Työskentelen itse kaupan-alalla mutta jännää tässä on se että en ole koskaa missää paikassa saanut jatkoa ikinä sopimuksen loputtua. Mikähän siinä mättää, että kun yrittää olla kaikille kohtelias jne.. en hauku ketää teen aina mitä käsketään jne.. tiedätte nämä perusasiat silti eisaa missää jatkoa... eihä mikää paikka kato hyvällä jos on puolen vuoden välein viahtanu työpaikkaa.. koskaa ei muka saa jatkoa aina syy on jossain että ei pystyty ottaa mutta silti otetaa uusia koko ajan aina... ei tunnu kivalta yhtää.. nykyisessä paikassa olen onneksi saanu nyt olla vuoden peräti.. kouluni ohella ja seki loppuu vuoden vaihteen jälkee.. no ny on viime aikoina alkanu sattua pikku virheitä valtavasti mikä masentaa hieman kun niitä joka päivä 2 viikon aikana sattunu pelkää että kohta olen pomoni juttusilla asiasta en oo tehny niitä vasiten vaan ne on vahingossa aina tullee... mutta tuntuu vain ku joku muu tekee jonku virhee sille ei sanota mitää mitää en ainkaa oo huomannu muttako mie teen tuntuu että kaikki on siitä mulle sanomassa mikä siinä on että pitää yhtä heti kaikki syyllistää.... mutta jos vakituinen tekee jotain se pyhkäistää vaan kiintaalla ja jatketaan että mitää ei ois sattunu... miten näistä voi selvitä ku pieniä virheitä on sattunu liikaa viime aikoina,,, minulle ja tiedän että kohta ollaan pomon juttusilla....
kaupan-alalla
masentunu....
2437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen pahoillani, ymmärrän, että sinun tilanteessasi tuntuu pahalta. Teen kaupan alan keikkahommia, ja vaikka olen todella tunnollinen ja luotettava työssäni, en ole onnistunut saamaan "parempia" hommia. Toisaalta en halua luokitella töitä hyviin enkä huonoihin; kaikki kokemus on arvokasta. Onkohan sinulla niin paljon stressiä, että se on heijastunut työssäsi tahattomina jatkuvina virheinä? Jos esimiehesi haluaa keskustella kanssasi, niin osoita, että sinulla on nöyrä asenne työhösi. Sano vaikka, että haluat ottaa opiksesi virheistäsi. Virheitähän ei pidä pelätä, vaan niistä voi ottaa opikseen. Muista, että elämää on töiden ulkopuolellakin.
kiitti vastauksestasi! tietysti voi olla ressiä mutta en ole ainakaan tuntenu oloani niin että siinä olisi paineita tai jotain... Mutta se vain inhottaa ku joku koko ajan napisemassa jostain 1 kerran nuoruudessani huusin takas yhdelle työkaverille ku koko ajan napisi mulle jostain annoin sen kuulua oikein kunnolla... ja kyllä meni hiljaiseksi.. mut sen jälkeen en ole enää koskaa tehnyt sellaista... koska opin siitä että se voi maksaa tulevaidsuudessa uuden kunnollisen työn ja vaikuttaa elämän laatuun. sillä olen aina tähän saakka päässy että oon myöntäny virheet ja yrittäny korjata ne heti ja pahoitella nii eivät oo sen jälkee enää tullee valittaan koska eivät he pysty siihen enää mitää sanoo ku myönnät kaiken heti ja pahoittelet asiaa.. se on kyllä aina toiminut..