Kirja

Ei ole

No ihan ensimmäiseksi täytyy varoittaa, että TSH:n kieli on jotakuinkin raskaampaa ja kerronta pitkällisempää kuin Pottereissa, tai kuin mitä elokuvista saattaisi odottaa. Elokuvissahan nimenomaan keskitytään Frodoon ja Sormukseen, ja kaikki tapahtumat, jotka eivät suoraan edistä Sormuksen tuhoamista, on enemmän tai vähemmän karsittu pois. Mutta perusjuonen kannalta kirjat menee aika lailla samoin kuin elokuvat. Suurin poikkeus kirjojen ja elokuvien välillä on se, että kirjoissa Frodo ja Sam menevät Lukitarin luolaan jo Kahdessa Tornissa, kun taas elokuvissa tämä tapahtuu Kuninkaan Paluussa. Toinen poikkeus on se, että kirjoissa Boromirin kuolemaa ei esitetä mitenkään suorasti, vaan Kahdessa Tornissa Aragorn, Legolas ja Gimli löytävät hänen ruumiinsa ja myöhemmin Merri ja Pippin hieman selittävät tapahtumia. Kirjan jaksaa ilman muuta lukea, jos ei kaadu alkumetreillä hieman jaarittelevaan kerrontaan. Itse tosin skippasin ensdimmäisellä lulukerralla runot ja laulut lähes kokonaan, näin saattaa käydä jollei Keski-Maan lyriikka kiinnosta ;D

Ja Legolas ei kirjoissa ole actionsankari, vaan pikemminkin hiljainen sivuhahmo. Ja sillä on tummat hiukset!

Tuossa Ptoo jo vastasikin sen, mikä itse piti sanomani, eli kyllä Pottereista suoraan siirryttynä Sormusten Herraan saattaa pieni shokki syntyä. Menemättä kirjan ja elokuvan välisiin eroihin ollenkaan (olen muuten henk.koht. sitä mieltä, että elokuvat on loistavasti toteutettu kaikista eroista kirjaan huolimatta) kommentoin vaan kirjaa. Ensinnäkin Tolkien oli siinä mielessä melko erikoinen kirjailija, että hänen tyylinsä kirjoittaa kirja poikkeaa melkolailla siitä,mihin olemme yleensä tottuneet kirjoja lukiessa. Kun näihin kirjoihin uppoaa, niin pitää upota kunnolla, muuten huomaat parin luvun jälkeen että "hetkinen, mitäs tässä on nyt käyty läpi?". Ei siis mikään helppolukuinen kirja, paljon outoja nimiä haltiakielellä sun muuta, mikä mutkistaa lukemisen ymmärtämistä aikalailla, mutta jos malttaa lukea paria lukua pitemmälle, niin uppoutuu tarinaan täysin. Se on niin oma maailmansa kuin voi olla. Jotkut kaverit, jotka ovat yrittäneet kirjaa aloittaa huonolla menestyksellä sanovat, että kyllästyvät siihen kuinka jokainen lehden kuvio ja risunpala kuvaillaan yksityiskohtaisesti, mutta minä rakastan sitä.

Koska kirjan kerronta on muuten aika monimutkaista niin minusta tuntuu kuin Tolkien olisi (tarkoituksella tai tahattomasti?) halunnut helpottaa lukijan matkaa kuvailemalla kaikki niin perusteellisesti, Keski-Maa vaan syntyy siihen ympärille, niin hienosti kaikki on kuvailtu. Tähänkin lukuelämykseen tarvitaan vain kärsivällisyyttä, sillä elämys se totisesti on. Minä luin kirjat ensi kertaa 8-vuotiaana, joten kyllä sen jaksaa muutkin lukea. :) Olen myös sitä mieltä, että syy miksi Peter Jackson onnistui filmatisoinnissa niin loistavasti kuin onnistui on siinä, että kaikki on kerrottu kirjassa niin yksityiskohtaisesti. Itse en pettynyt elokuviin ollenkaan, vaikka niin yleensä käy kun aletaan kirjojen pohjalta leffoja vääntää.

Mutta SINULLE, joka tämän ketjun aloitit :) ala lukemaan vaan!!! Myös itse Potterit lukeneena voin kertoa, että Taru Sormusten Herrasta on erilainen fantasiatarina kuin Potterit, mutta vain ja ainoastaan parhaalla mahdollisella tavalla. Parhaat kirjat koskaan ja parhaat elokuvat koskaan, TSH.