mutta miehellä on koko suhteen ajan ollut vaikeampaa käsitellä esim. muutoksia ja ihastuksen tunteita muita kohtaan (ei ole kuitenkaan ollut pettämistä)
Ollaan tänään menossa ensimmäistä kertaa terapiaan, pelkään vaan että on liian myöhäistä, koska tuo "tahdon erota" on jo heitetty ilmoille. Olisi pitänyt hakea apua jo aiemmin, koska miehellä on taipumusta masennukseen, mutta jotenkin se kynnys on ollut vaan niin korkea ja mies ei itse ole (uskaltanut?) hakea apua. Nyt mies on vakuuttanut, että koittaa tosissaan antaa mahdollisuuden suhteelle, vaikkei usko terapiasta olevan hyötyä. Tosin mies on muutenkin hyvin itseensävetäytyvä eikä puhu tunteistaan, se takia tämä koko erohalukin tuli mulle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Onneksi saatiin terapiaaika näin nopeasti, toivottavasti mies siellä puhuu. Mennään yksityiselle, koska sieltä sai nopeasti ajan. Päätettiin, että meidän suhde on ollut sen verran tärkeä, että voidaan maksaa se 120e, jossei muusta syystä niin ainakin suhteen muistolle :(
Toivottavasti terapiasta on hyötyä. Haluan tosissani saada mieheni voimaan yhtä hyvin kuin minä suhteessamme, ilman ahdistuneisuutta. (meidän yhteiselo siis muilta puolin oikein hyvä, nauretaan yhdessä ja seksiäkin edelleen n. 2-3 kertaa viikossa, joskus intohimoisemmin ja joskus ei.) - ....................
"Pelkään vähän näitä parisuhdeterapioitakin, kun siellä varmasti vaan annetaan lisäpontta ja kerrotaan eron olevan yksi vaihtoehto."
No sehän on. Kuulosti miten karulta tahansa, niin ero on yksi vaihtoehto ja vaimosi ilmeisesti tällä hetkellä siinä luulossa, että myös ainoa. Parisuhdeterapia voisi tuoda hänen päähänsä jopa muitakin ratkaisutapoja ja saisi uutta näkökulmaa asiaan - uutta siis siinä mielessä, että hän ei pitäisi teidän elämäänne kuitenkaan loppujen lopuksi niin kamalana.- JVK71
Täällä aivan sama tilanne kuin ketjun aloittajalla. Vaimo aloitti oireilemisen aiva yhtäkkiä ja se suveni tosi nopeasti syvään ahdistukseen. Muutaman kuukaudn kuluttua ilmoitti että on vuokrannut itselleen asunnon ja muuttaa pois. Nyt haluaa sisustaa sitä ja "etsiä itseään". Lapset ovat vielä pieniä, eikä heillä ole mitään mahdollisuuksia ymmärtää tilannetta. Itsestä tilanne tuntuu aivan käsittämöttömältä. Ollaan käyty perheneuvonnassa, mutta ei mittään apuja olla saatu. Vaimo on aiva lukossa, eikä pysty minkäälaiseen järkiperäiseen ajatteluun..
No on tässä tullut mietittyä mikä on mennyt pieleen?
Ensimmäisenä olen todennut että ei ole hyvä jos itse ajattelee kokoajan muita ja toivoo heidän olevan onnellisisa siis vaimo, lapset jne. Tällä tavalle sitä tukahdutta pikkuhiljaa muuta ja hävittää itsensä.
Toiseksi on hyvä alkaa miettimään omaa elämäänsä ja siihen tärkeitä asioita.
Kolmanneksi en enää usko että meidä suhde palaa koskaan enää ennalleen. Tietenkään se ei palaa samanlaiseksi, mutta tällä hetkellä näyttää väistämättömältä että ero tulee.
- toivotonisä
Täällä on kanssa vaimo heittänyt ilmoille halun erosta, vaikka ei ole siitä itsekkään varma onko se ratkaisu asiaan.
Häneltä on tunteet lopahtanut minua kohtaan vaikka sanookin minun olevan hyvä aviomies ja isä lapsillemme eli kaikki kuulemma on ihan hyvin, mutta tunteet joita hän haluaisi minua kohtaan olevan on vaan kadonnut.
meillä on kaksi poikaa joiden hoitamiseen osallistun enemmän kuin vaimoni johtuen hänen työstään jotka ovat iltaisin ja viikonloppuisin, kun taasen minä olen normaalissa päivävuorossa.
Olemme jutelleet paljon asioista yhdessä ja minä olen käynyt yksin terapeutilla.
Olemme nyt menossa yhdessä pariterapiaan ja toivonkin että saamme asiaan sieltä apua jasaisin pelastettua suhteemme.
Olimme jo kerran aikaisemmin erossa sekin vaimon tahdosta, mutta sitten asumuseron tiimellyksessä löysimmetoisemme ja sitä haluan nyttenkin enemmän kuin mitään.
Vaimoni ei itsekkään tiedä kuulemma mistä homma kiikastaa joten vaikea näin yksin on asiaa ratkaista jos toinen ei tiedä mitä oikein haluaa elämältään/suhteeltamme.
Se on kuitenkin positiivista että hän haluaisi saada tunteet takaisin jotta pystyisimme jatkamaan eli ei vielä heitetä hanskoja tiskiin.- Miesvaan333
Vaimolla meneillään ikäkriisi ja "tässäkö tämä elämä on" juttuja. Vaimollasi tekee kaiketi mieli kokea sitä "huumaa" ja kun teidän arjessa ei sitä ilmaisesti ole, niin haikailee sen perään ja mielellään lähtisi aidan toiselle puolelle sitä hakemaan.
- mitä_on_elämä
Nykyajan trendi on erota, kun elämä ei tunnu kivalta. Se, että elämän pitää olla kivaa, opetetaan jo lapsille. Ja elämä kun ei voi olla aina kivaa. Elämä on vastuuta, velvollisuuksia ja kasvua (toivottavasti henkistä). Eikös se jo Raamatun sivuilla sanottu, että otsa hiessä tulee ihmisen työtä tehdä. Eikä se tarkoita, että jokainen meistä raataa heinäpellolla. Ihmiselle on itse asiassa parempi, että elämä ei ole liian kivaa...kun on kivaa, niin ihminen tuppaa unohtamaan Luojansa ja sen, miksi yleensä maan päällä vaeltaa...
- Niintuttua
Olen itse varmaankin aloittajan kuvaileman vaimon kanssa samantapaisessa kriisissä. Ja mietin, että mitä ratkaisuja tekisin. En tunne enää rakastavani puolisoani, niinkuin pitäisi. Ahdistaa ja tunnen riutuvani tässä tilanteessa. Toisaalta tuntuu tyhmältä erota hyvästä ja kunnollisesta miehestä, mutta toisaalta onko hänellekään hyväksi olla vaimon kanssa, joka ei pysty jostain syystä enää tuntemaan kumppanuutta.? Ikäkriisiä tämä kai on. Eikä ole todellakaan helppoa näiden tunteiden kanssa painia, kova syyllisyys omista ajatuksista jne. Musta tuntuu, että on oikeastaan ihan sama mitä puoliso tekee tai sanoo, oma tilanne ei tästä muutu tai helpotu. Olisi saatava jotenkin omat ajatukset/teot kohdilleen,mutta kun sen keksiä miten ja miten tämän kriisin saa selitettyä.
- Ajan.ilmiö
Nykyihminen ei näytä kestävän elämän tuomia muutoksia. Ennen aikaan on ollut monien pakko sopeutua ja elää läpi huonotkin ajat. Sitkeästi on menty eteenpäin ja sinnikkyydellä voitettu. Jokaisen elämässä tulee aikoja jolloin kyllästyttää, aikoja jolloin tunteet heittelee ja elämään haluaa muutosta. Tulee rauhallisempia ja puuduttaviakin aikoja. Nyt etsitään itseä, omat halut ja tunteet ovat kumppanin ajatuksia ja tunteita tärkeämpiä. Ei asettauduta toisen asemaan, ei lastenkaan asemaan. On vain "minä itse" jonka oikkuihin olisi toistenkin suostuttava. Ajan ilmiö on itsekkyys.
Kun perhe perustetaan monet asiat muuttuu. On huomioitava enemmän toiset ja yhteinen yrittäminen perheen hyväksi. Nyt paetaan tilanteita ja tunteita, etsitään uutta jossa lopulta sama arki ja tunteet tulee vastaan. Nyt kuulutetaan omien oikeuksien perään, itsekkyys ja itsensä toteuttaminen on tärkeintä. Minne on hukkunut vastuuntunto lasten ja koko perheen elämästä kaikkine tunteineen mitkä elämään kuuluu?- sekayömies
Joopa joo ja me näemme paljon katkeria vanhuksia ympärillämme.
- Mojitoa
Ikävää että sen tajuu vasta käymällä se läpi.
- Wellu75
Minulla on samanlainen tilanne. Ollaan oltu yhdessä vaimon kanssa 18 vuotta, josta viimeiset 11 vuotta naimisissa. Meillä on 2 lasta (10 ja 12). Vaimo on pitkään oireillut ja halunnut mennä pariterapiaan, mutta minä olen vanhanliiton mies ja en ole nöhnyt sitä tarpeelliseksi. No, nyt köytiin pari kertaa Väestöliiton terapiassa ja heti ensimmäisellä kerralla täti sanoi mulle, että kyllä sun pitää eroon valmistautua. Toisella kerralla lähdin kesken sieltä pois, kun täti kertoi aivan päivänselviä asioita ja toisteli meidön puheita. Eli meidön kohdalla pariterapiasta ei ainakaan ollut mitään hyöyä. Vaimo on kertonut, ettö hän ei missään tapuksessa halua enää jatkaa ja hänen tunteensa ovat kuolleet. Tähän ei saamani tiedon mukaan liity kolmansia osapuolia. Meillä kuulemma mättää, että ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita, raha-asiat, vaimo ei enää halua seksiä mun kanssa ... eli lähestulkoon kaikki.
Mö olen valmis menemään vaika läpi harmaan kiven, mut on tehty sisusta ja uskon perheeseen.
Mitä voisi vielä tehdä? Onko vaimolla neljänkympin kriisi...ulkoisesti meillä onkaikki kunnossa.- NäinkinVoiOlla-XX
Teille on valitettavasti sattunut huono terapeutti. Kaikkien kanssa ei vain natsaa ja se ei tarkoita etteikö terapiasta voisi olla hyötyä. Suosittelen että etsit vielä jonkin toisen terapeutin (kenties mies?) ja käytte vielä kokeilemassa joska toinen näkökulma saisi vielä jotain uutta esiin tilanteesta. Ja tärkeää olisi että sinäkin kokisit itsesi oikeasti kuulluksi.
Toki voi olla että vaimosi on vain nyt jo niin voimakkaasti päättänyt eron olevan se oikea ratkaisu että asialle ei voi enää tehdä mitään. Mutta kannattaa kyllä vielä yrittää.
Olen nimittäin kyllä ihan lähipiiristä nähnyt miten oikea terapeutti sai melko vastaavassa tilanteessa olevan naisen näkemään että hän heijasteli vain omaa pahaa oloaan suhteeseen eikä itse suhde ollut mitenkään sitä pahaa oloa aiheuttanut. Ero ei siis olisi ratkaissut mitään. Ja tuo pariskunta on vielä viisi vuotta tämän jälkeen onnellisesti yhdessä. Eli kyllä tuloksiakin voi tulla vaikka lähtökohta näyttäisi huonolta. - Wellu75
NäinkinVoiOlla-XX kirjoitti:
Teille on valitettavasti sattunut huono terapeutti. Kaikkien kanssa ei vain natsaa ja se ei tarkoita etteikö terapiasta voisi olla hyötyä. Suosittelen että etsit vielä jonkin toisen terapeutin (kenties mies?) ja käytte vielä kokeilemassa joska toinen näkökulma saisi vielä jotain uutta esiin tilanteesta. Ja tärkeää olisi että sinäkin kokisit itsesi oikeasti kuulluksi.
Toki voi olla että vaimosi on vain nyt jo niin voimakkaasti päättänyt eron olevan se oikea ratkaisu että asialle ei voi enää tehdä mitään. Mutta kannattaa kyllä vielä yrittää.
Olen nimittäin kyllä ihan lähipiiristä nähnyt miten oikea terapeutti sai melko vastaavassa tilanteessa olevan naisen näkemään että hän heijasteli vain omaa pahaa oloaan suhteeseen eikä itse suhde ollut mitenkään sitä pahaa oloa aiheuttanut. Ero ei siis olisi ratkaissut mitään. Ja tuo pariskunta on vielä viisi vuotta tämän jälkeen onnellisesti yhdessä. Eli kyllä tuloksiakin voi tulla vaikka lähtökohta näyttäisi huonolta.Niinhän siinä sitten kävi, että minä(mies) laitoin paperit menemään, kun vaimo ei saanut sitä aikaiseksi. Nyt loppuu naisen valta tässä suhteessa. Nainen on ilmeisesti kehittänyt sellaisen kuoren itsensä päälle, että mikään ehdotus tai puhe ei mene enää läpi. Meillä on kuulemma erilainen arvomaailma ja intressit...
Olen puhunut hänen sisaruksille, ystäville ja hänen vanhemmilleen. Kukaan ei hänen päätöstä ymmärrä. No, nyt hän saa sitä mitä tilaa. Se oli nyt tässä!
Kyllä tässä silti itku tulee, vaikka mies olenkin.... 18 vuotta on pitkä yhteinen taival... - hyväalku
Teit Wellu aivan oikein! Jos toinen on oikeasti sitä mieltä, että ei halua sinun kanssa olla, niin turha toista laittaa kärsimään..
Nyt kun olet paperit laittanut, niin hän voi oikeasti miettiä mitä elämältään haluaa..voi olla että hän haluaakin jatkaa, mutta useasti käy myös niin, että se joka ei ole alunperin halunnut erota, niin haluaakin tällaisen jälkeen oman erillisen elämän.
Saa itkeä, se puhdistaa.
Tsemppiä ja voimia! Alku on vaikeaa, mutta helpottaa jatkuvasti.. - EroWellu
hyväalku kirjoitti:
Teit Wellu aivan oikein! Jos toinen on oikeasti sitä mieltä, että ei halua sinun kanssa olla, niin turha toista laittaa kärsimään..
Nyt kun olet paperit laittanut, niin hän voi oikeasti miettiä mitä elämältään haluaa..voi olla että hän haluaakin jatkaa, mutta useasti käy myös niin, että se joka ei ole alunperin halunnut erota, niin haluaakin tällaisen jälkeen oman erillisen elämän.
Saa itkeä, se puhdistaa.
Tsemppiä ja voimia! Alku on vaikeaa, mutta helpottaa jatkuvasti..Hyvä juttu, että edes joku on minun kanssa samaa mieltä.
Tänään yritin vielä illalla jutella hänen kanssaan, että on varmasti olemassa toisiakin vaihtoehtoja, kuin lopullinen avioero. Hän on kovasti toitottanut, että tähän ei liity kolmatta osapuolta ja että hän haluaa nyt elää vaan yksin. Kun sitten heitin ilmoille, että mitäs jos vaan muutat pois ja katsot miltä se elämä on yksin tuntuu (asumusero), mutta hänpä haluaisikin tavata toisia ihmisiä asumuseron aikana. Nyt alkoi mun herätyskellot soimaan!...nyt vaimon puheet pahasti ristissä... haluaa elää yksin ja valmis tapailemaan toisia. Taitaa tähän kuitenkin liittyä joku... ei hyvä.
Kuten sanoin, niin aika pitkälle olen ollut valmis matelemaan lasten ja perheen takia, mutta eiköhän tää ole nyt selvä. Hakemus on siis lähtenyt.
Tää on ihan hemmetinmoista materiaalisten ja henkisten varojen hukkaamista. Voi teitä naisia!
- Voimia
Whaat?
"Miten voi yhtäkkiä kuolla kun aiemmin meni hyvin ja hän aina kehui mua kaikille ym"
Tuo edell. hyppii niin pahasti silmään!
Missä sinun panos siiheen, kai sä kehuit myös hänet toisille?
Mutta voimia! - seonsemmostalastenkaa
kyllä se vaimos on nyt vaan väsynyt 3lapseen.minkähäikäsiä he ovat.se on vaan uskallettava sanoa.en jaksa olla enää.ja kun ulospääsyä ei ole.aikoo lähtee.mut miten hän sitten jaksaa yksin.3lapsen kanssa.onko mummoja.jokuvk,loppu mummolle.saa levähtää ja on jo ikävä normielämää.tämä on normaalia jos näin on.omasta kokemuksesta kerron.jospa olisin voinyt jotain valottaa.parhainta vointia teille.
- Viikkoviikko
EI omiin lapsiin väsytä, mutta puolisoon ja muuten koko avioliittoon voi kyllästyä, eron jälkeen voi lapset olla vuoroviikoin kummallakin vanhemmalla sitte jää aina viikko omaa aikaa, liitossa sitä ei ole.
- Vankilakuinvankila
Ja miksiköhän ei?
- Rasvajarmo
Mistä se johtuu että nykynaiset väsyvät niin usein. Jonkinlaista ahdistusta ja masennusta tuntuu olevan joka vaimolla koko ajan, yleensä ihan syyttä. Ruuhka vuodet, paskat sanon minä. Koskaan ennen ei ole elämä ollut helpompaa kuin nykyään. Muka hukutaan pyykkivuorien alle, ei se ole sen vaikeampaa kuin heität vaatteet koneeseen, lisäät pesuaineet ja painat nappia. Ennen pyykit pestiin käsin, maalla talvisin avannossa, jonne saattoi olla satojen metrien matka. Ei ollut astianpesukoneitakaan, eikä äitiyslomia, miehen avusta puhumattakaan, sillä heillä oli omat työnsä. Kaikesta huolimatta avioparit pysyivät yhdessä, ruumiillinen työ saa vähäpätöiset ja itsekeskeiset ajatukset unohtumaan. Se on todella itsekästä vain heittäytyä masentuneeksi ja itkeä omaa pahaa oloaan, vaikka äidillä olisi lapset hoidettavana. Ihmiset kertakaikkiaan pääsevät liian helpolla nykyään. Totuus on, että Jumala ei laiskoja elätä.
- Kalteritangou
Vaimolle voi antaa vähän lomaa, omaa aikaa ja vapautta ilman eroakin. Valitettavan harva vielä nykyaikanakaan tietää - vai ymmärtää - tällaista 'pikkuista' perusasiaa elämästä ja parisuhteista.
- ohikiitäjä
Onko tuo nyt ihme, jos haluaa erota. Sinulla tuntuu olevan sellainen "tiedän miten vaimoni pitää toimia ja mikä hänelle on hyväksi"-asenne.
- Yaroc
Täällä hyvin samanlainen tilanne aloittajan kanssa. Kolme pikkulasta kahden vuoden välein ja 7 vuotta avioliittoa. Kolmannen synnyttyä kotona on ollut silkkaa toimintaa lasten perustarpeiden tekemisessä. Vaimo totesi aivan kiven takaa yhtäkkiä ettei näe meille enää yhteistä tulevaisuutta. Olin aivan lyöty. Täytyy myöntää että väsymyksen ja ainaisen rutiinimaisen touhuamisen lasten kanssa jälkeen ei ole minulla ole ollut jaksetta antaa sitä huomiota mitä hän olisi tarvinnut. Liian vähän ollaan jos juurikaan päästy tai pyritty pääsemään tekemään juttuja kahdestaan. Meillä on aika hyvä keskustelutaajuus ja kyky keskustella ja todettu ollaankin monesti että tässä sitä ollaan keskellä ruuhkavuosia ja olematon seksielämä joka kyllä sitten tämän jälkeen herää henkiin...mutta tässä sitä nyt ollaan! Vaimo ei anna edes koskea ja sanoo haluavansa tilaa, mutta ei onneksi ole ainakaan suin päin tällä hetkellä muuttamassa erilleen. Hänen mieliala on selvästi häilyvä ja hakeva. Ensin sanoi ettei tunne yhtään mitään tai yhtä paljon kun kaveria kohtaan, tämän jälkeen taas rakastavansa jossain määrin, ja tällä hetkellä staatukseni on hyvä ystävä. Vaikeinta on että vaimo ei juurikaan halua puhua asiasta tai miten sen voisi ratkaista. Parisuhdeterapiaa ehdotin jo muttei mitään vastausta. Mitä tehdä? Minulla hajoaa pää. En aijo luovuttaa helpolla.
- NäinkinVoiOlla-XX
Tämä on tietysti sinun kohdallasi jo jälkiviisautta mutta minulle antoi aikoinaan yksi tuttu terapeutti ohjeen että "teette sitten liitossanne mitä tahansa niin älkää vain missään nimessä päästäkö seksielämää kuolemaan". On aivan liian yleinen ajatus että on jotenkin normaalia että näissä "ruuhkavuosissa" seksielämä hiippu suunnilleen olemattomiin. Kosketus ja fyysinen läheisyys on kuitenkin sen romanttisen parisuhteen kulmakivi. Jos se katoaa, katoaa suhteesta paljon muutakin vaikka kuinka olisi muuten hyvä henkinen yhteys. Mutta se yhteys on pian kahden hyvän kaverin yhteys, ei pariskunnan yhteys.
Kerran kuollutta seksielämää on myös paljon vaikeampaa enää elvyttää kuin edes jollain tavalla ylläpidettyä.
Itse muistan montakin iltaa kun se houkuttelevampi vaihtoehto olisi ollut vain vetää peitto korville mutta kun sitten kuitenkin on tullut hivuttauduttua sen toisen kylkeen niin ei ole jälkikäteen kaduttanut vaikka onkin jäänyt ne yöunet taas yhtä puolta tuntia lyhemmiksi. On kuitenkin ollut sitä sellaista yhteistä aikaa jota ei muuten voi oikein korvata millään juttelullakaan. - NäinkinVoiOlla-XX
Niin, jäi ne toteutettavissa olevat neuvot antamatta vaikka en tiedä mitä kompetenssia minulla on muita neuvoa...
Mutta ehkä voisit vain sanoa vaimollesi että olette tehneet liitossanne virheen ja päästäneet suhteen kuolemaan ruuhkavuosien alla. Sen kuolemaan on siis ollut ihan "hyvä" ulkopuolinen syy eikä se syy liity teidän väliseen suhteeseenne. Siksi suhde on mahdollista ehkä myös vielä pelastaa. Hän tulee joka tapauksessa vielä elämänsä aikana rakastumaan johonkin. Nyt pitäisi päättää että haluaako hän että se on ensisijaisesti joku muu kuin sinä vai olisiko kuitenkin kaikkien kannalta hyvä jos vielä olisi mahdolista että se olisitkin sinä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 505015
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233287Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281422Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1811275- 75967
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24888Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49857Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel219750Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35738Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt482707